torstai 29. tammikuuta 2015

Ostoksia, ostoksia...

Eukko esittelee uusia heinäseimiä.
Uuden aitauksen myötä villiinnyin keksimään kaikenlaisia muitakin uudistuskohteita. Kun kävin siskon kanssa Ikeassa ostin tällaisia kaksi (miksi niitä nyt sitten kutsuisi) heinäseimiksi purupuolelle. Tosi kätevä muoto ja ripustusmekanismi nyt kun heinää ei enää pääse tippumaan aitauksen taakse. Nyt marsuilla on vapaammin tilaa liikkua, ja heinää saa kerralla mahtumaan seimeen huomattavasti enemmän.  Siitä tulikin mieleeni, että Megaeläin lopettaa Isossa Omenassa, ja joudun taas etsimään uuden syysheinän jostakin. Harmittaa tosi paljon, kun tuo on ollut tosi hyvää heinää isoissa säkeissä ja vieläpä edullista.

Lisäksi ostin aika kasan Tånum-mattoja. Mulla oli niitä jo valmiiksi viisi kappaletta, ja olen ollut niihin tosi tyytyväinen. Ne on tarpeeksi ohuita, väritys on kaunis (mulla on noita vaaleampia, ja sävyt vaihtelevat kivasti matosta toiseen), ja säilyttävät 60 asteen pesussa sekä värinsä, että muotonsa. Matoissa on niin sanottu bussinpenkki-väritys, eli tahrat hukkuvat kirjavaan kuosiin, mikä on marsujen kanssa hyvä homma, eikös vaan ;)? 
Osa halvoista räsymatoista, joita mulla on ollut, menee ihan aaltoileviksi pesussa kun osa kuidusta venyy ja osa kutistuu. Kun reunat aaltoilevat, marsuille tulee houkutus kaivautua niiden alle. Tånum.matoissa ei ole myöskään hapsuja, joita marsut niin mielellään kiskovat ja imeskelevät... Päissä on tuollaiset melko rumat juuttinarut, mutta ne saa helposti leikattua pois. Suosittelen siis lämpimästi kun hinta on vain 4,99€/kpl. Näitä tulee aina välillä Ikeoihin, mutta erä loppuu nopeasti, ja sitten kestää kuukausikaupalla saada lisää. Ostinpa siis 11. Hupsi. Mutta kun halusin vaihtaa kerralla kaikki matot samanlaisiin, hyviin mattoihin. Kerralla tarvitsen vain kahdeksan, mutta pitää olla kaksi settiä, jotta vaihdon yhteydessä saa häkkiin heti uudet matot. Räsymatto kuivuukin pesun jälkeen melkein pari päivää. Joo, joo - kyllä mä ne tarvitsin :D.

Kun aitausen materiaali vaihtui, piti vähän miettiä, mihin juomapullon lykkäisi. En halunnut porata reikiä aitaukseen, joten Jimmy suunnitteli juomapullotelineen. En ole tullut ottaneeksi siitä erikseen kuvaa, mutta tässä se näkyy jokseenkin hyvin:

Toimii aika hyvin. Välillä pullo on vinossa, kun kumilanka on vähän löysä, eikä 33 cl riitä kovin pitkäksi aikaa, mutta vaihdan veden kerran-pari päivässä. Saavatpahan marsut raikasta vettä koko ajan. Jos lähdetään pariksi päiväksi pois, pitää varmaan laittaa jokin taikakuutiohökötys aitaukseen. Mulla on nyt hirveästi taikakakuutioita ja kompostiaitaa, joita en oikeastaan tarvitse. Jotakin kannattaa jättää varastoon, mutta ehkä laitan muut myyntiin jossain vaiheessa. Olisi myös niitä ylimääräisiä mattoja, jotka saisi joku hakea pois... Ja joitakin ihan turhia virikkeitä. Ai, niin tuo juomapulloteline on tehty siitä marsujen keinulaudasta :D. Tulipahan sillekin käyttöä!


tiistai 27. tammikuuta 2015

Valmis! Hurraa!


Aitaus kuvattuna suunnilleen keskeltä. Pöydän alla oleva tyhjä tila näyttää kuvassa rumalta, ihan kuin puuttuisi rivistöstä hammas, mutta siihen tulee vielä hieno kori.
Aitaus vasemmalta, ...
... keskeltä...

