Mimmi lääkärissä

Oon tosi huolissani meidän Mimmistä. Mimmi on laihtunut 850 grammasta 680 grammaan. Ainahan Mimmi on pieni ollut, mutta nyt se todella on luiseva. Edellinen punnitus oli lokakuun alkupuolella, joten kolmessa viikossa tämä on tapahtunut. Tuntuu pahalta, etten ole huomannut aiemmin, kun oon ollut poissa niin paljon. Pirteä se on, mutta eilen huomasin, että näyttää nukkuvan omituisesti kököttäen ja silmät näyttävät vähän sameilta. Mimmi syö ja juo kyllä, mutta ilmeisesti ei sitten ruokaa mene tarpeeksi alas. Hieman kipeältä vaikuttaa välillä lyhyitä hetkiä, muuten iloiselta itseltään. Pelästyin tosiaan kun näin vaa'an lukeman, vaikka jo käsitunutumalla huomasin, että Mimmi tuntuu kovin kevyeltä.
Soitin tietysti luottopaikkoihini (Sovetiin ja Tammiston Univetiin), mutta ei niissä ollut aikoja tälle päivälle. Jouduin siis menemään Univetin toimipisteeseen Mankkaalle, jossa oli kuulemma osaava pieneläinlääkäri. Soitin ensin Espoon eläinsairaalaan (myöskin Univet), ja siellä sanottiin, että marsua pitäisi paastottaa ennen mahdollista rauhoittamista (jota onneksi ei tarvittu). Onneksi en totellut sitä käskyä. Pitää antaa palautetta sinne epäammattitaidosta. Lääkäri Mankkaalla oli ihan mukava, mutta ei tutkimuksissa mitään kummempaa selvinnyt. Hampaat ovat kuulemma kunnossa. Sitä itse ensin epäilin, koska näin Mimmin pari kertaa vääntelevän naamaansa syödessään, vaikka suurimmaksi osaksi suun liike on ihan normaali. Saatiin antibioottikuuri kymmenelle päivälle mahdolliseen piilevään tulehdukseen, ja aion myös oman tuntemuksen (ja Aidan hyvän neuvon, kiitos!) mukaan antaa kipulääkettä, vaikka sitä ei lääkäri määrännyt. Sitä löytyy jo valmiina kaapista onneksi. Lisäksi syötän Mimmille pellettiä, kauraa ja tukiruokaa, ja terveen marsun papanaa pitämään mahaa kunnossa.