Ongelmaheiniä ja heinäongelmia

Valittelinkin jo aiemmin sitä, että olen joutunut vaihtamaan heinää. Olin ostanut saman tilan heinää vuodesta 2002 tai 2003 asti, ja ollut siihen hirmu tyytyväinen, joten harmittaa. Lähieläinkauppa vaihtoi heinäntoimittajaa, koska tällä toimittajalla oli kuulemma niin usein heinä homeessa. Tämä uusi syysheinä mun mielestä ei ollut oikein mistään kotoisin kun pussit olivat minipieniä ja heinä pelkkää kortta. Löysin onneksi ihan kelvollista syysheinää vähän matkan päästä Ison Omenan suht uudesta Megaeläin-eläinkaupasta. Tässä heinässä on vain se ongelma, että heinänkorret ovat hirmu lyhyitä ja suoria, joten en voi oikein tarjota marsuille samanlaista riemua aiheuttavaa heinäkasaa suoraan purun päälle, kuin aiemmin. Sekin on harmillista koska marsut tykkäsivät siitä niin, mutta nämä lyhyet korret talloutuvat saman tien puruihin (lue: pissaan ja papanoihin), minkä jälkeen se ei enää ekllekään kelpaa. Paljon heinää meni siis hukkaan.

Tässä mun systeemissä on kuitenkin vaikea keksiä kapeaa heinäseimeä, jonka voisi laittaa jonnekin muualle kuin kaltereihin kiinni. Kaltereihin kiinni en halua sitä siksi, että sitten heinää olisi lattialla joko häkin edessä tai sen takana, eikä kumpikaan vaihtoehto paljon houkuttele. Ja kapea sen on syytä olla siksi, ettei se vie tolkuttomasti elintilaa marsuilta. Aitauksessa on lisäksi yksi heinäseimi vessalaatikossa ja pikkuvessalaatikoissa on myöyrimisheinää. Tykkään systeemeistä, jotka ovat sekä marsujen, että siivoajan (siis minun) mieleen. Siksi kehitin tällaisen systeemin, joka on nyt prototyyppivaiheessa, ja koekäytössä valvovan silmän alla (kamala siivo, tänään on purujenvaihtopäivä):

Akka esittelee heinätelinettä ja kauhistunutta ilmettään kameralle. Tai oikeastaan tuo on sellainen silmien pullistelu, kun se yrittää nähdä paremmin mitä tapahtuu.

Kyseessä on keskeltä ylös taivutettu taikakuutio, joka on nippusiteillä kiinni puolikkaassa taikakuutiossa, joka on haudattu puruihin. Taikakuutio on (toivon mukaan) taivutettu niin kapeaksi, ettei marsulle tule himoa tunkea sinne väliin. Ainakaan vielä en ole sellaista todistanutkaan. Kuvassa se näyttää vähän leveämmältä kuin todellisuudessa. Päältäkin tietysti seimeen voisi kiivetä. Jätin siis varmuuden vuoksi sivut auki, että ahdinkoon joutunut marsu pääsisi tarpeen vaatiessa helposti ulos. Vähän olen huolissani, että joku onnistuisi venäyttämään tai katkomaan jalkansa härpäkkeeseen jos sinne päättäisi sukeltaa. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, ja possut tykkäävät telineestä.