" Nyt tämä on kyllä just sopivan kokoinen tämä aitaus "

Niinpä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Arvaatte varmaan, mitä tässä kuvassa tapahtuu..

Sorruin siis taas ostamaan Ikeasta uuden Lack-pöydän, jotta mahdun lisäämään velä 1 X 2 taikakuution lisäosan aitaukseen. Hintaa pöydällä on alle viisi euroa, joten ei se kauhean iso satsaus ole. Taikakuutioita mulla on enemmänkin kuin tarpeeksi koska aitauksen pohjamateriaalin olen vaihtanut jossain vaiheessa taikakuutioista kompostiaidoiksi.

Aion järjestää tälle puolelle lisää mökkejä marsuille, koska ne tykkäävät makoilla lähekkäin näiden koppien alla ryhmänä, mutta suojaisia paikkoja ei riitä kaikille. Osa tytöistä on kyllä nukkunut tyytyväisenä ihan "taivasalla", mutta ajattelin ettei virikkeiden lisääminen haittaakaan. Siirsin samalla toiseen mattopäätyyn kauan sitten tekemäni kolmion muotoisen riippumatoon, josta vastoin odotuksiani tuli heti suosittu. Aiemminkin riippumaton alla on makailtu, mutta nyt Akka tajusi heti, että sen päälle voi myös kiivetä. Tosin illalla nurkasta kuului tukahtuneita vastalauseita, kun se yritti kiivetä suoraan Tyllerön päälle, joka nukkui riipparin alla.

Mitä tähän voisi enää sanoa...

Selailin tänään kirpparilla vuoden 1992 Lemmikki-lehtiä ja niiden jyrsijäpalstaa. Saatoin hieman revetä.. Vastaus on ihan asiallinen, vaikka siinä onkin vanhentunutta tietoa (häkin koko, marsu ja kääpiökani yhdessä). No - lukekaa itse:

Tämä alla oleva marsujuttu oli myös ihan hauska. Muuten asiallinen, mitä nyt suola- ja kalkkikiviä suositellaan, ja marsun viriketarpeita aliarvioidaan ja marsua on ihan hyväksyttävää pitää yksin (oikeastaan kaverin hankkimista marsulle suositellaan vain huonoille omistajille, joilla ei ole aikaa pitää seuraa lemmikilleen). Enpä kyllä askorbiinihappoa myöskään laittaisi suoraan marsun suuhun. Saattaisi parin päivän päästä olla aika vaikea saada marsu avaamaan suutaan. Hauskin osuus oli kuitenkin suositus pestä marsu näyttelyihin ihan oikein shampoolla, jos sillä on ulkoloisia!

Myös tämä löytyi, mutta en ostanut tällä kertaa.

Pusuja ja putputusta - laumahierarkiaa karvaisten naisten tapaan

Pahoittelut pitkästä jaadijaadista, lukekoon ken kiinnostuu!

Joskus mä ihmettelen marsujen laumakäytöstä, siis ihan positiivisessa mielessä.Se on niin kiehtovaa!  Olisi hienoa lukea siitä tutkimuksia (saa vinkata jos joku tietää dokkareita tai kirjoja aiheesta!), ja ymmärtää paremmin mistä kaikessa on kyse. Yhdessä 70-luvun kirjassa, jota blogissakin olen siteerannut, väitettiin, että marsujen käytöstä ei ole välitetty tutkia luonnossa, koska niitä on niin paljon vangittuinakin. Eipä siinä toisaalta sen vangitun marsunkaan sielunelämää pahemmin oltu ymmärretty...

Mun nähdäkseni marsu ei ole mikään ruudinkeksijä, mutta lauma sen sijaan toimii marsumaisten monimutkaisten sääntöjen mukaan. Pääpiirteittäin kyllä ymmärrän laumatilanteita, mutta esimerkiksi ristiriidat ovat joskus hämmentäviä, koska minusta saman homman saisi hoidettua vähemmälläkin kalabaliikilla. Kun puhun riitatilanteista, puhun siis lähinnä sanasodista (ja äänekkäitä ne ovatkin), sillä meillä ei ole painitappeluita nähty kuin yksi, joka sekin oli hetkessä ohi. Tylleröä tosin on kerran purtu korvaan, samoin Mimmillä on korvassa pari lovea. En oikein usko niiden kuitenkaan tulleen varsinaisessa tappelussa, vaikka en ollutkaan tapauksia todistamassa. Tytöt tulevat oikein hyvin toimeen keskenään ja kaikki ovat esimerkiksi saaneet aina syödä rauhassa vierekkäin, vaikka ilmassa olisikin ollut kahnauksia.

Koska teen paljon etätöitä kotona sohvalta (ei järin ergonomista), näen marsujen tekemisiä monta tuntia päivässä. Tässä muutamia esimerkkejä itseäni pohdituttaneista ja huvittaneista marsun laumasielunelämän ominaispiirteistä:

Kuka väistää ketä ohitustilanteissa- ja kuinka kaukaa? Oman tulkintani mukaan ilmeisesti sitä kauempaa, mitä epäselvempi arvoasema siihen toiseen marsuun ja laumaan ylipäänsä nähden on. Kuka saa nuolla kenenkin korvia - ja protestoiko se toinen sitä vai meneekö autuaan näköisenä makuulle - vai ehkä molempia yhtä aika? Yleensä näyttäisi olevan niin, että laumassa ylempi nuolee alemman korvia, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Akka nuolee ihan kaikkien korvia. Minusta näyttäisi siltä, että kyseessä ei ole ainoastaan hellyyden osoitus vaan se liittyy jotenkin laumajärjestykseen, koska siinä on jotain arvoituksellisen rituaalinomaista..
Lähekkäin on mukava makoilla - mutta auta armias jos jonkun jalka koskettaa jonkun toisen masua ta takapuolta venyttäytyessä autuaampaan asentoon. Tosin yleensä jurputus kestää vain hetken ja sen jälkeen asetutaan taas mukaviin asentoihin. Samaan mökkiin haluavat kaikki, vaikka ihan samanlaisia on kaksi ja minun nähdäkseni se toinen on paremmalla paikalla kuin tämä suosittu. Ensi viikolla suosittu mökki on se tämän viikon vähemmän suosittu.

"Jurputi-jurputi-jurputi"

"Ai mitä? Ei me mitään tehty - ihan kiltisti oltiin."

Monesti tulee myös väärinkäsityksiä, tai siltä se mun mielestä näyttää. Esimerkiksi yksi marsu peruuttaa toista päin ja sitten molemmat ovat äkäisiä ja puolustavat itseään uskoen, että se toinen törmäsi tahallaan.Joskus laumakaveri on jahdattu nurkkaan, mistä se ei pääse enää mihinkään ja kiljuu alistuneesti, eikä silti luovuta takaa-ajosta ikään kuin uskottaisiin, että se toinen edelleen isottelee kun ei väisty. Tätä tapahtui lähinnä silloin kun (ilmeisesti) Tyllerö yritti kiivetä arvoasteikolla ylemmäksi. (On muuten säälittävää, kun marsu "pahoittaa mielensä", tai siis joutuu alistumaan. Olen vain pari kertaa nähnyt säälittävän kohtauksen kun pomotettu marsu pakenee mahdollisimman kauas ahdistelijasta pitäen ihan itkulta kuulostavaa ääntä ja jää surkean näköisenä siirtelemään painoa jalalta toiselle. Tiedän, että se kuuluu normaaliin laumakäytökseen, mutta surullisen näköistä se on silti.)

Mikä on marsujen laumajärjestys, ja kuinka tärkeä se on? Koskeeko se kaikkia lauman jäseniä? Olen tulkinnut niin, että Eukon ei tarvitse pitää kuria, vaikka se on johtaja, koska Akka, laumanjohtajan oikea käsi, pitää siitä huolen. Akka on (ilmeisesti) laumajärjestyksessä kakkonen. Se on aktiivisin kurinpitäjä.  Käsittäkseni itsepäinen Tyllerö on lauman numero kolme, ja lempeä Hupakko on nelonen. Mimmi häilyy jossakin sileiden blondien ylä- tai alapuolella. Laumajärjestys ei ole mun mielestä meidän lauamsta kovin helppo päätellä, koska kaikki saavat yhtä lailla syödä rauhassa, ja pystyvät halutessaan vaikkapa puolustamaan mieleistä makuupaikkaa ylempien valloitusyrityksiltä.

Kun Eukko ja Akka olivat ensin kahdestaan, Eukko oli mun mielestä selvästi johtaja, koska se kulki marsujunan kärjessä ja muutenkin järjestys vaikutti itsestään selvältä. En tiedä, voisiko marsujunasta päätellä suoraan arvojärjestyksen, mutta meillä melko harvoin kuljetaan viiden marsun junassa. Sitten Mimmi tuli kuvioihin, ja Eukko piti sille tiukkaa kuria, koska Mimmi oli kumman piittaamaton mitä tuli vanhempien kunnioittamiseen.. Mimmi nykyisin tuntuu itse asiassa olevan jotenkin laumahierarkian ulkopuolelle. Se ei yleensä kinaa mistään, eikä tunnu ymmärtävän muiden kinoja, vaan menee keskelle katsomaan silmät pyöreinä mistä oikein on kyse. Se lähtee marsujunastakin aina omille teilleen. Muut myös sietävät sitä paljon lähempänä itseään kuin muita. Se saa tehdä paljon sellaista, mistä muut jo saisivat tönäisyn kuonosta tai hampaista.

Kun Tyllerö ja Hupakko tulivat meille, ensin kaikki vanhemmat marsut kävivät nuolemassa niiden korvat ja silmät, ja tuntuivat ihastuneilta pikkumarsuihin. Kun pirpanat uskalsivat liikkua rohkeammin parin tunnin kuluttua, Akka otti kurinpitäjän roolin ja pitäytyi siinä seuraavan kuukauden-pari. Hupakko ja Tyllerö myös kiistelivät keskenään. Eukko ja Mimmi sen sijaan eivät olleet pienistä moksiskaan. Eukko, oman tulkintani mukaan siis lauman johtaja, usein muutenkin jättää menemättä kiihkeimpiin tilanteisiin esimerkiksi kiistelemään parhaista makupaloista tai mökeistä, ikään kuin pelkäisi joutuvansa alakynteen. Silti se saa rauhassa yleensä tahtonsa läpi pitämättä siitä suurempaa meteliä kun tulee paikalle hetken kuluttua suurimman kiihkon laannuttua. Yleensä Eukko on jopa nykyisin viimeinen tuoreruokalautasella.

