tiistai 29. joulukuuta 2015

Pohdintaa marsujen ruokinnasta

Olen viime aikoina joutunut kovasti pohtimaan, miten possulaumaani ruokkisin parhaiten. Syitä on useita: Mimmi on aika laiha, Tyllerö ja Hupakko taipuvaisia lihomaan. Eukko alkaa jo hieman menettää lihasmassaa, joten vanhenevan marsun erityistarpeet on pikkuhiljaa aiheellista jo huomioida. Pimu voi mainiosti, se on oikein tymäkkä pakkaus, mutta se onkin tommonen vauveli <3. Ainakin Eukolla on jo pitkään ollut pissan sakkaisuutta. Myös Mimmillä saattaa todennäköisesti olla sama ongelma, eli kiteitä virtsassa, sillähän oli virtsatietulehduskin.

Siksi olen tutkaillut sopivaa ruokavaliota, jossa olisi hyvä kalsium-fosfori -tasapaino ja vähäinen oksaalihappopitoisuus. Myös c-vitamiininapit loppuivat, eikä lisää samaa liene saatavilla. Olen pistänyt nyt juomaveteen C-maxia, jonka sain puoleen hintaan stokkan eläinosaston loppuunmyynnistä. Minua kiinnostaisi kovasti korvata kaikki c-vitamiini luonnollisella vaihtoehdolla, eli tuoreruoalla. Kuitenkin lähinnä heinästä koostuva ruokavalio tuntuu minusta marsulle perustellusti sopivalta, sillä sen elimistö, suolisto ja purukalusto hyötyvät siitä. Virtsavaivaisillekin marsuille pitäisi olla hyötyä vesi-heinä-linjasta. Muutama viikko siis ollaan ruokinnassa menty lähinnä heinällä, koska kaikki muut paitsi Mimmi voisivat hyötyä pienestä painon pudotuksesta. Mimmi saa pellettiä, ja tuoreita ovat kaikki saaneet lähinnä maistiaisiksi. Jälkituotoksesta päätellen se sopii kaikkien vatsalle hyvin. Mutta tänään punnittuani marsut huomasin,että pelkkä heinä ei ylläpidä marsujen massaa tarpeeksi hyvin, tai mielestäni paino putoaa liian nopeasti. En haluaisi, että kukaan sairastuisi huonontuneen vastustuskyvyn takia. Talvi tuntuu muutenkin huonontavan aina marsujen yleiskuntoa hieman. Sakkapissat taitavat olla kuitenkin vähentyneet.

Tulokset verrattuna 15.12. ovat 29.12. seuraavat:
H: 1468g -> 1424g Tämä olisi muuten hyvä, mutta tuntuu, että Hupakolta on kadonnut lihasta hartioista. Myös kystat tuntuisivat suurentuneen, eli painon todellinen pudotus saattaa olla vaa'an lukemaa suurempi. Oikean kyljen kystasta tuntee nyt selvästi, että se on lokeroinen, tai ainakin siinä on kaksi lokeroa.
T: 1247g -> 1168g Melko merkittävä pudotus, ja Tyllerö on selkeästi aika luikeronlaiha nyt. Pitää vielä seurata, kuten Hupakollakin, ettei se johdu kystista, eikä laskusuunta jatku.
E: 1044g -> 1000g Eukko-seniorin paino olisi hyvä pitää tasaisena, eli laskusuunta ei oikein ole toivottava, kun lihasta häviää samalla.
P: 926g -> 893g Pimu on ihan ok tuonkin painoisena, mutta ei muutama lisägrammakaan haittaisi.
M: 810g -> 775g Tämä on huono, koska suunta on jo pitempään sairauden jälkeen ollut ylöspäin, ja nyt on taas tullut takapakkia pelletistä huolimatta.

Nyt siis kokeilen ensin lisätä ruokavalioon kaikille hieman pellettiä, mutta tuoreiden niukempaa annostelua aion vielä jatkaa hetken, jotta näen miten se vaikuttaa pitemmällä aikavälillä painoon ja pissan sakkaisuuteen. Paprikaa aion tarjoilla kuitenkin usein, koska siinä on paljon c-vitamiinia. Monet tuoreet ovat siinä mielessä ristiriitaisia, että osassa on paljon c-vitamiinia, mutta myös paljon oksaalihappoa tai huono kalsium-fosfori -tasapaino. C-vitamiiniakaan ei tietenkään ole syytä yliannostella, koska sekin saattaa kiteyttää virtsaa. Esimerkiksi persiljassa on paljon c-vitskua, mutta tosi paljon oksaalihappoa. Täältä voi luotettavasti vertailla eri ruoka-aineiden ravinto- ja hivenaine-pitoisuuksia. Löysin linkin Murmelin marsulan ruoka-artikkelista. Murmelin marsulassa on kyllä valtavasti mielenkiintoista luettavaa. Osaa tiedosta pitää itse punnita, sillä kaikista aiheista ei löydy marsupätevää tutkimustietoa. Joka tapauksessa ihailtavaa ja pyyteetöntä paneutumista marsujen hoitoon. Murmelin marsulasta löytyy apua moneen kiperään tilanteeseen.

Olen ollut tyytyväinen Oxbown pelletteihin, mutta tilasin Zooplussalta sen rinnalle kokeiluun Supreme Science Selective -pellettiä, jossa on vertailun perusteella vähemmän kalkkia. Haluan nähdä, josko sakkapissat vähenisivät siitäkin. Se on myös hieman tuhdimpaa, joten Mimmi voisi hyötyä siitä massankeruussa.

Voi hyvin olla, että millään näistä muutoksista ei ole merkittävää vaikutusta marsujen terveyteen, koska ne ovat kuitenkin perusterveitä hyvin hoidettuja pullamarsuja, mutta kokeillaan nyt. Eipä se varmaan ainakaan haittaa tee.

Ovatko muut teheet ruokintakokeiluja marsulassaan ja millaisella menestyksellä? 

Varmaan monet teistä ovat tutustuneet ihan samoihin artikkeleihin kuin minäkin, mutta laitan tähän loppuun aiheeseen liittyviä linkkejä, jotka mun mielestä ovat olleet hyviä, jos jotakuta kiinnostaa:

Murmelin marsulan artikkeli marsun ruokinnasta
Guinea lynxin ohjeita marsun ruokintaan (kaikki Guinea lynxin artikkelit ovat englanninkielisiä)
Guinea lynxin yksi ehdotus marsuille tarjottaviksi tuoreruoiksi
Guinea lynxin kalsium-fosfori -arvoihin perustuva taulukko tuoreruoista
Guinea lynxin kattava taulukko tuoreruoista aakkosittain


maanantai 21. joulukuuta 2015

Hyvää joulun odotusta!

Toivottelen jo tässä vaiheessa hyvää joulua itse kullekin, koska siirryn piakkoin joulunviettokuvioihin ilman konetta. Itse olen tosi kova jouluihminen, joten odotan kovasti joulua ja joka paikka on kuusta, pakettia, kynttilää ja hyasinttia täynnä... Akan kuva tietysti koristaa kuusta. On outo fiilis, että siitä on jo yli vuosi, kun Akka kuoli. Tavallaan vähän aikaa, mutta samalla se tuntuu kovin kaukaiselta. Katselin vanhoja kännykkävideoita. Tuli kova ikävä Akkaa. Tämän kuvan julkaisin jo viime vuonna, mutta laitetaan uusien joulukuvien puutteessa uudestaan. Ja onhan se kaunis <3.



Kun tietää, miten hauras marsun elämä tietyllä tavalla on, olen tosi kiitollinen, että Mimmi selvisi tämän syksyn koettelemuksistaan. Sen paino on nyt 820 gramman tienoilla, ja luulen, että saan sen pikkuhiljaa nousemaan 850 grammaan. Mimmi saa joka päivä syödä pari tuntia pellettiä keskenään. Heitän samalla pari teelusikallista pellettiä muille etsittäväksi aitaukseen, jotta ne eivät ryhdy kapinoimaan. Marsut nimittäin ryhtyivät tappelemaan, kun vain Mimmi sai pellettiä. En tiedä, johtuiko se suoraan siitä, mutta oli pari uhkaavan näköistä tilannetta. Onneksi nahistelu loppui, kun kaikki saavat (ainakin näennäisesti) pellettiä syödäkseen.

Jouluintoilijana olen iloinen, että tänä vuonna marsutkin pääsevät viettämään joulua meidän kanssa, vaikka tuskin joulu marsuja paljon hetkauttaakaan. Possukat eivät ole yli vuoteen poistuneet kotoa (paitsi lääkärireissuille...), joten matkustaminen on varmasti niiden mielestää jännää. Matka on onneksi vain pari tuntia. Marsut saavat ihan oman huoneen, jonka lattialle rakennan aitauksen. Kyseessä on kellarihuone, joten suojaan aitauksen vedolta vanhojen täkkien avulla alta ja sivuilta. Ovessa on kyllä paksu verhokin, ja huoneessa on lämmitys, joten en usko, että siellä kovin kylmä tulee. Oon nyt pari päivää tehnyt kaikenlaisia listoja, että kaikki tarpeellinen tulisi varmasti mukaan. Näyttäisi siltä, että kaikki marsujen kamat mahtuvat jopa yhteen ikea-kassiin heinää ja itse marsuja lukuunottamatta.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Hormoonihirviö ja tennispallo

Nyt on kotiuduttu lääkäristä Pilvi Lassilan luota Univet Tammistosta. Sekä Tyllerö että Hupakko saivat pistokset munasarjakystiin. Tyllerön kystat ovat pienet, oikea hieman isompi kuin vasen, mutta kummatkin ovat noin 2,5 cm halkaisijaltaan. Ne kuitenkin aiheuttavat jatkuvaa kiimakäytöstä. Päätin lähteä lääkäriin, kun pari päivää sitten Tyllerö kiusasi Pimua koko yön niin, että Pimu oli ihan hermoraunio seuraavana päivänä.Pilvi sanoi, että voisin harkita Tyllerön sterilointia, jos häiriköivä käytös pahentuu. Viimeksi pistos ainakin vaikutti parin kuukauden ajan, joten en halua vielä harkita mitään leikkausta, jos muu hoito auttaa. Mun mielestä on ihan ok, jos joutuu parin-kolmen kuukauden välein käymään lääkärissä Tyllerön kanssa saamassa pistoksen. Saatan selvittää seuraavaa kertaa varten jonkun vähän halvemman paikan nyt kun tiedän varmuudella, että siitä on kyse.
Hupakon tila sen sijaan oli aika yllättävä. Sen oikean puoleinen munasarja oli peräti 7cm läpimitaltaan! Toinen on vain 2,5 cm eli samaa luokkaa kuin Tylleröllä. Olin huomannut omituisesti leventyneet kyljet, ja painoakin oli tullut viikossa 50 grammaa lisää, joten epäilin kyllä kystia mutta en silti ollut arvannut että sieltä noin hurja pallo löytyisi. Googlasin juuri, että tennispallo on täsmälleen saman kokoinen. Pilvi sai kystan esiin kyljestä, ja kyllähän se oli ihan valtava. Hurjasta koostaan huolimatta kystasta ei ole tullut kummempia ongelmia Hupakolle. Se ei aiheuta sille hormonaalisia ongelmia ainakaan toistaiseksi, joten leikkaushoitoa ei suositeltu. Hormonin ylituotannon kanssa tuommoinen kysta voisi kuihduttaa marsun, mutta onneksi sitä ongelma ei siis ole. Jos kysta tuosta paisuu, se voi haitata ruoansulatusta, jos se painaa suolistoa. Pitää siis tarkailla, että syöminen ja kakkiminen säilyy normaalina.  Piikki saattaa auttaa Hupakkoa, mutta pistos toimii yleensä paremmin hormonaaliseen käytökseen kuin itse kystaan. Eli kysta saattaa pysyä tuon kokoisena tulevaisuudessakin. Toivottavasti se ei vain suurentuisi kovasti.
Tästä sen huomaa, että vaikka on sisarukset, joilla on sama vaiva, oireet ovat ihan erilaiset.
Hintaa tälle käynnille kertyi lääkkeineen (lääkkeiden osuus alle 1€ :D) noin 130 euroa.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Postaus nro 100!

