sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Aitauksen versiopäivitys 2.1 eli pikkuviilausta

Aitaus kesällä 2014

Aitaus talvella 2015

Tässä verrokkikuvat aitauksen muodonmuutoksesta taikakuutiosta pleksiin ja vaneriin. Ylemmässä kuvassa aitaus on samalla paikalla kuin nykyisinkin, mutta tapetti on vaihdettu.

En keksi tästä nyt vuoden hyvin palvelleesta vaneri/pleksiaitauksesta kyllä oikeastaan mitään moitittavaa. Muuneltavissa se ei ole, mutta tähän mennessä aitaus on muutenkin saavuttanut kaikki mahdolliset laajentumisulottuvuutensa. Tai no, ylöspäin kerroksia voisi lisätä, mutta en halua. Yksikerroksinen on niin paljon helpompi siivota, ja marsut on helppo nähdä ja poimia syliin näin. Eli olen tosi tyytyväinen.

Viimeisimpänä päivityksenä sain vihdoin vaihdettua erheessä pohjakankaaksi asennetun suihkuverhon siistiin maalipintaan. En tiedä mistä alunperin sain päähäni, että suihkuverho on ilman muuta vedenpitävää materiaalia. Note to self: SUIHKUVERHO EI PIDÄ VETTÄ. Eli jos olet laiska ja ajanpuutteessa, kuten minä olin viime vuonna aitausta väsätessäni, etkä ehdi ja viitsi maalata (ja olet ostanut liian vähän maalia eikä se riitäkään kaikille pinnoille) valitse vaha- tai muovikangas.

Nyt kun mulla oli aikaa ja tarmoa, päätin käyttää kangasratkaisun sijaan maalia, joka on hygieenisempi ja helppo pitää puhtaana pyyhkimällä. Vaneriin oli parista paikasta päässyt imeytymään pissaa suihkuverhon ja sen päällä olevan irtonaisen ohuen muovin läpi. Ei onneksi paljon, ja maali peitti tapahtuneen vahingon. Suihkuverhoalusta oli vaikea pitää puhtaana, ja sähköinen muovi oli täynnä karvoja ja heinänpätkiä. Se oli epäsiistin näköinen, ja näkyi mattojen alta ikävästi. Lisäksi pakkausteipillä alustan pohjaan pakkausteipillä teipattu suihkuverho repsotteli jatkuvasti. Se oli hätäratkaisu, eikä siksi erityisen kestävä.

Vaneri piti maalata kolmeen kertaan, jotta siitä tulisi tasaisen värinen, kiiltävä ja varmasti pientä kosteutta kestävä. Valitsin nopeasti kuivuvan sisätilamaalin, joka ei haissut maalausvaiheessakaan paljon miltään. Lattiamaaliakin oli tarjolla, mutta se vaikutti niin tuhdilta kamalta, että päädyin vähän kevyempään vaihtoehtoon.

Marsut olivat koko remppapäivän evakossa kylppärissä, jotta kaikki hajut ehtivät haihtua. Samalla pesin etikalla ja mäntysuopavedellä kaikki virikkeet (uskomaton määrä pissaa kaikkien mökkien seinissä). Aikamoinen homma ja olohuoneessa oli hirveä sotku koko päivän. (Mua huvitti kovasti kun ryömin koko päivän pölyssä ja papanoissa remppavaatteissa ja sitten suoriuduin oopperakuntoon pikkumustineen ja iltameikkeineen kaikkineen alle tunnissa. Ääripäästä toiseen.). Puolen yön aikaan sain kaiken siivottua ja marsut kotiinsa. Oli siellä tyytyväisiä, putputtavia possuja. Keittiön vieressä sijaitseva kylppäri oli kyllä marsujen mielestä jännä paikka - erityisesti kahvin tuoksu sai kaikki nenät nousemaan kohti taivasta - mutta eihän mikään omaa kotia korvaa.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pieni näyttely-yllätys

*köh* 

Sanoiko joku jossain vaiheessa, että viisi marsua on tämä talouden maksimi? No, unohtakaa se. Kuusi on uusi viisi, kyllä sen vuosilukukin tietää!

