torstai 31. lokakuuta 2013

Marsusodat, osa x

Voi noita naisia! "Pikku" naiset ovat pahassa teini-iässä ja hyppivät jatkuvasti toistensa nenille.  Kohta ne ovat  vanhempien rusettihärpäkkeiden kokoisia ja Mimmin ovat tainneet ohittakin jo. Iltaisin on ollut välillä niin kova meteli, ettei telkkarin katselusta ole meinannut tulla mitään. Pitää vähän väliä kilistää lusikkaa kuppiin tai tehdä jokin muu inhottava ääni  jos haluaa kuulla repliikit. Teinit istuvat vierekkäisissä mökeissä ja jurputtavat toisilleen.
Marsukiihtymystä
Akka käy välillä pitämässä niille kurinpalautuksen, ja joskus Tyllerö koettaa koputtaa sillekin nokkaansa. Pari päivää sitten Akka sai röyhkeästä pikkupimusta tarpeekseen ja antoi Tyllerölle selkään. Näytti siltä kuin se olisi hypännyt korkealta Tyllerön päälle, mutta en oikein kunnolla ehtinyt nähdä mitä siellä tapahtui. Seuraavaksi oli kuitenkin Tyllerö singahtanut häkin kauimmaiseen nurkkaan, ja Akalla oli suu toffeenväristä karvaa täysi.. No, kummallekaan ei tullut haavoja, ja Tyllerö taisi saada opetuksen, koska nyt on ollut paljon hiljaisempaa. Kun laitoin hämäykseksi lisää heinää tarjolle , ne menivät kiltisti vierekkäin syömään.  Eiköhän tuo kohta mene jo ohi, mutta tuo sanasodan meteli alkaa käydä hermoille.

Sylissä blondi ja bimbo viihtyvät hämmentävän hyvin, kun vertaa siihen miten vaikea niitä on saada kiinni. Rentoina pörpöttelevät ja syövät kädestä ihan luontevasti (vaikka sormet ja ruoka menevät välillä sekaisin). Ne on myös kummallisia ragdoll-marsuja. Niitä saa laittaa vaikka mihin asentoon, eikä tunnu vaivaavan.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Marsujen harrastukset ja cheerleader-siskokset

Syksyistä keskiviikkoa kaikille! Sen kummempaa asiaa ei ole, mutta ajattelin tulla tänne toteamaan, että hengissä ollaan! Valmistuin kesällä koulusta ja olen saanut osa-aikatöitä omalta alalta, mikä on tosi mukavaa. Teen myös free lance -töitä, mikä pitää kyllä suht kiireisenä, mutta sopii mulle hyvin. Kaikki marsutkin voivat hyvin, vieläkään ei ole kertaakaan tarvinnut käydä näiden kanssa lääkärissä (kop kop)!

Oikeastaan halusin kertoa, että Akka sirkutti eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa! En ollut koskaan ennen kuullut sirkutusta livenä, tai hämärästi ehkä muistan, että edesmennyt Timppa teki sitä kerran. En tiedä mistä johtui. Olin juuri täyttänyt vesipullot, jotka olivat päässeet olemaan tyhjillään ehkä tunnin. Näillä viidellä menee melkein litra vettä vuorokaudessa, mun mielestä se on aika paljon. Pulloja saa olla koko ajan täyttämässä. Kun toin pullot takaisin, Mimmi ja Akka päättivät ryhtyä kinaamaan siitä suositummasta pullosta ennen kuin olin saanut toisen kiinnitettyä. Ne joivat siitä kulauksen vuorotellen, mutta rauhoittuivat sitten kumpikin omalle pullolleen. Näytti siltä että niillä oli kauhea jano, ja jäin sitä katsomaan miettien olivatko pullot sittenkin olleet tyhjillään pidempään. Yhtäkkiä Akka näytti pelästyvän jotakin, vaikka miään ei siis muuttunut enkä mä ollut liikahtanutkaan, ja pakeni yhden kopin taakse. Siellä se kökötti hetken ja alkoi sitten sirkuttamaan. Muut marsut jähmettyivät paikoilleen, mutta Mimmi jatkoi juomista, kuin ei olisi kuullutkaan. Sirkutusta jatkui ehkä minuutin niin, että poikaystäväkin ehti tulla katsomaan. Videota en ehtinyt ottamaan, se tietysti lopetti heti kun olin saanut puhelimen taskusta käteen.
Laumaelämää. Seimessä Hupakko.

Olin koko syyskuun työmatkalla USA:ssa, ja poikaystävä pärjäsi hienosti marsujen kanssa, eikä yhtään valittanut ainaista siivousrumbaa, joka viiden marsun kanssa vie ihmeen paljon aikaa.. Täytyypä laittaa tänne jossain vaiheessa kuvia, joita sain sähköpostiin syyskuun aikana. Tuli kyllä siinä koti-ikävä!

Poissaollessani Blondi ja Bimbo (lisänimet, jotka Hupakko ja Tyllerö ovat ansainneet) olivat kasvaneet kaksinkertaisiksi, hurjaa! Mitähän se on niille syöttänyt...? Pienet alkavat näyttää marsuilta, toivottavasti eivät ala muistuttaa liikaa virtahepoja.. On huvittavaa, että kun siskokset punnitsee, ne painavat yleensä grammalleen saman verran, tai korkeintaan painoissa on parin gramman heitto. Nyt ne ovat jo reippaan kolmen kuukauden iässä melkein 750-grammaisia. Hirveän isoja noin nuoriksi, jos vertaa Mimmi-kirppuun, jonka paino on vakiintunut nyt yli vuoden iässä noin 800 grammaan. Ei ne kyllä mitenkään lihavia ole, mutta kasvavat vain nopeasti. Lisänimet tyttöset ovat ansainneet kouhotuksellaan. Viime päivinä niillä on ollut dramaattisia teiniriitoja, kun on aina pakko päästä juuri siihen koppiin, jossa sisko jo on. Ei ne toisiaan satuta, mutta kamala kiljunta ja kiroilu kuuluu kyllä kauas. Varsinaista High school -meininkiä.. Jotenkin ne muistuttaa cheerleadereitä muutenkin. Ehkä se on se vaalea tukan väri.

Hupakkoa ja Tylleröä on melko vaikea edelleen saada kiinni aitauksesta, niillä on jokin turbo-vaihde, jonka iskevät silmään, kun vaistoavat joutuvansa syliin. Sylissäkin pitää välillä vielä yrittää sännätä täysiä karkuun suuntaan x, mutta paniikkipyrähdyksistä huolimatta ruoka maistuu kädestä tarjottuna, jutellakin uskalletaan, ja maate mennään jos jaksaa tarpeeksi pitkään odottaa. Hyvin siis kuitenkin sujuu kesyyntyminen. Syyskuu niillä taisi kulua villimarsuina, kun poikaystävä ei ole niin innokas kesyttäjä, vaikka tykkääkin jutella marsuille.

Huvitin itseäni eilen pohtimalla mikä voisi olla kunkin marsun lempipuuha, jos syömistä ei lasketa, sehän on kaikilla numero ykkönen. Eukon lempipuuhaa on löhöäminen, Akalla juominen, Mimmillä kaltereissa roikkuminen ja ihmisten kanssa keskustelu, ja Tylleröllä ja Hupakolla kiipeileminen, kuikutuskuoron johto ja tällä hetkellä tuo kinastelu. Saa nähdä kuinka paljon nuorimmaisten luonteet eriytyvät ajan kanssa, kun tällä hetkellä ne on aika samankaltaisia. Vivahde-eroja on tietysti.

Toivoisin, että saisin kasattua Puukeskuksella teettämäni laatikot. Vanerista sahautin kuuden ison laatikon osat, jotka mahtuvat juuri sopivasti Ikean Lack-pöytieni alle. Aika hintavaa se oli kun 150 e maksoi, mutta toisaalta oikean kokoisia nyt ei vaan löytynyt mistään, että mittatilaustuotteeksi tuo on melko edullinen. Nyt pitäisi vaan pistää toimeksi. Sain myös meidän kerrostalopartsille täydellisen heinä- ja purusäilytysratkaisun Ikeasta, mistä olen tosi ylpeä  :) pitäisi siitäkin pistää kuvaa, mutta laiska mikä laiska. Oon myös ideoinut sellaista kiskosysteemiä, joka tasoittais vinksottavat taikakuution reunat. Se on vaan esteettinen haitta, mutta aitaus onkin aika näkyvä asia meidän olohuoneessa.

Tällaista sekalaista pohdintaa tällä kertaa, ehkä seuraavassa päiväkirjamerkinnässä on enemmän järkeä.