maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua 2012!











Hyvää joulua toivottavat Akka, Eukko ja Mimmi.
Merry Christmas to everyone from Akka, Eukko and Mimmi!


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Marsujen ihmemaa

Tässäpä teille kuvapostaus lauantailta karvaisten naisten päivän kohokohdasta.


                 Jännitys kohoaa. Oletteko valmiita?  


Tadaa! Parasta päivässä on tietenkin juoksuhetki aina yhtä jännittävässä "uudessa" (siis joka päivä samassa) paikassa. Marsuilla on selvästi melko surkea muisti, sillä ne tutkivat hölkkäratana toimivan eteisen aina yhtä tärkeän näköisinä nurkasta nurkkaan kulkien jonossa kuin possujuna. Noh, kyllä mä sentään siirtelen tunneleita paikasta toiseen, jotta elämä ei kävisi yllätyksettömäksi. Eteinen on muuten vähän haasteellinen juoksutuspaikka, kun ulko-ovea ei samalla voi käyttää, se kun aukeaa sisään päin..

Akkaa kiinnostaa kamera..

kovasti!


 
Eukko otti syönnin jälkeen tupluurit..

ja jätti juoksentelut muiden hoidettavaksi.



  

     
Heinäpesä herätti marsuissa ihailua..
















..eikä Akka viitsinyt jonottaa.
























Akan piilopaikka nro 1.


Akan piilopaikka nro 2.
















Kuvista näkee (vaikka vähän tuhnuisia ovatkin) hauskasti marsujen luonne-eroja: Mimmi kiitää paikasta toiseen, Akka piileskelee, ja Eukko syö ja nukkuu tunnelissa niin, että siitä ei saa kuvia. Lopuksi vielä kuva marsujen häkista pikkujoulukunnossa valoineen. Pitäisi vaan vielä sävyttää nuo tuikut vähän lämpimämmän sävyisiksi, kun ovat niin kalseat. Onneksi saatiin häkki siirrettyä parempaan paikkaan keskeltä huonetta, kun iso harmoni lähti tuolta seinältä pois, aah autuutta!

Marsujen häkki uudessa paikassaan.









perjantai 9. marraskuuta 2012

Pippurinen pikkunainen

Kylässä on uusi ja upea, joskin toistaiseksi melko pieni nainen, hurraa! Maailman Xena-Soturi, kutsumanimeltään Mimmi, haettiin Maailman-marsulan Aidalta meille 28.11. Oikeastaan sen piti tulla jo viikkoa aiemmin, mutta pikkuinen sairastui ripuliin, joten jouduttiin vähän odottelemaan parantumista. Ikää Mimmillä on reilut kaksi kuukautta, ja tässä vaiheessa pikkuinen on ollut meillä parisen viikkoa. Mimmi on saanut tällä välin paljon aikaan, se on kolmanneksen painavampi kuin meille tullessaan. Mimmi on ihan mahtava tyyppi, ja täysin kasvattajanimensä veroinen!  Pikkurääpäle raportoi kaiken aikaa kovaan ääneen tekemisiään, eikä pelkää ollenkaan. Tuntuu, että arvokkaita leidejä vähän sapettaa kun se ei ole koskaan hiljaa. Ensi alkuun Mimmi sai vähän kylmää kyytiä Akalta ja Eukolta, pieni kun ei oikein osaa pitää nokkaansa poissa toisten asioista, mutta onneksi päivä päivältä on rauhallisempaa. Pääasiassa Mimmi kuitenkin  joutuu vielä tarkasti välttämään isojen rouvien varpaille astumista.

Ensimmäisenä iltana kotona

Mimmi on NIIN söpö.
Olin unohtanut miten pieniä vauvamarsut onkaan! Sehän painoikin tullessaan 200 grammaa, joten koko oli viidennes Eukosta, mutta jostain syystä pikkumarsu on alkanut tuntua normaalikokoiselta ja nuo kaksi muuta jättiläisiltä.. Toivottavasti nuo hiiren korvat ei laske koskaan, on niin parhaan näköistä kun valo kuultaa läpi vaaleanpunaisesta korvasta!
Mimmi tykkää maistella kaikkea, joten sylissä saa olla tarkkana, mihin sormensa pistää. Jos sille tarjoaa herkkupalaa, se haistelee sitä hetken, tähtää sitten kunnolla ja iskee hampaansa sormeen.. Oon kyllä muutenkin tullut siihen tulokseen, että marsut on puolisokkoja, vaikka jossain eläinkirjoissa vätetään muuta.

