Postaus nro 100!

Mukavaa alkavaa joulukuuta! Mulla on ollut suorituspaineita, kun huomasin, että edellisen postauksen numero oli 99, joten 100 pitää olla jotain erityistä! Mieleen tuli, että en ole ennen kysynyt teiltä lukijoilta, olisiko teillä toiveita postausten suhteen. Joten nyt saakin vapaasti toivoa mitä vain aihetta maan ja taivaan välillä, ja kysymyksiäkin saa heitellä kommenttilootaan!

Pikkujoulun kunniaksi julkaisen lyhyen videon, jossa näkyy meidän olohuone, ja Mimmi lip-synkkaa aika vakuuttavasti "Ei itkeä saa, ei meluta saa" :D. Ja Tyllerö ei taida saada joululahjoja lainkaan, jos tätä ohjetta noudatetaan. Huomenna pitää taas mennä hoidattamaan munasarjakystia, koska Tyllerön käytös on mennyt ihan mahdottomaksi.

Ajattelin tehdä tästä tällaisen muistelupostauksen 100 tekstin kunniaksi. Olen pitänyt blogia nyt virallisesti puolitoista vuotta. Aloitin toukokuussa 2014. Siirsin silloin kaikki päiväkirjamerkintäni tänne blogin puolelle, koska mulla oli jokin ylimaallinen ennakkoaavistus, ja halusin tekstini johonkin itselleni talteen. Foorumi kaatuikin siitä ihan hetken kuluttua. Alun perin oli tarkoituksena pitää päiväkirjaa ja blogia vain omaksi iloksi, koska tykkään kirjoittamisesta, ja marsut on sellainen aihe, josta mulla kyllä juttua riittää. Näin sitä paitsi asiat säilyvät muistissa paremmin, ja voin tarkistaa asioita esim. sairasteluista jälkikäteenkin. Itsestäni/pärstästäni/vaatteistani en koskaan jaksaisi pitää blogia, vaikka olen niistäkin aiheista kiinnostunut, mutta noista karvanassuista kyllä riittää juttua. On ihanaa, että lukijoita ja kommentoijia on kertynyt, vaikka mulla ei mitään tavoitetta sen suhteen olekaan! On niin kiva fiilis, kun huomaa, että joku on laittanut kommentin, koska marsuilu voi olla yksinäistä puuhaa, kun harva lähipiiristä siitä on niin innoissaan kuin mä itse enkä näyttelyissäkään käy... Haluan siis kiittää teitä, jotka jaksatte kommentoida mun juttuja, siitä tulee hyvä mieli <3! Onneksi mun mies tykkää näistä karvamukuloista yhtä paljon kuin minäkin, ja antaa esimerkiksi marsuille päivittäin tuoreruoat ja vaihtaa vedet ihan pyytämättä, joten en nyt mitenkään yksin marsuintoni kanssa ole. Joskus yhdessä kökitään pleksin takana tapittamassa millaista papanaa tulee minkäkin marsun takaluukusta, jos on ripuliepäily. Se on sitä tosirakkautta :D!  

Tänä aikana on tapahtunut kaikenlaista. On ollut huolia ja murheita: Akka siirtyi sateenkaarisillan tuolle puolen ja lääkärikäyntejä on ollut 1328,07 euron edestä. Täytyy sanoa, että tuo summa on ihan järkyttävän suuri! Jos en olisi laskenut, olisin ajatellut sen olevan varmaan puolet pienempi.  Marsu ei ole halpa eläin. Mutta iloa nämä tuovat myös jokaiseen päivään touhuilullaan. Olen myös toteuttanut haaveeni hienosta marsuaitauksesta. Olen tähän tosi tyytyväinen.

Mitä olen oppinut tänä aikana marsujen hoidosta? No tietysti sairauden hoitoa: tukiruokintaa, tarkkailua ja tutustunut eri sairauksiin, joten osaan itsekin jo vähän päätellä, mikä voisi olla vialla. Diagnoosin tekee tietysti lääkäri. Ihan pikkujutuista en enää huolestu, koska erotan vähän paremmin, mikä on tärkeää ja mikä ei. Viime aikoina olen oppinut leikkaamaan kynsiä paremmin, Olen aiemmin jättänyt ne ihan turhan pitkiksi. Kokemusta on tullut paljon lisää monella muullakin marsunhoidon osa-alueella. 

Jos toiveen saisi tulevaisuudelle esittää, niin ehkä toivoisin, että lääkärireissuja olisi vähemmän. Tuolla puolentoista vuoden laskusaldollahan olisin hankkinut keskimäärin 22 uutta marsua :D! Tosin viisi on ihan selkeästi mun raja, mitä on varaa hoitaa, jos lääkärilaskut jatkuvat tuommoisina.