Mukavaa alkavaa joulukuuta! Mulla on ollut suorituspaineita, kun huomasin, että edellisen postauksen numero oli 99, joten 100 pitää olla jotain erityistä! Mieleen tuli, että en ole ennen kysynyt teiltä lukijoilta, olisiko teillä toiveita postausten suhteen. Joten nyt saakin vapaasti toivoa mitä vain aihetta maan ja taivaan välillä, ja kysymyksiäkin saa heitellä kommenttilootaan!

Pikkujoulun kunniaksi julkaisen lyhyen videon, jossa näkyy meidän olohuone, ja Mimmi lip-synkkaa aika vakuuttavasti "Ei itkeä saa, ei meluta saa" :D. Ja Tyllerö ei taida saada joululahjoja lainkaan, jos tätä ohjetta noudatetaan. Huomenna pitää taas mennä hoidattamaan munasarjakystia, koska Tyllerön käytös on mennyt ihan mahdottomaksi.


Ajattelin tehdä tästä tällaisen muistelupostauksen 100 tekstin kunniaksi. Olen pitänyt blogia nyt virallisesti puolitoista vuotta. Aloitin toukokuussa 2014. Siirsin silloin kaikki päiväkirjamerkintäni tänne blogin puolelle, koska mulla oli jokin ylimaallinen ennakkoaavistus, ja halusin tekstini johonkin itselleni talteen. Foorumi kaatuikin siitä ihan hetken kuluttua. Alun perin oli tarkoituksena pitää päiväkirjaa ja blogia vain omaksi iloksi, koska tykkään kirjoittamisesta, ja marsut on sellainen aihe, josta mulla kyllä juttua riittää. Näin sitä paitsi asiat säilyvät muistissa paremmin, ja voin tarkistaa asioita esim. sairasteluista jälkikäteenkin. Itsestäni/pärstästäni/vaatteistani en koskaan jaksaisi pitää blogia, vaikka olen niistäkin aiheista kiinnostunut, mutta noista karvanassuista kyllä riittää juttua. On ihanaa, että lukijoita ja kommentoijia on kertynyt, vaikka mulla ei mitään tavoitetta sen suhteen olekaan! On niin kiva fiilis, kun huomaa, että joku on laittanut kommentin, koska marsuilu voi olla yksinäistä puuhaa, kun harva lähipiiristä siitä on niin innoissaan kuin mä itse enkä näyttelyissäkään käy... Haluan siis kiittää teitä, jotka jaksatte kommentoida mun juttuja, siitä tulee hyvä mieli <3! Onneksi mun mies tykkää näistä karvamukuloista yhtä paljon kuin minäkin, ja antaa esimerkiksi marsuille päivittäin tuoreruoat ja vaihtaa vedet ihan pyytämättä, joten en nyt mitenkään yksin marsuintoni kanssa ole. Joskus yhdessä kökitään pleksin takana tapittamassa millaista papanaa tulee minkäkin marsun takaluukusta, jos on ripuliepäily. Se on sitä tosirakkautta :D!  

Tänä aikana on tapahtunut kaikenlaista. On ollut huolia ja murheita: Akka siirtyi sateenkaarisillan tuolle puolen ja lääkärikäyntejä on ollut 1328,07 euron edestä. Täytyy sanoa, että tuo summa on ihan järkyttävän suuri! Jos en olisi laskenut, olisin ajatellut sen olevan varmaan puolet pienempi.  Marsu ei ole halpa eläin. Mutta iloa nämä tuovat myös jokaiseen päivään touhuilullaan. Olen myös toteuttanut haaveeni hienosta marsuaitauksesta. Olen tähän tosi tyytyväinen.
Mitä olen oppinut tänä aikana marsujen hoidosta? No tietysti sairauden hoitoa: tukiruokintaa, tarkkailua ja tutustunut eri sairauksiin, joten osaan itsekin jo vähän päätellä, mikä voisi olla vialla. Diagnoosin tekee tietysti lääkäri. Ihan pikkujutuista en enää huolestu, koska erotan vähän paremmin, mikä on tärkeää ja mikä ei. Viime aikoina olen oppinut leikkaamaan kynsiä paremmin, Olen aiemmin jättänyt ne ihan turhan pitkiksi. Kokemusta on tullut paljon lisää monella muullakin marsunhoidon osa-alueella. 

Jos toiveen saisi tulevaisuudelle esittää, niin ehkä toivoisin, että lääkärireissuja olisi vähemmän. Tuolla puolentoista vuoden laskusaldollahan olisin hankkinut keskimäärin 22 uutta marsua :D! Tosin viisi on ihan selkeästi mun raja, mitä on varaa hoitaa, jos lääkärilaskut jatkuvat tuommoisina. 

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Go Mimmi, go!

Eilen sain iloisia uutisia, kun Mimmin pissanäytteessä ei ollut yhtään verta enää, jee! Viimeisen antibiootin annoin aamulla. ja sen kunniaksi julkistan Mimmistä historian ensimmäisen lötköttelykuvan. Jimmy sai napattua Mimmistä tämän otoksen pari päivää sitten. En ole itse koskaan nähnyt sen nukkuvan noin rennosti. yleensähän se nököttää kuin orrella nukkuva kana. Kuvassa on uusi Ikeasta ostettu tyynyt marsuille. Ja tietysti pari papanaa. Papanoita pitää aina olla <3.

Iloa himmentää se, että välittömästi, kun laitoin Mimmin eilen yhteen muiden kanssa, sen paino alkoi laskea. 17.11. aamupaino oli jo 785g, ja oli siihen saakka noussut tasaisesti. Illalla se oli enää 750g, joskin osa tuosta johtunee siitä, etteivät marsut saaneet eilen tuoreita. Nyt aamulla 18.11. paino oli 739 grammaa. En tajua, mitä täällä oikein tapahtuu! Antibiootti vaikuttaa edelleen, joten lääkkeen tehon loppumisesta ei voi olla kyse.  Tyllerö on toki alkanut kiusata taas muita, ja tuo on jatkunut jo melkein pari viikkoa, eli saattaa olla edessä taas reissu lääkäriin saamaan hormonipiikkiä. Mutta aiempinakin päivinä Mimmi on ollut myös muiden kanssa lähes yhtä paljon kuin eilenkin. Ihan kuin se tietäisi, että on saanut terveen paperit, ja olen päättänyt laittaa kaikki marsut yhteen pysyvästi, joten nyt on sopiva aika ruveta väläyttelemään epämääräisiä sairauden oireita, jotta pysyisin varpaillani. Olen nyt sitten antanut Mimmin välillä syödä yksinään pellettiä. Pitäisi keksiä, miten saisin pelletin tarjolle johonkin sellaiseen paikkaan, johon vain Mimmi osaisi mennä ja saisi syödä silloin kuin sitä huvittaa. Taitaa olla mahdotonta. Annan siis Mimmin pari kertaa päivässä syödä extraa ja punnitsen sen joka päivä.
Toivon, että suunta olisi tästä ylöspäin. Että tämä olisi vain joku satunnainen notkahdus. Pitäkää peukkuja Mimmille!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Muurilla erotettuja possuja, ripulia ja auringonpaistetta risukasaan

Suunnilleen viikko sitten säikähdin, kun huomasin, että Hupakon hengitys on tuhisevaa. Hengitystietulehdus tästä nyt vielä puuttuisi. Puhina loppui kuitenkin aika pian, mutta punnittuani Hupakon huomasin sen saaneen 50 grammaa lisää painoa vajaassa viikossa eli nyt se painaa jo lähes 1450 grammaa. Eiih... Nyt joudun yrittämään liikaa syövien ja liian vähän syövien marsujen erillään pitoa väliaikaisesti. Mimmillä pitää olla toistaiseksi koko ajan pellettiä tarjolla, ja tämä taas ei nähtävästi sovi lainkaan Hupakon linjoille. Alkaa kyllä Hupakon takapuolen leveys pikkuhiljaa epäilyttää. Saattaa olla, että silläkin on siellä kystat, vaikka muita oireita ei olekaan. Seurailen tilannetta.
Heinää kaikkialla. Yritän innostaa Mimmia syömään enemmän :).
 Nyt siis Eukko ja Mimmi asuvat sohvanpuoleista päätyä aitauksesta ja muut toisella puolella taikiksilla erotettuna. Tähän asti on mennyt ihan hyvin. Kukaan ei vaikuta stressaavan, ja Mimmi saa ehkä paremmin rauhaa syödä. Ainakin painoa on tullut kiitettävästi lisää, kun Mimmi ei vipellä niin paljon ympäriiinsä, ja pääsee keskittymään syömiseen. Tänä aamuna Mimmi painoi jo 750 grammaa, juhuu ja hurraa!  Katsotaan miten tästä edetään. Niukan tuoreruoka-annoksen kaikki saavat syödä yhdessä, jotta laumatunne säilyy, ja ajoittain poistan aidan välistä muutenkin. Possut eivät ainakaan aikaisemmin ole olleet moksiskaan esimerkiksi eläinläälärireissujen vuoksi tapahtuneista erottamisista.

 Tuoreruokintaa olen vähentänyt, koska possuilla oli vähän mahat sekaisin vajaa viikko sitten, kun kaikki yhtäkkiä saivat pitkän ajan jälkeen syödä pellettiä. Kaasua oli ainakin Hupakon ja Eukon mahoissa. Pari päivää mentiin pelkällä heinällä, ja koetan nyt tulevaisuudessakin vähentää tuoreita siitäkin syystä, ettei Hupakko leviä tämän enempää.

Mielialan laskua aiheutti muutama päivä sitten se, kun Mimmi alkoi yhtäkkiä ihan kunnolla ripuloida. Liittyi todennäköisesti antibioottiin, ja olin melko varma, etten saa ripulia parannettua, jos sen antibiootti on aiheuttanut. Opin vihdoinkin kelvollisen tukiruokintamenetelmän, ja apinanraivolla Mimmin kanssa sukellettiin tukiruokaan. Pakkosyötin erittäin vastahakoiselle Mimmille myös pari tervettä papanaa, ja ihme kyllä seuraavana aamuna ripuli oli poissa ja painokin lähti parempaan nousuun. En tiedä, mkä aiheutti ihmeparantumisen, mutta olen oikein tyytyväinen. Enää ei tukiruokaakaan tarvita, vaan paino nousee jo öisinkin kunhan Mimmi on erotettuna muista Eukon kanssa.
Kuvan ottohetkellä Pimu oli Mimmin seurassa, mutta Eukon kanssa tuntui sujuvan rauhallisemmin.



maanantai 2. marraskuuta 2015

Lääkärikäynti nro. 2

No niin, kävimme tänään lääkärissä toisen kerran Mimmin kanssa, tällä kertaa Vantaalla Tammiston Univetissä Pilvi Lassilalla. Ilokseni Mimmi sai nyt diagnoosin - tai eihän se iloista ole, että marsu sairastaa, mutta sen sijaan iloista on, että tutkimuksissa löytyy jotain.

