Ulkoilua ja jännitystä

Mimmin hymyhuulet ja Hupakko.

Marsut pääsivät pari päivää sitten ensimmäistä kertaa ulkoilemaan nurmikolle. Kerrostalon pihalla se ei olekaan ihan helppoa. Yritin valita mahdollisuuksien mukaan koiranpissattoman ja rauhallisen paikan. Ihan mukava siinä loppujen lopuksi oli lukea lehteä samalla kun seuraili hyvin viihtyvien marsujen touhuja, mutta pari ohikulkenutta koiraa hieman stressasivat. Kävelytie oli tosin aika kaukana valitsemastani paikasta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Järjestelin marsuja varjostaneen kankaan sillä tavalla, että siitä tuli myös näköeste tielle päin. Lisäksi olin laittanut kaikki marsut minuutin kuljetuksen ajaksi kissankoppaan, joka oli aavistuksen liian pieni viidelle marsulle.. Seuraavalla kerralla pakkaan marsut vähän väljemmin.  Akka taisi seistä Hupakon päällä koko kuljetuksen ajan. Lisäksi kopassa ollut pyyhe oli ihan painava ja märkä hermopissoista.

Ulkoiluaitauksena oli kompostikehikko, jota tällä kertaa oli käytössä kuusi palasta. Muistaakseni yksi palanen on 1m leveä eli aitauksen koko oli 2m X 1m. Olen kerran uloiluutanut marsuja taikisaitauksessakin tarkan valvovan silmän alla, mutta läheisen päiväkodin lapset olivat silloin jonossa ihmettelemässä marsuja. Esittelen kyllä kotioloissa marsuja mielelläni lapsille, mutta marsut eivät taida pitää kovin rentouttavana voikukilla päähän heittelyä.. Lisäksi oli vaikea vakuuttaa lapset siitä, että marsuja ei saa nostaa syliin tai silittää niiden ulkoillessa. Korkeamman aidan yli tällainen toiminta olisi paljon vaikeampaa. Tällä kertaa lapsia ei tosin näkynyt koska olin ajoittanut ulkoilutuksen iltaan.

 Kompostiaitojen päällä oli pöytäliina pyykkipojilla kiinnitettynä varjostamassa ja luomassa turvallisuudentunnetta. Tosin se toimi myös sateensuojana, sillä kohdallemme osui kymmenen minuutin pieni kuuro, jota ei näkynyt säätiedotteessa... Ihmisillä ei tietenkään sateensuojia ollut. Tuntui vähän hölmöltä istuskella sateessa pinikillä, mutta emme halunneet heti luovuttaakaan. Olimme siinä pihanurmella poikaystäväni ja marsujen kanssa kaiken kaikkiaan vähän yli tunnin. Akka oli Mimmin yllättäen ohella rohkein ja Tyllerö suurin jänishousu. Se viihtyi kantokopassa varmaan puolet ajassa ja harjoitteli ilmeisesti siellä takajaloilla seisomista, mitä siitä selvää sain.. Tässä hieman kuvia marsujen seikkailusta:

Aluksi vähän jännitti (Akka huitelee jo kaukana taustalla).

Sitten jo vähän rentouduttiinkin (Tyllerö edelleen kopissa).

Eukko kävi rohkaisupussaamassa hannari-Tylleröä.

Linssilude-Mimmi ja apila.

Eukko ja Akan ja Tyllerön peffat sekä Hupakon naama.