Värinä Mimmillä on tortoiseshell-white, ja kaikki jalat valkoisia, voi sitä kynsienleikkuuonnea! Huomaa korvan pieni rupi, joka on muistutus Euforisesta arvovallasta.


Mimmi (Maailman Xena-soturi)


Karvanaisten perhepotretti





































Pitänee laittaa uudesta häkkiviritelmästäkin kuvia, kunhan saan näpsittyä. Ajattelin laittaa siihen jouluvalot, heti kun löydän ne kellarista. Mulla on jo joulunodotus täysillä päällä.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Marsujen loma-asunto





Kuten mainitsinkin jo taannoin, olen marsujen kanssa ollut "etelän lomalla" pari viikkoa, joten ajattelin esitellä täällä marsujen kokoontaittuvan loma-asunnon. Häkin pohjan pinta-ala on pienempi kuin kotona, mutta ekstrana siinä on terassi,jonne pääsee kätevästi ramppia pitkin. A&E rakastavat sitä! Jostain syystä ravaaminen ramppia ylös-alas on marsujen mielestä mahtavaa puuhaa. Jouduin poistamaan sittemmin kuvassa näkyvän hienon kangaspäällysteen, koska se tuotti mielestäni liikaa vauhtia ja vaaratilanteita.. Akka sipsutteli sitä sujuvasti ylös ja liukui arvokkaasti pyllymäkeä alas, mutta Eukon laskeutumistyyli muistutti lähinnä lumivyöryä. Joten jouduin tyytymään tylsän näköiseen harmaaseen liukueste-kosteustilamattoon, joka ei luista tassujen alla. 


Akka suhtautuu epäilyksellä paparazziin.

Eukkoa sen sijaan ei hetkauta.

Sitten päivitystä marsu-uutisiin: Olen tosi tyytyväinen, kun olen saanut Akan lihomaan ja jopa syöppö-Eukon laihtumaan hiukan! Olen ostanut myös uudenlaista c-vitamiinia, joka on tablettimuodossa (Oxbow Daily C, hinta oli 11,90 e). Sen pitäisi maistua ananakselta, omenalta ja karpalolta. Eukko ottaa pillerin mielellään kädestä (yllätys-yllätys), mutta Akka on ryhtynyt nirsoilemaan parin ekan päivän jälkeen. Olisi kiva jos saisin nuo syömään c-vitamiinia tässä muodossa, koska silloin tietäisin niiden saaneen varmasti sopivan annoksen joka päivä.


Eilen illalla todistin Akan kummallisia taitoja. Se nimittäin osaa käyttää tassujaan syömisessä apuna vähän niin kuin oravat, vaikka ei nyt ihan yhtä ketterästi. Ennen syömistä se myös usein näyttää läpsivän ruokapaloja tassullaan. Eilen se kuitenkin vei shownsa pidemmälle, ja potkiskeli porkkananpalaa kuin jalkapalloa ympäri häkkiä! Näytti kyllä tosi kummalliselta ja huvittavalta. Lisäksi puuha oli Akan mielestä mitä ilmeisimmin hauskaa, koska se potkujen väliin teki ilopukkihyppyjä.


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Marsuja makuupusseissa

Sirkus tuli kylään!
Karvaneideillä on tänään ollut kauhea hurina päällä, mutta ilmeisen hyvässä hengessä: ensin vedetään vuorotellen vähän sooloa ja sitten hyppyspurttaillaan peräkanaa ympäri häkkiä, ja mennään taas vetämään hetkeksi lonkkaa, kunnes alkaa uusi näytös. Näin Akan ensi kertaa mahtailevan Eukolle, ja se näytti itsekin olevan aika ihmeissään asioiden saamasta käänteestä. Paljon parempaa viihdettä kuin telkkari!

Tässä tytöt lempiloikoiloilupaikoissaan (suomen yhdyssanat ovat upeita):

