Muurilla erotettuja possuja, ripulia ja auringonpaistetta risukasaan

Suunnilleen viikko sitten säikähdin, kun huomasin, että Hupakon hengitys on tuhisevaa. Hengitystietulehdus tästä nyt vielä puuttuisi. Puhina loppui kuitenkin aika pian, mutta punnittuani Hupakon huomasin sen saaneen 50 grammaa lisää painoa vajaassa viikossa eli nyt se painaa jo lähes 1450 grammaa. Eiih... Nyt joudun yrittämään liikaa syövien ja liian vähän syövien marsujen erillään pitoa väliaikaisesti. Mimmillä pitää olla toistaiseksi koko ajan pellettiä tarjolla, ja tämä taas ei nähtävästi sovi lainkaan Hupakon linjoille. Alkaa kyllä Hupakon takapuolen leveys pikkuhiljaa epäilyttää. Saattaa olla, että silläkin on siellä kystat, vaikka muita oireita ei olekaan. Seurailen tilannetta.

Heinää kaikkialla. Yritän innostaa Mimmia syömään enemmän :).

 Nyt siis Eukko ja Mimmi asuvat sohvanpuoleista päätyä aitauksesta ja muut toisella puolella taikiksilla erotettuna. Tähän asti on mennyt ihan hyvin. Kukaan ei vaikuta stressaavan, ja Mimmi saa ehkä paremmin rauhaa syödä. Ainakin painoa on tullut kiitettävästi lisää, kun Mimmi ei vipellä niin paljon ympäriiinsä, ja pääsee keskittymään syömiseen. Tänä aamuna Mimmi painoi jo 750 grammaa, juhuu ja hurraa!  Katsotaan miten tästä edetään. Niukan tuoreruoka-annoksen kaikki saavat syödä yhdessä, jotta laumatunne säilyy, ja ajoittain poistan aidan välistä muutenkin. Possut eivät ainakaan aikaisemmin ole olleet moksiskaan esimerkiksi eläinläälärireissujen vuoksi tapahtuneista erottamisista.

 Tuoreruokintaa olen vähentänyt, koska possuilla oli vähän mahat sekaisin vajaa viikko sitten, kun kaikki yhtäkkiä saivat pitkän ajan jälkeen syödä pellettiä. Kaasua oli ainakin Hupakon ja Eukon mahoissa. Pari päivää mentiin pelkällä heinällä, ja koetan nyt tulevaisuudessakin vähentää tuoreita siitäkin syystä, ettei Hupakko leviä tämän enempää.

Mielialan laskua aiheutti muutama päivä sitten se, kun Mimmi alkoi yhtäkkiä ihan kunnolla ripuloida. Liittyi todennäköisesti antibioottiin, ja olin melko varma, etten saa ripulia parannettua, jos sen antibiootti on aiheuttanut. Opin vihdoinkin kelvollisen tukiruokintamenetelmän, ja apinanraivolla Mimmin kanssa sukellettiin tukiruokaan. Pakkosyötin erittäin vastahakoiselle Mimmille myös pari tervettä papanaa, ja ihme kyllä seuraavana aamuna ripuli oli poissa ja painokin lähti parempaan nousuun. En tiedä, mkä aiheutti ihmeparantumisen, mutta olen oikein tyytyväinen. Enää ei tukiruokaakaan tarvita, vaan paino nousee jo öisinkin kunhan Mimmi on erotettuna muista Eukon kanssa.

Kuvan ottohetkellä Pimu oli Mimmin seurassa, mutta Eukon kanssa tuntui sujuvan rauhallisemmin.