"Virtsan pikatestissä on pieni määrä (2+) verta (skaala on siis 0 - +4), ei glukoosia ja proteiinia normaali vähäinen määrä. Vatsaontelon röntgenkuvissa ei ole havaittavissa virtsakiveä eikä muuta selkeästi poikkeavaa. Kliinisessä tutkimuksessa on muuten normaalit löydökset. Tässä vaiheessa työdiagnoosina on virtsatietulehdus.--" 

Mimmi tutkittiin tosi perusteellisesti. Siltä oli suht helppo saada pissanäyte -  se kun protestipissailee lääkärissä muutenkin kaiken aikaa (-_-). En olisi itse osannut epäillä pissaongelmia, koska Mimmi ei valita tai köyristele selkäänsä pissatessaan. Toivotaan, että vaiva tosiaan olisi virtsatietulehdus. Keskustelimme myös muista vakavammista mahdollisuuksista, mutta oireiden äkillisen ilmaantumisen vuoksi tuo on toistaiseksi paras (ja onneksi myös ylivoimaisesti helpoin) vaihtoehto, mutta vakavampiakaan ongelmia ei voi täysin sulkea pois. Munuaisvaivat tai diabetes näkyisivät virtsanäytteessä, eikä röntgenkuvissa onneksi näkynyt mitään poikkeavaa. Hyvä siis, että antibioottikaan ei ollut turha. Annostusta vähän nostettiin ja kuuri pidennettiin kokonaiskestoltaan kolmeen viikkoon. Pari päivää ennen kuurin päättymistä vien pissanäytteen tutkittavaksi, jotta nähdään onko siinä vielä verta. Toivottavasti selvitään pitkästä antibioottikuurista yhtä mallikkaasti kuin tähän asti. Sanoin ennenaikaisesti, ettei antibiootista ollut ollut apua, koska juuri tänä aamuna paino oli nousussa vielä yön jälkeenkin, vaikka en tukiruoki yöllä. Toivon siis, että ruokahalu palailee antibiootista huolimatta.
Luulin muuten, että röntgenkuvia varten marsu pitää rauhoittaa, joten oli helpotus, ettei niin tarvinnutkaan tehdä. Hampaat syynättiin myös uudestaan, ja ne ovat ihan moitteettomassa kunnossa. Suussa ei näkynyt haavoja, eikä leuoissa tai päässä ollut turvotusta.
Vastaanoton nainen kysyi oliko se tosiaan marsu, joka protestoi röntgenhuoneessa niin että hienosti kuului aulaan asti. En itse ollut paikalla röntgenissä vaan odottelin vastaanottohuoneessa, mutta todennäköisesti se oli Mimmi. Mun pikku taistelija <3. Sisua on vaikka muille jakaa. Onneksi Mimmiä eivät tutkimukset loppujen lopuksi hirveästi hetkauta. Se huutaa lujaa, mutta söi kuulemma heinää kuvien oton välillä kopassaan <3. Senkin draamakuningatar.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Pohdiskelua Mimmin tilasta

Nyt on antibioottikuurin viides päivä menossa. Viisi on siis vielä jäljellä. Tässä vaiheessa ei näytä antibiootista olevan mitään kovin näkyvää apua, eli tila on aika lailla ennallaan. Nyt mulla on kuitenkin ollut aikaa analysoida Mimmin tekemisiä paremmin. Näyttää siltä, että ongelman ydin on se, että heinä ei oikein maistu. Mimmi kyllä käy usein heinäkasan luona ja maistelee vähän, mutta ei syö kunnolla. Vähän paremmin sen saa syömään kun pitää sille seuraa, hassua kyllä. Paino rikkoo 700 gramman rajan, kun Mimmi on syönyt tuoreruokaa, joka maistuu hyvin, mutta aamupaino on pysynyt noin 690 grammassa. Yöllä en tukiruoki, mutta pellettiä on koko ajan yöllä tarjolla. Päivisin annan tukiruokaa pieniä annoksia pari-kolme kertaa, koska näyttäisi, että se innostaa sitä syömään itsenäisesti ruokinnan jälkeen. Tukiruoka maistui ensin ihan lusikasta, mutta Mimmi taitaa olla kyllästynyt siihen, joten joudun nyt käyttämään ruiskua. Halloweeniin sopiva Mimmin erikoisherkku, kuivatut kurpitsansiemenet maistuvat hyvin (pistän ne paloiksi, jotta eivät tartu kitalakeen tai hampaiden väliin), ja niissä on hyvin energiaa ja kuitua, joten olen antanut sen syödä niitä sylissä herkkuna. Tuoreruoka kelpaa hyvin, samoin kauranjyvät ja pelletit, joten heinä taitaa olla ongelmakohta.
Vaihdoin keskiviikon lääkäriajan jo huomiselle. Tällä kertaa mennään taas Pilvi Lassilalle Tammiston Univetiin. Meille on varattu pidempi aika, jotta saadaan tutkittua rauhassa. Toivon, että jotain selviäisi, mutta tämmöiset vaivat voivat olla aika mystisiä. Aion hakea samalla Puron syysheinää Tammiston Megaeläimestä, koska se heinä on Mimmille erityisesti mieleen.
Mimmi on edelleen pirteä ja hyväntuulisen oloinen, eikä ole vaikuttanut kovin kipeältä  juuri nyt, vaikka heinä ei maistukaan, joten ehkä antibiootti sittenkin vaikuttaa jollain tasolla. Tai sitten se on vain kipulääkkeen ansiota.
Kunpa saisi vain tietää, mistä tässä on kyse. Epävarmuus on inhottavinta, kun pieni eläin sairastaa. Nyt vaan sormet ristiin ja peukalot pystyyn huomiselle, että löytyisi jokin hoidettavissa oleva vaiva!

perjantai 30. lokakuuta 2015

Mimmin kuulumisia ja kuvia

Mimmi voi tällä hetkellä niin hyvin kuin tässä tilanteessa varmaan voi. Se on saanut 35 grammaa lisää painoa. Olen siis toiveikas. Syötän sille sylissä tukiruokamössöä muutaman kerran päivässä, lähinnä herättelemään ruokahalua, koska tarkkailun perusteella Mimmi syö ihan itsenäisesti usein, mutta ilmeisesti pieniä määriä. Onneksi teen töitä kotoa, eikä mulla ole paljon menoa juuri lähipäivinä niin voin lähinnä tuijotella Mimmin tekemisiä. Sitä olen tehnytkin, ja paljon. Se on vaan vähän hankalaa, kun Mimmi aina keskeyttää puuhansa kun näkee ihmisen ja tulee nuolemaan sormia tai muuten vaan notkumaan viereen <3. Mun pitää siis vakoilla sitä. Mimmi on mulle niin tärkeä, se on mun vauva. Se on oikeastaan ainoa mun marsuista, joka oikeasti tykkää ihmisistä nemmän kuin marsuista (tai kaikki muutkin silloin, kun mulla on herkku kädessä, mutta Mimmi muutenkin :). Vieläkään ei ole hajua, mikä on aiheuttanut painon laskun. Edelleen välillä Mimmi näyttää kipeältä ja kököttää, mutta paljon harvemmin kuin ennen kipulääkkeen aloittamista.

Olen miettinyt pääni puhki, voisiko painon putoaminen johtua jostain muutoksista ruokavaliossa. Ensimmäisenä tulee mieleen heinäkriisi, joka tapahtui edellisen punnituksen jälkeen. Silloin kenellekään ei heinä maistunut kun oli ulkomaisia niittyheiniä kokeilussa, mutta vain Mimmin paino on laskenut. Voisiko Mimmi olla päättäyt vaan, ettei oikein tykkää heinistä ja siksi se ei maistu vieläkään hyvin? Ei hajuakaan. Näyttää siltä, että Mimmi menee usein heinäkasan luo, mutta ei syö kovin paljon kerralla. Sehän on myös kerjännyt ruokaa lokakuun alusta lähtien tauotta. Voisiko se jotenkin liittyä myös siihen, ettei sitä huvita syödä heinää, vaan haluaisi jotain muuta? Lokakuun alun jälkeen ollaan myös siirrytty ulkotuoreista jääkaapille, eikä jääkaappiruoka maistu yhtä hyvin kuin ulkotuoreet.

Näiden jälkeen mielessä pyörivät ikävimmät vaihtoehdot: munuais-, maksa- tai muu sisäelinvika tai kasvain. Kysehän voi olla lähes mistä vain. Varasin ajan ensi viikon keskiviikolle Tammiston Univetiin Pilvi Lassilalle, koska en ole ihan satavarma, että tässä oli kaikki, mitä tästä selviää. Tai haluan ainakin olla varma nyt kun alkupaniikki on kadonnut, että olen kartoittanut Mimmin tilan kunnolla. Univetista sanoivat ystävällisesti, että ajan saa perua veloituksetta samanakin päivänä aamulla, jos nyt Mimmin tila yhtäkkiä kohenee. Toki menen aiemminkin kuin keskiviikkona, jos jotakin tapahtuu, mutta ajattelin antaa antibiootille aikaa tehota, jos se on tehotakseen.

Kevennyksenä kuvia Mimmistä tämän päivän syöttöhetkellä (tai yhtenä niistä). Anteeksi, kuvia on liikaa, mutta tuosta poseeraavasta nasusta on vaikea valita vaan paria kuvaa :).


 









keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Mimmi lääkärissä

Oon tosi huolissani meidän Mimmistä. Mimmi on laihtunut 850 grammasta 680 grammaan. Ainahan Mimmi on pieni ollut, mutta nyt se todella on luiseva. Edellinen punnitus oli lokakuun alkupuolella, joten kolmessa viikossa tämä on tapahtunut. Tuntuu pahalta, etten ole huomannut aiemmin, kun oon ollut poissa niin paljon. Pirteä se on, mutta eilen huomasin, että näyttää nukkuvan omituisesti kököttäen ja silmät näyttävät vähän sameilta. Mimmi syö ja juo kyllä, mutta ilmeisesti ei sitten ruokaa mene tarpeeksi alas. Hieman kipeältä vaikuttaa välillä lyhyitä hetkiä, muuten iloiselta itseltään. Pelästyin tosiaan kun näin vaa'an lukeman, vaikka jo käsitunutumalla huomasin, että Mimmi tuntuu kovin kevyeltä.
Soitin tietysti luottopaikkoihini (Sovetiin ja Tammiston Univetiin), mutta ei niissä ollut aikoja tälle päivälle. Jouduin siis menemään Univetin toimipisteeseen Mankkaalle, jossa oli kuulemma osaava pieneläinlääkäri. Soitin ensin Espoon eläinsairaalaan (myöskin Univet), ja siellä sanottiin, että marsua pitäisi paastottaa ennen mahdollista rauhoittamista (jota onneksi ei tarvittu). Onneksi en totellut sitä käskyä. Pitää antaa palautetta sinne epäammattitaidosta. Lääkäri Mankkaalla oli ihan mukava, mutta ei tutkimuksissa mitään kummempaa selvinnyt. Hampaat ovat kuulemma kunnossa. Sitä itse ensin epäilin, koska näin Mimmin pari kertaa vääntelevän naamaansa syödessään, vaikka suurimmaksi osaksi suun liike on ihan normaali. Saatiin antibioottikuuri kymmenelle päivälle mahdolliseen piilevään tulehdukseen, ja aion myös oman tuntemuksen (ja Aidan hyvän neuvon, kiitos!) mukaan antaa kipulääkettä, vaikka sitä ei lääkäri määrännyt. Sitä löytyy jo valmiina kaapista onneksi. Lisäksi syötän Mimmille pellettiä, kauraa ja tukiruokaa, ja terveen marsun papanaa pitämään mahaa kunnossa.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Onnea Eukko 5 vuotta!

