sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Juhannuksen aikaista ja jälkeistä elämää

Olin juhannuksen tienoilla viikon poissa kotoa sähkön, juoksevan veden ja netin ääreltä, ja marsut olivat sillä välin kotivahteina.Tulin vasta nyt perjantaina myöhään takaisin. Marsuilla oli ihan upea kodinhoitaja! Paulan jäljiltä oli kyllä niin siistiä ja hienoa, että oli ilo tulla puhtaaseen kotiin, ja sain vielä koko loman ajan säännöllisiä raportteja palluroiden edesottamuksista. Toivottavasti voin joskus vielä pyytää Paulaa uudestaan papanasavottaan, jos tarvetta tulee.
Juhannuksenviettopaikka

Eilen sain hakea postista Aidan nettikaupasta tilaamani Oxbown pelletit ja jotain kivaa myös itselleni :).. Myös pesupussi oli saapunut postiin, ja odottelen into piukassa sitä hetkeä kun marsupyykkiä on kertynyt tarpeeksi iso kasa pestäväksi. Tässä vaiheessa osaan sanoa vain, että pussi on pirteän oranssi, ja että olisin ehkä voinut ottaa jopa XL-koon, koska tämä L-koko vaikuttaa sopivalta, mutta isompikaan ei varmaan olisi ollut liian suuri.

Eilen kävin kotiinpaluun kunniaksi marsujen kanssa kilometrin päässä vanhempien luona ulkoilemassa. Hupsu Hupakko hyppeli ihan päättömästi nurmikolla ja muutkin tuntuivat nauttivan ulkona oleskelusta. Koska oli vähän viileä ilma, ehkä 15 astetta, laitoin aitauksen aurinkoon. Ottamissani kuvissa aitaus näyttää ihan pikkuruiselta, mutta oli se ihan reilun kokoinen 2m X 1m. Hupakko ei ole osunut näköjään yhteenkään kuvista, kun ensimmäisissä se söi aitauksen perällä ja viimeisissä mökkien takana.

Akka nuolee Tyllerön korvaa.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Ongelmaheiniä ja heinäongelmia

Valittelinkin jo aiemmin sitä, että olen joutunut vaihtamaan heinää. Olin ostanut saman tilan heinää vuodesta 2002 tai 2003 asti, ja ollut siihen hirmu tyytyväinen, joten harmittaa. Lähieläinkauppa vaihtoi heinäntoimittajaa, koska tällä toimittajalla oli kuulemma niin usein heinä homeessa. Tämä uusi syysheinä mun mielestä ei ollut oikein mistään kotoisin kun pussit olivat minipieniä ja heinä pelkkää kortta. Löysin onneksi ihan kelvollista syysheinää vähän matkan päästä Ison Omenan suht uudesta Megaeläin-eläinkaupasta. Tässä heinässä on vain se ongelma, että heinänkorret ovat hirmu lyhyitä ja suoria, joten en voi oikein tarjota marsuille samanlaista riemua aiheuttavaa heinäkasaa suoraan purun päälle, kuin aiemmin. Sekin on harmillista koska marsut tykkäsivät siitä niin, mutta nämä lyhyet korret talloutuvat saman tien puruihin (lue: pissaan ja papanoihin), minkä jälkeen se ei enää ekllekään kelpaa. Paljon heinää meni siis hukkaan.

Tässä mun systeemissä on kuitenkin vaikea keksiä kapeaa heinäseimeä, jonka voisi laittaa jonnekin muualle kuin kaltereihin kiinni. Kaltereihin kiinni en halua sitä siksi, että sitten heinää olisi lattialla joko häkin edessä tai sen takana, eikä kumpikaan vaihtoehto paljon houkuttele. Ja kapea sen on syytä olla siksi, ettei se vie tolkuttomasti elintilaa marsuilta. Aitauksessa on lisäksi yksi heinäseimi vessalaatikossa ja pikkuvessalaatikoissa on myöyrimisheinää. Tykkään systeemeistä, jotka ovat sekä marsujen, että siivoajan (siis minun) mieleen. Siksi kehitin tällaisen systeemin, joka on nyt prototyyppivaiheessa, ja koekäytössä valvovan silmän alla (kamala siivo, tänään on purujenvaihtopäivä):

Akka esittelee heinätelinettä ja kauhistunutta ilmettään kameralle. Tai oikeastaan tuo on sellainen silmien pullistelu, kun se yrittää nähdä paremmin mitä tapahtuu.
Kyseessä on keskeltä ylös taivutettu taikakuutio, joka on nippusiteillä kiinni puolikkaassa taikakuutiossa, joka on haudattu puruihin. Taikakuutio on (toivon mukaan) taivutettu niin kapeaksi, ettei marsulle tule himoa tunkea sinne väliin. Ainakaan vielä en ole sellaista todistanutkaan. Kuvassa se näyttää vähän leveämmältä kuin todellisuudessa. Päältäkin tietysti seimeen voisi kiivetä. Jätin siis varmuuden vuoksi sivut auki, että ahdinkoon joutunut marsu pääsisi tarpeen vaatiessa helposti ulos. Vähän olen huolissani, että joku onnistuisi venäyttämään tai katkomaan jalkansa härpäkkeeseen jos sinne päättäisi sukeltaa. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, ja possut tykkäävät telineestä.

Hevostenpesupussi, I'm in love!

(Ai kun mulla on hauskaa kun keksin otsikoita :D!)

Koin eilen valtavan valaistumisen, kun luin brittimarsufoorumilta jotain kuivikekeskustelua, ja siellä puhuttiin hevostarvikkeiden (lointen, satulahupien yms.) pesupussista, joka estää karvojen ja muun roskan joutumisen pesukoneeseen. En ollut koskaan edes pälkähtänyt päähän, että noin isoja pesupusseja voi olla olemassa (vaikka pitäisihän sen olla selvää, että hevoskamojakin jossain pestään, mutta kun ei ajattele niin ei ajattele..)! Innostuin niin (kaikesta sitä voikin innostua), että tilasin siltä istumalta sellaisen L-koossa Konitohtori-nimisestä verkkokaupasta, ja onkin jo sieltä lähetetty meille päin. Niin nerokasta. Tämä maksoi Suomessa vähemmän kuin briteissä, joten sekin oli plussaa. Oon jo pitkään ollut huolissani pesukoneen yhteensopivuudesta marsupyykin kanssa, koska pikkupyyhkeisiin ja mattoihin tuppaa jäämään karvaa ja purua, vaikka kuinka yrittäisi nyppiä ja ravistella. Olen huoltopessyt konetta ties millä myrkyillä aina marsupyykin jälkeen - enkä ihan ole uskonut, että kaikki karvat lähtisivät silläkään. Tämä pesupussi, johon matotkin mahtuvat, on varmasti paljon parempi ja luontoystävällisempi ratkaisu. Toivottavasti se vain toimii yhtä hyvin kuin lupaa..

Onkohan kaikilla muilla marsuilijoilla jo ollut tällainen taivaiden lahja kauankin ja mä olen ainut pimennossa elänyt?

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ylisöpö vauva-Eukko!


Eukko oli pikkuisena ihan ylisuloinen, en kestä <3! On se nykyisinkin ihana, mutta katsokaa nyt mikä peikkolapsi! Kuvat ovat Aidan ottamia. Kiitos siis ihanista kuvista, ja tietysti marsu(i)sta!



Eukko (oik.) ja sisarukset, tui-tui!
P.S. Eukko haluaa muistuttaa, että vaikka poikasena olisikin näyttänyt ihan hobittivauvalta, ei se yhtään vähennä vaikutusvaltaa aikuisena.

Aitauksen päivitetty ulkonäkö

Marsujen aitaus on kokenut paljon muutoksia asukkaiden määrän suurentuessa ja marsujen huoltajan mielen muuttuessa. Olen nykyiseen aitaukseen tyytyväinen, mutta seinät edelleenkin kaipaisivat piristystä. Ei se nyt ihan näin ankealta näytä todellisuudessa kuin valokuvissa, mutta kuitenkin... Muutimme tähän kämppään helmikuussa 2013, ja olen siitä asti noin viikoittain sanonut, että pitäisi asentaa taulukisko. Se vain ei ole ihan niin helppoa, koska tarvittaisiin iskuporakone, ja koko homma tuntuu vaivalloiselta. Olen myös miettinyt tapettien irti repimistä olohuoneen pitkältä seinältä, koska ne pimentävät huonetta. Tapettia vaan sattuu olemaan sen seitsemän kerrosta ja tasoitetta joka välissä... Jokainen, joka on tehnyt tapetinpoistohommia tietää, ettei se ole ihan herkkua. Yhdeltä seinältä tapetti on poistettukin, enkä edes muista oikein miten iso vaiva se oli, koska silloin tehtiin niin paljon muitakin remonttihommia ja yksityiskohdat tuppaavat hämärtymään. Mä muistan aina vain hienon lopputuloksen, en koskaan vaivaa, joka sen eteen on nähty :D

No, takaisin asiaan. Tässä muutama päivä sitten siivouksen yhteydessä otettuja kuvia marsuaitauksesta:

Aitaus kokonaisuudessaan..
ja vasemmalta...
Nykyinen systeemi on yhdistelmä purua ja mattoja, joiden päällä on strategisissa kohdissa pikkupyyhkeitä. Mattojen alla on vielä kuohkeat pyyheet ja ilmava kosteatilanmatto, jotta kosteus ei jäisi muhimaan pohjalla olevan vahakankaan päälle. Tämä on mielestäni toiminut oikein hyvin. Aiemmin mulla oli myös sanomalehteä pohjalla, mutta en oikeastaan tajua miksi olin niitä sinne pistänyt, kun se vain lisää työmäärää, eikä oikeastaan tuo mitään lisää systeemin puhtaanapitoon.

Jos pikkupyyhkeet on onnistunut 
keskelle...
asettelemaan sopivasti suosituimpiin pissapaikoihin, mattoja ei tarvitse vaihtaa kuin kerran kuukaudessa, tai jopa harvemmin. Vaikka en ole pyrkinyt opettamaan marsuja mitenkään sisäsiisteiksi, enkä tiedä kuinka hyvin se onnistuisikaan,
pissat tulevat pääasiassa pissalaatikoihin ja pyyhkeiden päälle tulee vain murto-osa. Mattojen päälle ei tule pissoja juuri ollenkaan. Pieniin purulaatikoihin ja isoon purulaatikkoon sen sijaan tulee pissoja sitäkin enemmän. Joudun vaihtamaan suuren osan puruista kolmen päivän välein, ja pieniä 
ja oikealle...
laatikoita siivoan päivittäin. Tosin olen ehkä vähän turhan tarkka hajuista, joku muu luultavasti siivoaisi harvemmin. Ilmanpuhdistin (isossa kuvassa vasemmassa laidassa) pitää loputkin haisut aika hyvin kurissa. Marsutkin tuntuvat tykkäävän puhtaista puruista. 

Imuroin matot 
päivittäin papanoista ja vaihdan samalla yleensä kaikki pikkupyyhkeet. Siivousruljanssiin kuluu päivittäin noin 20 minuuttia, mikä on mielestäni melko kohtuullinen aika. Se onkin sitten isompi homma, kun matot pitää vaihtaa. Siihen saan kulumaan yli tunnin. Viimeksi siivouksen yhteydessä lakaisin, imuroin ja pyyhin pikästä aikaa myös säilytyslaatikoiden takaa, koska siellä mahdollisesti kohtaava näkymä oli kummitellut painajaisissani jo jonkin aikaa. Olihan siellä paljon heinää, papanaa, purua ja karvoja, mutta pissaläikkiä ei ollenkaan - onneksi, koska lattia on parkettia... Oli muuten aikamoinen homma. Hikoilin kuin pieni sika ja ryömin mahallani pöytien alla kuin Indiana Jones pyramideissä. Tulipahan suoritettua ylimääräinen aerobinen liikuntahetki. Eikä myöskään tarvitse kauhulla ajatella, mitä siellä takana muhiikaan.

Tässä vielä vähän marsujen siivouksen jälkeisiä tunnelmia:

Heinäkasa on ihan ykkösvirike. Jouduin vaihtamaan heinää, koska lähieläinkauppa lakkasi myymästä sitä syysheinää mistä tykkäsin, ja tästä uudesta on vaikea saada kuohkeaa kasaa aikaan.. Korret ovat niin lyhyitä ja suoria. Pitää ehkä laittaa puinen heinäseimi takaisin, koska marsut tallovat korret häkin pohjalle, ja paljon menee hukkaan.
Kaikki makoilivat aitauksen sohvan vieressä olevassa päädyssä, mutta eivät tietenkään enää kun kameran ottaa esille...
En tiedä miksi mulle tulee valokuvissa usein mieleen, että Eukko näyttää joltain luolaeläimeltä, joka näkee päivänvalon ensimmäistä kertaa vuosiin :D. Eukossa on jotain esihistoriallista. Tui tui!
Blondeja pelotti kun kamera työnnettiin lähelle naamaa.
"Onko jo turvallista tulla ulos?"
Heinäkasakin on ihan hyvä piilo.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Marsufutiksen MM-kisat

Marsut sai eilen oman potkupallon MM-kisojen kunniaksi. Tyhjensin toisen aitauksen mattopuolista pelikentäksi. Ne tykkäskin kovasti pelata, sain nauraa itseni tärviölle :D. Marsut osaa keskittyä tosi intensiivisesti kun ne vain haluaa, ja risupallo oli selvästi vakava asia. Akka nousi jopa seisomaan pallon päälle ihan neljällä jalalla; ei hajuakaan miten se siinä onnistui. Ehkä se uskoi saavansa ihanan pallon itselleen, jos onnistuu saamaan kaikki raajansa sen ympärille. Harmi, etten saanut sitä videolle tai kuvaan kun se tapahtui niin nopeasti. Laitan videotodisteitakin tapahtuneesta, jahka saan ne ladattua.
Aamulla pallo oli ihme kyllä melko ehjä, vaikka risuja revittiin heti illalla tarmokkaasti. Kaikki pallon sisältä oli kuitenkin syöty, joten kyllä siellä talkoot on ollut. Sittemmin risutkin ovat maittaneet hyvin.


Ensin peliväinettä hieman ihmeteltiin ja säännöistä sovittiin.

Sitten päästiin tositoimiin:



 Eräs ei osallistunut alkukähinöihin: "Minulle riittää tämä pieni tikku vallan mainiosti, kiitos vain."
Kyllä Hupakkokin sitten siirtyi vilttiketjusta kentälle kun Eukko lähti ottamaan omaehtoista jäähyä. Eukolla on tapana arvokkuutensa säilyttääkseen siirtyä taustalle kun meno äityy liian riehakkaaksi.

Aitaus muuten oli aamulla putipuhdas, mutta kuvat on otettu illalla... Olisi vissiin pitänyt huoltaa kenttää paremmin ennen pelin alkua.


torstai 12. kesäkuuta 2014

Marsukirjallisuutta osa 2 - "Luonnossa marsu on yöeläin"

Lemmikkini ja minä on jälleen Kierrätyskeskuksen Ilmaiset-osastolta. Kuten kannesta näkyy, tämäkin on kokoomateos useasta eri lemmikistä. Alkukieli on ruotsi ("Du och din hamster"... hmm...), ja kirjailija on Greger Björklund-Girsch. Tämä teos on vuodelta 1975.


Hyviä ja huonoja puolia:

+ marsun myynti-ikä on kohtuullinen 6-8 viikkoa
+ marsu ei kestä kovin hyvin vetoa eikä kosteutta
+ häkin siisteyteen on kiinnitetty huomiota, samoin ruoan ja juomaveden tuoreuteen
+ marsun pitää saada jaloitella häkin ulkopuolella päivittäin
+ usean marsun laumaa pidetään mahdollisena

- marsulle riittää asumukseksi hyvin pahvilaatikko
- ensisijaisesti marsusta puhutaan yksineläjänä
- heinästä marsu tekee pesiä (no sentään on sitä heinää. Varmaan koppien puutteessa marsu piiloutuu heinään, joten on luultu, että se tekee pesää)
- ruokinta on aika lailla päin honkia, marsua ruokitaankin vain kaksi kertaa päivässä
- marsun voi kesällä päästää niitylle vapaasti omistajan "valvonnassa"
- naarasmarsun käyttämisessä pentutehtaana ei nähdä mitään ongelmaa, koska poikaset ovat niin söpöjä

Koska tämänkin kirjan marsuosio on niin lyhyt, olen skannannut kaikki sivut alle luettaviksi.
Tässä linkki vielä edelliseen kirjaesittelyyn.

Parhaita paloja:


" Marsun villit sukulaiset elävät Etelä-Amerikan ylängöillä, mutta niiden eintavoista tiedetään varsin vähän. On vaikeata selittää, mistä tämä johtuu. Ehkä luonnonvaraisia marsuja ei ole välitettykään tutkia siksi, että niitä on kesytetty niin suurin joukoin. " 

" Luonnossa marsu on yöeläin, mutta sen kesy muunnos on aikojen kuluessa oppinut muuttamaan tapojaan niin, että se on nykyisin oikeammin päiväeläin. "
" Häkki voi olla yksinkertaisista yksinkertaisin. Voit tehdän sen puu- tai pahvilaatikosta mutta tietysti myös verkosta. ... Kuten kaikille pienille seuraeläimille, marsuillekin valmistetaan valmiita häkkejä, joita voi ostaa kaupasta. Kannattaa kuitenkin tyytyä ihan tavalliseen puulaatikkoon. "

" Marsun viihtyvyyttä lisää pieni "hylly" muutaman sentin sentin korkeudella lattiasta. "

" Tärkeintä häkissä onkin tila. ... Kahdelle tai kolmelle riittää 80X80 cm. ... Yksi marsu pärjää tietenkin pienemmissä tiloissa. "

" Lisäksi häkissä pitää olla heiniä. Marsu tekee nimittäin mielellään itselleen pesän. "
" Eläinkaupoissa on saatavilla valmiita sekoituksia, joissa on kaikki marsun tarvitsemat ravintoaineet juuri oikeassa suhteessa. "

" Marsun ruokalista: ... maissia, leipää, keitettyjä perunoita ..." (kaikki nämä aivan listan alkupäässä...)

" Marsu syö usein, mutta melko vähän kerrallaan. Sen vuoksi onkin parasta ruokkia sitä pari kertaa päivässä. "

" Päästä marsusi puutarhaan tai niitylle mökin läheisyyteen, mutta varmistu ensin siitä, ettei koiria tai kissoja ole lähettyvillä, muuten voi käydä hullusti. " (marsua kuitenkin kehotetaan valvomaan, mutta ei sekään taitaisi tositilanteessa kauheasti auttaa..)

" Opettele vain nostamaan se oikealla tavalla. Aseta molemmat kätesi sen mahan alle ja nosta eläin nopeasti ylös. "

" Pian se käpertyy kerälle ja sulkee silmänsä ihan kuin merkiksi siitä, että se viihtyy ja nauttii elämästään. "
" Yksi uros ja kaksi naarasta on sen sijaan sopiva ratkaisu. ... Kuten arvaat, voi häkissä jonkun ajan kuluttua olla hieman ahdasta, joten sinun ei auta muu kuin myydä tai lahjoittaa ylimääräisiä yksilöitä. "

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Marsukirjallisuutta osa 1 "Marsut eivät pure"

Mulla on pienimuotoinen harrastus: hankin marsukirjoja, pääasiassa kirppiksiltä. Muutamia olen ostanut ihan kirjakaupoistakin, mutta tykkään eniten vanhoista kirjoista. Ehkä siksi kun niistä ei tule niin paha mieli. Marsukirjoissa kun tuppaa olemaan aika paljon virheellistä ja usein jopa haitallista tietoa. Uusissa kirjoissa ei ehkä ole niin mielikuvituksellisia "faktoja", kuin vanhoissa, mutta kyllä niissäkin paljon virheitä on. Vanhoista kirjoista voin kuitenkin ajatella, että mikään marsu ei ainakaan enää kärsi virheellisten ja haitallisten tietojen takia, ja ne osaa ottaa enemmän huumorin kannalta. Aina kun näen marsukirjan kirppiksellä, niin se lähtee mukaan. Jos jaksaa olla kärsivällinen, niin moni kirja tulee lopulta vastaan Ilmaiset-osastollakin. Yleensä en kuitenkaan viitsi riskeerata, jos kirja on vanha.  Sitä paitsi, eivätpä nuo kirppishinnat päätä huimaa.   Kirjat on pääasiassa suomenkielisiä, mutta on mulla englanninkielisiäkin.

Esittelen kokoelmastani ensimmäisenä Lapsen lemmikkieläimiä. Se on saksalaisen Christine Adrianin kirjoittama, erilaisia lemmikkieläimiä esittelevä teos vuodelta1978. Koska marsuosio on niin lyhyt, laitan sen tähän kokonaisuudessaan. Valitettavasti tästä puuttuu neljä sivua, koska kirjan keskiaukeama on tippunut. Lukekoon ken haluaa :). Kirjan yleinen tyyli on varsin saarnaava ja kaikkitietävä, mutta on joukossa paljon asiaakin. Alussa on pitkä osio lähinnä kasvatuspsykologiaa eri ikäisistä lapsista ja heidän valmiuksistaan lemmikin hoidossa.

Äidilläni muuten oli lapsuudessaan tämä kirja. Hänen marsunsa elikin sitten kaksi vuotta. (No, se marsu taisi oikeasti olla hänellä 70-luvun alussa, jollei 60-luvun puolella. Joka tapauksessa sillekin syötettiin pelkkää kuivaruokaa heinän sijaan.)

Kirjan hyviä ja huonoja puolia:

+ asumukseksi kehotetaan hankkimaan suuri häkki (ei kyllä sanota kuinka suuri)
+ marsu kehotetaan päästämään välillä jaloittelemaan häkkinsä ulkopuolelle
+ c-vitamiinin ja ravinteikkaan ravinnon merkitystä on korostettu
- ruokalistalla on ensimmäisenä puristeet eli pelletit. Kuiva heinä tulee listalla viimeisenä.
- marsu on kirjoittajan mielestä hyvin tylsä eläin, ja siksi se sopii ainoastaan taaperoiden lemmikiksi.
- marsun luonto laumeläimenä on tunnettu, mutta kirjoittajan mielestä lapsi voi korvata helposti lajitoverin.
- myynti-ikä on kirjan mukaan kaksiviikkoisena

Marsutietouspaketin alussa on omituinen tarina purevasta Muck-marsusta, jonka logiikkaa en kyllä yhtään ymmärrä, vaikka se on olevinaan kovinkin oivaltava kertomus... Kannattaa lukea (klikkaa sivut suuremmiksi). Se on niin pitkä etten jaksa litteroida sitä tähän. Tässä muutamia muita parhaita paloja kirjasta:

" Marsun voi huoletta antaa pikulapsen käsiin. Peruskoululapsetkin leikkivät mielellään hetken rauhallisen eläimen kanssa. Mutta innostus laimenee nopeasti. Minä en hankkisi marsua yli neli-, viisivuotiaalle lapselle. Sillä eläimestä on huolehdittava jopa kahdeksan vuotta - lapsen kiinnostus on yleensä lyhyempiaikaista."

"Kesy marsu on uskomattoman kärsivällinen. Lapsi voi hyväillä sitä sydämensä halusta, kannella sitä sylissään ja jopa viedä kävelylle nukenvaunuissa. Mutta leikkikaveriksi marsusta ei ole. Enintään se oppii tuntemaan nimensä."


"Marsuja voi huoletta pitää yhdessä kääpiökaniinien kanssa".


