perjantai 30. lokakuuta 2015

Mimmin kuulumisia ja kuvia

Mimmi voi tällä hetkellä niin hyvin kuin tässä tilanteessa varmaan voi. Se on saanut 35 grammaa lisää painoa. Olen siis toiveikas. Syötän sille sylissä tukiruokamössöä muutaman kerran päivässä, lähinnä herättelemään ruokahalua, koska tarkkailun perusteella Mimmi syö ihan itsenäisesti usein, mutta ilmeisesti pieniä määriä. Onneksi teen töitä kotoa, eikä mulla ole paljon menoa juuri lähipäivinä niin voin lähinnä tuijotella Mimmin tekemisiä. Sitä olen tehnytkin, ja paljon. Se on vaan vähän hankalaa, kun Mimmi aina keskeyttää puuhansa kun näkee ihmisen ja tulee nuolemaan sormia tai muuten vaan notkumaan viereen <3. Mun pitää siis vakoilla sitä. Mimmi on mulle niin tärkeä, se on mun vauva. Se on oikeastaan ainoa mun marsuista, joka oikeasti tykkää ihmisistä nemmän kuin marsuista (tai kaikki muutkin silloin, kun mulla on herkku kädessä, mutta Mimmi muutenkin :). Vieläkään ei ole hajua, mikä on aiheuttanut painon laskun. Edelleen välillä Mimmi näyttää kipeältä ja kököttää, mutta paljon harvemmin kuin ennen kipulääkkeen aloittamista.

Olen miettinyt pääni puhki, voisiko painon putoaminen johtua jostain muutoksista ruokavaliossa. Ensimmäisenä tulee mieleen heinäkriisi, joka tapahtui edellisen punnituksen jälkeen. Silloin kenellekään ei heinä maistunut kun oli ulkomaisia niittyheiniä kokeilussa, mutta vain Mimmin paino on laskenut. Voisiko Mimmi olla päättäyt vaan, ettei oikein tykkää heinistä ja siksi se ei maistu vieläkään hyvin? Ei hajuakaan. Näyttää siltä, että Mimmi menee usein heinäkasan luo, mutta ei syö kovin paljon kerralla. Sehän on myös kerjännyt ruokaa lokakuun alusta lähtien tauotta. Voisiko se jotenkin liittyä myös siihen, ettei sitä huvita syödä heinää, vaan haluaisi jotain muuta? Lokakuun alun jälkeen ollaan myös siirrytty ulkotuoreista jääkaapille, eikä jääkaappiruoka maistu yhtä hyvin kuin ulkotuoreet.

Näiden jälkeen mielessä pyörivät ikävimmät vaihtoehdot: munuais-, maksa- tai muu sisäelinvika tai kasvain. Kysehän voi olla lähes mistä vain. Varasin ajan ensi viikon keskiviikolle Tammiston Univetiin Pilvi Lassilalle, koska en ole ihan satavarma, että tässä oli kaikki, mitä tästä selviää. Tai haluan ainakin olla varma nyt kun alkupaniikki on kadonnut, että olen kartoittanut Mimmin tilan kunnolla. Univetista sanoivat ystävällisesti, että ajan saa perua veloituksetta samanakin päivänä aamulla, jos nyt Mimmin tila yhtäkkiä kohenee. Toki menen aiemminkin kuin keskiviikkona, jos jotakin tapahtuu, mutta ajattelin antaa antibiootille aikaa tehota, jos se on tehotakseen.

Kevennyksenä kuvia Mimmistä tämän päivän syöttöhetkellä (tai yhtenä niistä). Anteeksi, kuvia on liikaa, mutta tuosta poseeraavasta nasusta on vaikea valita vaan paria kuvaa :).


 









keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Mimmi lääkärissä

Oon tosi huolissani meidän Mimmistä. Mimmi on laihtunut 850 grammasta 680 grammaan. Ainahan Mimmi on pieni ollut, mutta nyt se todella on luiseva. Edellinen punnitus oli lokakuun alkupuolella, joten kolmessa viikossa tämä on tapahtunut. Tuntuu pahalta, etten ole huomannut aiemmin, kun oon ollut poissa niin paljon. Pirteä se on, mutta eilen huomasin, että näyttää nukkuvan omituisesti kököttäen ja silmät näyttävät vähän sameilta. Mimmi syö ja juo kyllä, mutta ilmeisesti ei sitten ruokaa mene tarpeeksi alas. Hieman kipeältä vaikuttaa välillä lyhyitä hetkiä, muuten iloiselta itseltään. Pelästyin tosiaan kun näin vaa'an lukeman, vaikka jo käsitunutumalla huomasin, että Mimmi tuntuu kovin kevyeltä.
Soitin tietysti luottopaikkoihini (Sovetiin ja Tammiston Univetiin), mutta ei niissä ollut aikoja tälle päivälle. Jouduin siis menemään Univetin toimipisteeseen Mankkaalle, jossa oli kuulemma osaava pieneläinlääkäri. Soitin ensin Espoon eläinsairaalaan (myöskin Univet), ja siellä sanottiin, että marsua pitäisi paastottaa ennen mahdollista rauhoittamista (jota onneksi ei tarvittu). Onneksi en totellut sitä käskyä. Pitää antaa palautetta sinne epäammattitaidosta. Lääkäri Mankkaalla oli ihan mukava, mutta ei tutkimuksissa mitään kummempaa selvinnyt. Hampaat ovat kuulemma kunnossa. Sitä itse ensin epäilin, koska näin Mimmin pari kertaa vääntelevän naamaansa syödessään, vaikka suurimmaksi osaksi suun liike on ihan normaali. Saatiin antibioottikuuri kymmenelle päivälle mahdolliseen piilevään tulehdukseen, ja aion myös oman tuntemuksen (ja Aidan hyvän neuvon, kiitos!) mukaan antaa kipulääkettä, vaikka sitä ei lääkäri määrännyt. Sitä löytyy jo valmiina kaapista onneksi. Lisäksi syötän Mimmille pellettiä, kauraa ja tukiruokaa, ja terveen marsun papanaa pitämään mahaa kunnossa.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Onnea Eukko 5 vuotta!

Tajusin juuri, että Eukolla on tänään synttärit! Onneksi olkoon siis Eukolle. Taidan antaa synttärilahjaksi kauralyhteestä pari kortta koko joukolle, jotta saavat pitää pippalot kekenään. 

Eukko-mummeli täyttää jo viisi, mutta ei vielä siinä hirveästi vanhuuden tuomia muutoksia näy. Eukko on aina ollut jotenkin luonteeltaan semmoinen arvokas vanha rouva, joka ei siedä nuorten höpsötyksiä. Vähän lihakset alkavat kaikota selkäpuolelta ainakin, mutta käytöksessä en ole huomannut muita muutoksia kuin ettei arvoisa rouva halua turhaan nousta torkuilta hakemaan herkkuja (esim. c-vitamiininappeja), vaan odottaa huonepalvelun tuovan herkkupalat suoraan sänkyyn nostamalla nenänsä vaativasti kohti kattoa. Ihana Eukko <3. Eukko on sitä paitsi loistava laumanjohtaja, joten luulen, että laumassa voisi tulla kähinää, jos Eukko joutuisi paikkansa luovuttamaan eteenpäin. Toivotaan siis, ettei aika tule vielä Eukon lähteä vanhan ystävänsä Akan seuraan sateenkaarisillan tuolle puolen.
Juhlan kunniaksi laitan vanhan kuvan Eukosta, joka pitkälti summaa sen persoonan. Kuvassa näkyvät Eukon lempiasiat: ruokakuppi ja pehmeä nukkuma-alusta. Ilmekin on Eukkolaiselle tyypillinen;  lunki, mutta aina niin asiallinen.


Heinää ja muita ruokintajuttuja

Lemmikkiexpressin heinä saapui jo viikko sitten, mutta olin tähän asti työreissulla Unkarissa. Ensimmäinen toimitusajankohta ei sopinut meille, mutta alle viikossa heinä tuli silti perille. Toimituksesta tosin annan vähän risuja, koska pyynnöstäni huolimatta he soittivat minulle eivätkä Jimmylle. Onneksi huomasin kaksi äskettäin tullutta puhelua ja ehdin saada toimittajan pihalta kiinni, vaikka itse olin juuri valtavassa metelissä musiikkimessujen happy hourilla...

