tag:blogger.com,1999:blog-39868587374539905952024-03-13T20:04:39.706+02:00Karvaisten naisten kyläkuusi marsua ja yksi ihminen.Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.comBlogger134125tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-87159862263598611722019-04-10T12:32:00.002+03:002019-04-10T12:32:20.981+03:00Hyvästi Mimmi, ja kiitos kaikesta!Mimmi (Maailman Xena-soturi) 20.8.2012 - 27.2.2019<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-dNyVoLwiNF8/XK22nGu8QPI/AAAAAAAAA38/LK4nXSs6d7kj_f2rAOQZkNZEqujbLbaIACLcBGAs/s1600/DSC_0266.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="691" data-original-width="800" height="552" src="https://1.bp.blogspot.com/-dNyVoLwiNF8/XK22nGu8QPI/AAAAAAAAA38/LK4nXSs6d7kj_f2rAOQZkNZEqujbLbaIACLcBGAs/s640/DSC_0266.gif" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Mimmi todellakin eli kasvattajanimensä arvoisen elämän, todellisena soturimarsuna. Mimmi olisi täyttänyt elokuussa seitsemän. Päätös eutanasiasta oli todella vaikea, koska Mimmi oli meille valtavan tärkeä perheenjäsen. Mimmin jo ennestään hyvin vähäinen paino oli ollut laskusuunnassa hiljalleen jo ennen uutta vuotta, jolloin päätin lopettaa Mimmin punnitsemisen (jota olin tehnyt lokakuun 2017 massiivisesta kaasuuntumisesta alkaen seuratakseni Mimmin kuntoa), koska tiesin että lähtölaskenta on alkanut. Mimmi ei koskaan täysin toipunut 2017 syksyllä tapahtuneesta suolistostaasista. Päätimme vuoden vaihteessa, että kun Mimmin olo lähtisi huonompaan suuntaan, olisi viimeisen palveluksen aika. Koska Mimmi oli sinnikkäin marsu mitä tiedän, se ei kuitenkaan ulkoisesta heiveröisyydestään huolimatta näyttänyt lainkaan luovuttamisen merkkejä vaan säilyi iloisena ja topakkana itsenään helmikuun puoleenväliin asti. Mimmi oli aina vastassa tutulla paikallaan pleksin luona kerjäämässä herkkuja ja huomiota, vaikka huomasin että sen ääni alkoi pikkuhiljaa kadota ja kuikutus oli pelkkää hinkumista vaikka tahto kiljua selvästi olikin vahva. Mimmi alkoi myös horjua kävellessään, mistä syystä laitoin portaiden tilalle viimeiseksi viikoksi rampit. Kun Mimmi alkoi selvästi näyttää väsyneeltä, eikä oikeastaan tehnyt muuta kuin söi ja nukkui, päätimme että Mimmin on aika lähteä.<br />
<br />
Päätös oli erityisen vaikea, koska olen tottunut lähtemään viimeiselle matkalle, kun marsu selvästi äkisti käytöksellään osoittaa ettei sillä ole elämänhalua. Mimmi ei sellaista missään vaiheessa osoittanut, se oli sillä tavalla epämarsumainen. Mimmi innostui aina ruuasta ja tukiruoasta aivan erityisesti ja repi vielä viimeisenä päivinään ruiskua kädestäni. Huvittavaa- aina sylissä oloa inhonnut marsu oli viimeisen vuotensa aikana oppinut oikein odottamaan syliin pääsyä, koska sai siellä suurinta herkkuaan. Ei kuitenkaan olisi mielestämme ollut oikein, että olisimme odottaneet, että Mimmi vietäisiin viimeiselle matkalle vasta kun se alkaa kärsiä, vaan halusimme sille hyvän lopun. Niinpä 27.2. Mimmi lähti vihreämmille niityille auringon laskiessa ja sai ennen sitä ison kasan tuoreruokaa, joka muuten oli ollut siltä pannassa koska sen vatsa ei sellaista enää kestänyt. Oli ihana katsoa miten innoissaan Mimmi söi kaiken sille tarjotun kuljetuskopassaan. Sitä eivät paljon heilauttaneet mitkään mahdollisesti vieraat tai pelottavat tilanteet, vaan se söi tyytyväisenä hississä, rappukäytävässä ja autossa viimeistä ateriaansa.<br />
<br />
Olin pelännyt Mimmin menettämistä jo monta vuotta, tavallaan turhaan. Päätös oli todella vaikea, mutta koska se oli oikea, tunsin sen jälkeen lähinnä rauhaa. Olin myös saanut valmistautua tähän jo kauan. Nyt arki on myös paljon helpompaa kun Mimmin hoito ja siitä huolehtiminen ei vie enää huomiota. Ensimmäiset pari päivää olivat vähän vaikeita, kun välillä aitaukseen katsoessaan luuli vaistomaisesti näkevänsä siellä Mimmin, ja vasta sitten muisti ettei näe Mimmiä enää koskaan. Minulla on kuitenkin Mimmistä niin paljon hyviä muistoja vuosien varrelta että tavallaan se ei ole poissa, vaan tiedän aina mitä Mimmi olisi missäkin tilanteessa tehnyt.<br />
<br />
Mimmi oli todella erityinen pieni marsu. Kooltaan se oli suunnilleen puolikas muista marsuistani, mutta luonteeltaan kenties suurempi. Se ei pitänyt kosketuksesta, sylissä olemisesta tai rapsutuksista lainkaan, mutta tykkäsi ihmisten seurasta kyllä enemmän kuin kukaan muu. Mimmi katseli aina ihmisten touhuja aitauksesta ja juoksi reunalla edestakaisin huudellen, kunnes sen luokse meni vaihtamaan kuulumisia, jolloin se kirputti mielellään sormia ja kiipeili käden päällä. Se ei pelännyt mitään ja oli usein niin rohkea että epäilin sitä joko kuuroksi tai sokeaksi, mutta ei se tainnut olla kumpaakaan, urhea vain. Sillä oli elämänsä varrella monta tilannetta, joissa lääkäritkin olivat varmoja ettei Mimmi selviäisi, mutta Mimmi selvisi sinnikkyydellään siitä huolimatta. Kaikesta en ole täällä edes kirjoittanut, ehkä vielä kirjoitan. Kun Mimmi tuli meille, asuin vielä Kokkolassa ja opiskelin. Näiden lähes seitsemän vuoden aikana on tapahtunut vaikka mitä - olen valmistunut, muuttanut Espooseen omaan asuntoon, mennyt kihloihin ja naimisiin.<br />
<br />
Mimmistä kiitän erityisesti Aidaa, joka kasvatti näin loistavan pikkupersoonan, sekä eläinlääkäriasema Arkin henkilökuntaa, joka hoiti Mimmiä loistavasti aina kun oli tarve. Marsuhautausmaa kasvoi yhdellä kivellä lisää. Toivon että kesällä punarinta tekee pesän haudan yläpuolella olevaan pönttöön, sillä Mimmissä oli tiettyä yhteneväisyyttä tuohon ihmisiin uteliaasti ja rohkeasti suhtautuvan linnun kanssa.<br />
<br />
Nyt meillä on enää kolme marsua: Pimu, Tipu ja Hulda, eikä lisää ole näillä näkymin tulossa. Pimu on juuri täyttänyt neljä, Tipu täyttää saman verran kesällä ja Hulda täyttää vasta kolme syksyllä. Kaikki kolme ovat terveitä ja pulleita marsunaisia, joten toivottavasti meillä kuitenkin on marsuja vielä useamman vuoden ajan. Kohta on myös kevät ja kesä, ja koska nämä kolme rouvaa ovat terveitä, ne saavat myös kesällä nauttia ulkotuoreista ja ehkä myös siskon pihalla olevasta ulkoiluaitauksesta, kun säät sallivat. Muutamat ruohonkorret onkin jo nautittu lähes uskonnollisen hartauden vallitessa.<br />
<br />
<br />
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-37278112903034410222018-06-29T22:44:00.001+03:002018-06-29T22:44:29.241+03:00Hei hei Esko ja TylleröOn vaikea ja surullista kirjoittaa viimeisen kuukauden tapahtumista, joten kirjoitan lyhyesti.<br />
<br />Eskolla ja Tylleröllä oli ollut pidempään kiistaa, joka äityi niin pahaksi, että katsoin parhaaksi erottaa ne toisistaan. Jo silloin epäilin, että Tyllerön terveydentila aiheutti Eskon puolelta hyljeksintää, mutta en osannut arvata, että Eskolla itselläänkin oli terveysongelmia. Se oli laihtunut viimeisten kuukausien aikana, mutta arvelin syyksi vaikean laumatilanteen stressiä, ja siksi olinkin erittäin haikein mielin etsimässä Eskolle uutta kotiakin.<br />
<br />
Nyt jälkikäteen huomaan, että olisin voinut epäillä myös sydänongelmaa, kun Eskon lihaksisto alkoi surkastua ja raajat olivat hassusti hervottomat niin että liukkaalla pinnalta sille tapahtui Bambi jäällä- efekti, vaikka muuten se liikkuikin ihan normaalisti. Ajattelin sen vain olevan Eskon ominaisuus. Jossain vaiheessa Esko myös lakkasi juoksemasta karkuun syliin otettaessa, mutta sen laskin ihan vain kesyyntymisen piikkiin. 3.6. illalla huomasin Eskon piilottelevan eikä ruoka maistunut. Kyljet myös pumppasivat pahaenteisesti. Päivystyksessä Eskon keuhkoissa todettiin olevan paljon nestettä ja sydämen lyövän erittäin epätasaisesti, diagnoosina akuutti sydänvika. Ennuste oli tosi huono, joten kärsimyksen välttämiseksi päädyttiin Eskon eutanasiaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-Dy4I1ISoOYA/WzaJ6hWGHRI/AAAAAAAAA1w/g6xhF5mEV0U3YkUUW6vPnG1tIdAfeEhPwCLcBGAs/s1600/jambo.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="397" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-Dy4I1ISoOYA/WzaJ6hWGHRI/AAAAAAAAA1w/g6xhF5mEV0U3YkUUW6vPnG1tIdAfeEhPwCLcBGAs/s640/jambo.png" width="420" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Esko, aka Jambo (Aniaras Inside Story) 8.9.2014-3.6.2018. <a href="http://piikkiporsas.blogspot.com/" target="_blank">Sannin</a> ihana kuva Eskosta.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Tyllerö alkoi lähes välittömästi tämän jälkeen oireilemaan valitettavan tutulla tavalla pissatessaan vikisemällä ja vetäytymällä välillä nurkkaan. Laihtuminen myös kiihtyi (Tyllerö ei oikein toipunut kunnolla koskaan vuodenvaihteen virtsakiviepisodista). Välissä oli rauhallisempi viikko tai pari, jolloin ajattelin sen saaneen jonkin kiven tulemaan uloskin, kun näin yhden veripissan häkissä ja Tyllerön vointikin parani. Se sai nauttia silloin laumanjohtajuudesta täysin rinnoin ja kiersi päristelemässä kaikille ja pitämässä kuria riemukkaasti. Juhannuksen jälkeen suunta kääntyi äkisti huonompaan, eikä kipulääkkeestä ollut enää juurikaan apua. Päädyimme keskiviikkona eutanasiaan, koska olin jo aiemmin päättänyt, että jollei kivien estolääkitys (Kiveton-valmiste ja diureetti) toimi niin Tyllerö ei saa enää turhaan kärsiä uusivista virtsakivistä.<br />
<br />
Hei hei Esko ja Tyllerö, kaipaan teitä kauheasti. Olitte meille rakkaita. Molemmat omanlaisiaan johtajahahmoja, joilta ei persoonaa puuttunut. Tuntuu tosi tyhjältä ja surulliselta, että tässä kävi näin. Lopetuspäätökset olivat oikeita ratkaisuja Eskon ja Tyllerön kannalta, mutta eihän se siitä yhtään sen vähemmän surullista tee.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-Ms2N2rqqnes/WzaLW5xETnI/AAAAAAAAA18/FaL9m9EHAlA_Awym7qT4yJFqd_c706dygCLcBGAs/s1600/IMG_0683.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-Ms2N2rqqnes/WzaLW5xETnI/AAAAAAAAA18/FaL9m9EHAlA_Awym7qT4yJFqd_c706dygCLcBGAs/s400/IMG_0683.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tyllerö (Temperance) 10.6.2013-27.6.2018. Tyllerön kuva ei ole yhtä nätti kuin Eskon, mutta tässä näkyy hyvin sen jääräpäinen perusolemus. Tykkään tästä kuvasta myös siksi, että Tyllerön yksi lempinimistä oli blob fish. Jos ette tiedä miksi niin googlatkaa ja verratkaa tuloksia tähän kuvaan :).</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-73762142491430742502018-01-22T12:09:00.000+02:002018-01-22T12:09:46.249+02:00Kurpitsansiemen kurkussa, heinä silmässä ja kivi virtsaputkessa - tervetuloa jälleen marsujen ihmeelliseen sairausuniversumiin!<br />
Tauko kirjoittamisessa on ollut pitkä, mutta Mimmi ei silti ihan ole vieläkään täysin kunnossa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että tilanne on parantunut huimasti. Edellisen kerran olemme käyneet lääkärissä 17.12.2017, minkä jälkeen olemme jatkaneet siellä saatujen ohjeiden mukaan.<br />
<br />
Ennen kuin palaan tähän aiheeseen seuraavassa postauksessa, kerrataan vähän muita epäonnisia sattumuksia marsulassa. Näistä vuodatuksista voisi ehkä saada sellaisen kuvan, että meillä ei tällä hetkellä muuta olekaan kuin vastoinkäymisiä. Se pitää toisaalta paikkansa, mutta ei huolta: onneksi mulla on suhteellisen musta huumorintaju, enkä ole heittämässä marsuharrastuslusikkaa vielä nurkkaan, vaikka vaikeaa joskus onkin ;). Kyllä nämä karvanaamat perheenjäseninä pienestä vastatuulesta huolimatta pysyvät. Ottakaa mukava asento ja huokaiskaa syvään, koska seuraa sairaskertomusta kerrakseen:<br /><br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-0SngDKH3XXA/WmW1-PZH44I/AAAAAAAAA1E/3xr8gtsZFJcD3NgiGaptoGrFJGwYv-ncgCLcBGAs/s1600/Tyller%25C3%25B6_Wegelius_Thorax%2B-Thorax%2BLAT%2B-%2BSIN-29.12.2017-11_05_18-498.JPEG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="583" data-original-width="452" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-0SngDKH3XXA/WmW1-PZH44I/AAAAAAAAA1E/3xr8gtsZFJcD3NgiGaptoGrFJGwYv-ncgCLcBGAs/s400/Tyller%25C3%25B6_Wegelius_Thorax%2B-Thorax%2BLAT%2B-%2BSIN-29.12.2017-11_05_18-498.JPEG" width="307" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alkuun komea kuva Tyllerön virtsakivistä (pallero häntäluun kohdalla). <br />Tässä voi samalla ihailla marsun liikuttavan hentoista luustoa :).</td></tr>
</tbody></table>
Siispä: Juuri kun Mimmin tilanne oli parantumaan päin, Tipu meinasi tukehtua kurpitsansiemeneen.<br />
<br />
En enää ikinä anna niitä marsuille, vaikka ne rakastavat niitä kynsienleikkuulahjonnan apuvälineinä. Tipu siis säikähti kynsienleikkuussa jotakin ja nielaisi puolikkaan siemenen, joka jäi jumiin marsun porrastetun kielen takaosaan kielen ja kurkunkannen väliin. Vaikka siemen ei ollut henkitorvessa, Tipu alkoi hitaasti tukehtua pitäen kammottavaa rohisevaa ääntä, koska kurkunkansi rupesi turpoamaan voimakkaasti siemenen raapiessa sitä, minkä seurauksena ilmatiet alkoivat umpeutua pikkuhiljaa. Onneksi Arkissa on niin hyvä palvelu, että pääsimme akuuttitapauksena heti vastaanotolle ja Maarit oli töissä. Parissakymmenessä minuutissa, siis sillä välin kun ajoin autolla tuhatta ja sataa Arkkiin, tilanne ehti mennä niin pahaksi, että Tipu oli tuskin tajuissaan. Siemenenpala saatiin onneksi irti nopealla toiminnalla parin minuutin kaasunukutuksessa (muuhun ei näin hätätapauksessa ollutkaan aikaa, eikä lähes tukehtunut marsu välttämättä olisi muuta kestänytkään) ja Tipu jäi pariksi tunniksi tarkkailuun. Sille jouduttiin antamaan kortisonia, koska turvotus oli niin paha, vaikka kortisoni on marsulle aina riski. Onneksi kaikki meni hyvin, Tipu ei saanut jälkioireena keuhkokuumetta, ja jäljelle jäänyt turvotuksesta johtuva rohinakin loppui seuraavan yön aikana ja Tipu oli jo aamulla normaali oma itsensä. Tarinan opetus: Älä anna kurpitsansiemeniä ainakaan kokonaisena marsuille!<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-Qm6XXB45t3c/WmWzLDWOHVI/AAAAAAAAA00/OSI_NmSW2XcTU2-IHPwDkK1i4lRMyehQgCLcBGAs/s1600/IMG_1835.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="200" src="https://4.bp.blogspot.com/-Qm6XXB45t3c/WmWzLDWOHVI/AAAAAAAAA00/OSI_NmSW2XcTU2-IHPwDkK1i4lRMyehQgCLcBGAs/s200/IMG_1835.JPG" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pimun silmästä löytynyt heinä ja <br />millin ruisku antamassa mittakaavaa.</td></tr>
</tbody></table>
Parin viikon jälkeen oli vuorossa Pimu. Pimun silmä näytti eräänä marraskuun aamuna hyvin kipeältä ja tulehtuneelta, ja silmäluomi turvonneelta. Lähemmällä tarkastelulla huomasin silmässä jotain vihreää. Jimmy sai vihreästä pätkästä otteen ja vetämällä silmäluomen alta ilmeisesti melkeinpä silmän takaa tuli yli kaksisenttinen heinänpää. Koska olin tässä vaiheessa aivan rahapulassa marsujen sairaanhoidon vaadittua niin paljon rahaa, päätin kokeilla, jos jääkaapissa olleet jo vanhentuneet marsun silmätipat pelittäisivät ja mennä lääkäriin vasta seuraavana päivänä, jollei mitään muutosta näkyisi. Onneksi tipat toimivat vielä ja silmä alkoi heti parantua. Toki annoin myös kipulääkettä Pimu-paralle. En tietenkään suosittele antamaan vanhentuneita tippoja marsulle, mutta olen silti kiitollinen, että ne toimivat tämän kerran.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-MDYZhU1oxeE/WmWzLZANSZI/AAAAAAAAA04/9YRMtd5RfcEsh9UwAeHG4JMydcOhCknCACLcBGAs/s1600/IMG_1836.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-MDYZhU1oxeE/WmWzLZANSZI/AAAAAAAAA04/9YRMtd5RfcEsh9UwAeHG4JMydcOhCknCACLcBGAs/s320/IMG_1836.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pimun silmä heinän poiston jälkeen. Kuva ei ole kovin hyvä,<br /> oikeasti silmä oli paljon ikävämmän näköinen.</td></tr>
</tbody></table>
Pimulla oli myös ennen joulua kummallinen aamu, jolloin sille ei maistunut aamun kaura-pellettitarjoilu vaan se lösähteli mahalleen yrittäessään syödä. Tästä syystä Pimu valikoitui Mimmin kaveriksi joulunviettoon. Muut marsut olivat nämä muutamat päivät kaverini päiväkäyntien varassa, mutta Mimmiä ei voinut jättää ilman säännöllistä ruokintaansa, joten se oli mukana viettämässä joulua. Pimun oireet eivät onneksi ole tämän yhden oudon aamun jälkeen uusineet.<br />
<br />
Eikä tässä vielä kaikki; palattuamme joulunvietosta vielä ennen uutta vuotta Tyllerö alkoi taas oireilla pissaamista ja aitauksessa oli pari ihan selvää veriläikkää (myös Mimmi pissaa ruskeaksi värjäytynyttä pissaa, jossa tosin ei ole verta, joten en ehkä ihan heti huomannut niitä). Röntgenkuvassa näkyi iso kivi virtsaputken päässä ja se manipuloitiin ilman veistä ulos nukutuksessa pari päivää myöhemmin. Olin antanut Mimmin toipilasaikana kaikille hieman enemmän pellettiä, koska näiden uusien (Trovet) piti olla myös kivipotilaille sopivia, mutta toisin kävi. Tyllerö sai jatkuvan diureettikuurin lisäämään virtsan määrää ja Kiveton-valmistetta estämään pissan sakkaamista tulevaisuudessa. Nyt marsut elävät lähinnä heinällä ja vedellä. Aamuisin annan pari ruokalusikallista kauranjyviä sekä muutaman pelletin, koska koen, että se on hyvä tapa seurata marsujen terveydentilaa, toisin sanoen, jos joku ei tule silloin syömään, niin kyseinen marsu on todennäköisesti sairas. Lisäksi iltaisin marsut saavat isohkon satsin kurkkua ja hieman tomaattia. Katsotaan miten jatko sujuu näillä eväillä. Tämä oli Tyllerön kolmas virtsakivi, ja toivon ettei lisää tule. toistaiseksi on ollut hyvä tuuri siinä mielessä, että Tyllerö on itse saanut kivet puskettua niin lähelle ulkomailmaa, että ne on ollut helppo poistaa. Koskaan ei kuitenkaan tiedä milloin onni kääntyy, ja toipuminen näistä on kuitenkin selvästi Tyllerölle hidasta kun painon palautuminen takkuilee. Tyllerön pissa haisee edelleen hassulta, ja vaikka en stiksaamalla ole löytänytkään pissasta verta niin luulen että jokin epätasapaino rakkoon on ehkä jäänyt, josta toipuminen ottaa aikaa.<br />
<br />
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-5523442544965063192017-11-06T23:03:00.001+02:002018-01-17T13:20:11.295+02:00Mimmi: marsu & kaasuuntuminen<i>Nämä viimeiset 12 päivää ovat olleet marsuharrastuksen intensiivisemmät. Toivon, että jollekulle olisi hyötyä näistä kokemuksista, koska en toivo kellekään samaa, ja haluan jakaa tietoa suomeksi marsun kaasuuntumisesta (englanniksi guinea pig bloat, kannattaa myös googlata, jos vain kielitaito riittää lukemaan näitä juttuja!). <a href="http://personal.inet.fi/cool/djfunk/marsula/body/artikkelit_ensiapu.html#ulostaminen" target="_blank">Murmelin Marsulassa</a> on kaasuuntumisesta hieman tietoa, mutta ajattelin kertoa Mimmin kaasuuntumisesta yksityiskohtaisemmin, koska kaipasin itse jotain konkreettisempaa kertomusta sairauden etenemisestä ja hoidosta. Haluan kuitenkin painottaa, että ennen kuin kukaan alkaa marsuaan hoitamaan alla olevien ohjeiden mukaan on marsu käytettävä eläinlääkärissä, sillä diagnosointi ja hoitosuunnitelma on eläinlääkärin tehtävä. Tarkoitus on vain lisätä tietoa ja jakaa kokemuksia.</i><br />
<div>