Tajusin juuri, että Eukolla on tänään synttärit! Onneksi olkoon siis Eukolle. Taidan antaa synttärilahjaksi kauralyhteestä pari kortta koko joukolle, jotta saavat pitää pippalot kekenään. 

Eukko-mummeli täyttää jo viisi, mutta ei vielä siinä hirveästi vanhuuden tuomia muutoksia näy. Eukko on aina ollut jotenkin luonteeltaan semmoinen arvokas vanha rouva, joka ei siedä nuorten höpsötyksiä. Vähän lihakset alkavat kaikota selkäpuolelta ainakin, mutta käytöksessä en ole huomannut muita muutoksia kuin ettei arvoisa rouva halua turhaan nousta torkuilta hakemaan herkkuja (esim. c-vitamiininappeja), vaan odottaa huonepalvelun tuovan herkkupalat suoraan sänkyyn nostamalla nenänsä vaativasti kohti kattoa. Ihana Eukko <3. Eukko on sitä paitsi loistava laumanjohtaja, joten luulen, että laumassa voisi tulla kähinää, jos Eukko joutuisi paikkansa luovuttamaan eteenpäin. Toivotaan siis, ettei aika tule vielä Eukon lähteä vanhan ystävänsä Akan seuraan sateenkaarisillan tuolle puolen.
Juhlan kunniaksi laitan vanhan kuvan Eukosta, joka pitkälti summaa sen persoonan. Kuvassa näkyvät Eukon lempiasiat: ruokakuppi ja pehmeä nukkuma-alusta. Ilmekin on Eukkolaiselle tyypillinen;  lunki, mutta aina niin asiallinen.


Heinää ja muita ruokintajuttuja

Lemmikkiexpressin heinä saapui jo viikko sitten, mutta olin tähän asti työreissulla Unkarissa. Ensimmäinen toimitusajankohta ei sopinut meille, mutta alle viikossa heinä tuli silti perille. Toimituksesta tosin annan vähän risuja, koska pyynnöstäni huolimatta he soittivat minulle eivätkä Jimmylle. Onneksi huomasin kaksi äskettäin tullutta puhelua ja ehdin saada toimittajan pihalta kiinni, vaikka itse olin juuri valtavassa metelissä musiikkimessujen happy hourilla...

Heinä on vähän erilaista kuin aiempi meillä ollut syyheinä. Siinä on heinän lisäsi vähän muitakin kasveja mukana, mikä laadullisesti hieman kyllä mietityttää, mutta uskon ja toivon, että marsut jättäisivät mahdolliset syömäkelvottomat/myrkylliset kasvit syömättä. Toistaiseksi en ole nähnyt mitään huolestuttavaa, ratamoa ja nokkosta vain. Tuoksu on mukavan yrttinen, aika voimakaskin, eikä heinä pölyä juurikaan. Väriltään heinä on mukavan tummaa ja vihreää, ja sitä samaa ruskeaa hyljeksittävää osaa kuin aiemmassakin syysheinässä on hiukan, muttei kovin paljon. Korret ovat aika karkeita ja pisteliäitä kun niitä repii säkistä, mutta lehtevyyttäkin on. Tärkeintä on kuitenkin, että marsuille tämä heinä maistuu oikein hyvin. Ja kortisuus on hyväksi hampaille ja suolistolle, joten en pidä sitäkään ominaisuutta huonona. Ja kaksi paalia maksoi yhteensä kuljetuksineen alle 35 euroa, joten tällä mennään ainakin näiden paalien verran.

Edit. kyseessä siis tämä heinä.
Hupakko ja masupose <3

Ennen lokakuun puoltaväliä meillä siirryttiin ulkotuoreista ihan vaan jääkaapin puolelle. Ulkotuoreisiin siirryttiin huhtikuussa, joten tulihan siinä marsut puoli vuotta ruokittua ilmaiseksi luonnonantimilla (miinus heinä). Ihan hyvä saavutus Suomessa. Seurauksena on jatkuva toiveikas, mankuvan aggressiivinen kuikutus, jota Mimmi johtaa. Possut ovat töpselinenät kiinni pleksissä koko ajan ja näyttävät ihan mieltään osoittavalta väkijoukolta. On vaikeaa yrittää selittää marsuille, etten voi muuttua ruohoksi ja voikukanlehdiksi. Kai se parissa viikossa loppuu, kun nuo uskovat, että mitään ei ole tulossa ennen seuraavaa kesää. Tällä hetkellä jääkaapissa on marsuille punajuuria, porkkanaa, tomaatteja, kaalia, parsakaalia ja lehtiselleriä. En anna marsuille kovin paljon kerralla, ehkä puoli kourallista kerran päivässä.

Pellettejä marsut eivät ole saaneet lainkaan melkein puoleen vuoteen, mutta se ei valitettavasti näytä auttavan Hupakkoa laihtumaan. Lisäksi ruokinnan lisänä c-vitamiininappeja (puolikas per nuppi päivässä), joita sain vielä hieman lisää Annalta (kiitos!), mutta sitten kun ne loppuvat, pitää miettiä jos alkaisin kuitenkin syöttää taas Oxbowta, kun se on vitaminoitua. Nähtävästi pelletittä elämisellä kun ei kummemmin ole painonhallinnallisia vaikutuksia.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kotona taas ja kuvaterveisiä

Palasin hieman yli viikko sitten kolmen viikon keikkareissulta USA:sta. USA:ssa on aina hieno matkustaa, mutta on se kyllä vastakohtien maa. Samalla todella tuttu ja kuitenkin ihan erilainen kuin Suomi. Yhtään marsua en matkan aikana nähnyt, ja muutenkin aika vähän lemmikkejä. Kuitenkin kaikki koirat, joita näin, olivat todella ylipainoisia, eikä niitä käytetty lenkillä...Marsut olivat Jimmyn hyvässä hoidossa poissaoloni ajan. Sain  usein koti-ikävää aiheuttavia kuvaterveisiä possuilta <3.

Fiksun näköistä porukkaa <3

Poissaollessani Mimmin labratulokset valmistuivat. Ei ole sienen sientä, jee! Olen tosi helpottunut, vaikka en täysin koskaan uskonutkaan, että Mimmillä sientä olisi. Nyt varmaan voin kuitenkin lopullisesti lakata murehtimasta sitä vaihtoehtoa. Tyllerön sekopääkäytös loppui kuin seinään hormonipiikistä, ja Mimmin iho alkoi parantua samalla. Saattoi hyvinkin siis olla stressioire. Mimmillä taitaa olla tapana reagoida ihollaan muutoksiin ja stressiin. Nyt sen iho on tosi hyvän näköinen. Olen kuitenkin ostanut varastoon paria erilaista kasviöljyä (helokki- ja pähkinäöljyä) talven varalle, joita alan kohta syöttämään kaikille abyille, joiden iho kuivuu talvella.
Pimu ei oikein tykkää olla sylissä :D. "Anteeksi, koska pääsen takaisin kotiin?"
Olin jo pidempään ollut tosi tyytymätön syysheinään, jota lähieläinkaupastani Lemmikkitaivaasta saa. Kyseessä on käsittääkseni Illmanin toimittama heinä, jota ainakin näkee pääkaupunkiseudun Faunatar-myymälöissä. Koska sitä toimitetaan eläinkauppaan vain 0,5kg pakkauksissa, olin tilannut erikseen 2 kg pusseja. Hinta on aika suolainen, yli 5€/kg, mutta olisin sen mielelläni maksanut hyvästä syysheinästä. Heinässä on kuitenkin ollut lähes kolmasosa ruskeaa heinää (ei siis kortta vaan ihan ruskeaa heinän lehtiosaa), jota marsut eivät kertakaikkiaan suostuneet syömään. Ne repivät ruskeat heinät häkin pohjalle, ja kun olivat repineet kaiken vihreän, johon seimissä ylettyivät, jäljellä olevan hyvän heinän edessä oli kerros ruskeaa, jonka läpi hyvään heinään ei marsunkuono päässyt käsiksi. Jouduin siis päivittäin auttamaan marsuja repimällä kertynyttä ruskeaa kortta häkin pohjalle, jotta syötävään heinään pääsi käsiksi. Totesin, ettei tämä heinä ollut rahallisen panostukseni tai vaivan arvoista. Lisäksi toimitukset myöhästelivät jatkuvasti, joten jouduin ostelemaan pikkupaketteja heinää ja juoksemaan turhaan kaupassa. Lopetin siis tilaukseni eläinkauppaan, ja täytyy kehua, että sain kyllä valtavan hienoa palvelua sieltä! Myyjä soitti heinäntoimittajalle ihan oma-aloitteisesti kysyäkseen mistä ruskea osa heinään syntyy. Kävi ilmi, että heinä on kasvanut niin tiheästi pellossa, että osa heinästä ei ole saanut valoa ja on siksi muuttunut ruskeaksi. Näin ollen siinä tuskin on ravinteitakaan. Ihan ymmärrettävää siis, ettei se marsulle kelpaa. Myyjä kysyi myös milloin uuden sadon syysheinä tulee kauppoihin, ja arvioitu aika on lokakuun lopussa. Katson siis silloin uudestaan, ja he lupasivat myös ilmoitella minulle, kun uusi heinä saapuu.
Mimmiä kiinnostaa, kuten tavallista  (huomaa söpö tassu) <3
Ennen sitä olen päätynyt tilaamaan heinää Zooplussalta. Onhan se älytöntä tilata heinää ulkomailta, kun haluaisin tukea kotimaisia tuottajia, mutta se on suht mahdotonta meidän ympäristössä. Heinän on oltava syysheinää, koska muu allergisoi Jimmyä, ja lähin hyvä syysheinä on löytynyt Vantaalta, ja reissu edestakaisin kestäisi puolitoista tuntia autolla. Olen tähän mennessä kokeillut kolmea laatua Zooplussalta: JR Farm vuoriniittyheinää (maistui possuille ihan hyvin, mutta pölysi ja korsi oli lyhyttä) sekä Natur wiesen heu -niittyheinää (tämä ei maistu sitten millään, marsut mieluummin paastoavat kuin syövät tätä, ja lisäksi pölisee hirveästi ja Jimmy saa kauheasti oireita, vaikkei heinässä näy kukintoja. Jopa marsut yskivät ja aivastelevat... En osta enää.) Mucki vuoriniittyheinää (paras näistä, maistuu marsuille ja on pölytöntä, mutta ohut korsi epäilyttää hampaiden kulutuksen kannalta) Uusi satsi saapuu näinä päivinä, koska ikävä yllä ensimmäisen kerran Zooplussan nopea toimitus on pettänyt, ja toimitus on kestänyt yli viikon. Edit. hahaa, heinä saapui juuri!

