Marsukirjallisuutta osa 1 "Marsut eivät pure"

Mulla on pienimuotoinen harrastus: hankin marsukirjoja, pääasiassa kirppiksiltä. Muutamia olen ostanut ihan kirjakaupoistakin, mutta tykkään eniten vanhoista kirjoista. Ehkä siksi kun niistä ei tule niin paha mieli. Marsukirjoissa kun tuppaa olemaan aika paljon virheellistä ja usein jopa haitallista tietoa. Uusissa kirjoissa ei ehkä ole niin mielikuvituksellisia "faktoja", kuin vanhoissa, mutta kyllä niissäkin paljon virheitä on. Vanhoista kirjoista voin kuitenkin ajatella, että mikään marsu ei ainakaan enää kärsi virheellisten ja haitallisten tietojen takia, ja ne osaa ottaa enemmän huumorin kannalta. Aina kun näen marsukirjan kirppiksellä, niin se lähtee mukaan. Jos jaksaa olla kärsivällinen, niin moni kirja tulee lopulta vastaan Ilmaiset-osastollakin. Yleensä en kuitenkaan viitsi riskeerata, jos kirja on vanha.  Sitä paitsi, eivätpä nuo kirppishinnat päätä huimaa.   Kirjat on pääasiassa suomenkielisiä, mutta on mulla englanninkielisiäkin.

Esittelen kokoelmastani ensimmäisenä Lapsen lemmikkieläimiä. Se on saksalaisen Christine Adrianin kirjoittama, erilaisia lemmikkieläimiä esittelevä teos vuodelta1978. Koska marsuosio on niin lyhyt, laitan sen tähän kokonaisuudessaan. Valitettavasti tästä puuttuu neljä sivua, koska kirjan keskiaukeama on tippunut. Lukekoon ken haluaa :). Kirjan yleinen tyyli on varsin saarnaava ja kaikkitietävä, mutta on joukossa paljon asiaakin. Alussa on pitkä osio lähinnä kasvatuspsykologiaa eri ikäisistä lapsista ja heidän valmiuksistaan lemmikin hoidossa.

Äidilläni muuten oli lapsuudessaan tämä kirja. Hänen marsunsa elikin sitten kaksi vuotta. (No, se marsu taisi oikeasti olla hänellä 70-luvun alussa, jollei 60-luvun puolella. Joka tapauksessa sillekin syötettiin pelkkää kuivaruokaa heinän sijaan.)

Kirjan hyviä ja huonoja puolia:

+ asumukseksi kehotetaan hankkimaan suuri häkki (ei kyllä sanota kuinka suuri)
+ marsu kehotetaan päästämään välillä jaloittelemaan häkkinsä ulkopuolelle
+ c-vitamiinin ja ravinteikkaan ravinnon merkitystä on korostettu
- ruokalistalla on ensimmäisenä puristeet eli pelletit. Kuiva heinä tulee listalla viimeisenä.
- marsu on kirjoittajan mielestä hyvin tylsä eläin, ja siksi se sopii ainoastaan taaperoiden lemmikiksi.
- marsun luonto laumeläimenä on tunnettu, mutta kirjoittajan mielestä lapsi voi korvata helposti lajitoverin.
- myynti-ikä on kirjan mukaan kaksiviikkoisena

Marsutietouspaketin alussa on omituinen tarina purevasta Muck-marsusta, jonka logiikkaa en kyllä yhtään ymmärrä, vaikka se on olevinaan kovinkin oivaltava kertomus... Kannattaa lukea (klikkaa sivut suuremmiksi). Se on niin pitkä etten jaksa litteroida sitä tähän. Tässä muutamia muita parhaita paloja kirjasta:

" Marsun voi huoletta antaa pikulapsen käsiin. Peruskoululapsetkin leikkivät mielellään hetken rauhallisen eläimen kanssa. Mutta innostus laimenee nopeasti. Minä en hankkisi marsua yli neli-, viisivuotiaalle lapselle. Sillä eläimestä on huolehdittava jopa kahdeksan vuotta - lapsen kiinnostus on yleensä lyhyempiaikaista."

"Kesy marsu on uskomattoman kärsivällinen. Lapsi voi hyväillä sitä sydämensä halusta, kannella sitä sylissään ja jopa viedä kävelylle nukenvaunuissa. Mutta leikkikaveriksi marsusta ei ole. Enintään se oppii tuntemaan nimensä."

"Marsuja voi huoletta pitää yhdessä kääpiökaniinien kanssa".

" Ruoka: ... Kaalia annetaan vain vähän, koska se saa virtsan haisemaan. ... Jotta hampaat pysyisivät lyhyinä, marsuille annetaan tuoreita oksia, kovaa leipää ja vaikkapa koirankeksejä. ...  "
" Märkä ruoka - seurauksena koliikki."


"Parasta niissä on kuitenkin se , että ne eivät taatusti pure - eivät ainakaan muita kuin marsuja."


" Ihmisaroista aikuisista eläimistä ei koskaan tule pesunkestäviä lasten lemmikkejä. Pikkumarsun on päästävä heti kolmiviikkoisena lapsen hellään hoivaan.

" Joskus voit olla vähän pettynyt ja harmitella "tyhmää" eläintä."