En pystynyt vastustamaan houkutusta ottaa vielä yhtä Maailman marsua. Tai yritin kyllä, hetken, eikä siitä tullut vaan mitään. Joten eilen PiNan Viialan näyttelystä (joka muuten oli ensimmäinen näyttely, johon osallistuin yli kymmeneen vuoteen, vaikkei marsuja mukana ollutkaan) sain mukaani tämmöisen pikkuhiiren, jonka työnimi on Neiti Typykkä Pikku-Papatti Friidulainen. Jimmy kutsuu häntä Papanaksi. Kiitos Aidalle ja koko näyttelyporukalle, mulla oli hurjan hauskaa buffetissa talkoolaisena! Ja mitä ihania herkkuja! Suosittelen kaikille osallistumista taloisiin, koska se on vaan niin mukavaa.
Mutta eipä mulla ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin sydänsydänsydänsydän, joten kuvat puhukoon puolestaan <3: 
Maailman Besservisseri s. 27.06.2015 (tsw). Akan tyttärentyttärentytär <3


Suuri maailma (ja Hupakon takapuoli) ja pieni marsu <3
Suukko <3
Ignooratkaa OnePiece (tai ehkei kukaan sitä huomannutkaan, kun ei kai kellään riitä huomiota muulle kuin tuolle liian söpölle otukselle). Sydän sulaa <3!
Kuvassa kaikki tortit <3. Mimmi putsaa pienen korvat.

Vähän pientä vielä jännittää, mutta heti ekana iltana kuuluivat ekat kuikutukset ja pulinat. Tomera kuin mikä, ja pahoinpitelee juomapulloa niin, että naapuriin kuuluu <3. Myös sylissä oli hirmu reipas.

Nimeä ei ole vielä päätetty, mutta mua miellyttää tällä hetkellä Tipu. Onko muita karvanaisteemaan sopivia ehdotuksia :)?

perjantai 22. tammikuuta 2016

Joululahja

Tästä olisi pitänyt postata jo aikaisemminkin, mutta mulla ei ollut kunnon kuvaa. Nyt Jimmy on onneksi hankkinut uuden kameran, joten voin käyttää taikalausetta "pystyisköhän sillä sun kameralla ottamaan tällaisen kuvan..." Hehee. Tämä joululahja on Jimmyn käsialaa. Jimmy on kiinnostunut 3D-mallinnoksesta, ja oli miettinyt mulle sopivaa joululahjaa. Sain sitten tämmöisen teetetyn pronssisen marsuminiatyyripatsaan. Se on puoliksi sileäkarvainen, ja puoliksi aby (selkäpuolelta). Ja se pitelee sydäntä, jossa on meidän nimikirjaimet <3! Aika ihana, eikö?

P.S. Huomenna meen Viialaan PiNan näyttelyyn. Saan kai auttaa järjestelyissäkin. Saattaa tapahtua jotain muutakin. Mitähän se olisi?

maanantai 18. tammikuuta 2016

Pissa- ja kakkasavottaa - eli miten sotkun saa pidettyä minimissä

Kuten ehkä tiedättekin, mun marsut asuvat aitauksessa, jossa on sekä perinteistä purua, että tekstiilipohjaa. Multa toivottiin postausta, miten marsuaitauksen saisi pysymään siistinä, vaikka marsut eivät ole sisäsiistejä, joten alla avaan vähän omaa systeemiäni. Keinojahan on yhtä monta kuin marsunomistajiakin, ja marsut ovat myös erilaisia siisteystavoiltaan, joten kertokaapa omia vinkkejänne tai eriäviä mielipiteitänne kommenttilootassa! Tästä tuli aivan mammuttimainen kakkaensyklopedia, mutta ehkä joku kiinnostunut joskus vaikka löytää tämän guuglaamalla, ja siitä on hyötyä jälkipolville, tiedä häntä :D!

