Valmis! Hurraa!

Aitaus kuvattuna suunnilleen keskeltä. Pöydän alla oleva tyhjä tila näyttää kuvassa rumalta, ihan kuin puuttuisi rivistöstä hammas, mutta siihen tulee vielä hieno kori.

Aitaus vasemmalta, ...

... keskeltä...

TADAA!
(vertailun vuoksi voi olla mielenkiintoista katsoa täältä, miltä aitaus ennen näytti. Huomaa myös rempatut seinät :)! )
Pahoittelut, että kuvat ovat vähän muhjuisia, taisi olla ISO-arvot nenillään, vaikka luulin korjanneeni sen. Tuntuu, että yhtäkkiä tajuan, miten valtavan iso aitaus on. Koska se on kasvanut pikkuhiljaa, olen niin tottunut siihen, etten edes huomannut kokoa, ennen kuin rakensin (lue Jimmy rakensi. Jotenkin aina tuntuu käyvän niin, että mä suunnittelen innoissani projektin ja vasara kädessä tajuan, että pitää olla kolmen tunnin päästä baletissa.. hups.) koko homman uudestaan. Näin isosta kolossista on vähän vaikea ottaa kuvia kun en pääse peruuttamaan niin pitkälle, että saisin koko höskän kuvaan. Lauantaina puoleen yöhön mennessä (olen pahoillani, naapurit) aitaus saatiin siihen kuntoon, että marsut pääsivät muuttamaan kylppäristä evakosta uuteen kotiin. Sunnuntaina Jimmy pisti viimeiset kulmaraudat paikoilleen vakauttamaan hieman löperöa 3 mm pleksiä. Kuvissa on myös kaksi uutta keksintöä, isot heinäseimet ja uusi juomapulloteline, jotka ovat tässä aitauksessa mahdollisia, vaikka edellisessä eivät olleet. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

... ja oikealta.

Varoituksen sana: Tällaisesta projektista innostuminen on sitten vaarallista; se vie kaikki rahat, kun pienistä puroista muodostuukin iso virta :D. Mä rakastan suunnittelua ja ideointia, jossa keksin miten saisin marsuille hienoja juttuja edullisesti, mutta niitä juttuja tulee aina keksittyä liiankin kanssa. Isä osti juuri iskuporakoneen, joten heilun sen kanssa toivottavasti jo huomenissa katonrajassa kiinnittämässä taulukiskoja ja uusia kohdevalaisimia. En malta odottaa!!

Tämä projekti tosissaan kannatti toteuttaa, vaikka siihen menikin rahaa. Tosin mun mielestä 170 euroa ei ole paljon mitään kun vertaa vaikkapa siihen, millaisen häkin eläinkaupasta saisi tällä hinnalla. Eikä aikaakaan kovin paljon kyllä päivissä mitattuna kulunut, kun suunnittelin aitauksen torstaina, osat sahattiin, leikattiin ja maalattiin perjantaina, aitaus kottiin lauantaina ja viimeistely tehtiin sunnuntaina. Itse asiassa kaikki sujui ihmeen jouhevasti vaiheesta toiseen.

On ihanaa kun lattiat eivät ole enää täynnä purua, heinää ja papnoita, jotka kulkeutuvat sukien pohjissa kaikkialle. Mutta parasta on, että mun mielestä aitaus on oikeasti hieno ja tyylikäs. Sitä on kiva katsoa.
Mitäs sitten seuraavaksi? Nyt tekisi mieli vaan saada vielä tuonne viides asukas, kun tilaakin vissiin on...