" Ruoka: ... Kaalia annetaan vain vähän, koska se saa virtsan haisemaan. ... Jotta hampaat pysyisivät lyhyinä, marsuille annetaan tuoreita oksia, kovaa leipää ja vaikkapa koirankeksejä. ...  "
" Märkä ruoka - seurauksena koliikki."


"Parasta niissä on kuitenkin se , että ne eivät taatusti pure - eivät ainakaan muita kuin marsuja."


" Ihmisaroista aikuisista eläimistä ei koskaan tule pesunkestäviä lasten lemmikkejä. Pikkumarsun on päästävä heti kolmiviikkoisena lapsen hellään hoivaan.

" Joskus voit olla vähän pettynyt ja harmitella "tyhmää" eläintä."














lauantai 7. kesäkuuta 2014

Ulkoilua ja jännitystä

Mimmin hymyhuulet ja Hupakko.

Marsut pääsivät pari päivää sitten ensimmäistä kertaa ulkoilemaan nurmikolle. Kerrostalon pihalla se ei olekaan ihan helppoa. Yritin valita mahdollisuuksien mukaan koiranpissattoman ja rauhallisen paikan. Ihan mukava siinä loppujen lopuksi oli lukea lehteä samalla kun seuraili hyvin viihtyvien marsujen touhuja, mutta pari ohikulkenutta koiraa hieman stressasivat. Kävelytie oli tosin aika kaukana valitsemastani paikasta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Järjestelin marsuja varjostaneen kankaan sillä tavalla, että siitä tuli myös näköeste tielle päin. Lisäksi olin laittanut kaikki marsut minuutin kuljetuksen ajaksi kissankoppaan, joka oli aavistuksen liian pieni viidelle marsulle.. Seuraavalla kerralla pakkaan marsut vähän väljemmin.  Akka taisi seistä Hupakon päällä koko kuljetuksen ajan. Lisäksi kopassa ollut pyyhe oli ihan painava ja märkä hermopissoista.

Ulkoiluaitauksena oli kompostikehikko, jota tällä kertaa oli käytössä kuusi palasta. Muistaakseni yksi palanen on 1m leveä eli aitauksen koko oli 2m X 1m. Olen kerran uloiluutanut marsuja taikisaitauksessakin tarkan valvovan silmän alla, mutta läheisen päiväkodin lapset olivat silloin jonossa ihmettelemässä marsuja. Esittelen kyllä kotioloissa marsuja mielelläni lapsille, mutta marsut eivät taida pitää kovin rentouttavana voikukilla päähän heittelyä.. Lisäksi oli vaikea vakuuttaa lapset siitä, että marsuja ei saa nostaa syliin tai silittää niiden ulkoillessa. Korkeamman aidan yli tällainen toiminta olisi paljon vaikeampaa. Tällä kertaa lapsia ei tosin näkynyt koska olin ajoittanut ulkoilutuksen iltaan.

 Kompostiaitojen päällä oli pöytäliina pyykkipojilla kiinnitettynä varjostamassa ja luomassa turvallisuudentunnetta. Tosin se toimi myös sateensuojana, sillä kohdallemme osui kymmenen minuutin pieni kuuro, jota ei näkynyt säätiedotteessa... Ihmisillä ei tietenkään sateensuojia ollut. Tuntui vähän hölmöltä istuskella sateessa pinikillä, mutta emme halunneet heti luovuttaakaan. Olimme siinä pihanurmella poikaystäväni ja marsujen kanssa kaiken kaikkiaan vähän yli tunnin. Akka oli Mimmin yllättäen ohella rohkein ja Tyllerö suurin jänishousu. Se viihtyi kantokopassa varmaan puolet ajassa ja harjoitteli ilmeisesti siellä takajaloilla seisomista, mitä siitä selvää sain.. Tässä hieman kuvia marsujen seikkailusta:
Aluksi vähän jännitti (Akka huitelee jo kaukana taustalla).
Sitten jo vähän rentouduttiinkin (Tyllerö edelleen kopissa).
Eukko kävi rohkaisupussaamassa hannari-Tylleröä.
Linssilude-Mimmi ja apila.
Eukko ja Akan ja Tyllerön peffat sekä Hupakon naama.