Laitan myös pari kuvaa marsuaskarteluistani. Olen tehnyt tällaisen juomapullon suojuksen ensisijaisesti siksi, että c-vitamiini säilyisi pullossa vähän pidempään. En tiedä kuinka paljon sillä on vaikutusta hajoamisnopeuteen, luultavasti ainakin jonkin verran. Meidän marsut ei kuitenkaan juurikaan juo vettä varmaan tuoreiden määrän takia, joten olen ajatellut siirtyä c-vitamiininappeihin.. On tuo suojus silti nätti! Se on tehty kahdesta talouspaperirullan hylsystä, jotka ensin saksin lyhyemmiksi ja liimasin sitten yhteen pullon päälle. Sitten vain leikkasin pahvista pyörylän pullon päähän ja päällystin höskän kankaalla. Muuten toimii hyvin, mutta en ottanut huomioon pahvin kutistumista veden vaikutuksesta (erikeeperissä on paljon vettä), joten en saa sitä enää pois pullon päältä. Pitää ehkä kohta tehdä uusi, koska pulloa on työlästä puhdistaa hyvin  kun suojusta pitää vähän varjella kastumiselta. Alla olevassa kuvassa on marsun makuupusseja, jotka siskoni on suunnitellut ja toteuttanut.  Yhtä pitäisi hieman suurentaa, koska se on Eukolle vähän pieni, ja pelkään, että se jää sinne jumiin jos laitan sen häkkiin. Eukkoa itseään asia ei tietenkään vaivaa, vaan se änkeää järjestelmällisesti siihen kaikista pienimpään pussiin.









keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Marsu-spa


Mikä ihanuus!

Päätin tänään pestä Akan ja Eukon. Eivät ne varsinaisesti olleet likaisia, mutta molemmista lähti ihan hirveästi karvaa. Aika näyttää, auttoiko pesu karvanlähtöön. Eukolla oli myös hiukan hilseilyä, joten ostin kosteuttavaa shampoota, Tigin Pet Head-sarjasta. Shampoon nimi on Feeling Flaky, ja se tuoksuu ihanasti mansikkajogurtilta! Tigin ihmisille tarkoitettujen tuotteiden ulkonäöt ja tuoksut vetoavat sisälläni asuvaan sokerihiireen, joten oli melkein pakko ostaa sitä myös marsuille.  Hirmuisen kallishan tuo oli, melkein 20e, mutta kun ne muut shampoot näyttivät ankeilta ja tuoksuivat lääkemäisiltä Tigeihin verrattuna.. Ja on se niin tyttömäinen! Melko vahvasta tuoksustaan huolimatta shampoo ei jäänyt pahemmin haisemaan turkkiin huuhtelun jälkeen.


Uudet makoilunurkkaukset siivouksen jäljiltä.

 Akka suhtautui pesuhetkeen ihmeen rauhallisesti, vaikka se on vähän ujompi tapaus kuin Eukko. Akkaa ei tuntunut pelottavan juuri ollenkaan. Eukko sen sijaan osaa draamakuningattaren elkeet - se raapi ranteisiin kunnon viirut pyrkiessään turvaan tappajakäsisuihkua. Onneksi järkytys ei kestänyt kauan (vaikka se pesi itseään närkästyneen näköisenä häkkiin päästyään). Molemmat tutkailivat innoissaan uutta häkin sisustusta. Ostin toisen vessalaatikon, koska se tuntuu olevan tytöillä suosittu makuupaikka. Laatikko myös pidentää siivousväliä, vaikka sisäsiistejä nämä possut eivät varsinaisesti olekaan. Akan entinen suosikkipaikka oli riippukeinun alla oleva pinnasängyn reunapehmuste (onnistunut kirppariostos), josta se siistinä neitinä potki kaikki papanat lattialle sitä mukaa kuin niitä kertyi. Häkissähän ei ole pohjalaatikkoa, ainoastaan kangassuojus. Se pitää kyllä heinät hyvin häkin sisällä, mutta papanoille se ei ole tarpeeksi kova vastus. Siirsin ruokakupin tuollaiselle taikakuutiosta taivutetulle tasolle, jotta varsinkin Eukko joutuisi tekemään vähän töitä ruokansa eteen. Pohjalla oleva pellettikippo on tyhjentynyt alta aika yksikön, lähinnä Eukon toimesta. Puutunneli on sen edessä siitä syystä, että Akka ei ilmeisesti jaksaisi hypätä, vaan mieluummin kiskoisi hampaillaan painavan keraamisen kupin päähänsä.. Tunnelin ansiosta Akka ei ylety venyttämään itseään kahdella jalalla seistessään kupille asti. On siinä kaksikko! Ohukainen ja Paksukainen.

