Kynsiä leikatessa tunnustelin marsut läpi ja huomasin, että Akalla oli tuntuvinaan kylkien sisällä pallurat. Nisissä on myös koppuraa kovettumaa. Lisäksi punnitessa huomasin, että kuukaudessa oli lähtenyt taas 60 grammaa painoa. Tämän hetkinen paino on vain 725 g. Akkalaisen painohan on ollut laskusuhdanteessa nyt jo yli vuoden. On tosin vaikea sanoa johtuuko se siitä, että se "joutuu" paimentamaan niskuroija-Tylleröä. Olen ollut huolissani, koska paino ei ole lähtenyt nousuun, vaikka samalla lisäruokinnalla oleva Mimmi on oikein mukavasti saanut lisää massaa. Tosin myös Tyllerö on laihtunut, joten voihan se olla, että kisailukin laihduttaa..
Tuntuu myös, että Akka menee hormoneista pahemmin sekaisin kuin aiemmin. Sehän on nyt hyppinyt muiden selkään, mitä ei aiemmin ole tehnyt, ja käy kiima-aikoihin ylikierroksilla. Sen "henkilökohtaisilla alueilla" on myös sangen omituinen turvotus. Lisäksi on tämä jo kuukauden kestänyt sirkutusrumba.
Kaikki pikkuasiat yhteenlaskettuina saivat mut varaamaan siis ajan Sovetiin, kun en halunnut elää tunteessa, etten vie mahdollisesti sairasta eläintä hoitoon. Itse siis epäilin munasarjakystia, vaikka Akalta ei ollut karvattomia laikkuja, eikä se kyljet ole leveät. Pikemminkin se on laiha ruppana. Mutta se nyt on ainut, mitä mulle tuli mieleen.
Lääkäri oli eri kuin viime kerralla Mimmin kanssa. Tämänkertainen lääkäri oli kyllä tosi mukava ja kuunteleva, muttei ehkä ihan yhtä kokenut marsujen kanssa kuin edellinen. Hän kyllä sanoi, että voimme mennä Akan kanssa Arkkiin jos tarvitsee hampaita hoitaa, koska hän ei ole niin hyvä niiden kanssa. Arvostan sitä, jos uskaltaa myöntää, jos ei ole jossain ekspertti. Lääkäri ei oikein nähnyt suuhun toiselle puolelle taakse heinäsössön takia, mutta toinen puoli oli hyvä ja etuhampaat ok eikä syömisessä ole ollut ongelmia.
Ekaksi Akalta otettiin teippinäyte hilseestä, koska karva on sillä taas vähän huono. Tosin se hilse taisi tulla automatkan aikana kun Akkaa jännitti. Ulkoloisia ei löytynyt, mikä kyllä on kiva joka tapauksessa tietää.
Sitten ultrattiin. Ja ultrattiin vähän lisää. Näytöllä ei tahtonut näkyä yhtään mitään. Lääkäri sanoi sen ehkä johtuvan abyn karvapyörteistä, jotka eivät oikein sheivaamallakaan taitu, mutta tiedä häntä. Kuva oli joka tapauksessa ihan pimeä. Virtsarakko saatiin puolen tunnin ähellyksellä nippa nappa näkyviin ja kylkiä ei oikeastaan lainkaan. Papereissa luki, että rakossa olisi saattanut olla kiteitä, vaikka en muista sellaisesta olleen puhetta, enkä nähnyt siellä mitään. Mutta enpä mä toisaalta ole lääkäri, ja ehkä se luki papereissa siksi, ettei sitä poiskaan voinut sulkea tuolla kuvanlaadulla. Välillä kuvassa tuntui näkyvän selvärajaisia rakkuloita kylkien kohdalla, välillä ei. Tunnustellen lääkäri sanoi tuntevansa samat muodostelmat kuin mäkin, mutta kuvaan niitä ei saanut. Sen sijaan kohdussa saattoi mahdollisesti olla jotain massaa, joka saattaisi olla kasvainta. Hieman kyllä kurjaa, että mitään ei näkynyt kunnolla, vaikka Akkaa ultrattiin 45 minuuttia. Mutta syöpä olisi tietysti erittäin huono juttu.
Mainittakoon myös Sovetin kunniaksi, että mua maksutettiin vain 15 minuutista, vaikka olin siellä tunnin ja 15 minsaa. Koko ruljanssi maksoi vajaan satasen, mikä on mun mielestä ok, koska tutkittiinhan siellä monta juttua. Pelkäsin, että tulee järkyttävä lasku kun oli niin pitkä vastaanottoaika.
Pyysin lääkäriltä, että aloitettaisiin kuitenkin kystahoito, jos se ei vahingoita marsua, jotta saataisiin se epäily vähintäänkin rajattua ulos. Ensin hän vähän epäröi, mutta luettuaan tietokoneeltaan, että kuulemma 76% 2,5-5-vuotiaista naarasmarsuista on kystia, hän oli hoidon kannalla. Vähän epävarmuutta ilmassa siis, mutta ihan hyvin hän ne jutut perusteli. Annettiin siis ensimmäinen piikki Chorulonia. Lääkäri arveli kahden 10 päivän välein pistetyn annoksen tehoavan. Annostus vähän hirvitti mua, koska se oli tajuttoman iso määrä, 3 ml, ja ell oli vähän epävarman tuntuinen siitä. Tuntui vähän huolestuttavalta myös kun lääkäri puhui paljon lääkkeen annon kivuliaisuudesta. Ihan ok se silti meni, ja pystyin itse pitämään Akkaa hyvin paikoillaan. Akka sai myös kipulääkettä nahan alle. Pikku-Akka oli tosi yhteistyökykyinen tutkimuksissa, olin ylpeä siitä.
Nyt sormet kaikkialla ristiin, ettei ole syöpää, vaan kystahoito tehoaa! Surettaa jo valmiiksi, jos se ei tehoa. Että mitään ei sitten ole tehtävissä. Mun pieni, suloinen, iloinen, tulitappura-kurinpitäjä-äksyilijä-Akka, joka ravistelee päätään kun sille juttelee ja suhtautuu kaikkeen kädestä annettavaan kuin se voisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Herkkuja hamuava samettisuu. Ja ne pyörivät suklaasilmät, joista näkyy aina vähän valkuaista. Ja maailman nätein naama.
Loppukevennyksenä todettakoon, että sain aika hienon videon Akan sirkutuksesta viikko sitten:
Mimmi vähän sabotoi videota häärimällä mun käden ympärillä kerjäten huomiota, mutta kyllä siinä ihan hyvin Akan äänet kuuluu. Kuuluu myös se outo maiskutus, joka kuuluu sirkutuksen tilalla silloin kun sirkutus ei oikein lähde kulkemaan. Eukko posettaa taustalla. Huomaa myös, miten keskittynyt Akka itse on sirkutukseen, kun ei naamaan kiinni tungettu kännykkä häiritse (yritin saada äänet mahdollisimman läheltä). Loppu on myös hupsu, kun Akka havahtuu transsista rapsutuksen jälkeen, ja luulee vissiin olleensa vaan syömässä kun kerta on ruokakuppi nenän edessä :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti