sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Marsujen ihmemaa

Tässäpä teille kuvapostaus lauantailta karvaisten naisten päivän kohokohdasta.


                 Jännitys kohoaa. Oletteko valmiita?  


Tadaa! Parasta päivässä on tietenkin juoksuhetki aina yhtä jännittävässä "uudessa" (siis joka päivä samassa) paikassa. Marsuilla on selvästi melko surkea muisti, sillä ne tutkivat hölkkäratana toimivan eteisen aina yhtä tärkeän näköisinä nurkasta nurkkaan kulkien jonossa kuin possujuna. Noh, kyllä mä sentään siirtelen tunneleita paikasta toiseen, jotta elämä ei kävisi yllätyksettömäksi. Eteinen on muuten vähän haasteellinen juoksutuspaikka, kun ulko-ovea ei samalla voi käyttää, se kun aukeaa sisään päin..

Akkaa kiinnostaa kamera..

kovasti!


 
Eukko otti syönnin jälkeen tupluurit..

ja jätti juoksentelut muiden hoidettavaksi.



  

     
Heinäpesä herätti marsuissa ihailua..
















..eikä Akka viitsinyt jonottaa.
























Akan piilopaikka nro 1.


Akan piilopaikka nro 2.
















Kuvista näkee (vaikka vähän tuhnuisia ovatkin) hauskasti marsujen luonne-eroja: Mimmi kiitää paikasta toiseen, Akka piileskelee, ja Eukko syö ja nukkuu tunnelissa niin, että siitä ei saa kuvia. Lopuksi vielä kuva marsujen häkista pikkujoulukunnossa valoineen. Pitäisi vaan vielä sävyttää nuo tuikut vähän lämpimämmän sävyisiksi, kun ovat niin kalseat. Onneksi saatiin häkki siirrettyä parempaan paikkaan keskeltä huonetta, kun iso harmoni lähti tuolta seinältä pois, aah autuutta!

Marsujen häkki uudessa paikassaan.









perjantai 9. marraskuuta 2012

Pippurinen pikkunainen

Kylässä on uusi ja upea, joskin toistaiseksi melko pieni nainen, hurraa! Maailman Xena-Soturi, kutsumanimeltään Mimmi, haettiin Maailman-marsulan Aidalta meille 28.11. Oikeastaan sen piti tulla jo viikkoa aiemmin, mutta pikkuinen sairastui ripuliin, joten jouduttiin vähän odottelemaan parantumista. Ikää Mimmillä on reilut kaksi kuukautta, ja tässä vaiheessa pikkuinen on ollut meillä parisen viikkoa. Mimmi on saanut tällä välin paljon aikaan, se on kolmanneksen painavampi kuin meille tullessaan. Mimmi on ihan mahtava tyyppi, ja täysin kasvattajanimensä veroinen!  Pikkurääpäle raportoi kaiken aikaa kovaan ääneen tekemisiään, eikä pelkää ollenkaan. Tuntuu, että arvokkaita leidejä vähän sapettaa kun se ei ole koskaan hiljaa. Ensi alkuun Mimmi sai vähän kylmää kyytiä Akalta ja Eukolta, pieni kun ei oikein osaa pitää nokkaansa poissa toisten asioista, mutta onneksi päivä päivältä on rauhallisempaa. Pääasiassa Mimmi kuitenkin  joutuu vielä tarkasti välttämään isojen rouvien varpaille astumista.

Ensimmäisenä iltana kotona

Mimmi on NIIN söpö.
Olin unohtanut miten pieniä vauvamarsut onkaan! Sehän painoikin tullessaan 200 grammaa, joten koko oli viidennes Eukosta, mutta jostain syystä pikkumarsu on alkanut tuntua normaalikokoiselta ja nuo kaksi muuta jättiläisiltä.. Toivottavasti nuo hiiren korvat ei laske koskaan, on niin parhaan näköistä kun valo kuultaa läpi vaaleanpunaisesta korvasta!
Mimmi tykkää maistella kaikkea, joten sylissä saa olla tarkkana, mihin sormensa pistää. Jos sille tarjoaa herkkupalaa, se haistelee sitä hetken, tähtää sitten kunnolla ja iskee hampaansa sormeen.. Oon kyllä muutenkin tullut siihen tulokseen, että marsut on puolisokkoja, vaikka jossain eläinkirjoissa vätetään muuta.

Värinä Mimmillä on tortoiseshell-white, ja kaikki jalat valkoisia, voi sitä kynsienleikkuuonnea! Huomaa korvan pieni rupi, joka on muistutus Euforisesta arvovallasta.


Mimmi (Maailman Xena-soturi)


Karvanaisten perhepotretti





































Pitänee laittaa uudesta häkkiviritelmästäkin kuvia, kunhan saan näpsittyä. Ajattelin laittaa siihen jouluvalot, heti kun löydän ne kellarista. Mulla on jo joulunodotus täysillä päällä.