Murjottava puolikuiva Eukko

Pokka-Akka


Tein tänään ihan mahtavan löydön meidän rappukäytävästä. Joku oli hylännyt sinne jo jonkun aikaa sitten omituisen kissan raapimapuun/leikkitelineen. Kun se ei ole sieltä hävinnyt, ajattelin ettei kukaan varmaan kaipaa sitä. En usko, että se on ollut käytössä, tai ainakin se on harvinaisen puhdas. Olen irroittanut osan, joka teki tuosta eräänlaisen keinulaudan (en oikein käsitä, miten kissa sitä käyttäisi), minkä jälkeen siitä tuli täysin marsuystävällinen. Tunneleissa on myös sivuilla uloskäynnit, mikä on hyvä sovunedistäjä, ja tytöt tykkäävät säntäillä putkiin joka suunnasta. Keskipalkki toimii estehyppytarkoituksessa. En pidä hökötystä häkissä vaan juksutusaitauksessa, sillä ihanan pehmoinen teddykarva, jolla putket on päällystetty, olisi pian muisto vain litistyttyään, värjäydyttyään ja hajustuttuaan marsun pissassa. Pistin putkien pohjalle vahakangasta ja pyyhkeenpalat, jotta häkkyrästä olisi iloa vähän pidemmäksikin aikaa. Vaikutti olevan välitön menestys vikisijöiden keskuudessa!

Kissahärpäke edestä...
... ja sivulta







tiistai 18. syyskuuta 2012

Tee-se-itse -häkki



 Ajattelin jakaa kokemuksiani omatekoisen häkin rakentamisesta, sillä ainakin omiin tarpeisiini koin itse nikkaroidun häkin parhaaksi vaihtoehdoksi. Syitä tähän on useita. Ensinnäkin se tulee halvaksi: eläinkaupasta ostettu häkki maksaa pitkälti yli satasen, ja käytetyn häkin löytäminenkin voi olla kiven takana. Eläinkaupan häkit ovat myös melko pieniä, ja suurimmat häkit - joihin jo marsulauma mahtuisikin - ovat todellatodella kalliita. Ainakin tällä hetkellä tekemäni häkki on myös suurempi kuin mikään näkemäni yksikerroksinen tehdashäkki. 
Itse tehty on siis usein hinta-laatu-suhteeltaan paras ratkaisu. Asia, joka ratkaisi sen, että päädyin tekemään enkä ostamaan häkin, oli kuitenkin kuljeteltavuus. Halusin, että häkin saa purettua helposti ja kuljetettua pienessä tilassa, esimerkiksi junassa (marsut ovat matkustettaessa tietysti kuljetuskopassa :). Kun meillä edellisen kerran oli marsuja, jouduimme mökkireissuille ottamaan mukaan melko surkean pienen häkinhäkkyrän, kun autoon ei mahtunut suurempaakaan. Tämän nykyisen kookkaan häkin saan kuitenkin kulkemaan junassa ilman tuskia, ja se mahtuu mukaan, vaikka auto olisi täpötäysi, jihuu! Tavallisesti Ford Focus-parka onkin ääriään myöten täynnä soittimia ja äänentoistokamoja.Suuri parannus siis, ja meille välttämätön. Tässä häkissä ei ole kattoa, sillä meillä ei ole muita lemmikkejä, joten marsut saavat olla rauhassa. Kiipeilyintoa tai -taitoa marsuilta ei yleensä kauheasti löydy, joten katto ei senkään takia ole välttämätön.


Minusta netistä saisi löytyä enemmänkin ohjeita häkin rakennukseen, varsinkin suomeksi. Englanniksi löytyy hyvä sivu, Cavy Cages, jossa on jopa kätevä muunnin jaloista senteiksi. Itse olisin kuitenkin kaivannut mustaa valkoisella siitä, mistä mitäkin rakennusmateriaalia saa ja mitä ne maksavat. Cavy Cagesista ei tietenkään löydy mitään Suomea koskevia tietoja, vaikka siellä muuten onkin paljon asiallista tietoa muustakin marsuihin liittyvästä kuin häkeistä.


 Marsut.net:in foorumin perusteella tiesin, että Cavy Cagesin mainitsemia "taikakuutioita", joita monet ovat ilmeisen onnistuneesti käyttäneet tee-se-itse-häkeissään, löytyy myös Suomesta, mutta varsin vaihtelevasti. Onneksi Annan ja minun lapsuudenkoti sijaitsee pääkaupunkiseudulla, joten hyvät valikoimat ovat siellä ihan nurkan takana. Hong Kongista Martinsillasta löysinkin taikakuutioita suht vaivattomasti nimellä Deutzer modulaarihyllykkö. Pakkauksessa on noin 30 tällaista hyllykköpalaa, kooltaan 35X35cm. Palat siis riittävät kolossaaliseenkin häkkiin. Hintaa yhdellä paketilla oli 34,95e, mikä ei päätä huimaa. Pakkauksessa tulee mukana kiinnikepaloja, joilla neliöt voi yhdistää nurkistaan, mutta ainakaan minä en saanut omista taikakuutioistani kovinkaan tukevia niiden avulla. Lisäksi halusin helpottaa häkin purkamis- ja kokoamisprosessia niin, että kaikkia sidoksia ei tarvitse purkaa, mutta palat saa silti siistiin ja pieneen kasaan kuljetuksen ajaksi. Siksi päädyin kuromaan häkin yhteen nippusiteillä. Nippusiteitä ei tarvitse säästelläkään, sillä 100 kpl pakkaus maksaa Clas Ohlsonilla 2,50e.