<i>Huomasimme torstaina 26.10. aamupäivällä, että Mimmi vaikuttaa hieman vaisulta. Jimmy oli jo kaksi kertaa käynyt sen kanssa lääkärissä minun ollessani USA:ssa kuukauden ajan ja sillä oli jo silloin todettu lievä kaasuuntuminen, ja jälkimmäisellä kerralla virtsatietulehdus, joita oli tässä vaiheessa hoidettu jo pari viikkoa. Mimmin vointi oli tähän asti säilynyt koko ajan hyvänä, ja ainoa syy lääkärikäyntiin oli mystinen painon putoaminen, mikä Mimmille on valitettavasti yleensäkin ihka-ainoa sairauden merkki. Vasta lääkäri huomasi kaasuuntumisen. Nyt tästä käynnistä oli kulunut pari viikkoa. 26.10. iltaan mennessä Mimmi lopetti syömisen, juomisen ja liikkumisen kokonaan ja sen maha oli selvästi kaasuinen eikä papanaa ollut tullut koko päivänä paria todella pientä, vaaleaa pipanaa lukuunottamatta.</i><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-DHZ1sGrdcBE/VppQXo65CAI/AAAAAAAAAns/ZSvIc2eEJdYGeq1MNWGSM4n6tyrxsditgCPcBGAYYCw/s1600/DSC_0266.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="691" data-original-width="800" height="345" src="https://3.bp.blogspot.com/-DHZ1sGrdcBE/VppQXo65CAI/AAAAAAAAAns/ZSvIc2eEJdYGeq1MNWGSM4n6tyrxsditgCPcBGAYYCw/s400/DSC_0266.gif" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vakava aihe, Mimmi-GIF kevennyksenä <3</td></tr>
</tbody></table>
<b><span style="color: #6fa8dc;">Mistä kaasuuntumisen tunnistaa?</span></b></div>
<div>
Kaasuisen mahan tunnistaa siitä, että se pömpöttää, joskus paljonkin, mutta rusetillisilla tai pörröisillä marsuilla (kuten Mimmi) tätä on vaikea huomata. Silloin huomaa mahaa kunnolla tunnustelemalla, että se on kuin ilmapallo (älä kuitenkaan liioittele) tai koputtamalla, jolloin maha "kumisee". Omasta mielestäni tunnusteleminen on helpompaa. Kannattaa välillä tunnustella terveen marsun mahaa, jotta huomaa eron sitten kun kaasua on. Mimmillä kaasu tuntuu erityisen hyvin selkärangan vieressä ja mahapuolella lähellä peffaa. Mimmillä tunnustelua vaikeuttaa se, että se inhoaa kosketusta ja osaa jännittää keskivartalon lihakset niin pinkeiksi, että jo sekin tuntuu kaasulta. Pitää siis odottaa aina hetki, että Mimmi rauhoittuu ja koettaa sitten tunnustella uudelleen.<br />
<br />
Kaasuuntumisen tyypillisiä oireita ovat liikkumishaluttomuus tai liikkuessa ryömiminen ja mahan raahaaminen maassa ja pysähtyessä paikalleen lysähtäminen. Täydellinen syömättömyys on yleensä seuraus vakavasta kaasuuntumisesta, samoin juomattomuus. Marsu on toisin sanoen aika säälittävä ja apaattinen, eikä tule selviämään seuraavaan päivään ilman välitöntä apua. Soitin luottolääkäriimme Arkkiin ja saimme Maarit Koivistolle ajan seuraavaksi päiväksi. Olisin lähtenyt heti päivystykseen, jollei minulla olisi ollut valmiina lääkitystä kotona. Nyt koin tärkeämmäksi aloittaa heti tukitoimet, jotta Mimmillä olisi mahdollisuus selviytyä seuraavista akuuteista tunneista.</div>
<div>
<span style="color: #6fa8dc;"><br /></span></div>
<div>
<b><span style="color: #6fa8dc;">Mistä kaasuuntuminen johtuu?</span></b><br />
Usein ruokavalion muutos on syynä kaasuuntumiseen, tavallisimmin uusi tuoreruoka (vihannes tai hedelmä) tai liiallisissa määrin syötetty tuttukin tuoreruoka. Ikä vaikuttaa myös kaasuuntumisherkkyyteen. Erot ovat myös marsukohtaisia. Jotkin marsut eivät vain kestä muun muassa kaaleja tai omenaa tai totuttamatta ylipäätään mitään tuoretta. Mimmillä syynä oli ensin todennäköisesti jääkaappituoreisiin siirtyminen ulkotuoreiden jälkeen, joka tapahtui juuri viikkoa ennen lääkäriin menoa. Tuolloin kaasuuntuminen oli lievempi, mutta toisinaan ensimmäistä kohtausta seuraa toinen kohtaus, joka on ensimmäistä rajumpi, jos elimistö ei ole toipunut edellisestä kohtauksesta kunnolla. Toisen kohtauksen aiheutti todennäköisesti ruokavalioon lisätty omena, vaikka kyseessä olikin vain pieni pala parina peräkkäisenä päivänä. Mimmi on jo aiempinakin vuosina reagoinut tuoreruokien vaihdokseen, mutta ei näin rajusti. Nyt ehkä ikää on jo sen verran (5 vuotta), että toleranssi on huonompi. On myös mahdollista, että taustalla on jokin piilevämpi vaiva, vaikka toivon ettei näin ole. Mitään muuta ei ainakaan tutkimuksissa ole löytynyt.<br />
<br />
<b><span style="color: #6fa8dc;">Mitä kaasuuntumisessa tapahtuu? </span></b><br />
Kun suolistoon joutuu jotakin mikä ei sovi marsun vatsalle, ruoka ei sula kunnolla ja suolisto alkaa tuottaa kaasua. Kaasun lisääntyessä huomattavasti suolistossa ruoansulatuksen toiminta hidastuu, kun ruokamassa ei pääse liikkumaan vauhdilla eteenpäin kaasun takia. Syömättömyys pahentaa tilannetta nopeasti, sillä marsun suolisto on vähälihaksinen ja kaksi metriä pitkä. Syömättömyys johtuu siitä, että kaasuuntuminen on marsulle kivuliasta, ja kipuun marsu valitettavan usein reagoi lopettamalla syömisen. Jos ruokamassa ei työnnä kaasua ja suolessa olevaa massaa edellään, kaasun määrä vain lisääntyy, kun suolessa oleva ruokamassa alkaa käydä ja kierre on valmis.<br />
<br /></div>
<div>
Kaasuuntuminen on marsulle nopeasti hengenvaarallinen tila ja moni marsu menehtyy, vaikka sitä autettaisiinkin parhaalla mahdollisella tavalla. Kaasu voi kertyä suolistoon nopeasti ja aiheuttaa suolenkiertymän, joka täydellisen "tiesulun" lisäksi aiheuttaa käymisreaktion seurauksena myrkytystilan marsun elimistöön, joskus myös oksentelua kun ruokamassa työntyy väärään suuntaan, vaikka marsu tavallisesti on kyvytön oksentamaan. Suolenkiertymä on erittäin kivulias ja tällaisessa tilanteessa tukitoimet ovat turhia. Myös tukos suolessa aiheuttaa kaasuuntumisen ja johtaa kuolemaan ilman apua. Syynä tukokseen on useimmiten se, että marsu on syönyt jotain sopimatonta, mikä ei sula sen elimistössä. Marsu tulisi aina kaasuuntumisen yhteydessä viedä nopeasti marsut tuntevalle eläinlääkärille, jotta tila voidaan diagnosoida ja marsu tarpeen tullen lopettaa, jos tilanne on toivoton.<br />
<span style="color: #6fa8dc;"><b><br /></b></span></div>
<div>
<span style="color: #6fa8dc;"><b>Miten kaasuuntunutta marsua voi auttaa? </b></span><br />
Tukiruokinta on tärkein tukitoimi kaasuuntumisessa. Tukiruokaa on tärkeä antaa marsulle usein, vähintään kahden tunnin välein kaasuuntumisen akuuttivaiheessa, huonossa kunnossa olevalle jopa kerran tunnissa. Tämä on valitettavasti todella työläs vaihe, jossa ei oikein voi tehdä kompromisseja yöunien tai päivätöidenkään vuoksi aiheuttamatta mahdollisesti marsulle vahinkoa. Jos ei siis voi olla marsun kanssa kotona, pitää sille hankkia hoitaja tai ottaa marsu mukaan töihin, jos työt sen sallivat. Lääkärissä sanottiin, että yön yli voisi jättää marsun ruokkimatta, mutta en uskaltanut ainakaan itse niin tehdä, koska kaasu tuntui lisääntyvän mahassa jo parin tunnin sisällä edellisestä ruokkimis-/hierontakerrasta.<br />
<br />
Jos kaapissa ei ole valmista tukiruokaseosta, voi hyvin käyttää myös hyvälaatuista pellettiä. Katso <a href="http://personal.inet.fi/cool/djfunk/marsula/body/artikkelit_pakkoruokinta.html" target="_blank">Murmelin Marsulan tukiruokintaohje</a>. Murmelin marsulan ohjeessa on myös kauraa, jota halutessaan voi seokseen lisätä. Pelletin puutteessa voi hätätapauksessa käyttää hienoksi jauhettua heinää, mutta tämä menetelmä on työläämpi. Kannattaa ehdottomasti varata tukiruokaa ja millilitran ruiskuja hätätapauksien varalle. Millilitran ruiskut ovat erittäin tärkeitä! Niitä saa apteekista pyytämällä. Yhtään isommalla ruiskulla ruokkiminen on vaikeaa ja ilman täysin mahdotonta, jos marsu ei vapaaehtoisesti syö. Hätätapaus tapahtuu aina yllättäen, usein eläinlääkäriasemien ja apteekkien ollessa kiinni, joten kannattaa hankkia näitä kaappiin kaiken varalta. Itse suosittelen Selective Science Recovery Plus-tukiruokaa lämpimästi, sillä ainakin omat marsut tuntuvat rakastavan sen makua ja se soveltuu pidempäänkin jatkuvaan tukiruokintaan, koska se on nimenomaan kehitetty tähän tarkoitukseen. Netistä sitä saa ainakin <a href="https://www.kivuton.fi/fi?gclid=Cj0KCQiArYDQBRDoARIsAMR8s_Q32qZPWJwMHOr-6CzyxvlevbwPoZlLYiPEo8L14_yf7d4Q70VXOLEaAr9eEALw_wcB" target="_blank">Kivuton-verkkokaupasta</a>, joka toimittaa nopeasti. Myös monilta eläinlääkäriasemilta saa SSRP:tä.<br />
<br />
Älä syötä marsulle vauvanruokaa tai muussattuja vihanneksia/hedelmiä. Marsu ei saa syödä lainkaan vihanneksia tai hedelmiä kaasuuntumisen ja siitä toipumisen aikana, sillä ne lisäävät kaasua ja pienikin määrä voi sekoittaa suolistoa entisestään. Ainoastaan heinä, pelletti ja tukiruoka ovat sallittuja. Tuoreruoissa ei ole myöskään tarpeeksi kuitua ja kuidun riittävä saanti on äärimmäisen tärkeä kaasuuntumisessa. Kun tuoreruokinta aloitetaan marsun kokonaan toivuttua, se pitää aloittaa hyvin varovaisesti.<br />
<br />
Nesteytys on hyvin tärkeää ruokinnan ohella. Kuiva ruokamassa ei liiku suolistossa hyvin, kun suolet ovat olleet pahimmillaan pysähdyksissä kokonaan. Vettä voi juottaa erikseen tai tehdä tukiruokaseoksesta valmiiksi vedellä laimennettua, jota syöttää vähän enemmän.<br />
<br />
<b><span style="color: #6fa8dc;"><br /></span></b>
<b><span style="color: #6fa8dc;">Mitä lääkitystä kaasuuntunut marsu tarvitsee?</span></b><br />
Meillä oli kaapissa oli edelliseltä lääkärikäynniltä Metomotyliä (suolenliikkeen edistäjä, ent. Primperan), vatsansuojalääkettä (Antepsin, joka seuraavalla lääkärikäynnillä vaihdettiin Ranixal-poretablettiin) sekä omasta takaa reseptivapaata nestemäistä Disflatylia (kaasunpilkkoja), joten aloitin heti lääkitsemisen, sillä tilanne oli niin vakava.<br />
<br />
Laitan saamani annosteluohjeet lääkkeille tähän siltä varalta, että jollekulle on niistä apua hätätapauksessa, jossa eläinlääkärillä ei ole kokemusta marsuista (näitä annostuksia lukiessa pitää ottaa huomioon, että Mimmi painaa vain 700 grammaa). Joka tapauksessa lääkityksen määrää lääkäri, joka on nähnyt marsun, ja kaikki muut paitsi Disflatyl ovatkin reseptilääkkeitä. Disflatylia suosittelen hankkimaan marsulle ensiavuksi:<br />
<br />
<span style="color: #6fa8dc;">- Metomotyl 0,1 ml 3 kertaa päivässä kunnes parempi, sitten vielä pari päivää 2 kertaa päivässä</span><br />
<span style="color: #6fa8dc;">- Ranixal 1 poretabletti liuotetaan 0,5 dl vettä ja juotetaan ruiskulla seosta 2 ml 3 kertaa päivässä</span><br />
<span style="color: #6fa8dc;">7-10 päivän ajan</span><br />
<span style="color: #6fa8dc;">- nestemäinen Disflatyl 40 mg/ml 1 - 2,5 ml 3-4 kertaa päivässä</span><br />
<span style="color: #6fa8dc;"><br /></span>
<span style="color: #6fa8dc;">-Loxicom 5mg/ml (koiran) kipulääkettä 2kg-annostuksen mukaan olen annoin oma-aloitteisesti kaksi kertaa päivässä, sillä kaasuinen vatsa on hyvin kivulias ja Mimmi on selkeästi kipuillut.</span><br />
<span style="color: #6fa8dc;"><br /></span>
<span style="color: #6fa8dc;">- Sain ohjeet alussa antaa ananastäysmehua ja vegaanista probioottia sekä terveen marsun papanaa tukiruokinnan yhteydessä. Papanat voi murskata ja sekoittaa tukiruokaan, mutta osaava voi syöttää ne myös marsulle kokonaisena.</span><br />
<span style="color: #6fa8dc;"><br /></span>
<span style="color: #6fa8dc;">- Lisäksi tilasin nettiapteekista kautta Fibreplex-nimistä valmistetta, joita käytetään kaneilla kaasuuntumisen yhteydessä raakakuidun lähteenä, sillä syömättömyyden aikana Mimmille maistui ainoana asiana paperi, mikä ilmeisesti kertoo suoliston huonosta tilasta ja kuiduntarpeesta. Nyt myöhemmin asiaa tutkineena luulen, että nopein tapa olisi tilata valmiste suoraan lähiapteekkiin. Se tulee yleensä arkena jo seuraavan päivän toimituksessa. Sain <a href="https://www.theguineapigforum.co.uk/" target="_blank">The Guinea Pig Forumilta </a>paljon hyviä ohjeita ja tukea, ja kehotuksen kokeilla ruskean pahvin syöttämista pienissä määrin ennen kuin sain Fibreplexiä. Pahvia Mimmi söikin pieniä määriä, vaikka mitään muuta ei. Fibreplexillä saattoi olla alkuvaiheen toipumiseen suotuisa vaikutus.</span><br />
<br />
Ruokinnan ja lääkityksen ohella olen hieronut lääkärin ohjeistuksesta melko reippain ottein (ei liian reippain) Mimmin mahaa ja "täristänyt" sitä pilkkoakseni mekaanisesti kaasukuplia sen mahassa vajaa puolisen tuntia kerrallaan useita kertoja päivässä. Siitä tuntuu olleen iso apu Mimmille. Täristyksen voi tehdä esimerkiksi päällä olevan sähköhammasharjan varrella tai voitte itse keksiä lisää voimakkaasti väriseviä asioita.. Muista jälkikäteen desinfioida kaikki välineet, joita aiot vielä käyttää ihmistarkoituksiin!<br />
<h4>
<b><span style="color: #6fa8dc;"><br /></span></b><b><span style="color: #6fa8dc;">Näin Mimmin kaasuuntuminen eteni</span></b></h4>
<b><span style="color: #6fa8dc;"><br /></span></b>
<b>Päivä 1: Mimmi ei liiku, syö tai juo itsenäisesti eikä papanoi tai pissaa.</b><br />
Sylissä Mimmi kuitenkin oli yllättävän pirteä ja söi mielellään tukiruokaa. Ehdin antaa Mimmille hoitoa lähes vuorokauden, ennen kuin vatsasta alkoi kuulua mitään ääniä. Suolisto oli siis todennäköisesti täysin pysähdyksissä kaasun takia. Ensimmäisenä yönä heräsimme Jimmyn kanssa kahden tunnin välein ruokkimaan ja hieromaan Mimmin mahaa, joka oli tosi kaasuinen. Päivällä ruokin Mimmiä tunnin-kahden tunnin välein. Ruokintojen välillä se makasi lämpölampun alla. Lämpölampun kanssa pitää varmistaa ettei se lämmitä liikaa, koska marsun lämmönsäätelykyky on kehno. Kun käden asettaa siihen kohtaan missä marsu makaa, käsi saa lämmetä vain miedosti. Lamppuja saa esimerkiksi Faunataresta, ja ne luovat hyvin mietoa lämpöä ilman kirkasta valoa.<br />
<br />
Ensimmäisen päivän ainoa edistysaskel oli, että yöllä Mimmi pissasi ensimmäisen kerran.<br />
<br />
<b>Päivä 2: Mimmi ei syö, juo eikä liiku. </b><br />
Lääkärin ohjeestä liikutin Mimmiä useamman kerran päivässä keskemmäs aitausta, josta se meni itse takaisin lämpölampun alle. Liikunta olisi auttanut kaasua pilkkoutumaan, mutta Mimmi oli kovin väsynyt, joten en halunnut liikaa stressata sitä juoksuttamalla paikasta toiseen.<br />
Toisen vuorokauden loppupuolella ensimmäiset "papanat" ilmestyivät. Mimmin vatsa oli aluksi todella löysällä. Toivoa tilanteessa antoi se, että Mimmin suolisto kuitenkin toimi, eli tukosta ei selvästikään ollut ja sylissä Mimmi oli pirteä. Aitauksessa se oli edelleen surkea tapaus, mutta otti kuitenkin ihmisiin kontaktia, kun sitä lähestyi. Pidin Mimmiä tähän asti pääasiassa erillään muista, jotta se saisi levätä eikä sitä ajettaisi pois lämpölampun alta. Ensimmäisen yön jälkeen ruokin Mimmiä öisin neljän tunnein välein, sillä Mimmi oli kaikesta huolimatta suhteellisen hyvissä voimissa ja jaksoi kerralla syödä 15 ml tukiruokaa. Löysin ensimmäisten päivien jälkeen Mimmille sopivamman ruokintametodin, jonka selitän seuraavassa postauksessa, ja tämän jälkeen olen pystynyt tarpeen vaatiessa syöttämään Mimmille kerralla jopa 50ml tukiruokaa.<br />
<br />
<b>Päivä 3: Mimmi alkaa kiinnostua ruoasta ja vedestä ja liikkuu hieman.</b><br />
Kolmen vuorokauden lopulla papanaa alkoi tulla hieman enemmän ja se oli jo paremman muotoista, vaikka olikin ihan löysää. Mimmi alkoi myös maistella heinää niin, että etsiskeli pitkään sopivia korsia ja nosteli niitä suullaan vaikkei varsinaisesti syönytkään mitään ja joi juomapullosta vähän kun sitä sille tarjottiin. Kuitenkin se oli edelleen todella vaisu ja kyhjöttävä.<br />
<b><br /></b>
<b>Päivä 4: Mimmi alkaa papanoida normaalimmin ja alkaa syödä ja juoda hieman itse.</b><br />
3. ja 4. päivän välisenä yönä papanaa oli tullut jo isohko kasa. Aamulla Mimmi tuli tervehtimään ja meni pellettikipolle syömään muiden kanssa ja jaksoi syödä siinä kunnes pelletti oli loppu, vaikka söikin hitaasti. Se oli ensimmäinen kerta neljään vuorokauteen, kun se liikkui mielellään mihinkään tai söi itse mitään. Mimmi kävi samaan syssyyn myös juomapullolla. Kyllä voi pienistä asioista ihminen tulla todella onnelliseksi! Saatoin jopa vähän itkeä tirauttaa. Kiinnostus heinään jatkui, mutta paljon Mimmi ei vielä sitä 4. päivän aikana saanut syötyä. Lähinnä se tonki heinäkasaa syömättä mitään nostellen vain korsia suuhunsa ja heitti ne sitten maahan. Pellettikään ei paljon kiinnostanut aamun jälkeen.<br />
<br />
Lopetin 4. päivän iltana ananasmehun ja probiootin antamisen. Ananasmehun siksi, että ajattelin pitkän kuurin hedelmäsokeria olevan huono juttu Mimmin elimistön kannalta ja probiootin siksi, että se turvotti tukiruokaseosta oltuaan siinä hetken, eli aiheutti sinne kaasua. Ajattelin, että sama voisi tapahtua myös Mimmin suolistossa, mikä ei tässä kaasuuntumistilanteessa tietenkään ollut toivottavaa. Heti seuraavana päivänä vatsa oli jo kaasuton, mutta en tietenkään tiedä johtuiko se vain luonnollisesta toipumisesta vai ananasmehun/probiootin antamisen lopettamisesta.<br />
<br />
<b>Päivät 5-6:</b><br />
Pystyin lopettamaan yöheräämiset, kun Mimmin vatsa oli vihdoin kaasuton. Ruokin sitä tuhdimmin illalla ja aamulla, ja se jaksoi yöt hyvin omillaan. Papanointikin oli jo säännöllistä. Mimmi meni aina ruokinnan jälkeen syömään heinään, mutta jaksoi sitä vain hetken ennen kuin meni nukkumaan. Paino alkoi vasta näinä päivinä laskea, kun vatsa alkoi toimia säännöllisesti. Hämäävästi tätä ennen paino oli sama tai noususuunnassa, koska suolisto toimi niin hitaasti, että tukiruoka säilyi siellä pitkään.<br />
<br />
<b>Päivä 7:</b><br />
Soitin Arkkiin ja lääkärin kehotuksesta lopetin Metomotylin, kipulääkkeen ja Disflatylin. Kipulääke oli hyvä lopettaa koska Mimmillä oli vatsahaavaepäily, koska ruoka ei maistunut, vaikka suolisto oli jo lähes normalisoitunut. Ranixalia saatiin käsky jatkaa vielä 2 kertaa päivässä ainakin pari viikkoa tästä eteenpäin, sillä se suojaisi vatsaa, mikäli siellä on mahahaava. Mimmin toipuminen jatkuikin hyvin lääkkeiden lopetuksesta huolimatta.<br />
<br />
<b>Päivä 8:</b><br />
Vähensin ruokintakertoja kolmeen päivässä, jotta Mimmi ehkä itse kiinnostuisi syömään enemmän. Tämä vaikutti jossain määrin toimivankin ja Mimmi reipastui hieman.<br />
<br />
<b>Päivä 9-11:</b><br />
Mimmin jo valmiiksi hyvin alhainen aamupaino oli laskusuunnassa, ja kun vielä tuli ripulia ja viluisuuden oloisuutta, lisäsin päiväruokintojen määrää neljään. Tästä Mimmi piristyi ja alkoi vaikuttaa jo iloisemmalta normaalilta itseltään. Kyhjöttäminen oli vähentynyt selvästi ja Mimmin saattoi nähdä nukkumassa rennommassa asennossa kuin aiemmin.<br />
<br />
<b>Päivä 12 (tänään):</b><br />
Mimmin paino oli ensimmäistä kertaa aamulla lähes sama kuin illalla ja on jopa noussut päivän aikana, vaikka se on ruokittu vain kerran. Vielä on pitkä matka toipumiseen, mutta toivon että tämä suunta jatkuu. Mimmi on tänään nukkunut paljon vähemmän kuin aiempina päivinä ja jaksaa syödä pitkän aikaa yhteen menoon.<br />
<br />
Nyt kun katsoo näitä muistiinpanoja, niin toipuminen näyttää paljon johdonmukaisemmalta, kuin miltä se tuntui. Tuntui, että Mimmi oli ihan ikuisuuden tosi kipeä, vaikka se vaihe oli loppujen lopuksi ohi neljässä päivässä. Tästä eteenpäin aion pitää talvella jääkaappituoreruoan pääasiassa poissa marsujeni ruokavaliosta ja kesätuoreetkin ulkoa aloitan todella pienestä määrästä. Ostan parasta mahdollista heinää ja kuivattuja niittykasveja ja syötän aamuisin pieniä määriä hyvää pellettiä. Ostin Kivuton-nettikaupasta Trovet-pellettiä ja Supreme Sciencen "tikkuja", jotka on tarkoitettu nimenomaan vatsa- ja virtsavaivoista toipuville marsuille. Teen näistä ja olemassa olevista sekoitusta. Ehkä parin viikon kuluttua harkitsen mistä tuoreruoasta olisi hyvä totuttaminen tuoreisiin aloittaa, mutta aion pitää lopullisenkin määrän todella pienenä. Kaikki marsut tuntuvat aika tyytyväisiltä heinäruokavaliolla, ne ovat aktiivisempia ja leikkisämpiä jopa. Turkitkin kiiltävät kauniisti. C-vitamiinia marsut saavat väliaikaisesti Oxbown C-vitskunapeista, joita toin Jenkeistä tuliaisina, mutta niiden loputtua pitää välillä syöttää vitamiinit kurkun tai vastaavan päältä.</div>
Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-4389426831456539642017-09-07T16:13:00.000+03:002017-09-08T17:17:42.738+03:00Mies karvaisten naisten kylässä?!Huuh, mistähän sitä aloittaisi? Karvaisten naisten maailma on aivan sekaisin, koska tänne on muuttanut MIES. Miehen nimi on Jambo, syntyjään Aniaras-kasvatti, mutta asunut suurimman osan elämästään <a href="http://piikkiporsas.blogspot.fi/" target="_blank">Sannin ihanassa marsulandiassa</a>. Jambo on tietysti kastroitu, ja täyttää ihan juuri kolme vuotta, eli marsu parhaassa iässä. En ollut Hupakon poismenon jälkeen vielä miettinyt uutta jäsentä laumaan, lähinnä ehkä mieleen oli tullut, etten ottaisi uutta (naaras)marsua. Mimmi alkaa olla jo iäkäs ja ajattelin, että naisten kanssa laumatilanteen selvitys kestää yleensä kauan, joten en halunnut rasittaa Mimmiä välttämättä sellaisella. Urosta en oikeastaan edes harkinnut, koska kastroituja uroksia ei juuri koskaan ole tarjolla. Nyt kuitenkin satuin muutama viikko sitten näkemään Sannin ilmoituksen Jambosta Facebookissa, ja se jotenkin vain tuntui oikealta, joten otin yhteyttä ja ilokseni hain pojan meille viikko sitten. Jambo on todella kaunis crestillinen saffron-poika, jolla on ylisöpö kestohämmästynyt ilme <3. Ihanat punaiset silmät lisäävät herran hurmaavuutta. <a href="http://piikkiporsas.blogspot.fi/2017/08/jambo-auringonlaskussa.html" target="_blank">Täältä</a> löytyy Sannin upeita kuvia Jambosta. Alla pari omaa onnettomampaa kännyräpsyä:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-RA6IfzsQ_84/WbFC9iI36QI/AAAAAAAAAyU/wjy-KZJPah4MAb94c5ixdOljR09H-DWMgCLcBGAs/s1600/IMG_1477.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-RA6IfzsQ_84/WbFC9iI36QI/AAAAAAAAAyU/wjy-KZJPah4MAb94c5ixdOljR09H-DWMgCLcBGAs/s320/IMG_1477.JPG" width="320" /></a></div>
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-kbo7fUo1BAU/WbFC9recccI/AAAAAAAAAyQ/UMAzgS6RvUobjNE0zC3mC5ZZH-ter1tOgCLcBGAs/s1600/IMG_1479.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-kbo7fUo1BAU/WbFC9recccI/AAAAAAAAAyQ/UMAzgS6RvUobjNE0zC3mC5ZZH-ter1tOgCLcBGAs/s320/IMG_1479.JPG" width="320" /></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-kbo7fUo1BAU/WbFC9recccI/AAAAAAAAAyQ/UMAzgS6RvUobjNE0zC3mC5ZZH-ter1tOgCLcBGAs/s1600/IMG_1479.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><br /></a></div>
Lauman yhdistämisestä ei tällä kertaa puuttunut draamaa. Kuten yleensäkin mun marsuilla, kaikki meni aluksi todella hyvin. Jos oikein ymmärrän, marsujen laumaantumisessa onkin kaksi vaihetta, joista ensimmäisen kuuluu mennä melko mutkattomasti, jotta laumaantuminen tulevaisuudessa onnistuu. Ensimmäisessä vaiheessa lauman johtavat jäsenet etunenässä menevät uuden marsun luokse nuolemaan sen silmät ja korvat, mikä tapahtuikin melko nopeasti. Sen jälkeen seurasi vähän pörinää ja rauhallista yhdessä syömistä ja nokosten ottamista, mikä tarkoittaa sitä, että uusi jäsen on alustavasti hyväksytty laumaan, mutta arvojärjestystä ei vielä ole selvitetty. Ensimmäinen vaihe kesti noin 30 min. Toisessa vaiheessa selvitetään nokkimisjärjestys, ja se on ensimmäistä vaihetta pidempi.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-bmCCxJLbrLA/WbFFU_ehMWI/AAAAAAAAAyg/5pOV6NIjmbMxHnq2RfEfk2vQkcGSAAXYACLcBGAs/s1600/IMG_1483.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1108" data-original-width="1600" height="441" src="https://3.bp.blogspot.com/-bmCCxJLbrLA/WbFFU_ehMWI/AAAAAAAAAyg/5pOV6NIjmbMxHnq2RfEfk2vQkcGSAAXYACLcBGAs/s640/IMG_1483.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Minä olen kyllä synnynnäinen johtaja" tuumii Tyllerö.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tämän jälkeen Tyllerö aitauksessa lähti selvästi kaivamaan verta nenästään eli haastamaan Jambon. Tästä päätellen Tyllerö on ollut tyttölauman pomo, niin kuin olen arvellutkin. Yhtäkkiä jännite nousi korkeaksi pörinöineen, tärinöineen, hampaankalisteluineen ja pörhistelyineen, ja olin myös tehnyt sellaisen virheen, että olin kyllä ottanut kaikki mökit pois, mutta jättänyt pienet vessalaatikot paikoilleen, ja isommassa niistä ollessaan Jambo tunsi olonsa nurkkaan ajetuksi. Tästä seurasi lähestulkoon tappelu, eli Jambo ja Tyllerö hyppäsivät toistensa kimppuun puhahdeltuaan toisilleen uhkaavasti, kun Jambo ei pystynyt väistämään, ja uudessa tilanteessa varmaan myös jännitti. Minulla oli varmuuden vuoksi uunikinnas valmiina, ja sainkin käteni heti väliin, vaikka jälkikäteen ajateltuna "tappelu" oli aika varmasti vain äärimmäistä dominanssin selvittelyä, koska vammoja ei juuri tullut. Tyllerö sai hyvin pienen osuman huuleen, josta tuli hieman verta, mutta en myöhemmin edes löytänyt haavaa, kun tutkin marsuja. Kun otin laatikon pois, jännite laski hieman. Jouduin vielä kaksi kertaa käyttämään kinnasta varmuuden vuoksi kun en ole marsujen tappelua juuri nähnyt niin en tiennyt miten totisesta tilanteesta on kyse. Päättelin kuitenkin siitä, että välillä marsut ottivat nokosia toistensa lähellä ja pesivät itseään (rauhoitteleva ele marsuilla), että mistään supervakavasta ei ole kyse, vaan tällainen käytös kuuluu tällä kertaa asiaan. Kun Tyllerön tämän parin kerran alkoi lähteä Jamboa karkuun, tiesin, että se alkoi luopua asemastaan laumanjohtajana. Tyllerö-parka oli hetken aika myrtsinä, kun ei saanut enää johtaa. Minä ja Anna olemmekin kutsuneet Tylleröä Kalifiksi "Kalifiksi kalifin paikalle"- Ahmed Ahne -sarjakuvan mukaan. Tylleröhän välillä yritti haastaa Eukon johtajuusasemaa, mutta ei silloinkaan onnistunut. Nyt vain keinot olivat kovemmat.<br />
<br />
Totesin muuten, että yksi alistuvan marsun eleistä "itkemisen" ja jalan polkemisen eli paikallaan tepastelun lisäksi on luultavasti pään vinossa pitäminen. Ensin luulin, että Tylleröön oli sattunut, kun se teki niin, mutta sitten myöhemmin näin saman toistuvan Tipulla ja Mimmillä, joten luulen, että kyseessä oli alistuminen.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-3hDimKZse8U/WbFFnSD_bBI/AAAAAAAAAyk/J7a-O8jqti0P7u_qjGkCL7XGTORwkV63ACLcBGAs/s1600/IMG_1471.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-3hDimKZse8U/WbFFnSD_bBI/AAAAAAAAAyk/J7a-O8jqti0P7u_qjGkCL7XGTORwkV63ACLcBGAs/s400/IMG_1471.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nyt syödään jo näin nätisti kimpassa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kahden erittäin dominoivan marsun välien selvittely on kyllä hurjan näköistä! Mutta on siinä myös selvää hienoutta monimutkaisine eleineen ja rituaaleineen. Kaikkihan tämä selvästi tähtää siihen, että marsujen ei tarvitsisi vahingoittaa toisiaan vaan ne saisivat selvitettyä neuvotellen välinsä, eli näkevät hyökkäämättä kumpi on kovempi luu. Siitä jännite siirtyi laumajärjestyksessä alaspäin, ja päivän verran kaikki selvittivät uutta asemaansa. Sen jälkeen on ollut huomattavan paljon rauhallisempaa kuin tyttöjen välisissä selvittelyissä, jotka kestävät usein viikon tai pidempään. Alku oli siis intensiivinen, mutta asiat tulivat selvitetyksi nopeammin ja selvemmin. Parin päivän päästä jo syötiin rauhassa kimpassa. Jambo viihtyy vielä omissa oloissaan kuten uudet lauman jäsenet yleensäkin, mutta käy koko ajan useammin moikkaamassa tyttöjä. On myös jännä nähdä, että Jambo tulee heti väliin, kun jotain kärhämää nousee tyttöjen välillä. Jambo on tosi reilun oloinen johtaja ja vähän machokin, mutta myös huvittava jänishousu. Poika on kova säikähtämään ihmistä ja tekee pari kertaa päivässä hienoja pyrähdyksiä pakoon. Nopeasti Jambo kyllä toipuu vakuuttelemaan naisilleen, että on oikeasti ihan tosimies <3<br />
<br />
Marsujen laumaelämä on minusta ihan tosi mielenkiintoista. Tämänkin näytelmän seuraaminen sai ymmärtämään miten laaja "sanavarasto" marsuilla on, ja miten sosiaalisuus on valtava osa niiden elämää. Lueskelin aihhesta kiinnostuneena The Guinea Pig Forumin käytösosiota, muun muassa nämä artikkelit olivat tosi hyviä ja informatiivisia:<br />
<br />
<div style="background-color: white; color: #2c2c2c; font-family: "Helvetica Neue", Helvetica, Arial, sans-serif; font-weight: normal; margin: 0px; overflow: hidden; padding: 0px; zoom: 1;">
<a href="https://www.theguineapigforum.co.uk/threads/illustrated-bonding-dominance-behaviours-and-dynamics.128361/" target="_blank">Illustrated Bonding / Dominance Behaviours And Dynamics</a></div>
<div style="background-color: white; color: #2c2c2c; font-family: "Helvetica Neue", Helvetica, Arial, sans-serif; font-weight: normal; margin: 0px; overflow: hidden; padding: 0px; zoom: 1;">
<br /></div>
<div style="background-color: white; color: #2c2c2c; font-family: "Helvetica Neue", Helvetica, Arial, sans-serif; font-weight: normal; margin: 0px; overflow: hidden; padding: 0px; zoom: 1;">
<a href="https://www.theguineapigforum.co.uk/threads/introducing-and-re-introducing-guinea-pigs.38562/" target="_blank">Introducing And Re-introducing Guinea Pigs</a></div>
<div>
<br /></div>
Onneksi rauha kuitenkin laskeutui maahan pian. On ihana seurata, miten laumasta tulee koko ajan tiiviimpi, ja tosi mielenkiintoista ja mahtavaa, että on pitkästä aikaa urosmarsu laumassa. Vaikka Jambo on herkkä juoksemaan karkuun säikähtäessään, sen saa poimittua syliin aika helposti, eikä sylissä se ole ollenkaan säikky. Anna on muuten alkanut kutsua Jamboa Eskoksi ja se meinaa tarttua.. Jambo on aika paljon Esko Ahon näköinen :'D.Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-78084140212321648562017-09-07T15:06:00.000+03:002017-09-07T15:06:36.759+03:00Karvanaisten kesä 2017<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-ds1soxj_cEY/WbE0ctJQoVI/AAAAAAAAAx4/s7B8g7CZ_Lkj8FMJP4rtAg7PItdX_hyewCLcBGAs/s1600/IMG_0683.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-ds1soxj_cEY/WbE0ctJQoVI/AAAAAAAAAx4/s7B8g7CZ_Lkj8FMJP4rtAg7PItdX_hyewCLcBGAs/s320/IMG_0683.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tylleröinen <3</td></tr>
</tbody></table>
Koska näköjään en ollut kirjoitellut mitään koko kesän 2017 aikana niin korjataanpa virhe näin jälkikäteen. Jos marsuilta kysyisi, kesässä tärkeintä olisi varmasti ruoka eli ulkotuoreet. Tänä vuonna taisin aloittaa ruokinnan 8.5. ja se jatkuu edelleen. Yleensä olen lokakuun alkupuolella joutunut lopettamaan kun kosteus ja kylmä keli on alkanut merkittävästi kehnontaa kasveja. Koen, että ulkotuoreet ovat se paras mahdollinen ja luonnollinen vaihtoehto tuoreruokintaan. Olen tänä kesänä kerännyt lähinnä erilaisia ruohoja ja heiniä sekä pienen määrän muita syötäviä niittykasveja mausteeksi ja mielenkiinnon vuoksi mukaan. En ole nyt uskaltanut syöttää esimerkiksi voikukkaa tai apilaa kovinkaan runsaasti, kun Tylleröllä on taipumusta virtsakiviin. Jotenkin oma tuntuma tästä on, että tilanne pysyy tasaisena, kun ravinto on yksinkertaista ja melko vähäravinteista, eli lähinnä laadukasta heinää, tuoretta heinää ja vettä. Voikukasta erityisesti vaikuttaa tulevan paljon sakkaa virtsaan, mitä tässä Tyllerön tilanteessa pidän merkkinä siitä, että ruokavaliota on syytä viilata. Nyt ei olekaan pahemmin näkynyt valkoisia läikkiä pyyhkeillä. Olen syöttänyt tuoretta melko suuren kasan kerran päivässä usein vedellä kostutettuna, jotta mukana olisi mahdollisimman paljon nestettä, joka myöskin ehkäisee kivien syntyä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-JqR1ehzlTG8/WbE1HyxWzHI/AAAAAAAAAyA/lbH0UjWr1pcGg4Ww5-2HJqf0cF19HHu8QCLcBGAs/s1600/IMG_1400.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1496" data-original-width="844" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-JqR1ehzlTG8/WbE1HyxWzHI/AAAAAAAAAyA/lbH0UjWr1pcGg4Ww5-2HJqf0cF19HHu8QCLcBGAs/s320/IMG_1400.JPG" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hulda manikyyrissä</td></tr>
</tbody></table>
Tylleröllä oli tosin taas kesäkuun alussa virtsakivi virtsaputkessa, mikä voisi johtua vaikka ulkotuoreisiin siirtymisestä - tai jostain muusta... Olen alkanut miettiä, että ehkä muutokset ruokavaliossa ylipäätään ovat osasyynä oireisiin. Juottamalla, kipulääkkeellä ja ab-kuurilla Tyllerö saatiin taas terveiden kirjoihin ja kivi poistui itsekseen huomaamattani. Myös keskikesällä kuulin kerran vikinää T:n virtsatessa ja pissa hetken haisi epäilyttävältä. Lisäksi samaan aikaan myös Mimmi hieman oireili. Silloin vähensin erityisesti voikukkaa ja pellettiä, kun olin Mimmille syöttänyt Altromin kasvatusta runsaammin pitääkseni yllä sen painoa, joka näin vanhemmiten on koko ajan herkkä laskemaan ja siksi tarkkailun alla. Oireet menivät ohi eikä sillä kertaa tarvinnut käydä lääkärissä. Siinä välissä syötiin Selective Sciencea, ja nyt Genesistä, sillä SS on aika työlästä mummomarsun syödä, koska pelletit ovat tosi isoja ja kovia.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-sSndxLpNE3c/WbEpgTVCwGI/AAAAAAAAAxU/c2UYrgtZvFsreu1VCHbh8Feh_fz1AC-GQCLcBGAs/s1600/IMG_1133.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-sSndxLpNE3c/WbEpgTVCwGI/AAAAAAAAAxU/c2UYrgtZvFsreu1VCHbh8Feh_fz1AC-GQCLcBGAs/s400/IMG_1133.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mimmin samea silmä, parempaa kuvaa oli vaikea saada.</td></tr>
</tbody></table>
En ole ruokkinut nyt Mimmiä erikseen, koska paino mystisesti nousikin tauon aikana laskemisen sijaan, eikä kerran päivässä tapahtuvalla ruokinnalla näyttänyt muutenkaan olevan paljon vaikutusta (paitsi ne virtsavaivat..). Mimmin paino oli viimeksi jopa 715g, kun pitkään ollaan oltu 685g tienoilla. Käytin Mimmia Hupakon kanssa lääkärissä kesäkuun puolivälissä, jolloin selvisi, että Hupakolla on pahanlaatuinen kasvain, mutta Mimmi sai terveen paperit. Halusin tarkistuttaa erityisesti Mimmin nivelten kunnon vanhuuden reuman varalta ja muutenkin tsekata että kaikki on kunnossa. Ainoa vika mikä Mimmistä löytyi on jo pitkään jatkunut tassujen punoitus. Myös anturat ovat litistyneet, mikä on viittaa tassunpohjantulehdusriskiin. Olen rasvannut Mimmin tassuja Vetramililla ja pitänyt aitausta mahdollisimman kuivana ja puhtaana, mutta muuta asialle ei oikein ole tehtävissä. Sen sijaan Mimmin hampaat saivat kehuja, että ovat suorastaan täydelliset vailla pienintäkään purentavikaa. Mimmin pienen koon takia olin huolissani, että vanhuus on aiheuttanut sille lihaskatoa, mutta ilokseni lääkäri sanoi, että kokoisekseen Mimmi on itse asiassa hyvässä kunnossa. Parin viikon kuluttua tästä olimme tosin taas lääkärissä, kun Mimmin silmään oli tullut samentumaa, joka ei omatoimisesta tippakuurista huolimatta kadonnut. Syytä sameuteen ei löydetty, todettiin vain, että se on sarveiskalvon turvotusta, mutta mitään vammaa tai tulehdusta silmässä ei ollut ja pikkuhiljaa sameus katosikin itsekseen. Sain mukaan kortisonitippoja, mutta en lopulta käyttänyt niitä ollenkaan.<br />
<br />
Marsut saivat muutaman kerran kesällä käydä siskoni pihalla aitauksessa ulkoilemassa, mistä ne kaikki pitävätkin kovasti. Säät olivat vaan tänä kesänä vähän viileät, joten ulkoilut jäivät vähäisiksi. Istutimme tänä vuonna ruohonsiemenien sijaan aitaukseen niityltä haettuja ruohotuppoja, mikä olikin ihan hyvä ajatus ja syötävää riitti. Tuppojen välisille "käytäville" sirottelin purua, jotta marsujen ei tarvinnut kävellä mudassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/XEt4Cy_FLe0/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/XEt4Cy_FLe0?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
Kesäisin minulla on yleensä aika paljon menoja, mutta onneksi minulla on hyviä marsunhoitajia lähellä. Kiitos siis Annalle, Rosalle Jennielle ja äidille ja isälle marsuista huolehtimisesta! Annalla ja mulla on sellainen vitsi, että, meillä on whattsappissa keskustelu "Joka päivä sama kuva marsuista", jossa on jokaiselta hoitopäivältä kuva marsuista syömässä tuoreruokiaan. Kuva on joka päivä eri, mutta voisi hyvin olla samakin, koska marsujen ruokailujärjestys ei vaihdu. Tosin nyt ei ole enää Hupakkoa mukana ringissä :(.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-kWydemkY-WM/WbEx1SxGgII/AAAAAAAAAxk/cI19wURllN8vfVoVRH6kkB0pTeRF1hjNwCLcBGAs/s1600/IMG_1378.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-kWydemkY-WM/WbEx1SxGgII/AAAAAAAAAxk/cI19wURllN8vfVoVRH6kkB0pTeRF1hjNwCLcBGAs/s400/IMG_1378.JPG" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pojat ja "naisvankila". Tuli väännettyä paljon <br />Orange is the new black -aiheisia vitsejä <br />tuosta aitaviritelmästä..</td></tr>
</tbody></table>
Meillä kävi myös kesävieraita: marsupojat Mukka ja Eliot sekä Toto-pupu olivat meillä viikon verran, kun Rosa oli reissussa. Alunperin ajattelin käydä Rosan kotona hoitamassa kaikkia, mutta Mukalle tulikin juuri ennen hoitoa pissavaivoja, joten oli helpompi meiltä käsin hoitaa lääkitykset ja tarkkailu. <a href="http://koiriajapossuja.blogspot.fi/" target="_blank">Rosan blogissa</a> lisää juttua siitä, Mukka on kyllä ihan lääketiteteellinen mysteeri.. Vähän meitä Rosan kanssa tietysti huolestutti haittaako marsupoikien rauhallista yhteiseloa tyttöjen läsnäolo, mutta ilman katsekontaktia kaikki käyttäytyivät oikeastaan kuin aidan takana ei olisi ollut ketään. Ihania poikia, olen tosi iloinen, että otin koko porukan meille <3 Ja Toto, mikä mahtava pupu! Sen lisäksi, että poikien ja tyttöjen rinnakkaiselo jännitti, niin hieman arastelin miten Toto pärjäisi meillä - jos se vaikka inhoaisi meitä ja söisi kaikki sähköjohdot? Mutta Totohan tutki reippaasti joka sopen ja omi keittiön nurkan omakseen, jossa sen vessalaatikko (ihailtavan sisäsiisti pupu muuten) ja heinät sekä pelletit olivat. Työhuone, jossa on runsaasti johtoja oli ainoa paikka johon Totoa ei päästetty, ja sinnehän Toto "the bunny inspector" olisi juuri halunnut. Koomisesti tuli vipinää Toton kinttuun joka kerta kun tuon ihmemaan ovi aukesi. Toto ei maistellut oikeastaan mitään muuta luvatonta kuin vähän maton hapsuja mielenosoituksellisesti iltaisin, jollei ruokapalvelu pelannut sen haluamalla tavalla. Lueskelin paljon kanien sielunmaisemasta, ja iskipä vähän kanikuumekin.. Yöt Toto vietti ensin keittiössä, mutta parin varoitustömistyksen jälkeen totesimme että puulattiaa huonommin tömistykset kuuluisivat naapureille kylppärin kaakelilattialta. Loppuun Totosen löhöilytyylinäytteitä:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-s0Md90cB2H0/WbEx3yDLGNI/AAAAAAAAAxw/72w8jmAop2MoXEpaiH2RWfJUyglmygNrQCEwYBhgL/s1600/IMG_1385.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-s0Md90cB2H0/WbEx3yDLGNI/AAAAAAAAAxw/72w8jmAop2MoXEpaiH2RWfJUyglmygNrQCEwYBhgL/s320/IMG_1385.JPG" width="320" /></a></div>
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-boLWYVn_440/WbEx3owpQjI/AAAAAAAAAxw/9BYkg22U-pkJnvkF6kKM12iOUaKrZ5GDACEwYBhgL/s1600/IMG_1377.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-boLWYVn_440/WbEx3owpQjI/AAAAAAAAAxw/9BYkg22U-pkJnvkF6kKM12iOUaKrZ5GDACEwYBhgL/s320/IMG_1377.JPG" width="320" /></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-85193895523571457552017-08-12T16:33:00.002+03:002017-09-08T17:52:53.812+03:00Hupakko 10.6.2013 - 28.7.2017Hupakko saateltiin Eukon ja Akan seuraan lääkärin avustuksella pari viikkoa sitten. Hupakko eli 4-vuotiaaksi ja alkoi olla jo seniorin iässä vaikkei vanhuuteen menehtynytkään. Hupakolla oli muutaman kuukauden ajan ollut suuri, nopeasti kasvava patti vatsassa, jota lääkäri epäili sterilaatiosta huolimatta munasarjan pahanlaatuiseksi kasvaimeksi, kun kävimme näyttämässä sitä jokin aika ennen Hupakon siirtymistä sateenkaarisillalle. Hupakolla oli ollut kummallista kiimakäytöstä, jota olin ihmetellyt jo ennen kuin huomasin patin. Leikkauksen yhtaydessä oli vatsaan jäänyt ehkä remnantti munasarjakudoksesta, joka oli sitten ruvennut kasvamaan pahanlaatuisesti. Joka tapauksessa kasvain oli varmuudella kiinni jossain elimessä, joten leikkaukselle olisi ollut huono ennuste. Viimeiset viikot Huba vietti nauttien ulkotuoreista, pelletistä ja nokosista, jotka olivat sen lempiasioita. Huban viimeisinä elinpäivänä huomasin, että sen hengitys oli käynyt pumppaavaksi etenkin syödessä vaikkei meno näyttänyt muuten hidastuneen. Sitten perjantaina Hupakko tuli hitaasti syömään ja hyvästä yrityksestä huolimatta syöminen oli sille selvästi raskasta. Kovin kipuiselta Huba ei näyttänyt, mutta näin heti että oli tullut aika lähteä sen kanssa viimeiselle matkalle, jotta sen loppu olisi mahdollisimman tuskaton. Kenties sen sydän tai keuhkot olivat kovilla kasvaimen tai etäpesäkkeiden vuoksi. Vaikka Arkissa oli täyttä, sain tulla sinne Hupakon kanssa viimeisenä ennen sulkemista. Arkki on aina palvellut meitä tosi hyvin, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.<br />
<br />
Hupakko oli ihana, ruualle perso lempeä jätti. Sillä oli hupsu nenä ja suppusuu, joka makuuasennossa kaulapussin päällä lepäillessään sai sen näyttämään blob fishilta (googlaa, ja katso kuva nro 3, jos et tiedä). Hupakko oli varsin rento marsu, joka ei pienistä hätkähtänyt kunhan vain ruokapalvelu pelasi. Rapsuttaakin sai häkissä ihan vapaasti mikäli samalla lahjoi jollain herkulla, vaikkei Hupakkoa itseään rapsuttaminen niinkään kiinnostanut. Viimeisenä laitan kuvakollaasin Hupakosta lempipuuhissaan. Viimeisenä on Hupakon hauta, Eukon ja Akan vieressä. <br />
<br />
Hei hei Hupakko, ja kiitos kaikesta <3! Olit meille tärkeä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-rIVPaq0sBKY/WbKuN1VujhI/AAAAAAAAAzk/X6ViMweJGbk2mCnJuMOIzC4c56XoYi1GgCLcBGAs/s1600/Nimet%25C3%25B6n%2Bsuunnittelumalli.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="756" data-original-width="945" height="512" src="https://4.bp.blogspot.com/-rIVPaq0sBKY/WbKuN1VujhI/AAAAAAAAAzk/X6ViMweJGbk2mCnJuMOIzC4c56XoYi1GgCLcBGAs/s640/Nimet%25C3%25B6n%2Bsuunnittelumalli.png" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-gg_UIveShBw/WbKuYp93O3I/AAAAAAAAAzo/CLG7Ek6uTi4C4WJx7VCLEdnu07mBojWAQCEwYBhgL/s1600/IMG_1294.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-gg_UIveShBw/WbKuYp93O3I/AAAAAAAAAzo/CLG7Ek6uTi4C4WJx7VCLEdnu07mBojWAQCEwYBhgL/s640/IMG_1294.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-21737763228615617632017-03-08T19:07:00.002+02:002017-03-08T19:07:31.683+02:00KevätkuulumisiaVoi marsut. Sekoitus iloa ja huolta.<br />
<br />
Pikku-Hulda on ihana vaikei enää ole ollenkaan pieni. Se on ohittanut jo Mimmin vaakalukeman, joten Mimmi on taas lauman virallinen sintti. Hörökorvat ovat laskeutuneet lerppakorviksi, mikä on minusta vähän harmi kun tykkään kovasti hiirenkorvaisista marsuista, mutta toisaalta kyllähän nuo Huldalle sopivat kuin öh.. korvat päähän. Hulda on tosi sosiaalinen, tulee syliin helposti ja arastelematta, juoksee rundeja aitauksessa päivittäin pitkiä aikoja ja mikä parasta, osaa kerjätä herkkuja kahdella jalalla seisten <3 Kukaan muu mun mössyköistä ei osaa tuota temppua, joten Huldalla on etulyöntiasema, kun kurkottelee muita korkeampana. Mimmi-raukka yrittää samaa pleksiä vasten, mutta valuu siitä jatkuvasti alas. Huldaa saa myös rapsutella häkissä, ja olin vähän liikuttunut, kun huomasin, että se edesmenneen Timpan tavoin tykkää leuan alta rapsuttelusta <3. Tuntuu, että kevään tulo piristää marsujakin, ja ne ovat talvimuumeja touhukaampia nyt kun valo lisääntyy. Aurinkoisina päivinä marsut lisäksi kellivät aurinkoläikissä lämmittelemässä, mikä on ihan supersöpöä.<br />
<br />
En ole tänne laittanutkaan juttua Hupakosta, jolle tuli leikkaustreffit eläinlääkärin kanssa. Hupakolla on jo pitkään ollut nisien alla hernemäisiä rasvapatteja, semmoisia ihon alla liikkuvia pehmeähköjä möllyköitä. Jo ennen kystaleikkausta lääkäri ihmetteli sen kaulan imusolmukkeissa olevia patteja ja peffan päällähän Hupakolla on ollut myös jo kauan talipatti, joka kerran on tyhjennetty, mutta se täyttyi pian uudestaan. Tammikuussa huomasin uuden ikävämmän oloisen laakean, noin 2€-kolikon kokoisen kovan möhkäleen Hupakon takapuolessa takajalan ja peräaukon välissä. Lääkärikin piti pattia huolestuttavana etenkin sen sijainnin ja nopean kasvuvauhdin vuoksi. Patin koostumuksesta ei ollut tässä vaiheessa tietoa. Sillä ei oikeastaan leikkauspäätökseen olisi ollut vaikutustakaan, sillä patti uhkasi kasvaa kinni virtsaputkeen ja peräsuoleen, mikä vaikeuttaisi tietysti marsun pissaamista ja papanoimista. Patti myös roikkui niin matalalla, että se pian alkaisi laahata maata ja aiheuttaisi liikkumisvaikeutta ja tulehdusvaaran. Päädyin siis leikauttamaan sen ilman koepalan tai ohutneulanäytteen ottoa. Odottaminen ei oikein ollut vaihtoehto koska kasvaessaan patin leikkaamisesta tulisi koko ajan haastavampaa.<br />
<br />
Tähän väliin täytyy sanoa, että suhtaudun marsun leikkauttamiseen pelokkaasti ja hieman skeptisesti. Joskus olen uhonnut Jimmylle, etten enää marsuja leikkauta, koska siinä niin usein jokin asia anestesiassa, tikeissä, heräämisessä, toipumisessa jne. menee pieleen ja marsuhan siitä tietysti eniten kärsii, jos edes toipuu ennalleen. Kuitenkin jostain syystä olen nyt jo kolme kertaa viimeisen vuoden sisällä päätynyt leikkaukseen. Kun olen punninnut leikkauksen vaikutuksia, olen päätynyt sellaiseen lopputulokseen, että leikkautan marsun mikäli seuraavat ehdot täyttyvät:<br />
<br />
- Leikkauksella on todennäköinen mahdollisuus onnistua<br />
- Leikkaus on välttämätön tai parantaa huomattavasti marsun elämänlaatua<br />
- Leikattavalla marsulla on edessään vielä todennäköisesti useampi vuosi elinaikaa<br />
- Marsu on tarpeeksi hyväkuntoinen leikattavaksi<br />
<br />
Eukon kanssa hetken pohdin, että olisin antanut kokeilla saisiko sen todennäköisen virtsarakon kasvaimen poistettua leikkauksella, koska lääkäri olisi ammatillisesta mielenkiinnosta halunnut kokeilla. Onnistumismahdollisuudet olivat kuitenkin tosi pienet ja Eukko oli vanha ja jo sairauden heikentämä. Periaatteessa haluaisin antaa lääkärille mahdollisuuden hankkia lisää ammattitaitoa leikkaamalla, mutta kun pohdin asiaa enemmän tulin siihen tulokseen että oikeastaan syyni olivat itsekkäät. En halunnut päästää irti Eukosta. Leikkaus olisi voinut onnistueessankin olla liian rankka Eukolle ja se olisi joutunut vain kärsimään lisää tarpeettomasti. Sillä kertaa päädyin siis lopetukseen.<br />
<br />
Hupakko sen sijaan on vasta keski-ikäinen. Se täyttää kesällä neljä, ja on oikein hyvässä kunnossa ylipainoa lukuun ottamatta, mikä tietysti sekin on terveysriski. Lääkärin mukaan Hupakon sydän on kuitenkin vahva, joten anestesialle ei ollut estettä. Kystaleikkauksesta Hupakko toipui nopeammin kuin Tyllerö ja anestesian jälkivaikutuksetkin olivat sillä lievempiä kuin siskollaan. Maata laahaava, kakkaamisen estävä kasvain takapuolessa ei ollut hyvä tulevaisuuden näkymä Hupakolle, joten näin, että leikkaus oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, jollei eutanasiaan halunnut päätyä. Tuntui haaskaukselta, että Hupakko olisi läpikäynyt kystaleikkauksen vain vajaa vuosi takaperin ja lopetettaisiin sitten pelkän patin takia. Koska leikkauskonsultaatiossa Hupakolta löytyi uusiakin pieniä rasvapatteja kainaloista, on aina mahdollista, että tulee jokin uusi ikävä patti ikävään kohtaan, mutta sen todennäköisyyden suuruutta on vaikea arvioida, ja tämä leikattava patti oli ihan erilainen kuin nämä muut tähän mennessä olleet.<br />
<br />
Onneksi kaikki meni tällä kertaa todella mallikkaasti. Kasvain paljastui koteloituneeksi rasvaksi ja sidekudokseksi, missä olisi ilmeisesti ollut potentiaalia kehittyä joksikin ikävämmäksi ajan kuluessa. Samalla otettiin pois selän talipatti "juurineen", jotta se ei enää uusisi, koska itsekseen purskahtaessaan se voisi tulehtua. Hupakko ei saanut opiaatteja leikkauksessa ja nukutuskaasukin oli eri, ehkä kevyemmän anestesiatarpeen vuoksi. Jompikumpi näistä asioista ehkä vaikutti siihen, että kotiin tultuamme Hupakko oli heti huojuvilla jaloillaan matkalla ruokakipolle, eikä pahassa pöllyssä, niin kuin kystaleikkauksen jälkeen. Jotenkin siinä oli positiivisemmat vibat ylipäätään. Parin tunnin kuluttua se rynkytti jo kalteria päästäkseen muiden luo, mutta pidin sitä aidalla erotettuna kuitenkin yön ajan. Pidin kalterien rynkyttämistä positiivisena merkkinä, koska kystaleikkauksen jälkeen Hupakolla ja Tylleröllä kiinnostus laumaa kohtaan heräsi vasta viikon paikkeilla. Haavat ovat parantuneet myös hienosti, mitään tulehdukseen viittaavaa ei ole näkynyt. Koska edellisellä kerralla oli tikkireaktio, ja tuo pyllyn haava oli muutenkin kyllä riskialttiissa kohdassa niin olin kyllä tosi tarkkana haavan puhtauden kanssa. Jopa nuuskin haavaa pari kertaa päivässä, että huomaisin, mikäli tulisi jotain tulehduksesta kielivää :D. Nyt leikkauksesta on juuri tullut täyteen kuukausi ja kaikki näyttää olevan hyvin. Selän haava parantuu hieman hitaammin, varmaankin kun iho on siinä kohtaa enemmän käytössä eli venyy esim. kun Hupakko syö B-vitamiinipapanoita.. Näyttää siltä, että itsestäänsulavat tikit ovat ehkä nousseet ihon pintaan, mutta en usko että kyse on mistään sen kummemmasta. Hupakko luonteelleen tyypillisesti ei onneksi myöskään missään vaiheessa alkanut paastota haavakivun tai muun syyn takia vaan söi hyvällä ruokahalulla kaikkea ja paino pysyi suht stabiilina. Toki ensimmäisinä päivinä oli kipulääke päällä, mutta siitä huolimatta Hupakko tuntui hieman varovan leikkaushaavaa liikuessaan, joten ehkä hieman kipua oli.<br />
<br />
Sitten muita uutisia:<br />
Mimmi on taas hieman ärsyttävänä kiiman takia. Se kirkuu, kimittää ja purisee muille. Mimmin pissa on myös haissut voimakkaalta viime päivinä. Tarkkailen sitä tulehduksen varalta, mutta luulen, että syynä on hormoonien hyrräys. Mun oma sekopää <3.<br />
Tyllerön pissa on edelleen ruskeaa, mutta mielestäni väri on vaalentunut nyt ihan viime päivien aikana. Virtsakivenpoistosta on nyt yli neljä kuukautta. Tyllerö on saanut vähän painoa lisää ja karva kiiltää hienosti. Sakkapissat ovat vähentyneet kovasti sen jälkeen, kun pellettiä ei ole enää syötetty kuin ripaus päivässä ja tarjottavat tuoreet ovat vetisiä.<br />
<br />
Pitkästä aikaa huvittaisi taas ottaa kuvia, kun valo on lisääntynyt. Eilen tein suursiivouksen häkissä. Kevät on selvästi täällä, vaikkei ulona sitä oikeastaan paljon huomaakaan <3. Mitäs teille muille kuuluu?<br />
<br />
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-82604561640711867262016-12-19T14:05:00.001+02:002016-12-19T14:05:18.243+02:00Tyllerön pissasaagalle jatkoaKuten huomaa, en ole paljon blogiin kirjoitellut viime aikoina. En ole taipuvainen stressaamaan ja jos mulla olisi motto, se olisi, että asiat järjestyvät. Joskus elämässä on kuitenkin raskaampia jaksoja ja tämä taitaa olla nyt yksi niistä. Viimeisimpänä ja tässä tilanteessa jo aika huvittavanakin vähän kevyempänä vastoinkäymisenä pudotin uuden kännykäni vessanpönttöön. Ei kannata feisbuukata veskissä.<br />
Myös joulukuusi kuoli jo ennen joulua. Onneksi mulla on huumorintajua.<br />
<br />
Palataanpa marsujen ihmeelliseen maailmaan. Tyllerön pissavaiva ei ole ollut ohimenevää sorttia. Virtsakiven poiston ja antibiootin jälkeen huomasin, että virtsan kummallinen värjääntyminen ei vain loppunut. Ensialkuun pissa oli ihan punaista, sitten oranssia ja nykyisin ruosteenruskeaa. Se tulee ulos normaalin pissan värisenä, mutta värjäytyy ajan kanssa koko ajan syvemmän ruskean väriseksi. Tyllerö on laihtunut tasaisesti muutaman gramman päivävauhtia huolimatta hyvästä ruokahalusta. Nyt se painaa enää hieman yli kilon, kun lähtöpaino sairautta ennen oli 1300 grammaa. Olemme käyneet pari kertaa lääkärissä. Ensimmäsellä kerralla unohdin kiireessä pissanäytteen kotiin, ja Tyllerön rakko oli lääkärissä täysin tyhjä, eli näytettä ei saatu. Röntgenissä ei näkynyt kuitenkaan kiveä, eikä tulehdusta tai aristusta tuntunut palpomalla. Saatiin kumminkin neljä viikkoa pitkä antibioottikuuri, koska tällainen rankka kiviepisodi voi sekoittaa virtsan bateeritasapainon pitkäksi aikaa. Epäiltiin myös mononukleoosia, johon Fenoflox-antibiootin olisi pitänyt tehota. Lääkkeellä ei ollut kuitenkaan mitään vaikutusta, joten lopetimme antibiootin kolmen viikon jälkeen, kun kävin taas kerran Arkissa Tyllerön kanssa muutama päivä sitten.<br />
<br />
Kyttäsin käyntiä varten Tylleröä VIISI tuntia, jotta saisin pissanäytteen mukaan lääkäriin. Tyllerö on omituisen sisäsiisti pissaamisensa kanssa. Se ei missään nimeessä pissaa syliin silloin kun pitäisi (juottoepisodin aikaan se kyllä pissasi vähintään kerran päivässä syliin) ja muovilaatikkoon sitäkin vähemmän halukkaasti, vaikka sai kurkkua ja tomaattia syötäväksi ja juotin sille vettäkin. Lopulta Tyllerö pissasi pienen lirun, josta sain kuitenkin ihan kunnollisen näytteen mukaa. Samalla lääkärissä käytetty Mimmihän pissasi ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kolme kertaa muovilaatikkoonsa :D.<br />
<br />
Tyllerön pissanäytteessä oli valtaisa määrä sakkaa, mikä oli sikäli yllätys, että täsmälleen samalla ruokavaliolla olleella Mimmillä sakkaa oli vain normaali pieni määrä. Väri sen sijaan oli ihan vain yksinkertaista väripigmenttiä, joka jostain syystä aineenvaihdunnasta erittyy virtsaan. Ei siis hemoglobiinia/verta. Kertonee elimistön epätasapainosta sairausstressin jäljiltä, Sakka on huono homma, mutta sentään se ei ollut kasautunutta, vaan hyvin pieniä yksittäisiä kiteitä. Sakka saattaa olla merkki siitä, että Tyllerön elimistössä saattaa jokin olla pahasti vialla maksassa tai munuaisissa. Toki yritän nyt vaikuttaa sakan vähentämiseen ruokavaliolla mahdollisimman paljon, mutta voi olla, että sillä ei ole vaikutusta. Nyt pitää vain hoitaa Tylleröä mahdollisimman hyvin, ja toivoa, että elimistö löytää ajan kanssa tasapainon jälleen. Onneksi iso T on pirteä, eloisa ja iloisen oloinen ja parina päivänä paino on jo ollut nousussa.<br />
<br />
Ruokavaliota olen jo muokannut siihen suuntaan, että se koostuisi mahdollisimman paljon heinästä ja vedestä, koska asiantuntijoiden epäilys on, että marsun virtsavaivat aiheutuvat liian ravinteikkaasta ruoasta, eli kyseessä on elintasosairaus. Myös vähäinen liikunta voi olla osasyy, vaikka Tyllerö onkin aika aktiivinen liikkuja, mutta eihän isossakaan aitauksessa marsu liiku niin paljon kuin luonnossa marsu liikkuisi ruokaa etsiessään. Pellettiä marsut saavat nyt aamulla ruokalusikallisen virikkeeksi ja mahdollisimman vetisiä tuoreita illalla pienen määrän (alle 30g/naama lähinnä kurkkua ja vähän tomaattia), joista tarkkailen kalsium-fosfori-arvoa, jotta kalsiumia ei tulisi liikaa. Pelletti on tällä hetkellä Genesis. Siinä on aika paljon D-vitamiinia, mikä ei ole kyllä kovin hyvä asia pissavaivojen kannalta. Kun laihtuminen oli rajuinta, Tyllerö sai syödä pellettiä vapaasti, koska en keksinyt muuta keinoa saada sen painoa pysymään edes jollain tolalla. Tukiruokinnalla ei olisi tässä kovin suurta hyötyä, koska Tyllerö kuitenkin syö halukkaasti itse, ja tukiruoassa on valtava kivennäismäärä eli tuhkaa, joka myös on haitallista virtsatievaivoissa. On tosi vaikeaa tietää mitä kannattaisi syöttää kroonisesti vaivaiselle marsulle, koska tutkimustietoa tosissaan ei ole. Mutta näillä nyt mennään ja toivotaan parasta.<br />
<br />
Arkki ja Maarit Koivisto ovat mahtavia. Mun ja Tyllerön vuoksi on siellä tehty jo kaksi kertaa töitä sulkemisajan jälkeen ja laskutettu pelkän kontrollimaksun verran.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-vyQzGFBFL5Q/WFfMc4BO3FI/AAAAAAAAAvg/-IZlCIeYB9kY7tTdRLUtGnolMvb1GIBFACLcB/s1600/IMG_0402.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-vyQzGFBFL5Q/WFfMc4BO3FI/AAAAAAAAAvg/-IZlCIeYB9kY7tTdRLUtGnolMvb1GIBFACLcB/s400/IMG_0402.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mitään kivoja kuvia ei nyt oikein ole näyttää, mutta tässä Tyllerön pissatyylinäyte muutaman viikon takaa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-45264315441395147272016-11-06T18:25:00.001+02:002016-11-06T23:10:46.049+02:00Tyllerö lääkärissä<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-S0ubsXgUmtA/WB9Og95U3JI/AAAAAAAAAu8/zVCjSbdqHiAbdpN-kMdraZdefrjxpsvvQCLcB/s1600/IMG_0375.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-S0ubsXgUmtA/WB9Og95U3JI/AAAAAAAAAu8/zVCjSbdqHiAbdpN-kMdraZdefrjxpsvvQCLcB/s320/IMG_0375.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vastahakoinen potilas</td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-kbTgFwUMZfw/WB9OgkUwKEI/AAAAAAAAAu0/CKlzxb8bJlcVcHRHFfnrngvITpInBn8oQCLcB/s1600/IMG_0372.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-kbTgFwUMZfw/WB9OgkUwKEI/AAAAAAAAAu0/CKlzxb8bJlcVcHRHFfnrngvITpInBn8oQCLcB/s320/IMG_0372.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Välineistöä: tukiruokaa, karpalolla terästettyä vettä, <br />
antibiootti ja kipulääke. (Salmiakki hoitajan oma)</td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-4ke-ABL4MDE/WB9Og05ZCXI/AAAAAAAAAu4/1ABAaj15j4oXdrEu5CW7wjn2J0Uy2wIEwCLcB/s1600/IMG_0373.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-4ke-ABL4MDE/WB9Og05ZCXI/AAAAAAAAAu4/1ABAaj15j4oXdrEu5CW7wjn2J0Uy2wIEwCLcB/s320/IMG_0373.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marsupäiväkirjan sivu ab-kuurin 3. päivänä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
30.10. illalla tuoreruokien jaon jälkeen huomasin, että aitauksesta kuului epämiellyttävällä tavalla tuttua ääntä. Kaikki oli ollut normaalia, ja Tyllerökin oli ihan normaalisti syönyt hyvällä ruokahalulla tuoreruokaa, mutta ähki nyt yrittäessään pissata (en oikein osaa kuvailla tuota ääntä muuten, mutta foneettisesti se voisi olla "uu-uu"). Näytti tosi vaikealta ja selkäänsä köyristeli kovasti. Tyllerön koko takapää oli märkä ja olinkin samana päivänä huomannut, että jonkun pissa haisi pahalta. Mun mielestä terveen marsun pissa haisee vähän kissanpissalta, mutta tosi miedosti ja vain jos nenänsä tunkee ihan kiinni tuotokseen (tekeekö kukaan muu tätä t. marsun pissan haistelija :D...). Nyt pissa haisi enemmänkin kuin porttikongissa tehdyltä ihmisuroksen tuotokselta. Oli jo myöhäinen ilta, joten en soittanut vielä lääkäriin mutta annoin Tyllerölle kipulääkkeen, kun sen olo vaikutti niin ankealta. Seuraavana aamuna sain Arkkiin heidän viimeisen aikansa sille päivälle. Tyllerö lähinnä kyhjötti koko päivän, pelletit tai tuoreet eivät maistuneet, mutta heinää näin sen syövän vähäsen. Mulla ei ollut tukiruokaa varastossa, joten päätin odottaa, että saisin lääkärireissun yhteydessä Supreme Sciencen Recovery Plussaa, joka maistuu muuten marsuille ihan tosi hyvin. Koemaistatuksessa lusikka yritettiin repiä mun kädestä.<br />
<br />
Noh, lääkärissä vierähtikin sitten sen periaatteessa varatun 15min sijaan tunti, ja täytyy kyllä kiittää henkilökuntaa, että ottivat tilanteemme vakavasti ja olivat ylitöissä Tyllerön takia. Maarit Koivisto on todella hyvä lääkäri (hän myös leikkasi Tyllerön ja Hupakon keväällä). Tutkimuksissa todettiin aivan täysi rakko, mutta pissaamaan Tyllerö ei selkeästi pystynyt, vaan pissa vain valui hiljakseen ulos rakosta. Siskoni oli saanut yhden pisaran pissaa talteen stiksaamista varten (kiitos Anna, olin itse italian tunnilla), ja näytteessä oli paljon verta. Löydösten perusteella Tyllerö pistettiin suoraan röntgeniin virtakivien varalta, ja kyllähän niitä sieltä löytyikin kaksi. Toinen pieni sisällä rakossa ja toinen paljon suurempi jumissa melkein virtaputken suulla. Kivi oli niin suuri, ettei Tyllerö pystynyt sitä yrityksistään huolimatta työntämään ulos. Kooltaan se oli suurempi kuin nuppineulan pää. Tyllerö-parka, mahtoi tuntua häijyltä. Lisäksi rakossa oli runsaasti sakkaa sekä verenpurkaumia.<br />
<br />
Tunnustellessaan lääkäri ei kiveä ollut tuntenut, mutta päätti kuitenkin koettaa saada kiven manuaalisesti ulos pinseteillä ja muilla apuvälineillä. Ensin yritettiin tehdä operaatio puudutuksella ja rauhoittavan lääkkeen avulla, mutta koska reaktiot säilyivät aika voimakkaina douppauksesta huolimatta, Tyllerö nukutettiin kaasulla hetkeksi. Kivi oli hieman syvemmällä kuin röntgen antoi ymmärtää, mutta se saatiin lopulta ulos. Onneksi ei tarvinnut leikkaamaan lähteä.<br />
<br />
Tilanne oli akuutti koska täysi rakko joka ei pääse tyhjenemään olisi voinut tuhota munuaiset, jos tila olisi jatkunut päivänkään pidempään. Onneksi en myöskään ollut antanut Metacamia enää aamulla, koska täyden rakon ja lääkeaineen yhteisvaikutus olisi voinut myös olla kohtalokas Tyllerön munuaisille. Taas huomaa miten pienestä voi olla kiinni marsun henki. Onneksi menin heti eläinlääkäriin enkä odotellut. Rakossa oli myös kova tulehdustila päällä, joten kotiin saatiin 10 pv antibioottikuuri ja kipulääkettä viideksi päiväksi, koska rakko ja virtsaputki olivat tosi kipeät reppanalla. Toinen pieni rakossa oleva kivi pitäisi Tyllerön pystyä itse saamaan kyllä ulos kipulääkkeen kannustamana, ja luulen että se tulikin pari päivää sitten tukiruokinnan yhteydessä pyyhkeelle, johon jäi verinen pissaläikkä ja iso kasa sakkaa. Tosin rakossa oli myös sakkakeräymää, joten en voi olla varma.<br />
<br />
Onneksi teen kotoa käsin töitä, koska Tyllerön juottaminen viisi kertaa päivässä taitaisi muuten olla ihan mahdotonta. Desilitra päivässä pitää pakkojuottaa, jotta rakko huuhtoutuu riittävästi, ja sakka ja kivi pääsevät poistumaan luonnollista tietä. Aluksi tuossa määrässä olikin taistelemista, mutta olen tullut nyt taitavammaksi ja saan kerralla juotettua koko 1ml ruiskullisen, eikä 20ml juottamisessa kestä kuin alle kymmenen minuuttia. Tylleröhän ei tästä toimituksesta nauti yhtään, mutta on oppinut sietämään sitä. Tosin se repii mun vaatteista raivoissaan ruiskullisten välissä, jollen saa juotettua sitä tarpeeksi sujuvasti :). Alkupäivinä (kuten kuvasta näkyy) Tyllerön paino putosi, koska sillä ei ollut mielenkiintoa ruokaa kohtaan. Onneksi se vähä mitä se söi oli heinää ja maha onkin pysynyt hyvin kunnossa. Siispä veden lisäksi olen tukiruokkinut Tylleröistä. Nyt kuitenkin lauantaina tapahtui selvä muutos parempaan, kun Tyllerö alkoi syödä tuoreruokia ja pellettiä ja on myös ollut vihdoin kiinnostunut muiden seurasta, ja tulee uteliaana paikalle aina muiden mukana, kun jotain huomionarvoista tapahtuu :) Painokin on nyt nousemaan päin. Jee, voiton puolella taidetaan olla! Tänään lopetan kipulääkkeen antamisen, ja juottamisen saa lopettaa tiistai-iltana, minkä jälkeen T syö antibioottia vielä pari päivää.<br />
<br />
Se hyvä puoli tässä on, että olen oppinut varsin hyvän tukiruokintatekniikan Sekoitin veteen nimittäin sen verran tukiruokaseosta, että se maistuisi paremmin, ja tuntuikin olevan toimiva konsti. Nyt pitää vielä tehdä ruokaremonttia, sillä kivet ovat valitettavasti osittain ravintoperäinen "elintaso"-ongelma. Porkkana jo pistettiinkin tuorelistalta pannaan, ja pelletin syöttö on hyvin minimaalista, mutta tuoreruokia pitää tutkia vielä lisää. Aion myös vaihtaa heinän kesäheinään, kun tämän syksyn syysheinä on kyllä ollut tosi kehnoa.<br />
<br />
Kaikesta huolimatta joulu tulee, ja olen jo piristänyt omaa mieltäni pistämällä kämppaan vähän jouluvaloja ja yhden asetelmankin, joka näkyy alla. Tällä kuvalla haluankin toivottaa mukavaa ja mutkattomampaa marraskuuta kuin meilllä tähän mennessä on ollut!<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-FIL1nxZUYvQ/WB9OhKh-MHI/AAAAAAAAAvA/Bv9ePoDvsiYF_HFmb4NeKK9ne7-FbrNigCLcB/s1600/QDOI6597.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-FIL1nxZUYvQ/WB9OhKh-MHI/AAAAAAAAAvA/Bv9ePoDvsiYF_HFmb4NeKK9ne7-FbrNigCLcB/s400/QDOI6597.jpg" width="343" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-14602542029239240052016-10-26T21:25:00.000+03:002016-10-26T21:25:04.902+03:00Saammeko esitellä: Juurakon Hulda!<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-loq-FNJSmeg/WBDt6IggeuI/AAAAAAAAAuM/2-zAvgOwCAAd35Lvq5pZ6NLGc_5MwtUogCLcB/s1600/IMG_0280.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-loq-FNJSmeg/WBDt6IggeuI/AAAAAAAAAuM/2-zAvgOwCAAd35Lvq5pZ6NLGc_5MwtUogCLcB/s400/IMG_0280.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juurakon Hulda s. 10.9.2016</td></tr>
</tbody></table>
No niin!<br />
Olen halunnut kertoa tästä jo jonkin aikaa blogin puolella, mutta on ollut kaikenlaista - osittain ikävääkin, suurimmaksi osaksi mukavaa - härdelliä. Viime viikko vierähti Espanjassa, ja sormet ovat jo syyhynneet koneen äärelle, koska minulla ja karvanaisilla on uutisia. Kylässä on nimittäin uusi, pieni nainen: Juurakon Hulda!<br />
<br />
Hulda on kotoisin Keravalta ja on syntynyt 10.9.2016. Rodultaan se on ihan tyylipuhdas risteytysväriltään silveragouti-white. Ihastuin Huldan ulkonäköön heti kun näin sen kuvan. Ensimmäinen marsuni Timppahan oli myös agouti (tosin golden), ja olen aina ihaillut agoutien kajalilla ympäröityjä suuria silmiä. Lisäksi Huldalla on ihan samanlainen nöpönenä kuin Timpalla oli. Huldan äiti on peruaanin näköinen mustavalkoinen pitkäkarvainen rusettihärpäke ja isä goldenagouti-white aby-tyyppinen herra. Pahoittelut kännykkäkuvanlaadusta, pyrin ottamaan parempia kuvia jossain vaiheessa! Hulda on luonteeltaan utelias, iloinen ja rohkeakin ja toistaiseksi syliin nostaminenkin on onnistunut ilman pakoon säntäilyä. Vauhtia riittä ja on ihana taas katsoa pikkumarsun ilospurtteja iltaisin <3. Katsotaan mihin sen luonne tästä kehittyy!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-yjy-oxost-Q/WBDxihp18BI/AAAAAAAAAuY/E6H17U8DIPsOcaJVwuKe1f7MUTzx6WOIQCLcB/s1600/IMG_0329.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-yjy-oxost-Q/WBDxihp18BI/AAAAAAAAAuY/E6H17U8DIPsOcaJVwuKe1f7MUTzx6WOIQCLcB/s640/IMG_0329.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Hulda on nyt ollut meillä vajaat pari viikkoa ja on kotiutunut kyllä hirmu hyvin. Oikeastaan kaikki on mennyt ihmissilmin jopa sujuvammin kuin aiemmilla uusilla tulokailla, koska kukaan ei ole edes kokenut tarvetta pomottaa Huldaa. Tietysti semmoista pientä alkuhässäkkää oli, kun tytöt huomasivat, että jotain uutta ja ihmeellistä tapahtuu ja kulkivat hetken varpaillaan toistensa ohi säpsyen äkillisiä liikkeitä. Kaikki kuitenkin kävivät heti toivottamassa Huldan laumaan pussailemalla sen silmiä ja korvia <3. Alla on video Huldan ekasta päivästä. Aika tyypillistä marsuilua, kun tavataan uusi lauman jäsen säpsyilyineen, nuuskimisineen, jähmettymisineen, pienine pomottamisineen ja pussailuineen <3. Kannattaa katsoa loppupuolelle asti, siinä tulee hyvin esiin Tyllerön ja Huldan kokoero!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/oruAORv9elY/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/oruAORv9elY?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
Lauman aiempi juniori Tipu-papana oli tainnut ehtiä unohtaa että maailmassa on muitakin marsuja, koska se oli pari ekaa päivää aivan kauhuissaan Huldasta. Tipu kirkui suoraa huutoa kun Hulda liikkui aitauksessa, vaikka kaukanakin Tipusta ja sekosi hetkeksi yhtenä iltana ja alkoi sirkuttaa. Myöhemmin samana iltana Jimmy kuitenkin näki, kun Tipu uskalsi hiipiä Huldan lähelle ja nuolla sen silmät ja korvat ja sen sen jälkeen se tokeni. Hupsut marsut draamoineen.<br />
<br />
Kuten huomaatte, olen päättänyt muuttaa hieman nimeämisstrategiaani marsujen suhteen. Eukko oli se aluperäinen syy miksi muut tähän asti on nimetty naissynonyymeillä (eihän se taida olla olemassa oleva sana, mutten tähän hätään parempaakaan keksinyt joten antakaa anteeksi :D). Nyt kun Eukko on poissa, halusin vähän muuttaa tyyliä, kun aikakausi laumassakin vaihtuu. Juurakon Huldahan on suomifilmeistä tuttu vahva naishahmo. En tiedä mistä tuo nimi päähän pätkähti, mutta minusta pieni harmaa tättähäärä vaan näytti ihan Huldalta.<br />
<br />
Varastossa on jo useampi video pikku-Huldasta ja laumakavereista, mutta taidan julkaista ne pikkuhiljaa, jottei tule multimediaähkyä yhteen postaukseen.Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-15647010429131735792016-10-02T18:18:00.000+03:002016-10-03T18:18:35.383+03:00Sunnuntaimeininkiä ja ihana lahjaEukon poismenosta on nyt hieman yli kaksi viikkoa. Ikävä on kova, mutta jotenkin mieli oli paljon enemmän maassa, kun Eukko vielä eli, mutta tiesin, että sen asiat ovat huonosti. Tavallaan siis lopetus oli minulle huojennus, koska nyt ei tarvitse huolehtia siitä, että Eukko kärsii. Vaikea sitä kuitenkin välillä on käsittää, että Eukko ei tule muiden mukana ruokakupille, ja välillä sivusilmällä luulen Pimun golden-väristä peffaa Eukoksi, ja silloin vähän kirpaisee. Viime päivien upeat säät ovat ehkä myös vaikuttaneet mielialaan. Harmaan syksyisessä nuhrusäässä voisi olla vaikeampaa olla positiivinen kuin tällaisen väriloiston keskellä. Elämässä on puhaltanut myös muita positiivisia tuulia, joiden vaikutus pääkoppaan on hämähäkinseittejä hävittävä.<br />
<br />
Kaikenkaikkiaan täällä siis menee kaikesta huolimatta hyvin. Myös marsujen hoito on inspiroinut kovasti. Haluan tehdä noiden viiden karvaystävän elosta mahdollisimman hyvää, koska koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Viisi kurkottavaa nenää, kiivaasti kohti kipittävät pikkukintut ja hupsut ahneet lörppäsuut piristävät aina takuuvarmasti, joten myönnän, että olen vähän hemmotellut neitejä herkuilla, joita tavoitellessaan marsut unohtavat luontaisen ujoutensa.<br />
<br />
Marsut ovat olleet onneksi hyvissä voinneissa Mimmin viimesunnuntaista outoilua lukuunottamatta. En tiedä johtuiko se siitä, että Mimmi oli kiimassa vai oliko se jotenkin alamaissa Eukon takia vai jostain ihan muusta. Mimmi lopetti tuoreruokien syömisen yhtäkkiä kesken, ja kökötti apaattisena kopissa venkoillen oudosti välillä. Tutkin sen, ja huomasin, että mahassa oli vähän kaasua ja sen takapää ja virtsaputken suu olivat omituisen turvoksissa. Tietysti heti arvoin lääkärille lähtöä, mutta onneksi päätin seurata, sillä parin tunnin päästä Mimmi oli lähes normaali käytökseltään, ja turvotus oli yhtäkkiä kadonnut kokonaan. Erikoista. Seuraavana aamuna Mimmi oli jo tavanomaisen ylipirteä, mahtava itsensä.<br />
<br />
Sitten siihen pääasiaan: Sain maanantaina aivan ihanan paketin postissa! Meri oli päättänyt piristää minua lämmittävällä lahjalla (Merillä onkin myös neulomusblogi). Paketista paljastuivat pinkit voimasuat ja hartiahuivi sekä ihana ja hauska kirje <3. Otin heti käyttöön molemmat lahjat, sillä syksyn tullen meidän sisälämpötila putoaa aika paljon. Hymy säilyi naamalla kauan sen jälkeenkin, kun olin avannut paketin. Illan hämäryydessä on vaikea saada selvää sukkien hienosta sivupalmikosta, mutta siellä se on <3 Huomatkaa myös upea keltainen raita:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-3grtgwlTVYU/V_J2Cb-rpUI/AAAAAAAAAt4/JeoBKjKyb0syRboWBfG4BiV7_-qMwN4mwCLcB/s1600/IMG_0200.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="https://4.bp.blogspot.com/-3grtgwlTVYU/V_J2Cb-rpUI/AAAAAAAAAt4/JeoBKjKyb0syRboWBfG4BiV7_-qMwN4mwCLcB/s640/IMG_0200.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">voimasukat <3 sekä Tyllerö ja (luultavasti) Tipu vas. ja Pimu oik.</td></tr>
</tbody></table>
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-71315177804761584582016-09-17T15:38:00.001+03:002016-09-17T15:38:50.657+03:00Eukko (Maailman Eufori) 27.10.2010 - 16.9.2016Hyvästi, rakas Eukko.<br />
<br />
Eukko tuli meille syyskuussa 2012 Akan kanssa ensimmäisinä marsuinani tauon jälkeen. Ennen meille tuloaan Eukko oli saanut kaksi isoa poikuetta, joista jää maailmaan paljon Eukon näköisiä lilac-abyja.<br />
<br />
Eukko oli aina laumansa pomo. Alussa Akan kanssa se ei joutunut asemaansa paljon todistelemaan, mitä nyt tyrkki sitä pois ruokakupilta. Kun Mimmi tuli pari kuukautta myöhemmin laumaan, Eukosta kuoriutuikin yhtäkkiä tiukka pomottaja. Kaipa sen piti tehdä selväksi omituiselle yli-itsevarmalle tirriäiselle, kuka määrää kaapin paikan. Sittemmin Eukko ei ole pahemmin joutunut todistelemaan valtaansa eikä kiusaamaan ketään. Sen luonne pehmeni iän myötä paljon. Kaikki kunnioittivat sitä ilman mutinoita, ja sille annettiin aina tilaa. Vaikka Eukko oli mukavuudenhaluinen, eikä yleensä puuttunut kitinöihin, se kävi kuitenkin aina ratkaisemassa pitkään jatkuneet kiistat. Pitkään se jaksoi seurata sivusta muiden kähinöitä, mutta pinnan pettäessä aina yksi väliintulo riitti pistämään lauman ruotuun. Viimeinen vuosi blondien munasarjakystaleikkauksen jälkeen oli hyvin rauhallinen ja sopuisa, ja Eukko sai keskittyä siihen, mitä se eniten rakasti: syömiseen ja nukkumiseen. Erityisesti lekottelu oli Eukon rakas harrastus, ja se löysi ja omi itselleen parhaat ja pehmeimmät makuupaikat.<br />
<br />
Eukko otti itsensä aina hieman vakavasti, ja koetti kaikissa tilanteissa säilyttää arvokkuutensa oikean leidin tavoin. Tuoreruoan kuikutukseen Eukko alkoi osallistua vasta vanhemmiten, hieman koomisin tuloksin. Kyljet kyllä liikkuivat komeasti, mutta suusta kuului pelkkää pihinää ja kähinää ja usein jälkijunassa, kun muut olivat jo lopettaneet. Eukon ilme oli liikuttavan toiveikas joka kerta, kun se kuuli rapinaa tai muuta ruokaan viittaavaa ääntä. Sillä oli äärimmäisen söpö tapa kurotella kaulaansa äänten tai herkkujen suuntaan pysyen muuten paikallaan. Eukko ei koskaan turhaan hötkyillyt. Vanhuusaikoinaan se tuli majesteetillisesti viimeisenä kaikessa rauhassa ruokakupille, kuin näyttääkseen muille, kuinka tosimarsu toimii. Ja herkut se tiesi saavansa aivan hyvin lempikoppiinsa suoraan suuhun, kun jaksoi hieman odottaa, että muut ovat seisoneet päällään ja kaakattaneet laumassa kuperkeikkoja tehden saadakseen namupaloja. Lempikoppi oli tietysti se, missä pystyi syömään suoraan makuultaan kahden heinäseimen välissä.<br />
<br />
Eukko toi mieleeni jonkinlaisen pienen mukavuudenhaluisen peikon. Sillä oli hassut karvaiset eri tasoilla lerpattavat korvat, ihanat punaiset mulkosilmät, joista näkyi aina hieman hupsusti valkoista reunoilta, pörröinen kaunisvärinen turkki ja takapuolen päällä keikkuva voitontöyhtö.<br />
Ja aina papana varpaiden välissä.<br />
<br />
Nämä kuvat Jimmy otti Eukon viimeisenä päivänä. Ostin tuon kuvassa näkyvän mikrokuituhanskan Eukolle, jotta sillä olisi mukavampi olla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-pIYcEXJZbng/V904IbeW0GI/AAAAAAAAAtc/rxAh6hWJVPUPbRmo5axm5cIoIoo-9jKCACLcB/s1600/DSC_3515.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-pIYcEXJZbng/V904IbeW0GI/AAAAAAAAAtc/rxAh6hWJVPUPbRmo5axm5cIoIoo-9jKCACLcB/s640/DSC_3515.jpg" width="550" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-6z3HJeHkC3E/V904IbtWe3I/AAAAAAAAAtg/V8VIrXvNSFs8eA8IyYcxkDAXqxTMSsJ-wCLcB/s1600/DSC_3517.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-6z3HJeHkC3E/V904IbtWe3I/AAAAAAAAAtg/V8VIrXvNSFs8eA8IyYcxkDAXqxTMSsJ-wCLcB/s640/DSC_3517.jpg" width="640" /></a></div>
<span id="goog_1049388991"></span><span id="goog_1049388992"></span><br />
Hei hei, Eukko. Pidä laumaa silmällä pilven reunalta <3.<br />
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-81628073676632276772016-09-16T16:21:00.002+03:002016-09-16T16:21:26.375+03:00Eukon kanssa viimeiselle matkalleTänään lähdemme Eukon kanssa illalla viimeiselle matkalle.<br />
<br />
Tukitoimet eivät enää parantaneet Eukon oloa. Kipulääkkeestä huolimatta sen pissaaminen kävi koko ajan vaivalloisemmaksi ja nyt parin viimeisen päivän aikana selvästi kivuliaaksi, koko ajan enemmän. Antibiootin lopetin, kun Eukon maha meni sekaisin, mutta ruokahalu eikä mikään muukaan siitä lainkaan parantunut. Ajattelin, että huono ruokahalu hyvällä tuurilla olisi ehkä antibiootin syytä, mutta luultavasti kyse on kasvaimen aiheuttamasta tukalasta tunteesta, mahdollisesti kivulloisuudesta. Se liikkuu paljon vähemmän kuin ennen, ja silloinkin takapää kummallisesti ylhäällä kömpelösti. Ehkä se aristaa virtsarakon aluetta. Eukko ei selvästikään pysty lepäämään levollisesti, vaan kököttää jalkojensa päällä pystymättä kunnolla makaamaan.<br />
<br />
Herkut kyllä kiinnostavat, ja Eukko tulee hakemaan osuutensa tuoreruoista ja pelleteistä ja maistelee usein heinääkin, vaikka suu selvästi liikkuu hitaasti. Paino on laskenut huomattavasti tukiruokinnasta huolimatta. En viitsi Eukkoa kiusata yöllä tukiruokinnalla, mutta päivisin olen ruokkinut sen 3-5 kertaa, vaikka jotain se saa kyllä itsekin syötyä. En halua, että sillä on vielä vatsakin kipeä kaiken muu lisäksi. Olen laittanut aitaukseen paljon pehmeitä makuupaikoja ja tarjoillut usein herkkuja, jotta Eukon viimeiset hetket olisivat mahdollisimman mukavia.<br />
<br />
Nyt on hyvä hetki lähteä, ennen kuin kipu muuttuu kovemmaksi. En halua odottaa, että Eukko ihan selvästi kärsii, ennen kuin vien sen eutanasiaan.<br />
<br />
Laumakaverit ovat olleet todella mukavia ja lempeitä Eukolle. On ollut todella liikuttavaa huomata, että ne ymmärtävät mistä on kyse. Eukko on käynyt nuolemassa ihan kaikkien silmät ja korvat, mikä on poikeuksellista. Se lepäilee usein Hupakon kyljessä kiinni hoitaen sen turkkia ja nojaten nenää sen kylkeen. Ehkä Hupakon olemus rauhoittaa tai lohduttaa sitä, eikä Hupakko ole ajanut sitä pois, vaikka tavallisesti kukaan mun marsuista ei ole kiinnostunut nukkumaan kylki kyljessä. Tai sitten Eukko ajattelee, että Hupakosta isoimpana ja lihavimpana tulee seuraava laumanjohtaja ja se antaa sille vinkkejä :).<br />
<br />
Kirjoitan tämän tekstin hieman jäsennelläkseni ajatuksiani. Olen ollut koko viikon todella surullinen, kun olen tätä päätöstä tehnyt. Marsujen (ja ehkä kaikkien eläinten) omistamisessa tämä on se surkein osuus, kun pitää tehdä näin vaikeita päätöksiä, joissa ei ole oikeaa ja väärää.<br />
<br />
Leikkaustakin kyllä harkitsin, ja meinasin kallistuakin siihen vaihtoehtoon, mutta tulin siihen tulokseen, että Eukko on liian heikko ja vanha. Leikkauksella se saisi ehkä vuoden tai korkeintaan kaksi elinikää, mikä sinänsä on pitkä aika. Mutta mahdollisuus siihen, että leikkaus onnistuisi, eli löytyisi leikattavissa oleva kasvain, joka ei ole levinnyt, Eukko selviäisi heikossa kunnossa anestesiasta, ja toipuminen onnistuisi, mikä ei ole Eukon ikäiselle ja kuntoiselle yhtään selvä asia, on ihan häviävän pieni. Kaikista todennäköisimmin kasvain on hankalasti kiinnittynyt ja anestesia liian suuri riski. Noin heikkokuntoisen eläimen jälkihoito olisi todella haastavaa. Olisi kauheaa altistaa Eukko kokemukselle, josta se ei lopulta selviäisikään, vaan olisin aiheuttanut sille vain ylimääräistä tuskaa. Marsuhan ei voi valita, mutta pohtiessani asiaa tulin siihen tulokseen, että lähtemällä leikkaukseen olisin ajatellut lähinnä itseäni, ja vältellyt omaa luopumisen tuskaani, kuin ajatellut Eukon parasta.<br />
<br />
Eukko on elänyt jo pitkän, täyden elämän, ja olen velkaa sille hyvän lopun ilman suuria tuskia. Aion olla sen kanssa lopetuksessa. Onneksi myös Jimmy tukee minua ja suree Eukkoa kanssani. Myös muu perheeni ja ystäväni ovat olleet tukena ja ymmärtäneet, eivätkä vähätelleet suruani tämän asian kanssa. Olen siitä hyvin kiitollinen, koska tiedän, että kaikilla näin ei ole.<br />
<br />
Hyvää matkaa, Eukko-rakas.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-m2O4kmYSJzI/V9vwKTZZm7I/AAAAAAAAAtI/ZZeeZskX3OkdPx_8fhR3RXJ0xzy8sw99ACLcB/s1600/IMG_0151.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-m2O4kmYSJzI/V9vwKTZZm7I/AAAAAAAAAtI/ZZeeZskX3OkdPx_8fhR3RXJ0xzy8sw99ACLcB/s640/IMG_0151.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eukko ja Hupakko <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-69201618234026323342016-09-13T22:26:00.001+03:002016-09-14T11:05:47.504+03:00Eukko sairastaaSynkempiä kuulumisia pitkän hiljaisuuden jälkeen.<br />
Lähdin hieman yli viikko sitten lomalle Italiaan, ja heti ensimmäisenä päivänä marsuja hoitanut serkkuni laittoi viestin, että Eukko pissaa verta. Olin jo pidempään ihmetellyt Eukon pissasta märkää ja jopa rastoittunutta takamusta ja pessyt sitä säännöllisesti. Olin laittanut asian vanhuuden piikkiin, kun paino ja kaikki muukin oli säilynyt normaalina. Onneksi olin muistanut mainita Eevalle asiasta, ja hän nopeasti olikin huomannut, että verenpissijä on juuri Eukko.<br />
Tietysti tällaiset jutut tapahtuvat, kun on viikon verran poissa pelistä ja kaiken lisäksi lauantaina kaikkien muiden kuin päivystyspaikkojen sulkeuduttua. Verta ei tullut kovin paljon, ja Eukko oli kivuton, pirteä ja söi normaalisti, joten (riskillä kyllä, myönnetään) päätimme seurailla tilannetta. Viikonlopun ajan tilanne pysyikin onneksi samana, ja tilasin maanantaille ajan lähieläinlääkäriin.<br />
Yllätys oli aikamoinen, kun sieltä soitettiin, että Eukko on ultrakuvien perusteella TIINEENÄ... No, sehän ei tietenkään ole mahdollista. Olin soittanut klinikalle etukäteen ja selittänyt juurta jaksain tilanteen, Pyysin puhelimessa antibiootteja ja ultraamaan kivien varalta. Ilmeisesti tieto oli jäänyt johonkin puolitiehen. Tietysti tilanne on sekava, kun ei ole itse paikalla, mutta vähän pakkasi turhauttamaan, kun näin erikoisia diagnooseja annetaan 6-vee mummomarsulle... Kunnollista näkymää ei oltu ultralla saatu, mutta onneksi antibiootit annettiin mukaan, vaikkei pissaa oltukaan tutkittu.<br />
<br />
Viikon kuuri meni lähes kokonaan poissaollessamme. Palasin sunnuntaina hakemaan marsut kotiin. Onneksi Eeva asui vanhempieni talossa, johon olin marsutkin vienyt, joten lääkitseminen kahdesti päivässä ei ollut ongelma, ja Eeva olikin selvinnyt siitä hienosti. Eukko on kyllä kiltti mussu.<br />
<br />
Virtsan verisyys ei kuitenkaan kuurista huolimatta ollut hävinnyt mihinkään, joten vein Eukon uudestaan lekuriin maanantaina, tällä kertaa Johanna Raulion luokse Vantaalle. Perusteellisesta ultraamisesta huolimatta Eukon virtsarakkoa ei saatu kuviin lainkaan, vaikka nesteytettiin ja annettiin nesteenpoistolääke, jotta typötyhjään rakkoon saataisiin nestettä. Mitään kohtukasvaimeen tai munasarjakystiin viittaavaa ei näkynyt, eikä lääkärin mukaan veri tuli selvästi rakosta, eikä vulvasta, sillä virta on tasaisesti värjäytynyttä. Todennäköisesti rakko ei näkynyt kuvissa siksi, että siellä on valitettavasti kasvainta. Samaan viittaisi se, että virtsaaminen ei näytä olevan Eukolle erityisen kivuliasta. Isot kivet (toinen mahdollinen syy verivirtsaisuuteen) aiheuttaisivat paljon kipua, kasvain sen sijaan ei välttämättä juurikaan, vaikka vuotaisikin verta. Yksi syy sille, miksi Eukon takapää on ollut pissainen voisi olla se, että kasvain täyttää rakkoa suurelta osin, ja siksi Eukko virtsaa pieniä määriä usein.<br />
<br />
Tämä kaikki käy järkeen, mutta ainoa tapa varmistua asiasta olisi leikata Eukko ja katsoa rakkoon. Lääkäri sanoi, että on suuri mahdollisuus siihen, että kasvain ei ole leikattavissa, että se esimerkiksi kasvaa pitkin virtsarakon seinämiä. Myös järki sanoo, ettei leikata kannata. Eukko on lähes kuusivuotias ja laihtunut nyt sairauden aikana yli sata grammaa, eli yleiskuntokin on kovin huono. Sydän kuitenkin yrittää vähän esittää, että josko Eukon yleiskunto saataisiin kohoamaan kipulääkkeellä (saimme sen vasta nyt, aiempi lääkäri ei määrännyt) ja ruokahalun buustaamisella, niin leikkaus voisikin olla vaihtoehto. Se olisi ainoa keino pidentää Eukon elämää. Kasvaimen kanssa ei luultavasti pitään enää eletä elämisen arvoista elämää. Johanna Raulio sanoi olevansa kovin kiinnostunut leikkaamisesta, ja toki teorian tasolla itsekin kannatan sitä (leikkaaville lääkäreille saisi lisää kokemusta, jos ihmiset leikkauttaisivat marsujaan enemmän), ja sanoi, että jos avatessa todetaan, että vaiva ei ole leikkaushoidettavissa, minulle koituisi leikkauksesta vain lopetuskulut, eli rahallinen satsauskaan ei olisi hirveän suuri. Raadollista ajatella rahaa tällaisessa asiassa, mutta en voi väittää etteikö sekin olisi yksi päätöksiin vaikuttava tekijä.<br />
<br />
Eniten tässä tilanteessa kuitenkin haluan taata Eukolle mahdollisimman hyvän loppuelämän riippumatta siitä, miten pitkä se on. Lääkäri sanoi, etteivät ainoat vaihtoehdot tässä tilanteessa ole leikkaus tai välitön lopetus, vaan Eukon tilaa voi seurailla vielä kotona, jos kunto ei romahda. Kunpa vain joku osaisi kertoa, miten tässä tulee toimia, mutta oikeita vastauksia ei kai ole.<br />
<br />
Itkin jo koko maanantain ennen lääkäriä, kun ajattelin, että lääkärireissu saattaisi samalla olla Eukon viimeinen matka. Annoin marsuille ennen matkaan lähtöä tuorekasan vähän niin kuin hyvästeiksi laumalle, että ne saisivat ainakin vielä kerran tehdä jotain mukavaa kimpassa, varmuuden vuoksi. Kun nyt katson aitaukseen, niin Eukko näyttää vaisulta, eikä useinkaan lepää rauhallisesti, vaan kököttää enemmän. Kipuvinkunaa ei kuulu, mutta ei tuo näky oikein sydäntä lämmitä. Ruoka vielä maistuu, vaikka vähän hitaasti, mutta erityisesti herkut uppoavat ja maailman meno kuitenkin vielä kiinnostaa. Toistaiseksi jatkamme siis vielä antibioottikuurilla ja kipulääkkeellä. Ei voi tietää, miten tilanne edistyy. Uskon, että pian on kuitenkin päätösten aika. En missään nimessä halua, että Eukko joutuu kärsimään.<br />
<br />
Voi minun ihanaa Eukkoani. Vadelmasilmäinen, kirjavaturkkinen lempeä vanhus, rautainen ja oikeudenmukainen laumanjohtaja, hieman vakavasti itsensä ottava sohvaperuna. Inhoaa kylpyjä ja harjaamista, rakastaa kuivattuja herneitä. Ei ole toista samanlaista. Yhteistä matkaa meillä on jo neljä vuotta takana, ja olisinn toivonut, että pari enemmänkin olisi vielä tulossa. Fiilis on tällä hetkellä aika toivoton.<br />
<br />
<br />
<br />
(Jos jotakuta kiinnostaa niin sikiöpusseiksi aiemmin luullut jutskat taisivat olla ihan normaaleja suolenmutkia. Myönnetään että tuo oletettu tiineys nauratti jopa murheen keskellä.)Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-24071969422419094672016-06-20T15:26:00.001+03:002016-06-20T15:26:38.791+03:00Kesäkuulumisia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/r1-bYsRnjz8/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/r1-bYsRnjz8?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
Piipahdan täällä blogin puolella huikkaamassa, että täällä meillä nautitaan kovasti kesästä. Rakensin siskon kanssa toukokuussa tällaisen päiväkäyttöön sopivan ulkoiluaitauksen parista poikkaistusta kasvatuslaatikosta, kompostikehikoista, rimasta ja verkosta. Marsut ovat käyneet nyt tuolla ehkä viitisen kertaa laiduntamassa ja nauttimassa hyvistä säistä. Ihan joka päivä marsut eivät tuolla voi olla, koska aitausta ei voi siirtää, ja ruohikon pitää saada elpyä virtahepoinvaasion jälkeen ;). Lähellä aitausta pitää toki pysytellä, koska hökötys ei kestäisi päättäväistä kissan tai koiran hyökkäystä. Annan piha on kuitenkin aidattu joka suunnasta, joten suhteellisen turvallinen se on sijainniltaan. Toissa kesänä ostettu Bilteman kissanputki on muuten edelleen iso hitti. Noita vaan ei taida sieltä enää saada, vai saako? Muualta saa toki vastaavia myös, muttei noin halvalla taida missään olla.<br />
<br />
Muutoinkin marsuille kuuluu hyvää ja ulkotuoreet tietysti maistuvat hvyin joka päivä, vaikkei ulkoilemaan aina pääsekään. Säilytän muuten ulkotuoreita kannellisessa isossa salaattilingossa. Suosittelen! Tuohon linkoon mahtuu neljän tai jopa viiden päivän satsi tuoretta, joten joka päivä ei tarvitse rämpiä sateessa, jos säät eivät suosi :). Lingossa tuoreet säilyvät vieläpä tosi hyvinä, ihan vastakerätyn näköisenä, kun pesun jälkeen linkoaa ylimääräiset vedet pois, mutta kosteutta jää riittävästi, jotta kasvit eivät nuupahda. Tietty jotain vitamiineja saattaa säilytyksessä hävitä, mutta suhteellisen hyvin säilyy ulkonäöstä päätellen.<br />
<br />
Tänä kesänä ruokalistalla on erityisesti paljon erilaisia ruohokasveja, voikukkaa, ratamoa, siankärsämöä, pihatataria, jauhosavikkaa, poimulehteä, virnoja apilaa ja maitiaista. Pihasauniota ja päivänkakkaraa aion testata, jahka ne ilmestyvät jostain myöhemmin kesällä. Mesiangervokin voisi olla hauska kokeilla. Vuohen- ja koiranputki tai maitohorsma eivät meidän marsuille oikein kelpaa, vaikka testattu on. Olen myös tutkinut uusia kasveja kokeiltavaksi Villivihannekset-sovelluksesta puhelimesta. Tästä buumista on hyötyä marsuilijallekin, vaikka monet näistä kasveista onkin mulle tuttuja jo entuudestaan.Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-54959149017035022902016-05-18T21:58:00.000+03:002016-05-18T21:58:28.909+03:00Ihana kesä!Pitkään on täällä blogin puolella ollut hiljaista, hui! Tähän ei liity sen suurempaa dramatiikkaa, kuin että olen todella intohimoinen kesäihminen. Kun aurinko vähänkin paistaa, mua ei saa sisällä pysymään mitenkään :). Marsutkin ovat saaneet nauttia alkavasta kesästä tuoreruoan muodossa vapusta alkaen. Tapansa mukaan jatkuva kuikutus, joka tästä huumasta johtuu, ja jonka voi laukaista mikä tahansa ääni, ottaa hieman hermoon, vaikka ymmärränkin tyttöjen innostuksen. Toissa yönä alkoi kuorolaulu, kun vesimuki kolahti tiskipöytään kolmen aikaan yöllä sysipimeässä, kun kävin juomassa..<br />
<br />
Pientä draamaa on marsumaassa ollut, sillä kaksi lääkärikäyntiä on sisältynyt tähän blogin hiljaiseen jaksoon.<br />
<br />
Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo Hupakon tikkireaktion jatkuneen tavanomaista pidempään. Nyt on vihdoin mahassa oleva "kupla" hävinnyt, ja Hupakko on entistä ehompi. Kävimme Arkissa näyttämässä Hupan mahassa ollutta haavaumakohtaa, jonka syy ei ihan selvinnyt. Yksi mahdollisuus on pistosreaktio. Kohdassa olevaan sitkeään tulehdukseen saatiin kuuri vanhaa kunnon Canfite vetiä, joka nykyään on näköjään nimeltään Saniotic vet. Arkissa meiltä ei maksutettu kuin pelkkä vastaanottomaksu ja lääkkeen hinta, koska kyseessä katsottiin olevan veilä leikkauksen jälkihoitoa. Todella reilua siis!<br />
<br />
Yli viikon verran haavaa sai voidella aamuin illoin ennen kuin iho oli kokonaan parantunut ja sileä, joten melko syvällä tulehdus oli. Hupakko on kyllä superhelppo hoidettava, kun kestää kaikki hoitotoimet hienosti venkoilematta. Nyt karvat ovat kasvaneet masuun takaisin. Hupakon runsas karvanlähtö oli Maarit Koiviston mukaan todennäköisesti hormonitasojen muutoksen syytä. Myös Tylleröllä on pieniä hormonioireita korvissa, joiden iho hilseilee, mutta turkki sillä on kyllä hirmu hieno.<br />
<br />
Olen edelleen tosi tyytyväinen, että leikkautin tytöt. Niiden elämänlaatu tuntuu parantuneen, ja Tylleröstä on tullut oikea mussukka, kun ei hormonimyrsky enää aiheuta kiukkua ja kiimahuuruja. Koko lauma tulee entistä paremmin toimeen ja viihtyy nykyisin selvästi lähempänä toisiaan lepäillessään. Sekä Hupakko että Tyllerö saavat riemuhepuleita heinänannon yhteydessä ja muutenkin, mitä ei kyllä aiemmin tapahtunut. Hupakon painoa en ole kyllä saanut kovasta yrityksestä huolimatta laskusuuntaan, mikä rasvamaksan tähden tietysti huolestuttaa. Vinkkejä marsun treenaamisesta bikinikuntoon otetaan vastaan ;)!<br />
<br />
Jos Hupakko on helppo hoidettava, niin Mimmi ei totisesti ole. Jimmy huomasi kiirastorstain aattoaamuna, että Mimmi pitää toista silmää kiinni, ja hän saikin luomen alta ongittua pois ison heinänpätkän. Heinä oli siellä varmaan koko yön ollut, koska illalla olin täyttänyt heinäseimet, ja Mimmillä on paha tapa hyöriä ja pyöriä suoraan pussin alla tapahtumien keskipisteessä, ja tietysti sen päälle varisee paljon heinäpölyä ja ties mitä pätkiä. Nyt olen yrittänyt pitää Mimmiä kädenmitan päässä heinänjaon yhteydessä, mutta vaikeaa se on, kun pieni pöljä ei tajua omaa parastaan...<br />
<br />
Noh, joka tapauksessa huomasin heti kun Jimmy tuli hakemaan mua katsomaan, että silmä oli hieman jo samea eikä edelleenkään kunnolla auki. Soitin heti tietysti Arkkiin, koska vaikka tilanne ei näyttänyt vielä kovin pahalta, niin halusin ajan ennen pyhäpäivää, sillä silmävaivan kanssa on todennäköistä joutua päivystykseen, jos ei heti hoidata. Arkissa ei ollut aikaa, mutta sain ajan Tassuasemalta, jota mulle Arkista suositeltiin. Olisin voinut Sovetiinkin soittaa, mutta halusin kokeilla uutta paikkaa. Inka Falck, joka hoiti Mimmiä on ollut myös Arkissa töissä, ja hän oli kyllä selvästi tiesi tosi paljon marsuista.<br />
<br />
Sain ajan siis heti iltapäivälle, mikä olikin tosi hyvä, koska silmän tila paheni huomattavasti päivän edetessä. Kovakalvot turposivat kovasti, eli silmän reunoilta tursusi valkoista matskua. Sameus voimistui myös. Olen iloinen että toimin nopeasti ja sain ajan samalle päivälle, koska aluksi tosiaan tilanne ei näyttänyt kvin kummoiselta ja vähän ajan varattuani epäilin, että onko käynti tarpeellinenkaan. Yritin ennen lääkäriin lähtöä saada Mimmiltä myös pissanäytettä, jotta saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska se juo nykyisin vielä enmmän kuin ennen, mutta eipä se tietenkään suostunut pissaamaan. Sen sijaan sain kaksi mojovaa hampaanjälkeä käsivarteen, kun Mimmi puri mua, kun yritin saada sitä pissaamaan rapsuttamalla sitä selästä, mitä se vihaa (Mimmi protestipissaa yleensä herkästi). Sitä saa mitä tilaa.. Lääkärissä Mimmi onneksi pissasi tapansa mukaan välittömästi, kun lääkäri vähän tutki sitä. Stiksissä ei onneksi näkynyt mitään muuta poikkeuksellista, kuin että pissa on tosi laimeaa, koska marsu tosiaan juo paljon. Ei siis tulehdusta tai merkkejä diabeteksestä tai maksa- tai munuaisviasta. Ehkä jokin piilevä syy lipittämiselle on, mutta ei ainakaan vielä selvinnyt.<br />
<br />
Silmästä paljastui värjäyksen yhteydessä ihan tosi iso haava sarveiskalvossa, jota heinä oli hangannut, lähes koko iiriksen kokoinen, ja Mimmi sai Oftan Akvakolia 10 päivän kuurin ja kipulääkkeen lääkärissä, koska aristi silmää kovasti lääkkeen annon yhteydessä. Tassuasema ei ollut halvimmasta pästä, mutta pätevä ja 95€ oli mielestäni ok, kun sain Mimmin pissanäytteen samalla tutkitettua.<br />
<br />
Sain kotona oppia, että voimakas reaktio silmätippaan saattoi myös liittyä Mimmin hieman kipakkaan luonteenlaatuun. Alun kuusi kertaa päivässä tehtävä tiputus oli aikamoista taistelua, koska Mimmi oli päättänyt, että senpä silmiin ei mitään töhnää tungeta. Mimmi on jotenkin niin hupsu ja ristiriitainen tyyppi. Se kirkui kurkku suorana, kun tippaa yritti silmään laittaa, mutta hamuili samaan aikaa kurpitsansiemenen paloja, joita annoin sille lahjoakseni sen suostumaan lääkkeenantoon. Pian se oppi pistämään silmän kiinni juuri, kun tippa ilmestyi pullon nokkaan ja ravistamaan päätään samalla hetkellä, jotta tippa varmasti menisi väärään paikkaan. Ja koko ajan suu hamusi kurpitsansiemeniä.<br />
<br />
Viimeisinä päivinä opin huijaamaan Mimmiä siten, että pidin sitä istualtani vasen kylki mahaani vasten ja menin itse siitä selälleni makaamaan sohvalle. Näin Mimmi ei huomannut olevansa kyljellään, koska siihen se ei tavallisesti todellakaan suostu. Sillä tavalla sain tiputettua tipan kätevästi ylhäältä päin suljetun silmän päälle, jota sitten raotin, jotta tippa meni sarveiskalvolle asti. Onneksi hankalasta lääkkeenannosta huolimatta silmä oli jo lähes normaali kuurin viidentenä päivänä.<br />
<br />