Imuri-ihastus

Hieman ei-maksettua mainosta: Unohdin raportoida uudesta rikkaimuristani (huippumielenkiintoista, tiedetään, mutta rikkaimuri on mulle tärkeä!), joka on tosi hyvä! 

Kyseessä on tämä Electroluxin imuri. Sen käyttöajaksi ilmoitetaan 14 minuuttia, mutta olen kyllä imuroinut sillä 30 minuuttia putkeen, enkä kertaakaan ole saanut imutehoa edes hiipumaan. Hmmm.. Suurempi laitteen kahdesta imutehosta on joskus vähän turhankin tehokas ja äänekäs marsuaitaukseen, sillä pyyhkeet tarttuvat imuriin kiinni, mutta sillä saa ainakin kaikki karvat ja pölyt pois matoilta. Latausaika on muihin saman sarjan malleihin verrattuna yli puolet lyhyempi, vain 4 tuntia. Hyvää imurissa on myös sen rakenne verrattuna vanhaan Electroluxiin. Vanha imuri tukkeutui heti, jos sillä imuroi pidempiä heinänpätkiä, mutta uudessa putki on tarpeeksi pitkä. Ennen aitauksen imurointi kesti 10 minuuttia, nykyisin pari-kolme. Hintaa rikkaimurilla on 109 euroa, mikä on enemmän kuin tavallisella imurillani, mutta koska käytän tätä joka päivä, ja se säästää aikaa ja vaivaa, se ei ole mielestäni liioiteltua. Kuten kai kaikilla elektronisilla aparaateilla, tälläkin on 24 kuukauden takuu.

Kaikille, jolla on samantyyppinen mattosysteemi käytössä kuin mulla, voin lämpimästi suositella tätä imuria!

Rikkaimuri luonnollisessa elinympäristössään marsumattojen takana piilossa.

Mimmi-reppana...

Mimmi saa kestää kaikenlaista, joka ei sovi hänen arvolleen. Pahinta on kynsienleikkuu. En ole ikinä leikannut suoneen yhtään kynttä Mimmiltä, en tietääkseni hermoonkaan, mutta silti se on kehittänyt todella diivamaisen tavan kirkaista käheästi aina, kun kuulee kynsisaksien terien napsahtavan kiinni toisiinsa. On tosin ihan sama napsahtavatko ne ilmassa, kynnen vieressä vai leikataanko kynttä ihan oikeasti... Se järsii ja nyppii hampaillaan hihaa, mutta ei onneksi pure mua. Mimmi saattaa nykäistä jalkaansa h-hetkellä, ja se kirkuminen saa aina hien kihoamaan ylähuulelle.

Tämä seuraava kuvasarja todistaa kynsienleikkuun sijaan korvien puhdistamista, joka on myös aika korkealla inhokkilistalla. Mimmihän vihaa ylipäätään kaikkia aktiviteetteja, joissa sen selkään, mahaan tai takapuoleen tarvitsee koskea. On siitä vanhemmiten tullut paljon suvaitsevampi kyllä. Pikku-pippuri se on silti! Jotkin kuvat näyttävät vähän ronskeilta, mutta vakuutan, että olin tosi hellävarainen! Poikaystäväni otti kuvat kun testasi meidän kameran uutta pannukakkulinssiä. Saa nähdä opinko mäkin käyttämään tuota kameraa vihdoinkin nyt kun siinä on linssi, joka soveltuu marsujen kuvaamiseen.

"Nnnngh!"

"Joko loppui?"

"Voitko pelastaa mut?"

"Eiiiii"

"Ääh"

Myrtynyt possu-parka. <3

P.S. Luin tänään Hesarista possureseptijuttua, jossa otsikkona oli "Possu kaipaa rasvatakkia". Jostain syystä se nauratti kovasti... Tosin Mimmi ja Akka kaipaisivat jonkinlaista rasvatakkia, tai siis enemmän lihaa luiden ympärille. Siksi aion aloittaa Duracell-pupuille lihotuskuurin. Siitä lisää myöhemmin..

Puu-Mimmi

Ennen kuin päivittelen lähipäivinä muita kuulumisia, haluan jakaa teille pari söpöä kuvaa.

 Poikaystäväni teki tämän perässävedettävän Mimmin kummitytölleen kastelahjaksi. Eikö olekin ihana <3? Kuvastaa myös hyvin mallinsa luonnetta! Graafisuuden säilyttämisesi suunnittelija halusi jättää rusetit pois, mutta onneksi irokeesi löytyy!  Puu-Mimmin söpöt jalat näkyvät parhaiten videolla .