Heinä on vähän erilaista kuin aiempi meillä ollut syyheinä. Siinä on heinän lisäsi vähän muitakin kasveja mukana, mikä laadullisesti hieman kyllä mietityttää, mutta uskon ja toivon, että marsut jättäisivät mahdolliset syömäkelvottomat/myrkylliset kasvit syömättä. Toistaiseksi en ole nähnyt mitään huolestuttavaa, ratamoa ja nokkosta vain. Tuoksu on mukavan yrttinen, aika voimakaskin, eikä heinä pölyä juurikaan. Väriltään heinä on mukavan tummaa ja vihreää, ja sitä samaa ruskeaa hyljeksittävää osaa kuin aiemmassakin syysheinässä on hiukan, muttei kovin paljon. Korret ovat aika karkeita ja pisteliäitä kun niitä repii säkistä, mutta lehtevyyttäkin on. Tärkeintä on kuitenkin, että marsuille tämä heinä maistuu oikein hyvin. Ja kortisuus on hyväksi hampaille ja suolistolle, joten en pidä sitäkään ominaisuutta huonona. Ja kaksi paalia maksoi yhteensä kuljetuksineen alle 35 euroa, joten tällä mennään ainakin näiden paalien verran.

Edit. kyseessä siis tämä heinä.
Hupakko ja masupose <3

Ennen lokakuun puoltaväliä meillä siirryttiin ulkotuoreista ihan vaan jääkaapin puolelle. Ulkotuoreisiin siirryttiin huhtikuussa, joten tulihan siinä marsut puoli vuotta ruokittua ilmaiseksi luonnonantimilla (miinus heinä). Ihan hyvä saavutus Suomessa. Seurauksena on jatkuva toiveikas, mankuvan aggressiivinen kuikutus, jota Mimmi johtaa. Possut ovat töpselinenät kiinni pleksissä koko ajan ja näyttävät ihan mieltään osoittavalta väkijoukolta. On vaikeaa yrittää selittää marsuille, etten voi muuttua ruohoksi ja voikukanlehdiksi. Kai se parissa viikossa loppuu, kun nuo uskovat, että mitään ei ole tulossa ennen seuraavaa kesää. Tällä hetkellä jääkaapissa on marsuille punajuuria, porkkanaa, tomaatteja, kaalia, parsakaalia ja lehtiselleriä. En anna marsuille kovin paljon kerralla, ehkä puoli kourallista kerran päivässä.

Pellettejä marsut eivät ole saaneet lainkaan melkein puoleen vuoteen, mutta se ei valitettavasti näytä auttavan Hupakkoa laihtumaan. Lisäksi ruokinnan lisänä c-vitamiininappeja (puolikas per nuppi päivässä), joita sain vielä hieman lisää Annalta (kiitos!), mutta sitten kun ne loppuvat, pitää miettiä jos alkaisin kuitenkin syöttää taas Oxbowta, kun se on vitaminoitua. Nähtävästi pelletittä elämisellä kun ei kummemmin ole painonhallinnallisia vaikutuksia.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kotona taas ja kuvaterveisiä

Palasin hieman yli viikko sitten kolmen viikon keikkareissulta USA:sta. USA:ssa on aina hieno matkustaa, mutta on se kyllä vastakohtien maa. Samalla todella tuttu ja kuitenkin ihan erilainen kuin Suomi. Yhtään marsua en matkan aikana nähnyt, ja muutenkin aika vähän lemmikkejä. Kuitenkin kaikki koirat, joita näin, olivat todella ylipainoisia, eikä niitä käytetty lenkillä...Marsut olivat Jimmyn hyvässä hoidossa poissaoloni ajan. Sain  usein koti-ikävää aiheuttavia kuvaterveisiä possuilta <3.