Tietääkö muuten joku, onko marsun terveyden kannalta merkityksellistä syökö se timoteiheinää vai muita laatuja? Itse en jotenkin usko, että luonnossa marsu söisi vain timoteita tai kaipaisi juuri sitä (joo ei marsu ole luonnoneläin, mutta ruunsulatus lienee melkein sama kuin luonnossa elävällä marsulla). Kuitujen, proteiinin ja hiilihydraatin suhde lienee tärkein? Yritän nyt löytää sopivan yhdistelmän maistuvaa lehtevää ja kortista heinää, jotta hampaat kuluisivat ja kuitua olisi riittävästi.

perjantai 21. elokuuta 2015

Medialukutaidosta


Mietin pitkään, haluanko kirjoittaa mitään tästä aiheesta, koska luulen, että a) niillä, jotka tämän kirjoituksen näkevät on joka tapauksessa hyvä medialukutaito (tai niin olen päätellyt aina yhtä laadukkaiden ja ilahduttavien kommenttien perusteella :)) ja b) en halua loukata ketään. Mutta aihe on tärkeä, joten haluan nyt vähän jurnuttaa.

Postasin ohessa olevan kuvan teksteineen nettiin muutama viikko sitten. Tarkoituksena oli vain vähän mainostaa miniatyyrimarsuja, joita olin tehnyt Forssan wanhan ajan lelumarkkinoille, joissa myimme siskoni kanssa myös taustalla näkyviä minitäkkejä.

Sävy on vitsikäs, koska halusin esitellä marsut hauskalla tavalla. Kyseessä on siis piipunrassista tehty  pörröpallero, jolla on vain mustat pallosilmät ja korvat (esimerkiksi siis useimmilta eläinlajeilta löytyvät suu, nenä ja jalat puuttuvat, mikä mielestäni näkyy myös aika selvästi kuvasta).

Tarkoitus EI todellakaan ollut huijata ketään uskomaan, että oikeasti olen onnistunut jalostamaan 3cm kokoisen marsun. Myöhemmissä kommenteissa myös sanoin, että kyseessä on sheba mini mini yak, ja kyseessä on marsurotu, joka pysyy aina pennun näköisenä, eikä papanoi ja se maksaa 3euroa.

Olin siis aika järkyttynyt, kun minulle alkoi tulla ystäväpyyntöjä ja kyselyjä pentueista. Kuvaan tulleiden kommenttien perusteella ainakin kymmenisen ihmistä uskoi, että kyseessä on aito eläin. Tämä ei järkyttäisi, jos kyseessä olisi muita kuin marsuihmisiä. En olisi halunnut "paljastaa", että kyseessä on "huijaus", koska ei siitä tosiaan ollut kyse. Lopulta oli pakko sanoa, ettei marsu "ollutkaan" aito, jotta kuva lakkaisi nolosti pomppaamasta uutisvirtaan kun ihmiset edelleen erehtyivät luulemaan sitä oikeaksi marsuksi.

Okei, kai jollain ihmisillä voi olla vielä kännyköissä niin heikko näyttö, ettei kuva näy kunnolla tai ei voi zoomata, mutta SILTI.

Ensin ällistyin, sitten vähän nauratti, mutta nyt lähinnä huolestuttaa. Onko monella ihmisellä ihan oikeasti näin heikko medialukutaito? Olisiko todennäköistä, että jos kukaan ei koskaan ole kuullut kakkaamattomista minimarsuista niin maailman ensimmäinen kasvattaja ilmestyisi Forssan työväentalolle  myymään niitä muutamalla eurolla? Olen aika huolissani, jos samat ihmiset uskovat mitä vaan mitä facebookiin postataan. Missä lähdekritiikki? Vai onko kyse siitä, että joukossa tyhmyys tiivistyy?

Täytyy vielä sanoa, että olisin aika paska kasvattaja jos myisin marsuja kolmella eurolla kenelle tahansa ohikulkijalle. Lisäksi on huolestuttavaa, että ihmiset tykkäävät näin paljon miniatyyrieläimistä, ja moni olisi ollut valmis ostamaan kysymättä yhtään uuden lajikkeen mahdollisista jalostuksellisista ongelmista. Sama ongelma näkyy monissa kääpiökokoisissa koirissa, joita tuodaan esimerkiksi Venäjältä ja sitten hämmästytään eläinlääkärikuluja (aiheen ohi menee, mutta vaahdotaan nyt sitten, kun vaahtoamaan alettiin).

Olisin osannut paljon paremmankin trollin tehdä, jos olisin halunnut ihmisiä huijata. Toisaalta eipä näköjään tarvitse olla edes kovin uskottava, että menee läpi.


tiistai 18. elokuuta 2015

Mätäkuu

Rakas isoisoäitini Martta uskoi vakaasti mätäkuuhun ja siirsi uskonsa kaikille nuoremmille sukupolville. Mäkin uskon. Joka ei tiedä, mikä mätäkuu on, voi katsoa täältä . Meidän suvussa se tarkoittaa ajanjaksoa heinäkuun lopusta elokuun loppupuolelle. Silloin haavat tulehtuvat ja paraneminen kestää paljon kauemmin kuin normaalisti. Ruokakin pilaantuu ja matot eivät kuivu, jos ne pesee. Tosi juttu.

Mun marsut uskoo selvästi mätäkuuhun myös, ja sairastuu silloin. Tai ainakin Mimmi. Nyt on jo toinen vuosi peräjälkeen kun elokuussa käydään lääkärissä. Käytiin tälläkin kerralla Tammiston Univetissä Pilvi Lassilan luona. Pilvi on mun mielestä tosi kiva lääkäri. Univet on kallis, mutta eipä täälläpäin kovin monta halpaa paikkaa ole, missä tuntisin marsut osaavan lääkärin.

Juttu meni siis niin, että huomasin viikko sitten Mimmin kynsiä leikatessa, että sen etutassut ovat lähes kaljut ja toisen tassun sivulla oli joku ihmeellinen kökkerö valkoista, joka kyllä lähti rapsuttelemalla pois. Lisäksi parin päivän perästä ilmestyi kalju läntti takapuoleen ja korviin tuli aavistus valkeaa, karstamaista ihottumaa.
Kalju tassu. Näyttää kuvassa normaalimmalta kuin on koska kuiva iho näyttää karvoilta.
Kun oireita alkoi ilmestyä pikkuhiljaa, käänsin syyttävän sormen Tylleröön, joka on kiusannut erityisesti Mimmiä ja Pimua viimeisen kuukauden lähes tauotta. Ei ole poissuljettua, etteikö kyseessä saattaisi olla sieni, mutta lääkäri sanoi, ettei tapaus ollut mitenkään päivänselvä. Viljelyssähän se sitten selviää. Mimmistä otettiin siis raapenäytteet, jotka tutkittiin jo loisten varalta (ei löytynyt) ja loput lähetettiin labraan sieniviljelyyn.

Oma arvaukseni oli, että vaikka kyseessä nyt olisikin jokin aiemmin ruususen unta uinunut sienenperhana tai sitten vain ärtynyt iho, niin nylkyttäjä-Tyllerön aiheuttama stressi olisi laukaissut oireet Mimmissä.

Siispä otin myös Tylleröisen mukaan, jos häiriköinnin syynä olisi munasarjakysta. Pilvi löysikin palpomalla suurentuneet munarakkulat ja Tyllerö sai Busol-hormonipistoksen niskaansa. Katsotaan josko Tyllerö nyt rauhoittuisi. Kystat eivät varmaan Tylleröä itseään vielä tässä vaiheessa vaivanneet, koska se on ihan elämänsä kunnossa - turkki vaan säihkyy ja lihaksikaskin se on kun on niin paljon urheillut Pimun ja Mimmin perässä -, mutta muiden stressitasojen vuoksi päädyttiin kuitenkin hoitamaan. Toisaalta Tyllerö oli myös sirkuttanut parina iltana ja yönä, mikä on mun mielestä huono enne koska Akkahan sirkutti ennen kuolemaansa, joten siksikin halusin lääkäriin. Tarkistutin myös Tyllerön nisien alla olevat patit (Hupakolla on samanlaiset) ja ohutneulanäytteen perusteella ne ovat ihan vaan rasvakudosta, eivätkä siis vaadi mitään hoitoa.

Tyllerö käyttäytyi vastaanotolla erinomaisesti, vaikka sai ikäviä piikkejä osakseen, pikkuisen vain piipitti pariin otteeseen. Mimmi sen sijaan oli ihan eri maata - voi jestas sentään... Aivan järkyttävä metelöinti ja reuhtominen parin raapenäytteen ja hammasharjalla harjaamisen takia (mikään näistä siis ei satuta marsua). Mimmi myös pissasi monta kertaa hoitajan päälle ja yritti purra lääkäriä. Ja voin vaikka vannoa, että se ei ollut peloissaan vaan raivoissaan kun joku taas kehtasi kajota hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa. Pikkutiikeri marsun vaatteissa teki ainakin vaikutuksen hoitohenkilökuntaan.. Hoitaja kehui, että Mimmi on iso persoona :D

Lasku rapsakat 253,92€. Ei tässä rikastumaan juuri pääse.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Tuhma Tyllerö

Eräs tyyppi pääsi syliin jäähylle jahdattuaan Pimun ja Mimmin toistuvasti nurkkiin ja maattuaan sitten vieressä vahtimassa saaliitaan kuin pahantahtoinen kanaemo. Lienee tavallista pahempi kiima. Tarkistin ettei tuntunut kystia, mutta täytyy seurata miten kauan räyhämieliala kestää. Tyllerön cherry eye on myös vähän pahentunut, mutta ei tulehtunut.
No, oikeastaan halusin vaan jakaa tämän kuvan kiusahengestä. Eikö ookin ihan rettelöitsijän syyllinen ilme?

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kesävieras ja kaulapussi

"Kuppi on ihan tyhjä (kaulapussia lukuunottamatta)..." T. Hupakko
Voitte kuvitella vielä kyyneleen Hupakon poskelle ;).

Kesäisin mun on vaikea jaksaa kirjoitella tai olla ylipäätään koneella, mutta ei huolta - täällä me edelleen ollaan. Tosin minä ja marsut ollaan nyt viimeisen kuun aikana oltu harvinaisen paljon eri osoitteissa kun on ollut kaikenlaista häistä lähtien (oli kyllä ihan huippua <3 - ehkä joskus jonkun kuvankin tänne saatan laittaa kunhan saadaan niitä vähän karsittua). Onneksi mulla on muutamakin erittäin pätevä hoitaja tiedossani, jonka saatan värvätä papanatalkoisiin. Kovin herkästi en lähde nykyisin marsuja mihinkään roudaamaan, kun kotona käyvä hoitaja on niin paljon parempi ratkaisu. Vihdoin sain aikaiseksi myös kirjoitettua hoito-ohjeen tiedostoksi, jota voin muokata tilanteen mukaan. Mulla on ollut ennen tätä varmaan reippaasti yli kymmenen käsinsuherrettua lappusta, kun aina jokin muuttuu ajan kanssa tai hoitoajan pituuden mukaan.

Laitanpa tähän ihan huvikseni viimeisen punnitustuloksen viikon takaa. Punnitsen pötkylät yleensä kynsienleikkuun ja korvienputsauksen yhteydessä, jotta kaikki kiusat on kerralla poissa alta. Sain muuten viimeksi kynnet erityisen hyvin leikatuksi ilman vaaraa suoneen leikkaamisesta, kun oli kerrankin hyvä valaistus.
Punnitustulokset ovat ikäjärjestyksessä (suluissa oleva luku vertailun vuoksi toukokuulta):
Pimu: 948 g (828 g)
Pimu on kasvanut hurjasti! Pimu painoi tullessaan 675 g. Nyt se on isompi kuin pirpula-Mimmi, mutta on mielestäni mukavassa massassa.
Hupakko: 1415 g (1387 g)
Apuva... Hupakko on taas saman painoinen kuin pahimmillaan, mutta en mä oikein sille mitään mahda. Lienee kesätuoreet lihottaneet?
Tyllerö: 1331 g (1281 g)
Tyllerö on sisareensa verrattuna oikein timmi pakkaus. Ei ollenkaan löysä nostettaessa vaan jaksaa kantaa massansa. Mua vain epäilyttää nämä jättiläiset, kun ei meidän Timppakaan koskaan painanut yli 1300 grammaa, mutta kaipa se on silti ihan normaalia.
Mimmi: 914 g (865 g)
Mimmi on viimeksi painanut yli 900 grammaa viime marraskuussa, joten oon tyytyväinen tähän tilanteeseen.
Eukko: 1062 g (1081 g)
Käsituntuma Eukossa on, että paino on ihan hyvä. Vähänhän se on laihtunut edellisestä punnituksesta, mutta sitä edelliseen tulokseen verrattuna paino oli lisääntynyt, joten ehkä vielä ei ole kyse iän tuomasta kuihtumisesta. Toivon, että Eukko saisi olla vielä sateenkaarisillan tällä puolen hyvän aikaa, koska se tuntuu olevan edelleen iskussa. Päällisin puolin ei ikää huomaa. Eukko täyttää 5 lokakuussa <3.

Juuri nyt meillä on kesävieras! Tätini koira Kerttu on meillä hoidossa. Ensin käytiin meillä toki tutustumassa marsuihin, tai siis siihen, minkä reaktion ne Kertussa herättää. Kerttu vaikuttaa vähän hämmentyneeltä ja vinkuu välillä marsuille, jos ne pitää jotain ääntä tai säntäilevät häkissä, mutta ei mitään huolestuttavaa. En tietenkään jätä Kerttua valvomatta marsujen kanssa. Marsut eivät oikeastaan välitä Kertusta yhtään, vaikka se käy välillä tönäisemässä kuonollaan pleksiseinää tai komentelee, kun yrittää saada leikkiseuraa. En kyllä käsitä yhtään miksi haukku ei ole pelottava kun yskiminen on KAUHEAA marsujen mielestä,
Kerttu on kyllä ihana. Se on 8-vuotias göötti (jöötti?), mutta leikkisyytensä puolesta se voisi olla vaikka 2-vuotias. Nytkin mulla on kaikki Kertun lelut jaloissani, kun se yrittää houkutella mua leikkimään. Kerttu on myös fiksu kuin mikä, täydellinen koira siis <3. Mukava, jos saadaan se vastaisuudessakin aina välillä vierailulle.


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Häitä ja haasteita

Huhheijaa, häät lähestyy (tai oikeestaan maistraatissa jo mentiin naimisiin, mutta varsinaiset bileet on 6.6.)! Vähän jo jännittää. Halusin jakaa teidän kanssa kuvan, jossa Mimmi laulaa soolon meidän hääalbumille, joka pyöräytettiin vieraille häälahjaksi. Mimmi, tai oikeastaan koko marsukuoro pääsi laulamaan yhteen biisiin, koska kyllähän nyt marsujen pitää jotenkin siellä olla. Tässä alla olevassa kuvassa taitaa olla kyseessä valituslaulu, kun häkki on likainen ja heinäkin loppu (jouduin tämän jälkeen hakemaan lähikaupasta Osku-heinää, johon marsut olivat hieman tyytymättömiä)..
Marsut siis ovat vihdoin oppineet käyttämään nukensänkyä, joskin Eukko ja Pimu eivät taida sitä käyttää. Luulen, että Pimu ei ehkä oikein osaa, ja Eukko ei vaan viitsi vaivautua. 



Sain Aidalta haasteen Maailman Kotkotukset-blogista, joskin Aida pitää myös Marsumaailma-blogia. Aidalle kiitos myös Oxbown c-vitsunapeista, jotka riittävät nyt varmaan talveen asti, joten ehdin miettiä mitä seuraavaksi. Saatiin myös Oxbown heinäkiekkoja, joilla nakkailen marsuja, kun ne kuikuttaa liian äänekäästi (vitsivitsi). En tiedä onko nappeja enää varastossa, mutta mainio netti-kauppa löytyy täältä .

Haasteessa on siis 11 kysymystä, pitää keksiä 11 uutta ja haastaa 11 blogia. Taidan tämän haastami-sen jättää väliin kun haastettavat käy vähiin, mutta kiitän Aidaa hyvistä kysymyksistä!
Siis vastaamaan:

1. Missä onnistuit viimeksi?
Oon vimmatusti harjoitellut häämeikkiä, koska aion tehdä sen itse, ja tuottaa tyydytystä huomata, että siinä hommassa tosiaan kehittyy kun treenaa tavoitteellisesti! Oon mielestäni ollut ihan hyvä meikkaaja, mutta jotkin silmämeikin osa-alueet, kulmakarvojen laitto ja varjostukset on jääneet tekiikaltaan hieman hämäriksi. Nyt osaan tehdä aika hienon ja onistuneen häämeikin mielestäni (kop kop, katotaan 6.6.).

2. Mikä on paras blogilöytö vähään aikaan?
Olen ollut aika laiska viimeaikoina etsimään blogeja, mutta jos vähän poikkean tehtävänannosta, niin the Guinea pig forum on välillä ihan kiva paikka (joskaan kaikkea ei voi ottaa ihan vakavasti kun se on melko fanaattinen paikka). Sitä kautta oon löytänyt mielenkiintoisia Facebook-sivuja ja hauskoja tuotteita, muun muassa Gorgeous Guineas-tuotteet.

3. Aamukahvikupin koko?
Juon aina aamiaisella Twiningsin sitruuna-mustaa teetä, mutta aamupäivällä juon yleensä keskikokoisen latten, jos Jimmy vaan jaksaa tehdä :D.

4. Mitä blogeja luet, kun kaipaat ideoita ja piristystä?
Mä luen kaikkia suomalaisia marsublogeja mielelläni, vaikka ainahan sitä toivois, että niitä olis enemmän ja ne päivittyis useammin (paraskin puhuja)! Sitten luen marsublogien ulkopuolelta Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin -blogia, koska se on hienosti kirjoitettu ja ihanan tunnelmallinen. On niitä muitakin, mutta eniten viihdyn Pinterestissä saamassa ideoita.

5. Paras vuodenaika?
Kesä. Kokonaisuudessaan ja mieluiten helteisenä, kiitos.

6. Paras puutarhakasvi?
Pioni. Niin nätti ja tuoksuu ihanalta! Ja viihtyy samalla paikalla uskollisesti.

7. Kesäsuunnitelmia?
No ne häät, ja sit häämatka Italiaan. Juhannus meidän saaressa, Kaustisen festarit. Toivon mukaan myös löhöilyä ja hengailua Hangon rannoilla, rusketusta, paljon lämpöä ja ihan vaan kaikkea mitä kesään kuuluu.

8. Mitä uutta haluaisit kokea tänä kesänä ja miten sen voisi toteuttaa?
Haluaisin harrastaa kotimaan matkailua enemmän kuin aiemmin. Ainakin Turkuun olisi tarkoitus mennä tyttöjen kanssa pariksi päiväksi turistina oleilemaan. Koska mun suku on Tampereelta, ei oo tullut paljon Turussa käytyä ;). Pitäs varmaan varata hotelli niin suunnitelma toteutuis.

9. Milloin viimeksi ylitit itsesi?
Onpa tullutkin jo mainittua, mutta ylitin itseni kun järjestin kilpailut noin 150 kilpailijalle huhtikuussa. Siinä oli iso vastuu ja paljon organisointia, mutta suoriuduin mielestäni hyvin. Oon luonteeltani aika laiska ja vähän taiteilija, joten siksi olin itsestäni ylpeä kun pystyin tällaiseen.

10. Paras piha: nurmikko, hiekka vai kiveys.
Nurmikko olis ihana, jos mulla olisi piha. Ja siellä olisi valtava marsuaitaus lämpöeristetyllä kopilla, jotta marsut sais nauttia kesästä ulkona. Olis myös terassi ja kukkapenkkejä muutama.

11. Miksi niin monet vihaa voikukkaa?
En käsitä. Kaikki mikä menestyy, halutaan ilmeisesti tuhota... Sehän on nätti väripilkku ja marsut tykkää!

torstai 21. toukokuuta 2015

Karvaisia kevätkuulumisia

Karvaisten naisten elämässä ei ole mitään suuria mullistuksia tapahtunut. Tai no, kyllä varmaan marsujen mielestä pelkkiin ulkotuoreisiin siirtyminen jääkaappikauden jälkeen on valtavan järisyttävä asia. Oikeastaan tiedän varmasti, että on, koska marsut ovat tosi ärsyttäviä nyt, kun tietävät että SE aika vuodesta on käsillä. Ne kuikuttavat kurkut suorina ihan minkä vaan äänen kuultuaan mihin tahansa aikaan päivästä ja lisäksi aina kun joku kulkee aitauksen ohi. Eilen kun pistin xboxin päälle, marsut rupesivat huutamaan. Luulisi, että nuo possut oppisivat, että tuoreruoka tulee tiettyyn aikaan ja vain KERRAN päivässä (niin kuin aina), tai ainakin, että xbox ei siihen mitenkään liity, mutta kun ei niin ei... 