Olen tutkinut muualla käytettäviä kuivikkeita, ja on muutamia ihan selkeitä trendimateriaaleja, joille löytyy paljon käyttöohjeita. Ulkomailla (varsinkin USA:ssa ja Isossa-Britanniassa) suositaan fleeceä, koska se on pehmeää ja pysyy kuivana marsun alla, koska pissa menee siitä läpi. Fleece ei oman kokemukseni mukaan ole kuitenkaan tarpeeksi imukykyistä, eli alle tarvitsisi jonkin imukykyisen kerroksen, ja pissa haisee siinä kauhealta. Lisäksi fleeceä saa myllättyä ja sen alle on helppo kaivautua, eli kiinnittämisen kanssa olisi työtä, kun fleecet pitää vaihtaa  lähes päivittäin. Lisäksi kaikki heinänkorret, karvat ja purut tarttuvat siihen, mikä ei ole pesukoneen kannalta ihanteellista. Fleece menee myös pesussa melko nopeasti huonon näköiseksi ja on Suomessa suht hintava materiaali (Isossa-Britanniassa ja USA:ssa se on paljon halvempaa ja tarjontaa on runsaasti).Omasta mielestäni fleece on myös usein aika sähköinen ja epäluonnollinen materiaali. Isossa-Britanniassa tunnutaan olevan vahvasti sitä mieltä, että fleece on paras kuivike ja puru eli kutteri on vaarallista marsun terveydelle siksi, että se saattaa sisältää tikkuja, loiseläimiä ja terävää roskaa, pölyä menee marsun hengitysteihin aiheuttaen infektioita ja alusta kuivattaa tassunpohjia aiheuttaen epämukavuutta ja tulehdusvaaran halkeilevissa tassuissa. Mielestäni Suomessa on vähän eri tilanne, koska puutavarasta ei ole puutetta ja kutterikin on siksi laadukasta. En myöskään usko, että ainoastaan fleece olisi marsuille tarpeeksi pehmeä alusta. Onhan ihmisilläkin herkät jalkapohjat, ja silti mekin esimerkiksi totumme kävelemään lattioilla ja ulkona paljain jaloin ilman ongelmia :).

Suomessa ehkä itsestäänselvin kuivike eli puru ei kuitenkaan meille ollut paras pääasiallinen kuivikevaihtoehto seuraavista syistä:

- kun hankin taikakuutiot, en saanut hankittua kennomuovia pohjalaatikoksi, eli purua ei olisi saanut pysymään missään. Lisäksi halusin pystyä muuttamaan aitauksen kokoa ja muotoa.
- viidellä marsulla kutteria tai muuta kertakäyttöistä kuiviketta kuluisi isossa aitauksessa tosi paljon
- purujen siivous kestää kauammin kuin mattojen ja puru leviää helposti lattioita
- meidän lähellä ole paikkoja, joista saisi isoja pakkauksia edullisesti. Lähin Agrimarket tai Kodin Terra on noin tunnin automatkan päässä meiltä eikä ihan joka viikko viitsi ajaa sellaista matkaa pelkän purun perässä.
- puru olisi mahdollinen, jo pystyisin ostamaan ja varastoimaan sitä monta paalia yhdeltä reissulta, mutta meillä on tilaa säilyttää maksimissaan kahta paalia
- en tykkää purupölystä ja lattialla olevasta roskasta

Tekstiileillä kuivittamiseen päädyin seuraavista syistä:

- tekstiilikuivike on edullinen, koska samat laadukkaat kankaat kestävät käytössä jopa vuosia
- kankailla aitauksesta saa nätin, ja tykkään sisustukseen sopivista marsuaitauksista
- päivittäisellä siivouksella kangasaitaus on siistimpi ja haisee vähemmän kuin puruaitaus
- päivittäinen siivous on helppoa ja nopeaa, kestää noin 10 minuuttia, ja isompi siivouskin eli mattojen vaihto kokonaisuudessaan kestää vain puolisen tuntia
- kankaat ovat ekologisia, koska roskaa ei synny (paitsi nyt tietty sontaa syntyy joka tapauksessa paljon, mutta sehän on vaan lannoitetta :)
- kankaat eivät pölyä tai sisällä tikkuja, tai kuivata tassunpohjia kuten puru