Päädyin perinteisten kuivikkeiden sijaan käyttämään pyyhkeitä häkin pohjalla. Pyyhkeet on  siistimpi vaihtaa kerrostalokämpässä kuin puru, ja lisäksi pölyhaittoja ei tule juuri lainkaan. Kuljeteltavuuden kannalta pyyhkeet ovat myös olennaisia, koska niiden ansiosta en tarvitse pohjalaatikkoa. Koska häkki on niin iso (175X70cm), en löytänyt mistään tarpeeksi isoja pyyhkeitä. Siksi päädyin ostamaan froteeta, jonka hinta on 7,20e/metri Eurokankaassa (leveys kätevästi tasan 70cm!). Aika kallista siis, mutta jos näitä pyyhkeitä pystyn käyttämään esimerkiksi vuoden, ne tulevat eläinkaupan puruun verrattuna halvaksi.


 


Kuten kuvasta näkyy, pyyhkeet kiinnitetään häkkiin purjerenkailla. Ehkä kaikki eivät näitä tarvitsekaan, mutta meidän edelliset marsut rakastivat pyyhkeiden alla ryömimistä, joten ajattelin kiinnittää pyyhkeet varmuuden vuoksi kunnolla.. Pyyhettä on häkin pohjalla kaksi kerrosta, ja alempaa ei tietenkään tarvitse kiinnittää. Vain päällimmäinen pyyhekerros on kallista ostofroteeta, sen alla on kirppispyyhkeitä, koska alemman kerroksen ei tarvitse olla yhtenäinen.







Rikkaimuri on kätevä puhdistusväline pyyhkeiden kanssa. Häkki pitää imuroida joka päivä, koska marsut kakkivat papanan noin kerran minuutissa, kuten jokainen marsunomistaja tietää. No, ei se mitään, koska puhdistus on niin helppoa! Kestää ehkä viisi minuuttia, ja häkki näyttää sen jälkeen tosi siistiltä. Suunnilleen kolmen päivän jälkeen pyyhkeet on kuitenkin vaihdettava, sillä pissa alkaa haista. Hintaa en tiedä, koska olen saanut tämän lainaksi äidiltä ja isältä.




 

Pyyhkeiden alla on kosteustilamattoa. Muistaakseni hinta oli 3,95e/metri Hong Kongista, leveys 65 cm. Kosteustilamattoa saa useimmista kodintarvikeliikkeistä, esimerkiksi Anttilasta, Citymarketista, Prismasta, Etolasta jne. Matto toimii myös liukuesteenä, koska alimmaisena on vahakangasta, joka on melko liukasta. Vahakangas on Ikeasta. Se on 150 cm leveää ja maksaa 5,99/metri, mikä on halpa vahakankaaksi. Kuvaa siitä ei minulla ole, mutta näette sen täältä. Olen laittanut vahakankaan päälle ohuelti sanomalehteä, mikä taitaa olla hätävarjelun liioittelua, koska se ei taida olla kastunut kertaakaan. Pyyhkeiden vaihdon yhteydessä pesen kosteustilamaton jos se tuntuu haiskahtavan, mutta ei ole ainakaan vielä tarvinnut.





Häkkiä kiertää kangaskaistale, joka suojaa lattiaa sinkoilevilta heinänkappaleilta ja papanoilta. Se kiinnitetään yhdestä nurkastaan tarranauhalla. Suojusta pitäisi vähän pienentää, koska se vähän lerpattaa. Mutta eikö olekin nätti kangas? Se on kotoisin Annan vintagekangaskokoelmasta. Anna myös suunnitteli suojuksen, koska olen itse vähän käsi avaruudellisen hahmotuskyvyn saralla..

Toivottavasti tästä hartaasta selostuksesta on edes hieman apua muille marsuharrastajille!