Tuoreiden keräämisestä on tullut haastavampaa, kun eräs puutarhan hoidosta mitään tietämätön naapuritaloyhtiön hallituksenjäsen on päätellyt, että saksilla varovasti nurmikon lyhentäminen on "repimistä", joka "tuhoaa nurmikon". Moni muu kiltimpi on tullut tosin juttelemaan ja kannustanut jatkamaan "repimistä", koska eihän siitä todellisuudessa mitään haittaa tietenkään ole. En kuitenkaan mielelläni tapaa kyseistä herrasmiestä uudelleen (vaikka tuo kyseinen kerta, kun palautetta sain onkin ainut jolloin olen koskaan hänet ulkona nähnyt...), ja keräänkin pihalta nyt pääasiassa voikukkia, siankärsämöä ja muita rikkakasveja ja haen ruohon kauempaa metsästä ja tallien läheltä. Voikukkien nyppimisestä tuskin kukaan voi vetää hernettä nenäänsä. Tai kaikkihan aina mahdollista on.. Kyllä mä ruohoakin leikkaan vilkuillen olkani yli kuin rikollinen kun kukaan ei näe... :D

Tänään teimme mun ja marsujen yhteisen inhokkihoitotoimenpiteen eli kylvetyksen. Osalla oli rasvarauhanen törkyinen, osalla hilseilevä iho ja osalla vain ihan törkeä karvanlähtö (karvaiset pyyhkeet uhkasivat tukkia pesukoneen). Kaikki pääsivät siis pesulle, voi riemua. Oma oloni oli tällainen, kun pikkupirulaiset kostivat kurjan kohtalonsa (mustelmia lähinnä, mun marsut osaa tyttömäisen tavan nipistellä).  
"Mielistele sinä vaan, ikinä en anteeksi anna." T. Tyllerö.

Mä alan olla epätoivoinen Hupakon elopainon kanssa. Se on ihan oikeasti hirveän lihava, painaa sata grammaa enemmän kuin suht sopivan painoinen siskonsa. Kun näen jossain nuoria, solakoita marsuja, niin aina tulee mieleen, että Hupakko ei näytä edes samaan eläinlajiin kuuluvalta. Ääh. En tiedä mitä voisin kokeilla saadakseni sen vähän laihtumaan. Tuoreita annan aika matillisesti. Kaipa pellettiä voisi vielä vähentää, mutta vaikea uskoa, että teelusikallinen pellettiä päivässä tekisi mitään kovin radikaalia muutosta mun pikku paksukaiseen.

Marsujen terveydessä on muitakin pieniä epäilyksen aiheita jälleen.
Eukko yhtenä iltana valitti pissatessaan/papanoidessaan. En tiedä kumpi oli kyseessä. Mahtoi näyttää huvittavalta, kun Jimmyn kanssa kykittiin lasin äärellä (Eukko avuliaasti pyllisteli ihan pleksin vieressä tekemässä esimerkillisesti tarpeitaan) hihkumassa, että "nyt se kakkasi!" "nyt se pissasi!". Muuta vikaa en huomannut, kuin sen, että pissat olivat pieniä, eikä vinkaisuja enää kuulunutkaan. Oon nähnyt sakkaisia pikkupissoja kyllä sittemminkin, mutta onneksi Eukko juo paljon vettä, joten mahdollinen sakka/pienet kivet varmaan tulevat aika hyvin ulos.

Hupakon talipatti on myös uusinut, mutta se on vielä aika pieni, joten en lähde sitä tyhjentämään, jos se ei asianomaista itseään vaivaa. Ja Hupakkoa ei taida kovin moni asia maailmassa vaivata, se on sen verran lunki tyyppi <3.

Mimmi kävelee itselleen ominaisella tavalla, eli höpsön näköisesti ja kömpelösti.

Tyllerön pehmeät pallukat vatsassa, nisien alla ovat entisenlaiset - eivät suuremmat, mutta eivät yhtään pienemmätkään. Todennäköisesti jotain rasvakeräytymää, joten en nyt hirveän huolissani ole. Jos tulee jotain muuta jollekin, niin otan Tyllerön mukaan lääkäriin.

Pimu on ihan kunnossa, tuitui. Se on vaan niin kultainen tyyppi. Niin kiltti ja ihana. Paitsi kylvetettäessä muuttuu murhanhimoiseksi.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Iloista vappua!

Mimmi ja Pimu wappupossuina <3
Oli "hieman" hankalaa saada Pimu ja Mimmi poseeraamaan kaverikuvassa. Tytöt tulevat hyvin toimeen, mutta paikallaan oleminen ei onnistu kummaltakaan. Kuten kuvasta näkyy, jouduin turvautumaan lahjontaan, eivätkä ilmeet silti ole kovin iloiset ( tai ehkä nämä onkin day after-ilmeet? aattohan oli kuitenkin jo eilen...). Ennen häkkiin menoa Mimmi pissasi serpentiinien päälle. Kunnon vappumeininki siis.

Pimu on muuten yhtäkkiä kasvanut hurjasti. Huomasin, että se ei enää olekaan Mimmia pienempi vaan painaa lähes saman verran, ja ne ovat muutenkin samankokoiset rungoltaan. Pimuhan oli meille tullessaan vauvelin näköinen.

Olen vapun kunniaksi uudelleenjärjestellyt häkin sisustusta. Käytiin Koiria ja possuja-blogin Rosan kanssa Ikea-reissulla, mistä tarttui mullekin mukaan pari pyyhettä ja se kuuluisa nukensänky, jota Kermaporsaat-blogin Sannilla olen jo pitkään ihaillut. Ajattelin, että se voisi palvella Mimmin tähystelypaikkana kun se tulee moikkaamaan, mutta mikäänhän ei marsujen kanssa tunnetusti toimi niin kuin ajattelee... Possut ovat kuitenkin viihtyneet sen alla (on kiva, että on yksi tämmöinen vähän isompi piilo, johon mahtuu - jos mahtuu - useampi marsu) ja Hupakko ja Tyllerö käyvät välillä sängyn päälläkin.

Kiitos vaan Rosalle hyvästä seurasta Ikeassa, ja oli tosi kiva nähdä Käpy sekä kaikki marsut, myös pikku-Eliot, jota en aikaisemmin ollut nähnyt. Niin söpöjä kaikki :)!

Täällä taas! Kevätmarsuja videolla.

Blogissa on ollut hiljaista, kun olen taiteillut ja taistellut ehkä tähän mennessä elämäni suurimman projektin parissa (ei - se ei ole häät, vaikka häätkinlähestyy, vaan työprojekti :)). Ihana sanoa, että kunnialla meni läpi ja mulla oli kivaa ja hieman olen jopa itsestäni ylpeä, ja nyt oon nautiskellut vapauden tunteesta kun suma on ohi.

Mulla on lista, mitä haluaisin tehdä palkinnoksi selviämisestä tuosta työurakasta: valkaista hampaat, käydä kasvohoidossa, elokuvissa, taidenäyttelyissä ja ostaa uudet salikengät ja uusia vaatekaapin sisältöä...Yhden päällimmäisen haaveen toteutin kuitenkin heti kun rysäys oli ohi: nimittäin hain marsuille ensimmäiset tuoreet ulkoa! Olin katsellut (ikkunan takaa, ulos en ehtinyt kunnolla varmaan kahteen viikkoon), että ulkona alkaa jo näyttää siltä, että sieltä saattaisi saada syötävää tytöille. En kuitenkaan ryhtynyt toimeen, koska a) aika ei oikein riitänyt puskissa könöttämiseen ja b) marsut tulee ihan hulluiksi kun tajuavat, että NYT sitä taas saa ja kuikuttavat 24/7, mikä ei tee hyvää päälle, jota panta kiristää.

Jimmy kuvasi alla olevat videopätkät tapauksesta järkkärillä. Pimu on vähän taustalla, mutta vakuutan, että kyse ei ollut syrjinnästä, se vaan söi taaempana ja kamera taisi vähän jännittää. Jos et jaksa katsoa kumpaakin videota, niin katso nro 2, Mimmi on niin söpö <3. Ja mussutusääni <3.

Täytyy sanoa, että marsuja en ehtinyt viime viikkojen aikana kun välillä vilkaista ja viskoa ruokaa aitaukseen, mutta yritän nyt ottaa vahingon takaisin lellimällä niitä.


Lelliminen on tosin vähän vaikeaa kun taas on ongelmana, mistä löytäisi hyvää heinää. Nyt meillä on aika surkeaa, piikikästä ja paljon ruskeita korsia sisältävää kesäheinää, joka saa Jimmyn aivastelemaan, mutta marsuille se maistuu ihan kivasti. Syysheinää myydään täälläpäin muropaketin kokoisissa pakkauksissa, jotka maksaa maltaita. Saisin tosin lähieläinkaupasta tilattua syysheinää jätesäkillisen hitaan 40 € - taitaa jäädä tilaamatta...

Petworld-verkkokaupassa on jo pitkään ollut -40%, jota epäilen loppuunmyynniksi, koska yli puolet tuotteista on loppu eikä mun sähköpostiin oo vastattu. Sain kuitenkin Tammiston Megaeläimestä eläinlääkärireissun yhteydessä mun suosikkisyysheinää, mutta sinne on liian pitkä matka mennä pelkän heinän perässä. Lisäksi Oxbown c-vitamiinitabujen maahantuonti on nyt loppu :(. Todella kurja juttu, koska en oikein tiedä millä ne korvaisin. Tai onhan kaikkia jauheita, mutta tabut oli paljon parempia. Onneksi sain vielä Aidalta tilattua pari purkkia. Kesäksi nyt varmaan voi vitamiinin annossa pitää paussin, mutta talvella haluaisin taas antaa lisä-c:tä. En usko, että se Mimmin halvaus tai mikä-ikinä-olikaan johtui vitamiinipuutoksesta, mutta varmuuden vuoksi..






maanantai 6. huhtikuuta 2015

Hyvää pääsiäistä 2015 (vähän myöhässä..)!

Mimmin kävely on nyt jo paljon parempaa! Jee! Enää ei takajalat hypi tasajalkaa. Pikkuisen huojumista on havaittavaissa, mutta kävely näyttää melkein normaalilta, eli samalta kuin pari päivää ennen lääkärissä käyntiä. Ainoa mikä nyt huolettaa mua on Mimmin nukkuminen. En osaa sanoa, nukkuuko se enemmän kuin ennen, mutta ainakin se nukkuu sikeämmin. Tänä aamuna se nukkui mökissä silmät kiinni ja kyljellään, eikä herännyt kun tulin olohuoneeseen, vaikka toiset kuikuttivat innoissaan ja säntäilivät ympäriinsä ja avasin kovaa nirskahtavan pellettilaatikon (varma herätyskello tavallisesti). Ei edes kun menin ihan parin sentin päähän tarkastamaan, että se varmasti hengittää. En uskaltanut koskettaa, jotta en pelästyttäisi Mimmiä pahasti, mutta se heräsi kun vähän liikuttelin koppia. Hupsu Mimmi napsahti hereille kuin tykin suusta ammuttuna ja alkoi heti kuikuttaa kurkku suorana pellettiä. Liikkuminen oli onneksi heti herättyäänkin ihan normaalin oloista, ei semmoista hoipertelua kuin tiistaina. En osaa sanoa, oliko tuo outoa vai onko Mimmistä nyt vaan tullut noin kesy/laiska/vanha, ettei se vaivaudu hereille ihmisen takia.. Ennenhän sitä ei ikinä nähnyt nukkumassa, koska se ryntäsi vastaan aina kun näki jonkun lähestyvän. Ihmettelin suorastaan, että lepääkö se koskaan.

Tässä vielä vanha pääsiäiskuva parin vuoden takaa. Ihana suklaa-Akka ja Akan perusilme <3:


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Lääkärissä jälleen

Noh, olihan siitä taas kai jo kuukausi kun viimeksi ollaan lääkärissä käyty marsujen kanssa.