Päädyin hankkimaan aitauksen pohjalle räsymattoja, koska ne ovat paksuja, tukevia, helppoja puhdistaa ennen pesua, ja hyvät matot kestävät käyttöä ja pesua 60 asteessa oikein hyvin. Ensin mulla oli isoja mattoja, mutta pelkäsin, että meidän pesukone menisi ennen pitkää niiden linkouksesta rikki - sen verran kolkkoja ääniä sieltä kuului. Nykyiset matot ovat kokoa 90X60cm. Ne ovat juuri sopivan levyisiä aitaukseen ja pesukonekaan ei niistä tunnu kärsivän, kun pesen kolme kerralla. Näin ainakin on menty jo yli kolme vuotta. Olen vaihtanut kaikki erilaiset matot pikkuhiljaa näihin Ikean Tånum-mattoihin. Halvasta hinnasta huolimatta ne ovat tosi kestäviä, sileitä, eivätkä mene aaltoileviksi tai menetä väriä pesussa ja kirjava väri kätkee pienet pissaläikät, tomaattiroiskeet ja punajuurilaappaisut. Tånum-matot ovat sopivan ohkaisia, joten ne kuivahtavat nopeasti, jos pissaa lirahtaa niiden päälle. Lisäksi nuo kulmissa tököttävät tupsut voi leikata helposti pois, joten matoissa ei ole hapsuja, joita marsut tykkäävät mussuttaa ja imeskellä.
Kerrostaminen kannattaa. Pelkät matotkin ehkä riittäisivät ihan hyvin, mutta mulla on niiden alla vielä kerros vanhoja pyyhkeitä imukyvyn takia ja kosteantilan mattoa alimmaisena, jonka tarkoitus on pitää pohja mahdollisimman ilmavana, jotta se kuivuu nopeasti pissavahingon sattuessa, eikä näin ollen homehdu tai kasvata bakteeriarmeijaa. Googlaamalla "kostean tilan maton" näkee esimerkkejä. Kyse on siis semmoisesta pehmeästä vaahtomaisesta muovijutusta, jota saa monista halpakaupoista, esim. Hong Kong ja Tokmanni. Aitauksen pohja on kosteutta läpäisemätöntä muovitettua vaneria.

Mattojen päällä on pikkupyyhkeitä strategisissa kohdissa, eli sellaisissa, missä marsut tykkäävät lepäillä ja pysyä paikoillaan pitkään. Lähinnä siis mökkien alla (pyyhkeitä kaipaavat paikat tunnistaa tietty pissaläikistä ja isoista papanakasoista). Mattosysteemin kanssa pitää olla hieman julma välillä, koska jos jokin paikka on aivan liian suosittu, sen viehätystä voi olla tarpeen hieman vähentää. Olen välillä joutunut poistamaan tai vaihtamaan suosituimpien mökkien paikkaa, koska suursuositusta paikasta tulee yleensä myös suosittu pissapaikka. Tuntuu myös, että pissan haju houkuttelee marsuja pissaamaan samaan paikkaan yhä uudestaan. Siksi usein siirrän suosituimman mökin purupuolelle tai otan kokonaan pois. Tämä vähentää myös marsujen riitoja, joten en usko, että kokonaisuudessa ne kärsivät kovinkaan paljon.

Pikkupyyhkeet vaihdan itse päivittäin ja ravistelen papanat bioroskikseen. Samalla imuroin kaikki papanat ja roskat matoilta. Näin hajuhaittoja ei oikeastaan pääse syntymään, eivätkä marsutkaan haise papanalta :D. Parhaat pikkupyyhkeet ovat paksuja ja mahdollisimman pienisilmukkaisia (marsujen kynnet eivät jää kudokseen kiinni, eikä niiden tee niin mieli nyppiä silmukoita hampailla eli pyyhkeet pysyvät kuosissa). Mulla on isompia pyyhkeitä sellaisten mökkien alle, joissa on useampia sisäänkäyntejä ja pienempiä kulmamökkeihin ja nurkkiin. Parhaat isommat pyyhkeet ovat oikeastaan kylppärinmattoja, koska ne ovat paksuja. Erityisesti tämäntyyppiset Ikean matot ovat olleet hirmu kestäviä ja hyviä, ja niitä löytyy lähes aina uusistakin mallistoista. Jotkut parikymmentä vuotta vanhat pyyhkeet ovat jo menneet reikäisiksi, mutta kolmen vuoden aikana hankitut pyyhkeet ovat kaikki vielä käyttökuntoisia. Hankin tarpeen mukaan uusia yleensä alennusmyynneistä. Esimerkiksi nyt Stockmannilla näytti olevan hyviä pyyhkeitä alennuksessa, mutta odota, että ne vielä vähän halpenevat.

Vaikka sanoin alussa. että en tykkää purusta pääasiallisena kuivikkeena, mulla on sitä kuitenkin yhdessä isossa tehdashäkin pohjalaatikossa keskellä aitausta. Tykkään purulaatikosta, koska sen yhdistäminen kangassysteemiin vähentää siivoustarvetta ja hajuhaittoja paljon, erityisesti siitä syystä, että siellä sijaitsee "ruokasali". Kaikki heinä tarjoillaan purupuolella, koska heinää syöden marsut viettävät hyvin suuren osan ajastaan, eli sinne tulevat myös suurin osa pissoista ja papanoista. Lisäksi olen huomannut, että marsut usein pissaavat saapuessaan purulootaan, eli se ehkä jollakin tapaa miellyttää niitä pissapaikkana, tai sitten ne merkkaavat ruokailualueensa, tiedä häntä. Aluksi mulla oli vain kankaita, ja niin on vieläkin matkalle lähtiessä, mutta huomaan kyllä, että ne haisevat enemmän kuin puruyhdistelmä. Mulla on myös pari pientä vessalaatikkoa, joissa on heinää, mutta niiden merkitys pissapaikkana ei ole kovin suuri. Siivoan ison purulootan kerran viidessä tai neljässä päivässä, siis maanantaisin ja perjantaisin. Siivotessa huomaa, että pikkulaatikkoihin ei tule pissoja paljonkaan. Purulaatikkoon tulee arviolta 80% pissasta, 20% pyyhkeiden päälle. Tuohon 20% mahtuvat myös pyyhkeiden ulkopuolelle tulevat lirit, mutta niitä on varsin vähän, jos pyyhkeiden sijoittelu on onnistunut.

Muita tärkeitä seikkoja kangaspohjaisen aitauksen puhtaanapidossa ovat mun mielestä erityisesti seuraavat seikat:

Tilaa kannattaa olla runsaasti!
Koska pissasta märät kankaat haisevat heti ja papanat jäävät kankaan päälle eivätkä huku purun sekaan, hajua syntyy väistämättä enemmän, jos marsut ovat pienessä tilassa. Mitä enemmän neliöitä, sitä vähemmän sotkua ja haisua - tai siis yhtä paljon, mutta laajemmalla alueella, mutta yhtä kaikki siistimpää :). Marsuille ei tee hyvää olla pienessä, likaisessa tilassa -tietenkään. Siksi en ehkä ihan varauksetta suosittelisi kankaita tehdashäkissä oleileville marsuille, paitsi ilmeisesti jotkin poikamarsut (ja ihan yksilöiden välisiäkin eroja varmasti on) ovat paljon tarkempia pissaamaan tiettyihin paikkoihin kuin tytöt, joten joku tulee varmasti toimeen kankailla ja kulmavessoilla. Kokemus opettaa. Mutta tämä mun systeemi toimii siis epäsisäsiisteille sottapyttymarsuille etenkin siksi, että tilaa on tarpeeksi.

Hyvä rikkaimuri on paras ystävä
Mulla oli aiemmin Electroluxin halpisversio samasta imurista mikä mulla nyt on. Tämä nykyinen on reilun satasen maksanut värme. Halvempi imuri oli ihan selkeästi huonompi kuin tämä kalliimpi. Imuteho oli heikko ja heinät tukkivat imurin parissa sekunnissa, joten sitä sai tyhjennellä jatkuvasti. Heikon imutehon vuoksi siivouksessa kesti ainakin tuplasti kauemmin, mutta imurin akku yleensä hyytyi ennen kuin siivouksen sai tehtyä, joten jouduin jatkamaan käsin. Nykyisessä imurissa riittää tehoa lähes tunniksi (vaikka siivouksessa kuluu nykyisin vain 10 minuuttia), joten sillä pystyy myös hoitamaan pikkuimuroinnin koko kämpälle, jos ei jaksa kaivaa isoa imuria kaapista.

Kannatta panostaa hevostarvikkeiden pesupussiin
Matot ja pikkupyyhkeet pesen hevostarvikkeiden pesupussissa, joka toimii tosi hyvin. Pesukoneeseen ei jää karvoja tai roskaa, vaan ne pysyvät pussin sisällä. Pestyistä kankaista roskat lähtevät kevyesti ravistamalla. Pitää vain rikkaimurilla imuroida lattia jälkikäteen. Mulla on yksi pussi kestänyt käytössä suunnilleen vuoden, sen jälkeen vetoketju sanoo heipat, ja yhden pussin hinta on noin 20 euroa.

Ilmanpuhdistista kannattaa harkita
Ilmnpuhdistin vähentää merkittävästi allergeenien ja hajun määrää huoneilmassa. Meillä puhdistin on siksi, että Jimmy on allerginen heinälle, mutta myös huoneilma pysyy raikkampana, mikä on kiva plussa.

Huonoja puoliakin tekstiileissä on:

- jos pyyhkeet sijoittaa väärin, ja marsut pissivät suoraan matoille, joutuu vaihtamaan matot useammin, jolloin pyykki- ja työmäärä kasvaa. Näin tapahtuu etenkin, jos jostakin mökistä/makuupaikasta tulee tosi suosittu. Matot menevät silloin ihan märiksi, ja isot määrät vanhaa (vaikka jo kuivunuttakin) pissaa alkaa haista nopeasti.
- myös tuoreruoat töhrivät matot nopeasti rumiksi, jos marsut eivät syö pyyhkeen päällä
- jos päivittäinen tai lähes päivittäinen aitauksen siivoilu ei sovi syystä tai toisesta viikkorytmiisi, kankaat eivät ehkä ole sinun juttusi.
-pyykkäämistä riittää myös; meillä pyykkikone pyörii marsuyykkiä kaksi tai kolme kertaa viikossa.

Summa summarum: Vaikka kankaat itsessään ovat halpa valinta, kaikkiin oheiskamoihin saa kyllä kulumaan rahaa, joten varo, ettet innostu liikaa ;)!






lauantai 16. tammikuuta 2016

Mimmi harrastaa

Rattoisaa lauantaita! Tässä giffi, jonka Jimmy teki Mimmin uudesta harrastuksesta. Toivon, että nautitte. Ollaan Jimmyn kanssa naurettu Mimmille ihan kippurassa, kun se nuoleskelee pleksiä ruoan tai huomion toivossa (en ihan tajua, mistä se on saanut idean moiseen, mutta toivon, että se jatkaa sitä meidän iloksi). Mimmi on niin itsevarma pikkutyyppi, ettei taida tajuta, että näyttää hieman pöljältä. Ja hellyttävältä myös <3. Marsun suu on söpö.


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Laiska bloggaaja ja reippaat marsut

Voi kun jaksaisi ottaa marsuista edes joskus kuvia, mutta ei. Nämäkin kuvat ovat Jimmyn ottamia. Eukko on niin lutunen <3.
"Kai toit jotain mulle?" 
"Ai et vai..." *syvä pettymyksen huokaus*
Lempeä laumanjohtaja ja herkkusuu Eukko on tavallisesti aika lunki matriarkka, joka odottaa pesäkopissa tai pedissä, (kuten kuvissa) että huonepalvelu tuo sille herkut suuhun. Nyt viime aikoina se on kuitenkin ottanut asiakseen kuikuttaa muiden mukana. Ilmeisesti marsut ovat tehneet uudenvuodenlupauksen ja strategisen suunnitelman, että niiden kuuluu saada vuonna 2016 joka päivä vähintään viisi kertaa pellettiä ja kuusi kertaa tuoreita, ja Eukko on laumanjohtajana päättänyt johtaa kampanjaa. Eukko-ressu ei vain ole käyttänyt ääntään pitkiin aikoihin, koska aiemmin arvokkuus ei ole sallinut moista rahvaanomaista riekkumista, ja reppanan suusta kuuluu lähinnä käheää pihinää ja maiskutusta korvien heilunnan säestyksellä. Joskus Eukko tsemppaa niin kovasti, että sen suu menee hassuun virneeseen, kun se yrittää naamaansa vääntämällä saada voimakkaamman äänen aikaan. Mutta yritys on sen verran vaikuttava, että pari kertaa olen sortunut. kun Eukolla on niin toiveikkaat silmät <3. (Tiedän, mä oon höperö marsunomistaja, mutta kai te tiedätte sen marsujen ilmeen, joka on niin sydäntä särkevän toiveikas, että sen edessä on vaikea pysyä lujana? "Annathan edes yhden iiihan pienen pelletin, jooko?")