Tämän lisäksi olen rakentanut siskon kanssa hänen pihalleen marsuille ulkoaitausta päiväkäyttöön. Se on tehty kahdesta isosta istutuslaatikoista ja rimarakenteesta, joka päälle kompostikehikoista on tehty katto. Sisälle pistettiin hyvä kerros multaa ja ruohikonsiementä, joka onkin jo mukavasti lähtenyt kasvamaan. Pitänee vissiin jaksaa ottaa kuviakin, jotta kaikista postauksista ei tulisi tällaisia tylsiä romaaneja..<br />
<br />
P.S. Vaihdoin muuten juuri pari päivää sitten marsujen matot. Liekö ennätysaika, kun samat matot olivat käytössä kaksi kuukautta. Vieläkään ne eivät näyttäneet kovin pahoilta, mutta alkoivat olla aika tunkkaisia.Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-72274171396223226792016-04-13T13:11:00.000+03:002016-04-13T13:11:15.713+03:00Tikkireaktio ja muita kommelluksiaNiinhän siinä kävi, että päivän nro 10 kohdilla leikkkauksen jälkeen molemmilla tytöillä kehittyi tikkireaktio. Leikkaushaava etenkin Hupakolla tturposi ja puoitti melko paljon. Punoitus laski seuraavaan päivään mennessä, mutta vein tytöt kumminkin näytille Arkkiin kiirastorstaina, koska en halunnut pääsiäisen pyhinä arpoa, onko syytä mennä päivystykseen vai ei. Onneksi haavat olivat ehtineet parantua niin hyvin, ettei itsestäänsulavista tikeistä aiheutuneesta turvotuksesta ollut haittaa. Huonommin parantuneessa haavassa reaktio olisi saattanut aihettaa haavan aukeamisen. Merkkejä tulehduksesta tai tyristä ei ollut, joten kaikki hyvin niiltä osin. Lisäksi tämä seurantakäynti oli ilmainen, mistä tietysti ilahduin kovasti. Olen saanut Arkista hirmu hyvää palvelua, joten taidan olla heidän asiakkaansa jatkossakin. Arkki on meiltä myös mukavan lyhyen matkan päässä.<br />
<br />
Tälle leikkauspäiväkirjalle saattaa valitettavasti tulla vielä jatkoa. Hieman yli viikon olen seuraillut Hupakon mahassa muutama sentti haavan vieressä olevaa kummallista punoitusta. Ensin ajattelin, että kyseessä on jokin ruhje, jonka se on häkissä rymytessään saanut (Hupakko on kovasti aktivoitunut leikkauksen jälkeen), mutta tilanne pahenee, ja nyt mahassa on jonkinlainen haavauma ja turvotusta. Melko pieni tuo alue on, mutta koska en tiedä, mikä sen mahdollinen yhteys leikkaukseen on, olemme menossa jälleen tänään lääkäriin illalla. Lisäksi Hupakolta on lähtenyt aivan hurjasti karvaa. ja koko marsu on jotenkin vähän kehnon näköinen, vaikkei paino ole laskenut (mikä itse asiassa on laihdutustavoitteiden kannalta hieman pettymys, vaikken tietenkään sairauden tai kipujen takia haluakaan sen laihtuvan) ja Hupakko vaikuttaa pirteältä. Katsotaan mitä lääkäri sanoo.<br />
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-39394050081125502202016-03-23T22:08:00.001+02:002016-03-23T22:08:39.442+02:00Hyvää pääsiäistä 2016!<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tämän vuoden pääsiäiskuvassa on tietysti pääsiäis-Tipu, joka kuoriutuu munasta! Hölmönä hekottelin omalle oivallukselleni, kun löytyi vielä tuo muna valmiiksi kotoa. Tipu-papana ei oikein arvostanut kuvausta, kuten ilmeestä ehkä voi päätellä, mutta pysyi kiltisti paikallaan minuutin, että saatiin kuvat napsittua (Jimmy oli kuvaaja, minä kuvausjärjestäjä ja visualisti). On se vaan lutunen <3</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tulin toivottamaan hyvää pääsiäistä näin jo etukäteen, koska lähipäivinä voi olla sen verran kiirus, että en koneen ääreen ehdi. Syökää siis paljon suklaata, ja tarjoilkaa marsuille pääsiäisohraa!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-hbFv-9jgcdo/VvL2IT5Q77I/AAAAAAAAAsA/3t_w30ydUrcRqw-cKEPR5GCu7ADwm3J3g/s1600/munatipu1web.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="430" src="https://3.bp.blogspot.com/-hbFv-9jgcdo/VvL2IT5Q77I/AAAAAAAAAsA/3t_w30ydUrcRqw-cKEPR5GCu7ADwm3J3g/s640/munatipu1web.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-cfgoi6wpV6s/VvL2IBYSlxI/AAAAAAAAAr8/FDQUd1FoRuAAwN1oQy0AgZKiC-WEOcfFA/s1600/munatipu2web.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="488" src="https://2.bp.blogspot.com/-cfgoi6wpV6s/VvL2IBYSlxI/AAAAAAAAAr8/FDQUd1FoRuAAwN1oQy0AgZKiC-WEOcfFA/s640/munatipu2web.jpg" width="640" /></a></div>
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-61724664505335585152016-03-21T15:15:00.000+02:002016-03-21T15:15:13.533+02:00Hupakon ja Tyllerön sterilisaatiotEi ole oikein ollut inspistä kirjoitella mitään tyttöjen leikkauksesta ennen tätä, mutta nyt näyttää siltä, että vaikeudet olisivat takanapäin *koputan puuta*. Tässäpä siis sairaskertomusta Hupakon ja Tyllerön munasarjakystaleikkauksista, jospa jollekulle samojen asioiden kanssa tekemisisä olevalle tästä olisi apua. Kaikki sujui yllättävän hyvin - olin henkisesti valmistautunut paljon pahempaan.<br />
<br />
<h3>
Leikkauspäivä</h3>
<br />
Hupakko ja Tyllerö sterkattiin Espoossa eläinlääkärikeskus Arkissa viime maanantaina 14.3. Leikkaava lääkäri oli Maarit Koivisto. Koska emme olleet käyneet Arkissa tyttöjen kanssa aikaisemmin, tehtiin aluksi perustarkastus, jossa arvioitiin leikkauskelpoisuus. Hupakon vasemman puolen imusolmukkeen leuan alta olivat turvoksissa, mutta mitään häikkää ei muuten löytynyt. Pieneksi järkytyksekseni lääkäri sanoi, että molemmat tytöt ovat ylipainoisia. Olin luullut, että Tyllerö on suhteellisen normaalipainoinen, mutta kuulemma siinäkin on ekstraa. Hupakon ylikuorma ei sen sijaan yllättänyt. Ennen leikkausta työillä oli reipas 100 grammaa painoeroa, Hupakko painoi 1400g ja Tyllerö 1280g. Ylipaino on tietysti anestesian kannalta riski, mutta lääkäri sanoi, että voi silti suositella tapauksessamme leikkausta, koska sydän ja keuhkot tuntuivat olevan kunnossa.<br />
<br />
Sain olla läsnä, kun Tyllerö rauhoitettiin ja mahasta ajeltiin karvat operaatiota varten. Hupakko leikattiin Tyllerön jälkeen, joten sen valmisteluja en nähnyt. Sain hakea tytöt neljän tunnin kuluttua siitä, kun jätin ne klinikalle. Lääkäri sanoi leikkauksen kestävän alku- ja loppuvalmisteluineen noin tunnin per marsu, ja sen jälkeen ne saivat heräillä rauhassa klinikalla pari tuntia. Väliajan sain kulumaan käymällä tanssitunnilla ja tekemällä illallista. Koska tiesin, että marsujen leikkaukset eivät aina suju ilman komplikaatioita, tietysti jännitti aika tavalla pullukkaparkojen puolesta.<br />
<br />
Soitin vielä klinikalle ennen hakua, josta he onneksi kertoivat leikkauksen ja heräilyn sujuneen hyvin, mutta että marsut tulevat olemaan melko omituisia, kun haen ne, sillä niille oli annettu opiaattipohjaista kipulääkettä, johon eri yksilöt reagoivat eri tavoin. Tylleröön ja Hupakkoon opiaatti vaikutti selkeästi voimakkaasti, niin monta kertaa ja painokkaasti kuulin hakureissulla hoitohenkilökunnalta, että ne ovat "ihan kännissä". Hoitaja näytti tyttöjä minulle ennen boksiin pistämistä ja kieltämättä ne olivatkin aina pilvessä. Silmät olivat ihan auki, mutta ketään ei tainnut siellä takana olla oikein kotona.. Hieman pelottavia zombeja siis. Minulle sanottiin, ettei tyttöjä saa yön aikana tukiruokkia, vaikkeivät ne alkaisi vielä syödä, koka mömmöä voisi mennä hengitysteihin, kun refleksit eivät toimi kunnolla. Se olikin ihan selvää, kun tyttöjä katsoi.<br />
<br />
Leikkauksessa kummankin tytön kaikki lisääntymiselimet poistettiin. Kohdut olivat siistit, vaikka tämän ikäisillä yleensä löytyy jotain kasvannaista kohdusta kuulemma.<br />
Hupakon leikkaus oli ollut Tylleröä vaativampi, koska oikea kysta oli niin iso. Lääkäri oli joutunut tyhjentelemään sitä pariin otteeseen ennen kuin sai sen ulos noin kolmen sentin leikkaushaavasta. Onneksi haavaa ei tarvinnut suurentaa tennispallon kokoisen kystan takia. Ikävä kyllä Hupakon leikkauksessa osoittautui, että sillä on rasvamaksa. Maksa oli "pulpahtanut pintaan" vatsaa avattaessa, kun sen kuuluisi pysyä näkymättömissä muiden elinten takana. Maksassa oli myös rasvamaksaisuuden tunnusmerkki piparakkumainen röpelöinen reuna. Eli toisin sanoen Hupakko olisi hyvä saada laihtumaan. Voi olla taistelun ja kikkailun takana, mutta toivottavasti onnistuu.<br />
<br />
Leikkauksessa Tylleröstä lähti noin 50 grammaa ja Hupakosta 150 grammaa.<br />
<br />
Kun kotona avasin boksin, Hupakon karvat olivat Tyllerön silmässä, mutta silmä oli siitä huolimatta apposen auki. Asettelin tytöt vierekkäin, jotta ne lämmittäisivät toisiaan, sillä herämisvaiheessa marsuille tulee helposti alilämpöä. Olin valmistellut taikakuutioilla erotetun alueen tytöille, jotta ne saisivat rauhassa toipua erillään muusta laumasta, sillä marsulauma helposti syrjii sekä kiusaa heikkoja ja sairaita. Pohjana sairaalahäkissä on pyyhkeitä, jotka vaihdan päivittäin sekä koppien alla pikkupyyhkeet, jotka vaihdan pari kertaa päivässä. Näkö-, kuulo- ja hajuyhteys kuihin kuitenkin säilyy.<br />
<br />
Näytti siltä, että vieressä räjähtävä pommikaan ei saisi tyttösiä pois laalaa-landista, joten yllätyi kovasti, kun heinän rapina sai Hupakon jollakin ihmeellisellä muuvsilla olemaan yhtäkkiä puolittain ulkona kissankopasta. Oli aika hellyttävää, että jopa siinä kunnossa heinä sai marsun liikkeelle. Jalat eivät kuitenkaan pitemmälle kantaneet, joten siirsin Hupakon koppiin heräilemään kunnolla, jotta kopan reuna ei painaisi leikkaushaavaa. Koppaan mukaan laitetussa tuoreruoassa oli yksittäisiä hampaanjälkiä, mutta tytöt eivät varsinaisesti olleet saaneet mitään syötyä. Pidin kiinnostusta ruokaa kohtaan kuitenkin positiivisena merkkinä. Leikkausiltana Hupakko alkoi toipua nopeammin kuin Tyllerö ja toikkaroi huteroilla jaloillaan hieman ympäriinsä. Tyllerö oli kopassa, kunnes yhtäkkiä pelästyi ja loikkasi sieltä ulos, mistä minäkin tietysti pelästyin, mutta taidettiin selvitä säikähdyksellä. Syömistä en nähnyt ennen kuin menin nukkumaan.<br />
<br />
<h3>
1. päivä leikkauksen jälkeen</h3>
<br />
Heräsin aamuyöllä puoli kuuden aikaan ja kävin istuskelemassa sohvalla yrittäen tihrustaa samalla söisivätkö tytöt jotakin. Ilokseni näinkin, että ne söivät hiemn pellettiä ja heinää. Sen voimalla sain nukuttua vielä pari tuntia. Aamulla sairaalahäkissä oli muutama hassu papana ja hieman pissaa. Pelottavan siistiä kuitenkin. Olin lukenut, että papanoita pitäisi alkaa kuulua vimeistään 12 tunnin kuluttua leikkauksesta, joten sikäli varmaankin ihan normaalia. Tytöt oli nesteytetty leikkauksen yhteydessä, mutta etenkin nestetasapainoa kehotettiin tarkkailemaan, ja tukiruokkimaan tarvittaessa. Näytti edelleen, että Hupakko oli hieman Tylleröä edellä toipumisessa. Sen kopin alla oli enemmän papanoita ja se vaikutti hieman vähemmän apaattiselta. Tytöt olivat kuitenkin melko surkeissa fiiliksissä koko päivän nököttäen karvat pörhöllään kopeissaan huolimatta kipulääkkeestä, jota ensimmäiset kolme päivää annettiin kaksi kertaa päivässä. Lisäksi sain mukaan Primperania, joka lisää suoliston liikettä, jos marsut syövät vähän. Kumpikaan ei myöskään juonut ja tuoreet maistuivat huonosti, joten juotin tyttäjä hieman ruiskulla. Tylleröä myös tukiruokin, sillä sen paino oli laskussa.<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen päivä oli vähän hankala etenkin omistajalle, koska samaistuin niin voimakkaasti marsujen huonoon fiilikseen. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta mulla ei itsellänikään ollut ruokahalua koko päivänä. Eniten huolta aiheutti se, että en täysin varma voinut olla siitä, mikä on normaalia, koska kokemusta leikkauksista mulla ei juuri ole (Timppa kastroitiin vuonna 2002, mutta en siitä muista muuta kuin tikkireaktion...). Soitin toisena päivänä Arkkiin ja kysyin heiltä juomattomuudesta, mutta hoitaja ei oikein tiennyt ja varasi vain ajan lääkärille, mutta päätin perua sen, koska en vastaleikattuja marsuja halunnut stressata lääkärireissulla, kun kuitenkin itse pystyin niitä juottamaan.<br />
<br />
Leikkaushaavat sentään olivat oikein siistit vailla merkkiäkään tulehduksesta, vaikka Tyllerölle olikin kehittynyt pieni mustelma haavan viereen.<br />
<br />
<h3>
2. päivä</h3>
<br />
Tyttöjen olemus oli jo huomattavasti pirteämpi ja syöminen hieman parempaa, vaikka ruokin edelleen Tylleröä. Valitettavasti Hupakko alkoi yhtäkkiä tylyttää Tylleröä ihan kympillä. Se oli iso yllätys, koska Hupakko on ollut aina tosi tossukka ja Tyllerö taas huomattavasti päällekäyvempi. Luulen, että kyse oli siitä, että Hupakko huomasi mahdollisuutensa muuttaa laumajärjestystä nyt kun Tyllerö oli heikoilla, koska se ei toipunut ihan yhtä hyvin kuin Hupakko. Hupakko jahtasi Tylleröä ja välillä piti sitä nurkassa pitkiäkin aikoja. Haavoja ei tullut, mutta Tyllerö oli selvästi varuillaan koko ajan ja pakeni heti, kun Hupakko tuli näköpiiriin. Päätin, että parasta on erottaa ne toisistaan toipumisen ajaksi. Henkinen stressi ei varmasti vaikuttanut kumpaankaan hyvällä tavalla, kun elimistökin oli samaan aikaan stressissä.<br />
<br />
<h3>
3. päivä </h3>
<br />
Kolmantena päivänä kummankin paino oli yhtäkkiä sukeltanut, kun punnitsin ne aamulla. Näin jälkikäteen ajateltuna luulen sen johtuvan siitä, että annoin iltaisin tuoreruokaa ja pitkin päivää vielä kurkkua juomattomuuden takia, ja punnitsin marsut vielä sen jälkeen. Tämä oli virhe, koska ruoasta tullut neste näkyi vaa-alla, ja oli tietysti aamuun mennessä poistunut, mikä näkyi painon merkittävänä laskuna. Tästä huolestuneena tukiruokin tyttöjä. Juomapulloihin ei edelleenkään oltu koskettu. Luulen, että kolmantena päivänä saattoi myös lähteä turvotusta, joka oli tullut leikkauksen yhteydessä, mikä myös näkyi painon laskuna.<br />
<br />
Nyt jälkikäteen ajattelen, että huoli nestetasapainosta oli turha. Tein ensimmäisten päivien ajan molemmille monta kertaa nipistystestin niskanahasta, joka palautui ihan hienosti ja silmätkin näyttivät nomaaleilta ja kirkkailta. Sen lisäksi papanat olivat ihan jo normaalin näköisiä, mikä ehkä on paras indikaattori nestetasapainosta. Kuivuneen marsun papana on ensin pientä ja pisaran muotoista ja tilan pahentuessa vaalean sammaksen peitossa. Mutta muut marsut ramppasivat jatkuvasti juomapulloilla, kun taas Tyllerö ja Hupakko eivät koskeneetkaan veteen. Luulen, että ne eivät kokeneet tarvetta juoda vettä, koska söivät kurkkua ja olin juottanut niitä ruiskulla.<br />
<br />
<h3>
4. - 6. päivä</h3>
<br />
Neljäntenä päivänä asiat alkoivat mennä normaalimpaan suuntaan. Juomapulloista oli juotu ja tuoreruoat syöty kokonaan. Sairaalahäkeissä oli paljon papanaa ja märkiä kohtia ja heinäkasat pienentyivät hyvää tahtia. Punnitsin marsut ainoastaan kerran päivässä, aamuisin, koska koin sen luotettavimmaksi tavaksi nyt kun oli kuitenkin selvää, että molemmat söivät melko hyvin.<br />
<br />
<h3>
7. päivä (tänään 21.3.)</h3>
<br />
Koska painot ovat normalisoituneet ja tytöt vaikuttivat muutenkin pirteiltä ja haavat paranivat hyvin, päätin yhdistää lauman. Tällä kertaa tein sen lattia-aitauksessa, koska koin, että ei-kenenkään-maalle voisi olla tarvetta. Perinteisesti homma alkoi niin, että kaikki olivat kiltisti ja ainakin näennäisesti täysin sovussa. Reilun tunnin kuluttua alkoivat valtapelit, säksätykset ja uhlkailut, jotka eivät kuitenkaan kestäneet tällä kertaa edes tuntia. Näyttäisi, että Tyllerö yritti edelleen haastaa Eukkoa, mutta pupu meni pöksyyn. Lisäksi Hupakko kävi vähän huudattamassa Tylleröä ja Mimmi oli kaikkien tiellä. Pimu myös hieman uhosi Tipulle. Tällä hetkellä aitauksessa näyttää tosi rauhalliselta, ja sekä Hupakko, että Tyllerö käyvät innoissaan tutulla juomapullolla :). Saapa nähdä miten tilanne kehittyy.<br />
<br />
Tyllerön leikkaushaavaa pitää tarkkailla, koska alussa olleen mustelman tilalle on tullut kolmannen päivän aikana turvotusta, jonka pitäisi lakea viimeistään viikon päästä.<br />
Tässä vielä tänään otetut kuvat tyttöjen vatsoista leikkaushaavoineen:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-Ddo8Lgj0dZE/Vu_x_35WZxI/AAAAAAAAAro/wLUtOxVzSYA9jhCVK4iVK7z7pnaREH6KA/s1600/IMG_2904.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-Ddo8Lgj0dZE/Vu_x_35WZxI/AAAAAAAAAro/wLUtOxVzSYA9jhCVK4iVK7z7pnaREH6KA/s400/IMG_2904.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tyllerö</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-_4PSw5ueuw4/Vu_x_xVpXVI/AAAAAAAAArg/m_18RS6Jh-IR2zfIkMBtW0BTFa4P5i0zQ/s1600/IMG_2905.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-_4PSw5ueuw4/Vu_x_xVpXVI/AAAAAAAAArg/m_18RS6Jh-IR2zfIkMBtW0BTFa4P5i0zQ/s640/IMG_2905.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Turvotusta ei tässä kuvassa juuri näy, mutta tunnustelemalla sen huomaa. Tyllerön haavasta on jo haavaliima lähtenyt päältä. Tikit ovat itsestäänsulavat ja ne ovat sisäpuolella.</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-5VA9WcDNA5s/Vu_x_8x8xjI/AAAAAAAAArk/9Z32XeixU8UpSyUkoMaBET8L1rJOTZuOw/s1600/IMG_2906.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-5VA9WcDNA5s/Vu_x_8x8xjI/AAAAAAAAArk/9Z32XeixU8UpSyUkoMaBET8L1rJOTZuOw/s320/IMG_2906.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hupakko</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-SSllPyfpEDQ/Vu_yAu4brgI/AAAAAAAAArs/TWRmYAgqqlQLykbdrpZMl_BRirS-3l6sg/s1600/IMG_2907.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-SSllPyfpEDQ/Vu_yAu4brgI/AAAAAAAAArs/TWRmYAgqqlQLykbdrpZMl_BRirS-3l6sg/s640/IMG_2907.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hupakon haavassa on vielä haavaliima päällä, joten arpi ei ole niin selkeä kuin Tylleröllä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-58271156922178519272016-03-12T14:14:00.003+02:002016-03-12T14:14:57.624+02:00Kevät keikkuen tulevi<div class="MsoNormal">
Palasin Japanista muutama päivä sitten ja aikaerorasitus
vielä vähän vaivaa. Marsut oli ihana nähdä, vaikka sain puhelimessakin
kuikutusterveisiä reissun päältä. Mimmi antoi tervetuliaisiksi pusuja monta
minuuttia <3. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jimmy oli hoitanut marsuja hyvin, mutta kynsiä hän ei
uskalla leikata, joten sen tein ensi töikseni. Voi Pimu, mikä draamakuningatar
susta on tullut! Tipu sen sijaan antoi oikein nätisti sekä putsata korvat että
leikata kynnet. Tipu-papana on saanut kivasti massaa ja kokoa lisää poissa ollessani.
Mimmi ”mysteerivaivojen kuningatar” tarjoili tällä kertaa korvastaan erittäin
omituisen ”suikaleen” likaa, ja lisäksi sen etuvarpaassa on jälleen kummallinen
kupla, joka viimeksi katosi parissa päivässä. Hupakon ja Tyllerön rasvarauhaset
pitää pestä tänään. Laitoin niihin eilen öljyä liottamaan vahaa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eukko on vähäsen reppana huonon ihonsa kanssa. Koska sitä ei
ole vähään aikaan harjailtu tai sormin harottu turkkia, iho oli melkoisen
kökköhilseinen. Tassut olivat rasvauksen tarpeessa. Peppu oli myös vähän
pissainen ja takajalan viereen on ilmestynyt karvaton laikku. Luulen, että se
on ehkä nyppinyt itse karvat, koska vieressä oli pieni pissarasta, jota en edes
pesemällä saanut aukeamaan. Jouduin parturoimaan karvan lyhyeksi ympäriltä.
Pitää katsella tarkemmin, että makuupaikat pysyvät puhtaina. Eukko on niin
kiintynyt loikoiluun, että luulen tämän johtuvan siitä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lisäksi Eukko kerta kaikkiaan i n h o a a kaikkea harjaamisen
kaltaistakin. Se pissasi mun syliin ja papanoi 25 papanaa kymmenessä minuutissa
O_________o. Raukka on varma, että harjaaminen päättyy elävältä syömiseen tai
jotain. Ehkä ihoa myös aristaa, kun hilseinen karva hautoo siitä. Noh, pakko se
nyt on kumminkin taas ottaa muutaman kerran viikossa aikatauluun, koska tuntuu,
että se on parhaiten toimiva konsti. Samalla voin rasvata tassut. Eukon paino
on hieman noussut, mutta lihasta on kyllä kadonnut. Sen kylkiluut tuntuvat
jonkin verran. Karva on myös ohentunut. Muuten Eukkolainen on virkeä ja syö
hyvällä halulla, joten uskon, että nämä ovat oireita vanhenemisesta kunnes
toisin todistetaan. Pidän senioria tästä eteenpäin tarkemmin silmällä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tein ennen Japaniin lähtöä päätöksen, että leikkautan
Hupakon ja Tyllerön munasarjakystat eli sterkkaan ne. Leikkaus on jo nyt
maanantaina 14.3. Päätös johtuu siitä, että Hupakko on paisunut paljon lyhyessä
ajassa ja sen on vaikea jo liikkua, ja Tyllerön kiima on jälleen päällä. Ainoa
pysyvä ratkaisu kystiin on valitettavasti leikkaus. Leikkauksessa on toki
riski, ja maanantaina on tietysti ennen leikkausta konsultaatio. Toivon,
etteivät Hupakon kystat ole liian suuret leikattaviksi. Halusin leikkauttaa
tytöt yhtä aikaa, jotta joudun vain kerran hoitamaan leikkauksen toipilasvaiheen,
joka saattaa olla hankalakin. Lisäksi tytöt saavat toisistaan seuraa
toipumisvaiheessa, kun ne pitää erottaa muista. Toivon ainakin, että ne saa
pitää yhdessä, koska Tyllerö ei oikein kestä olla erotettuna muista. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Olen itse aika pessimistinen marsujen leikkausten suhteen,
enkä ryhdy tähän mielelläni, mutta tuntuu, että ainoastaan leikkauksella voin
parantaa tyttöjen elämänlaatua. Pidän tätä siis oikeana päätöksenä, vaikka olen
tietoinen siitä, että leikkaus ei ole ehkä täysin välttämätön. Koskaan ei
kuitenkaan voi tietää milloin puhkeavat, mikä olisi kohtalokasta marsuille joka
tapauksessa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Pessimistinen minä
ajattelee optimistisesti, että jos tässä käy huonosti, niin olen kuitenkin
antanut leikkaavalle lääkärille arvokkaita kokemuksia, jotka hyödyttävät
tulevaisuudessa muita marsuja. Tosin lääkäri on erittäin kokenut näissä
leikkauksissa, mutta Suomessa ei taideta naarasmarsuja kovinkaan paljon leikata
ylipäätään verrattuna joihinkin muihin maihin. Joten peukut siis pystyyn, että
kaikki sujuu mahdollisimman hyvin! On siis erittäin mahdollista, että kaikki sujuu
hyvin, mutta yritän henkisesti varautua vastoinkäymisiin, jotta en sitten heti murru, jos joudumme vaikeuksiin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-44352122210020896472016-02-23T21:39:00.001+02:002016-02-23T21:39:24.343+02:00Kuvia ja japanomaniaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tämä tyttö lähtee huomenna Japaniin pariksi viikoksi! Juhuu, tätä on odotettu <3! Marsu taitaa olla japaniksi morymotto, oikein hyvä sana mielestäni. Kyseessä on keikkareissu, muuten varmasti kävisin jossain eläintarhassa katsomassa marsujen ruokinta-aikaa, oon katsonut söpöjä videoita semmoisista. Hieman on vielä pakkaamiset kesken, mutta ei pahasti. Koska päähän nyt ei mahdu paljon kummempaa kuin surinaa, lopetan löpinät ja laitan muutamia suht tuoreita kuvia iloksenne. Tavataan taas maliskuun puolella!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-jkerBPxcavQ/VsyyiYtQIKI/AAAAAAAAArM/_YeLRqf1PgU/s1600/DSC_0609.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="424" src="https://4.bp.blogspot.com/-jkerBPxcavQ/VsyyiYtQIKI/AAAAAAAAArM/_YeLRqf1PgU/s640/DSC_0609.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-gZqO-_HczwI/Vq4PLxWvMeI/AAAAAAAAApI/vuXtX7olqvI/s1600/DSC_0311.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-gZqO-_HczwI/Vq4PLxWvMeI/AAAAAAAAApI/vuXtX7olqvI/s640/DSC_0311.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Pqf2MAbtfe8/Vq4PlFYV4FI/AAAAAAAAApY/n5RzfQPLSzk/s1600/DSC_0333.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-Pqf2MAbtfe8/Vq4PlFYV4FI/AAAAAAAAApY/n5RzfQPLSzk/s400/DSC_0333.JPG" width="265" /></a><a href="http://4.bp.blogspot.com/-KCLvkjAs4dQ/Vq4PYAnkdSI/AAAAAAAAApQ/D5tlLt5kMfg/s1600/DSC_0216.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-KCLvkjAs4dQ/Vq4PYAnkdSI/AAAAAAAAApQ/D5tlLt5kMfg/s400/DSC_0216.JPG" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-Em6DD6FCWvY/Vq4QFWDuazI/AAAAAAAAApo/4mokF7j7f9o/s1600/DSC_0321.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-Em6DD6FCWvY/Vq4QFWDuazI/AAAAAAAAApo/4mokF7j7f9o/s400/DSC_0321.JPG" width="266" /></a></div>
<br />
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-7Q_GzPpOfrE/Vq4P2A4CDtI/AAAAAAAAApg/9-0pmnhp7_4/s1600/DSC_0328.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-7Q_GzPpOfrE/Vq4P2A4CDtI/AAAAAAAAApg/9-0pmnhp7_4/s400/DSC_0328.JPG" width="266" /></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-CuEIl2mUZzM/Vq4Sfzq5JQI/AAAAAAAAAp0/6W7FoimqIyw/s1600/DSC_0196.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://1.bp.blogspot.com/-CuEIl2mUZzM/Vq4Sfzq5JQI/AAAAAAAAAp0/6W7FoimqIyw/s640/DSC_0196.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-CV6ftF56zTk/Vq4S6Y_yQZI/AAAAAAAAAp8/LnLOHbVsmEE/s1600/DSC_0169.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://4.bp.blogspot.com/-CV6ftF56zTk/Vq4S6Y_yQZI/AAAAAAAAAp8/LnLOHbVsmEE/s640/DSC_0169.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-WJBFjrO0Tds/Vq4TElXvrlI/AAAAAAAAAqE/L9EHf9GmMGY/s1600/DSC_0200.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-WJBFjrO0Tds/Vq4TElXvrlI/AAAAAAAAAqE/L9EHf9GmMGY/s640/DSC_0200.JPG" width="426" /></a></div>
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-77491589944412562292016-02-15T11:58:00.000+02:002016-02-15T20:11:23.552+02:00Jälleen asiaa kuivikkeesta ja heinästäKävin työn puolesta pari viikkoa sitten Vuosaaressa, ja käväisin nopeasti eläinliikkeessä kaupassa käynnin yhteydessä. Punaisesta pallosta ilokseni löysin monta säkkiä Puron syysheinää, ja syöksyinkin suu vaahdossa heti hamstraamaan neljä kahden kilon säkkiä. Myyjä oli vähän hämmentynyt ja tiedusteli onko mulla hevonen. Sanoin, että melkein ;).<br />
<br />
Lemmikkiexpressin syysheinä loppui sopivasti samoihin aikoin, mutta ehdin hetken vertailla laatuja. Täytyy sanoa, että Puron syysheinä on kyllä näistä kahdesta kirkas voittaja. Oli pitkään tuntunut, ettei tuo vanha heinä kulu millään, ja nyt heinäseimet pitää täyttää joka aamu, koska marsut oikein ahmivat Puron heinää. Olen siis tyytyväinen. Luulen, että mun pitää alkaa käydä kerran kuussa hakemassa neljä säkkiä jostain kauempaa. Näyttäisi, että heinämenekki meillä on suunnilleen kaksi kiloa 6-7 päivässä. Kunpa tuota heinää vaan saisi lähempää, mutta ei se varmaan hirveän paha ole kerran kuussa lähteä kauemmaskaan.<br />
<br />
Uutta kuivikerintamalla on, että saan vihdoin kokeilla hamppukuiviketta. Pitkään on kiinnostanut kokeilla, mutta en ole saanut aikaiseksi. En tiedä muistanko nyt väärin, että jossain vaiheessa ei ollut mahdollista tilata suoraan Hamppukaupasta pienempiä määriä hamppupaaleja, vaan ainoa vaihtoehto oli nouto tai sitten toimitus oli sen verran kallista, ettei tullut kokeiltua. Nyt tilasin kolme paalia, ja toimituskulut siihen päälle olivat suunnilleen neljännen paalin verran lisää hintaa. Jos hampun kulutus on samaa luokkaa kuin purun, niin pidän hintaa kohtuullisena, sillä tällä määrällä mentäisiin kolme seuraavaa kuukautta, eli kuluja tulisi 20€/ kk kuivikkeesta. Toimituksessa oli vähän ongelmia, mutta Hamppukauppa toimi hyvin, kun kerroin heille tilanteesta.<br />
<br />
Kannustimena kuivikekokeiluun on Eukon tassujen tilanne. Sen takatassut ovat olleet nyt huonossa kunnossa. Iho punoittaa ja on alkanut jopa vähän kuoriutua tassunpohjista. Olen rasvaillut tassuja, ja se auttaa kyllä, mutta ajattelin kuivikkeen vaihdon vähemmän kuivattavaan mahdollisesti auttavan enemmän. Katsotaan.<br />
<br />
Lisäksi Laatulastu, jota meillä on edelleen vähän jäljellä, ei ole mielestäni paras mahdollinen kuivike. Hassua sinänsä, koska kuvittelin aina halunneeni juuri Laatulastun tapaisen kuivikkeen! Laatulastu ei pölyä kovin paljon ja on siistiä käyttää - tosin hamppu pölyää vielä paljon vähemmän. Mutta koska lastut ovat isoja, ne eivät olekaan erityisen imukykyisiä ja hajua tulee jonkin verran enemmän ja nopeammin kuin purussa. Isot raskaat lastut litistyvät helposti kovksi ja märäksi alustaksi, ja olen käyttänyt lastun päällä paljon heinää pitämään marsujen tassut kuivina ja puhtaina. Nyt sekoittelen loput lastut hamppuun.<br />
<br />
Hamppu vaikuttaa näin yhden käyttökerran jälkeen aika hyvältä! Nyt on viides päivä menossa, ja aion juuri siivota, mutta haju ei ole vielä ollenkaan paha. Laatulastu haisisi tässä vaiheessa voimakkaasti jo toista päivää pissalta.<br />
<br />
Hampun ominaishaju on hauskan multainen, muistuttaa kasvihuonetta. Hajun tuntee tosin vain, jos tunkee nenän aivan kiinni kuivikkeeseen, eli se haisee selvästi vähemmän kuin puru. Purun hajusta tosin ihan tykkäsin, mutta välillä purussa oli turhan voimakas tärpätin haju, joka ei ollut niin kiva varmaan marsuillekaan. Hamppu ei pölise, ja harmahtava vaalea värikin on ihan kiva. Käsituntuma hampussa on vähemmän kuivattava kuin purussa, se vaikuttaa jopa vähän kosteuttavalta. Saa nähdä millainen imukyky on, sen näkee nyt siivouksen yhteydessä.Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-15446210993385448332016-02-14T17:34:00.002+02:002016-02-14T17:34:21.552+02:00Hyvää ystävänpäivää!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-AYlEHGE_Iik/VsCeZmQjKII/AAAAAAAAAq8/jFOynB8roNY/s1600/pusu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="456" src="https://3.bp.blogspot.com/-AYlEHGE_Iik/VsCeZmQjKII/AAAAAAAAAq8/jFOynB8roNY/s640/pusu.jpg" width="640" /></a></div>
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3986858737453990595.post-46995424482797759712016-02-05T15:04:00.002+02:002017-09-08T17:59:50.687+03:00"Kuiii"-nka lauma syntyy?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /><br /><br /><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-oLdRrXXWFiM/Vq4T-sWjjAI/AAAAAAAAAqc/UlRqsakjicw/s1600/DSC_0266.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://3.bp.blogspot.com/-oLdRrXXWFiM/Vq4T-sWjjAI/AAAAAAAAAqc/UlRqsakjicw/s400/DSC_0266.jpg" width="325" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Miksi puhut vaan siitä papanasta, huomioi nyt minuakin!"</td></tr>
</tbody></table>
<br />Pikkumarsu Tipu-Papana on nyt kotiutunut hienosti. Tällä kertaa laumaantuminen kesti suunnilleen kuusi päivää uuden tulokkaan saapumisesta. Tunnistan tässä prosessissa joitain samoja vaiheita kuin edellisissäkin uuden lauman jäsenen kotiuttamisissa.<br />
<br />
Ajattelin vähän eritellä omia aatoksiani jälleen marsun laumasielunelämästä <span style="font-size: xx-small;">(tuli tästä aasinsiltana mieleen, että meidän yrityksellä, joka sattuu olemaan myös bändi on ryhmähenkivakuutus. Naurattaa aina kun se saapuu..)</span>. Siitäkin syystä, että meidän lauma on naisjohtoinen ja -valtainen, ei samat jutut varmaankaan päde urosten johtamiin sekalaumoihin (tai en mä tiedä, ehkä naaraskin voi olla johtajana sekalaumassa?) tai uroslaumoihin, Ja kaikkein eniten varmaankin vaikuttavat laumaantumisprosessiin laumanjäsenten persoonat ja temperamentit, eli kaikki laumat ovat erilaisia. <b>Olisi kiva tietää millaisia laumanmuodostuskokemuksia muilla on! Sujuuko aina hyvin vai vaihteleeko prosessi paljon?</b><br />
<b><br /></b>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-3ggwvbKfnKA/Vq4T-qTMoyI/AAAAAAAAAqY/yYjryf0HzgM/s1600/DSC_0267.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-3ggwvbKfnKA/Vq4T-qTMoyI/AAAAAAAAAqY/yYjryf0HzgM/s400/DSC_0267.jpg" width="325" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">"Katso nyt, osaan hienoja juttuja"<br />
<div>
<br /></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Näin kotiutuminen tällä kertaa eteni:<br />
Laitoin Tipun puhdistettuun häkkiin aidalla erotettuna siksi aikaa, kun kävimme syömässä ulkona. Näin se sai hetken aikaa hengähtää pitkän matkustuspäivän jälkeen ennen muiden kohtaamista. Illalla päästin kaikki samaan tilaan. Tipu oli arka aluksi, ja siirtyi pois tieltä jonkun lähestyessä. Kaikki kävivät kuitenkin nuolemassa sen korvat, mutta jättivät sen muuten aika lailla huomiotta. Vähän kuin eivät olisi hoksanneetkaan, että joku uusi on tullut taloon. Tipu pysytteli poissa isojen possujen tieltä sen illan, mutta seurasin, että se uskalsi käydä syömässä ja juomassa. Ensimmäiset kuikutukset ja höpötyksetkin kuulin heti ekana iltana.<br />
<br />
Toisena päivänä jatkui muuten sama kaava, mutta Tipu sai muissa hämmennystä aikaan säpsähtelemällä uusia ääniä ja muita outoksia ja singahtelemalla äkkiarvaamatta jonkun edestä tai takaa törmäillen matameihin matkallaan. Yleensä syyllinen ehti salamana jo paeta paikalta, kun iso possu nosti närkästyneenä nenänsä heinästä katsoakseen, kuka oli "hyökkäyksen" takana, ja yleensä näki vain jonkun vanhan laumakaverin, jonka kanssa alkoi ankara suukopu rauhaa ja yksityisyyttä loukkaavasta tunkeilusta. Eli toisena päivänä Tipunen sai olla rauhassa, mutta muut selvittelivät välejään uhoten ja naksutellen. Varmaan se myös kuuluu asiaan, että muiden pitää selvittää arvojärjestys uudestaan, kun laumatilanne muuttuu. Ainoastaan Eukko sai olla rauhassa. Tulkitsen sen johtuvan sen johtajan asemasta, joka ei ole horjuvaa sorttia.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><br />
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-Uo0XRt49G1Y/Vq4T-gzn-UI/AAAAAAAAAqU/UvkjONpfAyA/s1600/DSC_0277.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-Uo0XRt49G1Y/Vq4T-gzn-UI/AAAAAAAAAqU/UvkjONpfAyA/s400/DSC_0277.jpg" width="325" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;">"Näin se papana ei ainakaan osaa tehdä."</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kolmatena päivänä Tipu alkoi saada kyytiä Pimulta ja Mimmiltä sekä jonkin verran Tylleröltä. Ehkä siksi, että Pimu ja Mimmi ovat laumajärjestyksen hännillä, niiden pitää näyttää uudelle tulokkaalle, mistä kana pissii. Hupakko ei yleensä osallistu kiistoihin, ja Tyllerökin näpäytti Tipua vain jos se oli sen tiellä. Pimun näin jahtaavan Tipua pariin otteesseen aggressiivisen oloisesti ja nappaavan kerran sen pyllykarvoja suullisen voiton merkiksi. Mimmi taas ei antanut Tipun syödä pellettiä rauhassa vaan ajoi sen ankarasti pois kipolta. Tipu ei vielä uskaltanutkaan syömään aamupellettiä yhdessä muiden kanssa, eikä ollut kiinnostunut tuoreruoasta. Muuten kyllä uskalsi liikuskella ympäriinsä ja söi heinää hyvällä ruokahalulla, vaikka tuli usein ajetuksi pois muiden seurasta.<br />
<br />
Hempeässä ihmissielussa tuntui pahalta katsoa, kun toinen sai köniinsä ihan äkkiarvaamatta ja joutui olemaan varuillaan, vaikkei mielestäni tehnyt mitään <i>väärin </i>tai <i>pahaa.</i><br />
<br />
Mutta marsuthan eivät ole ihmisiä. Ja tämä laumajärjestyksen selvittäminen taitaa olla niille melkoisen tärkeä toimenpide, joten tietenkin annoin marsujen selvittää välinsä. Haavoja ei ainakaan tähän mennessä ole tullut lainkaan, vaikka Tipu onkin menettänyt pyrstösulkiaan (hihi). Mutta sydäntä särki niiden muutaman päivän aikana, kun näin, että ei sitä vielä oltu hyväksytty laumaan jäseneksi, vaan raukka oli ulkopuolinen.<br />
<br />
Meillä Pimu on ollut kaikkein nopein sopeutuja, siinä taisi mennä vain pari päivää. Mimmi oli hitain. Mimmiä taidettiin kiusata melkeinpä kuukauden verran ennen kuin se sai rentoutua muiden läsnäollessa, ja se joutui oleilemaan yksin jossain nurkassa tai toisessa kerroksessa. Silloin asialla oli eniten Eukko. Ehkä lauma oli niin pieni, että johtajan piti pitää kuria.<br />
Hupakolla ja Tylleröllä oli närää aluksi muiden kanssa ehkä parin viikon ajan, ja sitten toistensa kanssa, koska ne ovat sisaruksia. Teini-iässä tuli toinen nahisteluvaihe, kun niiden piti päättää keskinäinen asemansa laumassa. Mutta pentuina niille piti kuria Akka, joka jaksoi aika pitkään pitää liiankin tiukkaa jöötä. Eukko joutui puuttumaan siihen yhdessä vaiheessa, kun Akalla meinasi mennä överiksi. Sen kurinpalautuksen jälkeen oli heti rauhallisempaa.<br />
<br />
Naaraat taitavat pääasiassa ratkaista kiistansa kitisemällä toisilleen, eli fyysisesti harvemmin käydään kiinni. Näin ainakin meillä. Luulen, että tämä tapa on hitaampi kuin nujakoimalla ratkaistu riita, mutta toki myös vähemmän fyysistä vahinkoa aiheuttava. Joskus jokin kiista jatkuu niin kauan, että omistajalla alkaa mennä hermot jatkuvaan nalkutukseen, joka kuuluu marsuaitauksesta.<br />
<br />
Muistaakseni neljäntenä tai viidennen päivän aamuna löysin Tipun syömästä heinää sovussa samassa purulaatikossa muiden kanssa ja pellettiäkin se sai heti syödä täysin häiriöttä tunkien päänsä ahnaasti muiden kanssa vuorotellen kuppiin, Se näky lämmitti sydäntä <3 Ero oli oikeasti tosi iso. Näki heti, että Tipu on nyt osa laumaa, eikä sen tarvitse hiipiä seiniä pitkin varoen astumasta muiden varpaille. Löysin karvatuppoja parista paikasta sen yön jäljiltä, joten ehkä välit oli sitten saatu tukkanuottasila selvitettyä. Joka tapauksessa Tipu on nyt kaikkien kaveri. Tuoreruokakin alkoi pikkuhiljaa kiinnostaa, vaikka Tipu näyttää vielä olevan siitä vähän ihmeissään. Tipu taitaa olla nirso, mutta ottaa mallia muista vähitellen. Ensin se ei edes haistellut ruokaa, mutta nyt syö jo kokonaisia paloja ainakin tomaattia ja paprikaa. Painokin on lähtenyt oikein mukavaan nousuun alun paikoillaan junnaamisen jälkeen.<br />
Hassua pikku-Tipussa on se, että se kuikuttaa kaikista lujiten ja hassusti venytellen kui-äännettä, ihan aluksikin, vaikka se tarjoiltava ruoka ei sitten silloin kiinnostanutkaan. Mutta kaikessa pitää selvästi olla mukana <3! Pimu meni yli-innokkkasta kuikutuksesta ihan sekaisin ja alkoi sirkuttamaan. Otin siitä videon, pitääpä lisätä tännekin myöhemmin.<br />
<br />
Tipu (jonka nimeä yritän kovasti muuttaa Papanasta sivistyneemmäksi, mutta Jimmy ei ole vielä suostunut vaihtamaan kutsumanimeä) on ihana tyyppi. Jotenkin erilainen kuin muut (tai no kaikkihan näistä on ihan yksilöitä, mutta kuitenkin). Kiinnostaa miten sen luonne tästä kehittyy, koska jotkin asiat sitä vielä säpsähdyttää, joten varautuneisuutta on ilmassa. Sylissä se vaikuttaa oikein rohkealta ja rennolta, ja kiinniottaminenkin ja punnitseminen on helppoa tuon kokoiseksi saippuapalaksi. Pellettikupilta se ei siirry, vaikka ihmiskäsi heittelee lisää pellettiä kulhoon, vaikka muulloin vielä ujostuttaa <3.<br />
<br />
<br />Leenihttp://www.blogger.com/profile/17595633772805922375noreply@blogger.com2