Fiksun näköistä porukkaa <3

Poissaollessani Mimmin labratulokset valmistuivat. Ei ole sienen sientä, jee! Olen tosi helpottunut, vaikka en täysin koskaan uskonutkaan, että Mimmillä sientä olisi. Nyt varmaan voin kuitenkin lopullisesti lakata murehtimasta sitä vaihtoehtoa. Tyllerön sekopääkäytös loppui kuin seinään hormonipiikistä, ja Mimmin iho alkoi parantua samalla. Saattoi hyvinkin siis olla stressioire. Mimmillä taitaa olla tapana reagoida ihollaan muutoksiin ja stressiin. Nyt sen iho on tosi hyvän näköinen. Olen kuitenkin ostanut varastoon paria erilaista kasviöljyä (helokki- ja pähkinäöljyä) talven varalle, joita alan kohta syöttämään kaikille abyille, joiden iho kuivuu talvella.
Pimu ei oikein tykkää olla sylissä :D. "Anteeksi, koska pääsen takaisin kotiin?"
Olin jo pidempään ollut tosi tyytymätön syysheinään, jota lähieläinkaupastani Lemmikkitaivaasta saa. Kyseessä on käsittääkseni Illmanin toimittama heinä, jota ainakin näkee pääkaupunkiseudun Faunatar-myymälöissä. Koska sitä toimitetaan eläinkauppaan vain 0,5kg pakkauksissa, olin tilannut erikseen 2 kg pusseja. Hinta on aika suolainen, yli 5€/kg, mutta olisin sen mielelläni maksanut hyvästä syysheinästä. Heinässä on kuitenkin ollut lähes kolmasosa ruskeaa heinää (ei siis kortta vaan ihan ruskeaa heinän lehtiosaa), jota marsut eivät kertakaikkiaan suostuneet syömään. Ne repivät ruskeat heinät häkin pohjalle, ja kun olivat repineet kaiken vihreän, johon seimissä ylettyivät, jäljellä olevan hyvän heinän edessä oli kerros ruskeaa, jonka läpi hyvään heinään ei marsunkuono päässyt käsiksi. Jouduin siis päivittäin auttamaan marsuja repimällä kertynyttä ruskeaa kortta häkin pohjalle, jotta syötävään heinään pääsi käsiksi. Totesin, ettei tämä heinä ollut rahallisen panostukseni tai vaivan arvoista. Lisäksi toimitukset myöhästelivät jatkuvasti, joten jouduin ostelemaan pikkupaketteja heinää ja juoksemaan turhaan kaupassa. Lopetin siis tilaukseni eläinkauppaan, ja täytyy kehua, että sain kyllä valtavan hienoa palvelua sieltä! Myyjä soitti heinäntoimittajalle ihan oma-aloitteisesti kysyäkseen mistä ruskea osa heinään syntyy. Kävi ilmi, että heinä on kasvanut niin tiheästi pellossa, että osa heinästä ei ole saanut valoa ja on siksi muuttunut ruskeaksi. Näin ollen siinä tuskin on ravinteitakaan. Ihan ymmärrettävää siis, ettei se marsulle kelpaa. Myyjä kysyi myös milloin uuden sadon syysheinä tulee kauppoihin, ja arvioitu aika on lokakuun lopussa. Katson siis silloin uudestaan, ja he lupasivat myös ilmoitella minulle, kun uusi heinä saapuu.
Mimmiä kiinnostaa, kuten tavallista  (huomaa söpö tassu) <3
Ennen sitä olen päätynyt tilaamaan heinää Zooplussalta. Onhan se älytöntä tilata heinää ulkomailta, kun haluaisin tukea kotimaisia tuottajia, mutta se on suht mahdotonta meidän ympäristössä. Heinän on oltava syysheinää, koska muu allergisoi Jimmyä, ja lähin hyvä syysheinä on löytynyt Vantaalta, ja reissu edestakaisin kestäisi puolitoista tuntia autolla. Olen tähän mennessä kokeillut kolmea laatua Zooplussalta: JR Farm vuoriniittyheinää (maistui possuille ihan hyvin, mutta pölysi ja korsi oli lyhyttä) sekä Natur wiesen heu -niittyheinää (tämä ei maistu sitten millään, marsut mieluummin paastoavat kuin syövät tätä, ja lisäksi pölisee hirveästi ja Jimmy saa kauheasti oireita, vaikkei heinässä näy kukintoja. Jopa marsut yskivät ja aivastelevat... En osta enää.) Mucki vuoriniittyheinää (paras näistä, maistuu marsuille ja on pölytöntä, mutta ohut korsi epäilyttää hampaiden kulutuksen kannalta) Uusi satsi saapuu näinä päivinä, koska ikävä yllä ensimmäisen kerran Zooplussan nopea toimitus on pettänyt, ja toimitus on kestänyt yli viikon. Edit. hahaa, heinä saapui juuri!

Tietääkö muuten joku, onko marsun terveyden kannalta merkityksellistä syökö se timoteiheinää vai muita laatuja? Itse en jotenkin usko, että luonnossa marsu söisi vain timoteita tai kaipaisi juuri sitä (joo ei marsu ole luonnoneläin, mutta ruunsulatus lienee melkein sama kuin luonnossa elävällä marsulla). Kuitujen, proteiinin ja hiilihydraatin suhde lienee tärkein? Yritän nyt löytää sopivan yhdistelmän maistuvaa lehtevää ja kortista heinää, jotta hampaat kuluisivat ja kuitua olisi riittävästi.