Mimmi on jo pidemmän aikaa ajoittain liikkunut hassusti - en osaa sanoa kuinka pitkään, koska se on alkanut tosi vaivihkaa ja välillä kaikki on ollut ihan normaalisti. Eilen kuitenkin havaitsin, että liikkuminen muuttui kauttaaltaan huonoksi. Hassunnäköinen liike näyttäisi johtuvan takajaloista, jotka hyppivät yhtäaikaa normaalin kävelyn sijaan. Vaiva näkyy etenkin kun Mimmi juoksee. Eilen oikein pelästyin kun herätin sen uniltaan. On jo valmiiksi outoa, että Mimmi nukkuu syvästi, koska tavallisesti se pomppaa innoissaan pystyyn kun häkkiä lähestyy. Se tuli mun luokse herättyään hoiperrellen omituisesti. Tässä video tältä päivältä (pomppiminen ei näy kovin selkeästi videolla, mutta ehkä siitä saa selvää kuitenkin):



Soitin heti Tammiston Univetiin, jossa Pilvi Lassila ottaa vastaan, koska halusin tällä kertaa tosissaan marsuihin erikoistuneelle lääkärille, ja sainkin ajan tälle päivälle. Matka oli pitkä, ja lasku kallis, mutta kyllä se mun mielestä kannatti. Oltiin vastaanotolla 45 minuuttia, ja lääkäri tutki Mimmin tosi perinpohjaisesti. Katsottiin kaikki jalkojen liikkeistä ja nivelten kunnosta lähtien päättyen jalkapohjiin, silmiin ja hampaisiin. Raapenäyte otettiin myös, koska lääkäri piti Mimmin ihoa huonon näköisenä. Halusinkin, että se tutkittaisiin, koska se on huolettanut mua jo pidempään. Sieniviljelyä ei tässä vaiheessa otettu, koska lääkärin mielestä se ei ole erityisen todennäköinen, koska muut marsut ei oireile, ja Mimmillä on ollut tämä juttu jo pari vuotta.

Mitään epänormaalia ei tutkimuksessa löytynyt, mikä tavallaan oli helpotus, mutta olisihan joku yksiselitteinen vaiva ollut kiva löytää. Lääkäri päätyi siihen, että oireet - sekä pomppimisen että ihon kuivuuden - voisi selittää C-vitamiinin puutos. Tai vaikka Mimmin iho vain olisi tuollainen luonnostaan, pomppimisen voisi silti puutos selittää. Määräyksenä siis C-vitamiinin märään tuplaus neljäksi viikoksi, ja ihon hoitoon 2 tippaa helokkiöljyä suun kautta päivässä, sekä biotiini jos helokkiöljy ei tee muutosta ihoon. Olen aina luullut, että tuollaiset vaivat koskevat vain marsuja, joita on lyöty laimin, ja siksi en edes ajatellut puutoksen mahdollisuutta. Olen aina antanut marsuille talvisin lisä-C:tä, tosin aika maltillisesti, mutta ovathan marsut kuitenkin yksilöitä. Kaikille ei riitä se, mikä toisille on tarpeeksi. Olen myös vähentänyt pelletin annostusta ennen kuin oireet alkoivat, joten sitä kautta C:n saaminen on ainakin vähentynyt.

Laskun loppusumma, jossa oli kyllä mukana helokkiöljy, oli 145 euroa. Maksoin sen ihan ilolla, kun oli hyvä syy käydä lääkärissä.

Mimmi on onneksi ihan pirteä ja iloinen ja liikkuu mielellään, vaikka se kehnon näköistä onkin. Toivottavasti C-vitamiini auttaisi, eikä kyse olisi mistään vakavammasta. Sormet ja varpaat ristiin!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Marsun arkea

"Terve! Tulisin moikkaamaan, mutta tuo kamera vähän jännittää.."

"Mua ei, mutta onko herkkuja?"

"Mulla on tapana möyhiä kaikki heinät pois vessalaatiokoista. Sitä on niin paljon mukavampi syödä pyyhkeen päältä."

"Mä syön nätisti laatikosta. Näkyykö mun tutu hyvin tässä kopin oviaukossa? (ei. en ole yhtään lihava - mahtuisin tähän koppiin ihan hyvin jos vain haluaisin)"

"Onko tää hyvä kuvakulma mulle?"

"Mäkin koetan poseerata kuin isosisko, mutta Tyllerö häiritsee..."

"No nyt saan poseerata rauhassa. Enkö ookin söpö?"



"On fakta, että yksi heinänkorsi sadan joukossa on aina parempi kuin muut - se joka on kaverin suussa."



"Yleensä kun ilmestyt siihen, niin me saadaan herkkuja. Missä ne viipyy??"

"Jos ei palkkaa tule, ei kyllä tipu kuviakaan."

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Possusia kevätauringossa

En ole pitkään aikaan (ehkä koskaan ? :D) ottanut marsuista poseerauskuvia. Valitsin jokaiselle sopivan väriset räsymatot taustaksi, vaikka se nyt ei tässä ihan kovin hyvin tule ilmi.Tässä siis pikkunaisista hyvin viralliset potretit. Kuvat ovat ikäjärjestyksessä nuorimmasta vahimpaan:

Pallomarsu <3 (jotakuta sapetti olla kuvattavana TAAS). Pimusta tuli monta melko mielenkiintoista kuvaa... Pimu on maailman sävyisin marsu niin kauan kun ei tarvitse poseerata. Siitä neidillä on vahvat mielipiteet.. "No photo, NO PHOTO!!"

Hupakkoinen <3, jonka peffassa näkyy vielä talipatin rasvan jämät (iyh). Hupakko näyttää tässä kuvassa kovasti isäpapaltaan.

Tyllerö, jolla oikeasti ei ole tuollaista kyttyrää selässä :).

Mimmi ja pusuhuulet <3

Eukko näyttää kuvassa pienemmältä tai "lyhyemmältä" kuin luonnossa. Eukossa alkaa pikkuhiljaa näkyä eukkoutumisen merkkejä, täyttäähän se jo 5 syksyllä <3. Selässä on piikkisikaefekti koska siellä on kookosöljyä kuivan ihon hoitokokeilujen seurauksena. Pitäisi pestä Eukko, mutta en vielä ole uskaltanut :).
P.S. Olin muuten viikonloppuna hoitamassa eräitä charmikkaita marsuherroja <3 Hauskaa välillä käydä palluttelemassa muidenkin marsuja. Nuo herrat oli kyllä paljon siistimpiä kuin mun pissaliisat, mutta papanat oli ainakin kolme kertaa isompia kuin hienostelevilla neideillä :D.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Poseeraava pimu

Otin äsken pari naamakuvaa Pimusta (Jimmy on sitkeästi kutsunut pikkuneitiä Pimuksi tai Pimatsuksi, joten se taitaa vakiintua kutsumanimeksi :)). Jos sää säilyy hyvänä, ajattelin huomenna kuvata kaikkia marsuja ihanassa luonnonvalossa. Pesin ikkunatkin sitä varten! Ennen sitä tuloksia tämän päivän photoshootista: 



maanantai 2. maaliskuuta 2015

Pikkunaisen kuulumisia

Fein nimi alkaa pikkuhiljaa vääntyä Pimuksi, mutta katsotaan mikä vakiintuu käyttöön kun tehdään sinunkaupat ;).
Pimu syö jo kädestä, seurailee uteliaana ohikulkijoita, eikä mene kättä karkuun. Vielä en ole rapsutellut sitä, mutta tarjoan joka kerta ohi kulkiessa pelletin, jotka taitavat olla sen suurinta herkkua. Ensimmäiset popcornailut ja päättömät ryntäilyt näin eilen illalla, joten pikkuinen taitaa tuntea olonsa jo ihan mukavaksi <3. Kuikutuksen kuulin tänään myös ensimmäistä kertaa pelletin jaon yhteydessä.
Kotiutuminen on siis jo hyvässä vaiheessa, joskin Mimmillä alkoi juuri jokin vuosisadan kiima. Sillä on MTV-musavideolta tuttu peffanherutuspose mukana ja kaikkea. Otin sen hetkeksi syliin kyllästyttyäni jatkuvaan kiljumiseen kun Mimmi yrittää vuorotellen Fei-Pimun ja Eukon selkään, ja se nukahti heti :D Taitaa olla raskas työ. Nyt on taas hetken hiljaista kun Mimmi on sammunut hurinan kesken, kohta alkaa varmaan uusi hyökkäys...

lauantai 28. helmikuuta 2015

Uusi pieni suuri karvanainen, Fei!

Hain uuden tyttömme eli Fein tänään Aidalta, ja vein samalla Aidalle marsupojan, joka on lähdössä Nokialle. Aivan ihana pörröpää-hurmuripoika, taisi olla väriltään saffron/lilac tai toisin päin. (Hakureissuun liittyy mokailutarina, jota en ihan vielä jaksa kertoa, koska meinasin saada slaagin, eikä juttu vielä naurata. Ehkä huomenna, tai sadan vuoden päästä.. Säikähdyksellä taidettiin onneksi selvitä.).

Mutta voi Fei: Fei on niin söpö! Fei on niin pieni! Fei on niin ihana <3 Fei eli Maailman Feidari on syntynyt 25.3.2014, eli ei ole vielä vuottakaan vanha. Fei on yhden pentueen simpsakka emo. Mimmissä ja Feissä on samaa näköä, kuten videolta voi päätellä. Molemmat on väriltään tortteja. Feillä on eri väriset korvat kuin Mimmillä, naamassa ja kropassa on enemmän goldenia ja toisen silmän päällä on hauska piste goldenia. Toistaiseksi Fei on myös pienempi kuin Mimmi, mutta arvioisin, että niistä tulee varmaan suunnilleen saman kokoisia kun Fei saa vauvojen imemän painon takaisin.
Kaikki mussut viihtyvät jo lähekkäin, jee <3!

Tutustuminen lauman kanssa on mennyt suorastaan uhkaavan hyvin. Hyvin minimaalista dominointikäytöstä on näkynyt, asialla lähinnä Hupakko ja Tyllerö ja vain silloin kun Fei on tullut liian lähelle. Vain pientä päällä tönimistä ja minimaalista hampaiden suhistelua; eli siis sitä ihan tavallista jokapäiväistä kuka-kukin-on -touhua. Sitäkin enemmän suun, korvien ja silmien putsaamista ja pusuttelua :). Erityisesti Eukko on aivan rakastunut Feihin; nytkin ne nukkuu tuolla taivasalla (vaikka Eukko ei koskaan nuku taivasalla) melkein lusikka-asennossa! Kukaan ei ole lähtenyt jahtaamaan Feitä ja kaikki ovat jopa antaneet sen viedä ruoat suustaan, minkä se tekikin heti ensimmäiseksi. Ihana rohkea ja reipas pikku-Fei!Kiitos Aida siis taas  mahtavasta marsusta <3!
En ole vielä varma, mikä vakiintuu kutsumanimeksi, voi olla, että Fei jää käyttöön. Jimmyn ehdotus viralliseksi Karvaiset Naiset -titteliksi on Pimu. Saa nähdä kun tutustutaan paremmin.
Tässä pikku pätkä videota ihan hetki sen jälkeen kun olin tytöt laittanut yhteen lattialle tutustumaan:

Sitten tärkein eli kuvia Feistä!. Nämä nyt eivät ole ihan mitään superlaatua, otan parempia myöhemmin: