Aitauksen versiopäivitys 2.1 eli pikkuviilausta

Aitaus kesällä 2014

Aitaus talvella 2015

Tässä verrokkikuvat aitauksen muodonmuutoksesta taikakuutiosta pleksiin ja vaneriin. Ylemmässä kuvassa aitaus on samalla paikalla kuin nykyisinkin, mutta tapetti on vaihdettu.

En keksi tästä nyt vuoden hyvin palvelleesta vaneri/pleksiaitauksesta kyllä oikeastaan mitään moitittavaa. Muuneltavissa se ei ole, mutta tähän mennessä aitaus on muutenkin saavuttanut kaikki mahdolliset laajentumisulottuvuutensa. Tai no, ylöspäin kerroksia voisi lisätä, mutta en halua. Yksikerroksinen on niin paljon helpompi siivota, ja marsut on helppo nähdä ja poimia syliin näin. Eli olen tosi tyytyväinen.

Viimeisimpänä päivityksenä sain vihdoin vaihdettua erheessä pohjakankaaksi asennetun suihkuverhon siistiin maalipintaan. En tiedä mistä alunperin sain päähäni, että suihkuverho on ilman muuta vedenpitävää materiaalia. Note to self: SUIHKUVERHO EI PIDÄ VETTÄ. Eli jos olet laiska ja ajanpuutteessa, kuten minä olin viime vuonna aitausta väsätessäni, etkä ehdi ja viitsi maalata (ja olet ostanut liian vähän maalia eikä se riitäkään kaikille pinnoille) valitse vaha- tai muovikangas.

Nyt kun mulla oli aikaa ja tarmoa, päätin käyttää kangasratkaisun sijaan maalia, joka on hygieenisempi ja helppo pitää puhtaana pyyhkimällä. Vaneriin oli parista paikasta päässyt imeytymään pissaa suihkuverhon ja sen päällä olevan irtonaisen ohuen muovin läpi. Ei onneksi paljon, ja maali peitti tapahtuneen vahingon. Suihkuverhoalusta oli vaikea pitää puhtaana, ja sähköinen muovi oli täynnä karvoja ja heinänpätkiä. Se oli epäsiistin näköinen, ja näkyi mattojen alta ikävästi. Lisäksi pakkausteipillä alustan pohjaan pakkausteipillä teipattu suihkuverho repsotteli jatkuvasti. Se oli hätäratkaisu, eikä siksi erityisen kestävä.

Vaneri piti maalata kolmeen kertaan, jotta siitä tulisi tasaisen värinen, kiiltävä ja varmasti pientä kosteutta kestävä. Valitsin nopeasti kuivuvan sisätilamaalin, joka ei haissut maalausvaiheessakaan paljon miltään. Lattiamaaliakin oli tarjolla, mutta se vaikutti niin tuhdilta kamalta, että päädyin vähän kevyempään vaihtoehtoon.

Marsut olivat koko remppapäivän evakossa kylppärissä, jotta kaikki hajut ehtivät haihtua. Samalla pesin etikalla ja mäntysuopavedellä kaikki virikkeet (uskomaton määrä pissaa kaikkien mökkien seinissä). Aikamoinen homma ja olohuoneessa oli hirveä sotku koko päivän. (Mua huvitti kovasti kun ryömin koko päivän pölyssä ja papanoissa remppavaatteissa ja sitten suoriuduin oopperakuntoon pikkumustineen ja iltameikkeineen kaikkineen alle tunnissa. Ääripäästä toiseen.). Puolen yön aikaan sain kaiken siivottua ja marsut kotiinsa. Oli siellä tyytyväisiä, putputtavia possuja. Keittiön vieressä sijaitseva kylppäri oli kyllä marsujen mielestä jännä paikka - erityisesti kahvin tuoksu sai kaikki nenät nousemaan kohti taivasta - mutta eihän mikään omaa kotia korvaa.