Hupakko ensimmäisenä keksi ruokakapinan sanoman vahvistamisen heinäseimen viskelemisellä. En uskonut, että noita seimiä saisi irti, koska niitä pitää nostaa kymmenen senttiä ylöspäin, jotta irtoavat. Mutta marsu on kyllä todella sinnikäs, kun se jotain tahtoo. Lisäksi Hupakon piti ensin kaivautua puruihin seimen alle, jotta pääsi puskemaan sitä ylöspäin. Täytyy sanoa, että yllätyin Hupakon ongelmanratkaisukyvyistä. Sitten tietysti Tyllerö oppi tempun Hupakolta. Jimmy viritteli rautalangan, joka pitää seimet paikoillaan.

Toinen temppu kapinassa on juomapullon kanssa lotraaminen. Joku marsuista lutraa juomapullon sisältöä maahan. Jouduin siksi vaihtamaan pullon paikan, jotta sain sen alle kulmavessan ja pyyhkeen. Nyt ei enää matot kastu, mutta marsujen juoman veden määrä on mystisesti samalla vähentynyt. Eiköhän se siitä palaudu normaaliksi, kun kaikki tottuvat pullon uuteen sijaintiin. Pyyhe on kyllä joka päivä märkä. Kokeilen vielä vaihtaa pullon uuteen, jonka tilasin Zooplussalta, jos vanhassa vaikka onkin jokin vika.

Mä kyllä niin tykkään noista kerjäävistä höppänöistä, vaikka ne keksivät kaikenlaisia kiusoja.

Kiitän muuten kaikista kommenteista edellisiin postauksiin! Ihanan vilkasta keskustelua! Ruokavaliopohdinnat ja sopivan combon etsiminen jatkuvat. Meidän sisälämpötila on laskenut muutamalla asteella, ja ruuan kerjäys tuntuu muuten voimistuneen samalla muutaman asteen ;). Nyt Tyllerö painaa 1200 grammaa (eli on hieman lihonut edellisestä punnituksesta), mikä tuntuu omaan silmään ihan hyvältä painolta. Pimu on vähän laihtunut, ja painaa 868 grammaa, mikä sekin on ihan hyvä. Hupakko on saanut vähän lisää painoa, mikä johtunee valitettavasti kystista. Eukko on edelleen laihtunut, ja painaa nyt pitkään aikaan ensimmäistä kertaa alle kilon, eli 985 grammaa. Mimmin paino on pysynyt hieman alle 800 grammassa. Olen antanut nyt Eukon syödä Mimmin kanssa elatuspellettiä pari tuntia päivässä. Muut saavat samaa tavaraa siinä yhteydessä jaettavakseen pari ruokalusikallista. Uudet Supreme science selectiven -pelletit ovat kokeilussa nyt vasta toista päivää, eli pieniä määriä ovat saaneet Oxbown ohella. Näyttävät maistuvan suhteellisen hyvin, joskin on vielä on ehkä liian aikaista sanoa juuta tai jaata. Noissa pelleteissä mietityttää soijan ja vehnän osuus. mutta elatuspellettinä vaikuttaa muuten hyvältä. Kalkin alhainen määrä on plussaa. Nyt kun oxbowta on syöty enemmän edellisen punnituksen jälkeen, on taas tullut sakkapissoja runsaasti. Heinällä ja valikoiduilla tuoreilla niitä ei näkynyt. Mutta katson mihin tilanne kehittyy nyt, kun lisään Sss:än osuutta pelleteissä, Huomasin, että tätähän myydään ihan Mustissa ja Mirrissä, joten ei tarvitse Zooplussasta tilata.