TADAA!
(vertailun vuoksi voi olla mielenkiintoista katsoa täältä, miltä aitaus ennen näytti. Huomaa myös rempatut seinät :)! )
Pahoittelut, että kuvat ovat vähän muhjuisia, taisi olla ISO-arvot nenillään, vaikka luulin korjanneeni sen. Tuntuu, että yhtäkkiä tajuan, miten valtavan iso aitaus on. Koska se on kasvanut pikkuhiljaa, olen niin tottunut siihen, etten edes huomannut kokoa, ennen kuin rakensin (lue Jimmy rakensi. Jotenkin aina tuntuu käyvän niin, että mä suunnittelen innoissani projektin ja vasara kädessä tajuan, että pitää olla kolmen tunnin päästä baletissa.. hups.) koko homman uudestaan. Näin isosta kolossista on vähän vaikea ottaa kuvia kun en pääse peruuttamaan niin pitkälle, että saisin koko höskän kuvaan. Lauantaina puoleen yöhön mennessä (olen pahoillani, naapurit) aitaus saatiin siihen kuntoon, että marsut pääsivät muuttamaan kylppäristä evakosta uuteen kotiin. Sunnuntaina Jimmy pisti viimeiset kulmaraudat paikoilleen vakauttamaan hieman löperöa 3 mm pleksiä. Kuvissa on myös kaksi uutta keksintöä, isot heinäseimet ja uusi juomapulloteline, jotka ovat tässä aitauksessa mahdollisia, vaikka edellisessä eivät olleet. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.
... ja oikealta.
Varoituksen sana: Tällaisesta projektista innostuminen on sitten vaarallista; se vie kaikki rahat, kun pienistä puroista muodostuukin iso virta :D. Mä rakastan suunnittelua ja ideointia, jossa keksin miten saisin marsuille hienoja juttuja edullisesti, mutta niitä juttuja tulee aina keksittyä liiankin kanssa. Isä osti juuri iskuporakoneen, joten heilun sen kanssa toivottavasti jo huomenissa katonrajassa kiinnittämässä taulukiskoja ja uusia kohdevalaisimia. En malta odottaa!!

Tämä projekti tosissaan kannatti toteuttaa, vaikka siihen menikin rahaa. Tosin mun mielestä 170 euroa ei ole paljon mitään kun vertaa vaikkapa siihen, millaisen häkin eläinkaupasta saisi tällä hinnalla. Eikä aikaakaan kovin paljon kyllä päivissä mitattuna kulunut, kun suunnittelin aitauksen torstaina, osat sahattiin, leikattiin ja maalattiin perjantaina, aitaus kottiin lauantaina ja viimeistely tehtiin sunnuntaina. Itse asiassa kaikki sujui ihmeen jouhevasti vaiheesta toiseen.

On ihanaa kun lattiat eivät ole enää täynnä purua, heinää ja papnoita, jotka kulkeutuvat sukien pohjissa kaikkialle. Mutta parasta on, että mun mielestä aitaus on oikeasti hieno ja tyylikäs. Sitä on kiva katsoa.
Mitäs sitten seuraavaksi? Nyt tekisi mieli vaan saada vielä tuonne viides asukas, kun tilaakin vissiin on...


lauantai 24. tammikuuta 2015

Uusi aitaus! Taas sitä mennään...

Kuten uuden vuoden lupauksenani uhkailinkin, olen aloittanut marsujen asumuksen uudistuksen. Olen tositositosi innoissani! Sain tänään myös ostettua tapetin sitä uupuneelle seinälle, joten pistän kaikki kuntoon olkkarissa kerralla. En malta odottaa, miltä täällä tulee näyttämään! Aitaus tulee olemaan suunnilleen saman kokoinen ja muotoinen (hieman leveämpi, mutta ei ole aivan yhtä pitkä toisesta päädystä) kuin tämä nykyinenkin, koska a) tykkään tästä ja b) suurempaa ei kyllä mahdukaan ;). Katsotaan saanko kaikki tehtyä viikonlopun aikana! Jimmy tietysti auttaa (aika paljon).
Suunnitelmia, suunnitelmia...

Aitaus tulee olemaan tehty 6,5 mm koivuvanerista ja 3 mm polykarbonaatista ( a.k.a. pleksi). Pohja ja takaseinät ovat vaneria ja etu- ja sivuseinät pleksiä. Kiinnitän ne kulmaraudoilla, ja hökötys tulee seisomaan samojen vanhojen Lack-pöytien päällä kuin ennenkin. Maalaan seinät, jotta pissa ei pinty, ja pohjan käärin valoiseen suihkuverhoon (joka toivottavasti ei näy lainkaan), jotta kosteus ei mene läpi. Jos vaneri/pleksi osoittautuu turhan taipuisaksi, pitää vielä tehdä puurimasta tukirakenteet.

Ostin vanerin OP-Puusta, eli samasta paikasta kuin noiden pöytien aluslaatikkojen materiaalin. Heillä sahautus tuli koivuvaneriin kaupan päälle. Sain myös ihan mahtavaa palvelua, joten suosittelen ehdottomasti heitä, jos joku lähistöltä kaipailee puukeskusta!  Olin ajatellut tehdä seinät ohuemmasta vanerista, mutta tuotepäällikkö vei minut katsomaan vanereita, ja sain minut muuttamaan mieleni, sillä 4 mm vaneri oli ihan vetkua. Lisäksi sain hyviä rakennusneuvoja ja he jopa neuvoivat pleksin kanssa, joka ainakin pääkaupunkiseudulla tuottaa todellista päänvaivaa.

Juttu meni näin: pitkän soittelurupeaman jälkeen totesin, että määrämittaan leikattua pleksiä sai ainoastaan Helsingin Herttoniemen Etolasta. Melko monesta muusta paikasta sai kyllä pleksiä, mutta vain pieninä tietyn kokoisina paloina, eikä leikkausta ollut lainkaan saatavilla. Mulla ei ole taitoa eikä tarvikkeita pleksin pätkimiseen. Netistä ei löydy pleksin saatavuudesta juuri mitään tietoa, korkeintaan jotain nettikeskusteluja vuodelta 2008... Oli aika turhauttava etsintä. Tuo Etola olisi muuten ollut ihan unelma, mutta pleksin hinnaksi olisi tullut 150 euroa, mikä on mun mielestä jo hieman liikaa. En nyt muista oliko se akryylia vai polykarbonaattia, mitä sieltä olisi saanut. Näiden kahden ominaisuuksista oli netissä paljonkin puhetta ja lähes kaikki ristiriidassa keskenään :). Onneksi en olekaan tekemässä tuulilasia, joten naarmuttuvuudella ei ole mulle niin paljon merkitystä.
Valmistusmateriaalit sievässä pinossa. Tästä se lähtee!

Puukeskukselta alun perin sanottiin, kun tiedustelin, että he eivät käsittele pleksiä, mutta yllättäen vaneritilaukseni valmistumisen yhteydessä minulle soitettiin, että he voisivat sittenkin leikata mulle pleksit, jos tuon heille materiaalit! En ollut siis edes ihan tosissani sitä pyytänyt, koska ilmeisesti pleksi voi tukkia sahanterän hampaita ja kuumentaa poranteriä ja kaikkea muuta mukavaa, joten olin ihan onnessani kun he itse tarjosivat tätä palvelua! Hain siis lähimmästä K-Raudasta 2X1m polykarbonaattilevyn, jonka kätevästi sai sahattua kolmeen noin 33 sentin viipaleeseen. Jouduin tosin lyhentämään aitausta toisesta päädystään 10 cm, koska pituus yhdellä pleksiseinällä olisi alun perin ollut 210 cm, eikä niin pitkää pleksiä saanut täältä mistään. Mutta eipä tuo paljon haitannut, eikä sekään että etuseinä on nyt pari senttiä lyhyempi kuin takaseinät, kun oli pakko tinkiä korkeudesta. Sain pleksin kuitenkin 70 e hintaan, eli siis alle puolet siitä mikä oli Etolan hinta. Sain vielä sahauksen kaupan päälle OP-puusta, mikä oli tosi ihana yllätys! Sanoivat sitä prototyyppihinnaksi ;).
Marsut on kylppärissä odottamassa uuden lukaalin valmistumista. Tuntuu, että niillä on siellä vähän tylsää.
Yhteensä hintaa tälle projektille on tullut tähän mennessä noin 170 euroa. Ei paha mun mielestä.
Ihan muuten vaan-kuva: Marsulan yövalaistus ennen pleksiaitausta

tiistai 13. tammikuuta 2015

Pullukoita ja puikuloita

"Minäkö lihava? Eeeei..."
Punnitsin tänään marsut ja totesin, että osan kohdalla voisi ennemminkin alkaa puhumaan mursuista kuin marsuista. On joulusyömingit vissiin vaikuttaneet muihinkin kuin muhun. Painohaitari alkaa olla melkoinen kun Mimmi painaa 851 grammaa ja Hupakko on vyörynyt Tyllerön ohi 1415 gramman elopainollaan.. Ei se Tyllerökään ihan hoikka ole, yli 1300 reippaasti. Nyt taitaa olla pakko tehdä jotain asialle. Ehkä joudun lopettamaan yhteisen pelletin jaon kokonaan, tai ehkä ensin vähennän pariin kertaan viikossa. Sekä marsut, että minä ollaan odoteltu sitä hetkeä aamusta, kun on niin söpöä miten tohkeissaan pullukat ja puikulat siitä on. Oon tosin syöttänyt porukalle vain pari pientä lusikallista päivässä, ja Mimmille se taitaa olla liian vähän, kun se on laihtunut kolmisenkymmentä grammaa. Pitää jotenkin ehtiä syöttää sitä päivän mittaan yksinään. Ehkä syötän kädestä aina ohimennen pari pellettiä, kun Mimmi joka tapauksessa tulee aina kattomaan ohikulkijoita.

Zooplus-virikkeet saapui viime viikolla myös. Yritän jaksaa ottaa uusia kuvia, mutta ei oo vielä jaksanu. Tuokin yllä oleva kuva Tylleröstä on vanha, vaikka söpö onkin. Osa virikkeistä on liian suosittuja, ja osaa marsut ei tajua yhtään. Tilasin huvikseni keinulaudan, jonka tiesinkin jo etukäteen suht turhaksi, mitä se onkin. Paitsi jos haluaisi laittaa johonkin esteen, jonka yli marsut ei varmana pääse ;). Sitten tuli pajusilta, joka on ihan valtava, mutta pienempään vaihtoehtoon ei marsun perä mahtuisi. Lisäksi tuli portaat, joita kukaan ei osaa käyttää, mutta tasojen alla voi sentään makailla. Ja yritin opettaa Mimmiä kiipeämään ne, jotta sinne päälle voisi laittaa pellettejä, eikä kukaan muu pääsisi sinne, mutta ei vielä ole onnistunut. Sitten on vielä risu-heinä-pallo, jota en ole vielä antanut käyttöön, ja Bunnytoy, eli pallo jonka sisään voi tunkea heinää, joka on ihan kiva ja marsut tajuaa sen toimintaperiaatteen.

Viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä mainittakoon kulmakoppi, joka on kerta kaikkiaan ihan liian suosittu. Olinkin jo unohtanut tämän osan laumaelämää, jossa jostakin asiasta tulee niin paras, että mikään muu ei kelpaa. Tässä ollaan nyt pari yötä herätty siihen, kun Mimmi puolustaa mökkiä kurkku suorana Hupakolta. Tosi rasittavaa. Se puolustaa sitä jopa ihmisiltä kun menee setvimään riitaa, eikä suostu tulemaan pois vaan pelkästään kirkuu, vaikka yleensä seuraa kättä vaikka maailman ääriin. Koppi pitää siis ottaa yöksi pois. Kokeilen toista paikkaa kopille, jospa se auttaisi.
Ostin myös Stokkan alesta uusia juomapulloja kun sai niin halvalla, 1,36€ oli muistaakseni keskikokoisella pullolla hintaa.

Eipä täällä sen kummempaa, paitsi putsasin kaikkien korvat ja huomasin taas miten eri lailla ne suhtautuu siihenkin toimitukseen. Mimmi suhtautuu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin koskemattomuuden loukkauksena, Tyllerö on täysi viilipytty, Hupakko kumma kyllä ei meinannut sietää toimitusta lainkaan ja Eukko tärisee välillä vastenmielisyydestä, vaikka muuten pysyy paikallaan. Eukon ja Mimmin ihot on taas tosi kuivat. Etenkin Eukosta lähtee hirmuisesti karvaa. Laitoin niille kosteussuihketta, katsotaan josko sen käyttö helpottaisi tilannetta.