Yöllisiä sirkutusseremonioita

Akka lempipuuhassaan korvia putsaamassa.

Heräsin tänään aamulla kuuden aikaan todella kovaääniseen sirkutukseen. Se oli varmaan jatkunut jo jonkin aikaa, koska ääni oli jotenkin hienosti siirtynyt mun uneen. En kyllä muista enää miten. Sirkutus kuului kahden huoneen ja oven läpi niin lujaa, että Jimmy sai sätkyn, koska luuli ääntä palohälyttimeksi :D. Menin olkkariin katsastamaan tilanteen, ja halusin myös keskeyttää sirkutuksen, jottei kukaan naapureista aamutokkurassa luulisi samaa kuin Jimmy...
Marsut on kyllä joskus tosi pöljiä. Musta tuntuu, että ne ei tajua, että kun ihmisen ääni kuuluu aitauksen vierestä, että se todella seisoo siinä aitauksen vieressä ja pelästyvät sitten liikettä. Niinpä ne kaikki sai lähes slaagin kun pimeässä tulin tiirailemaan aitausta kun en halunnut sytyttää heti valoja saadakseni selville kuka sirkuttaa. Sirkuttaja oli suht varmasti Akka, joka aiemminkin on sirkuttanut pariin otteeseen. Kun napsuttelin sormiani, ääni loppui, mutta Akka selvästi yritti vielä jatkaa, koska kuului kovia puhahdusääniä. Kun laitoin valot päälle, kaikki seisoivat jähmettyneinä vaikka kuinka kauan, eivätkä reagoineet mitenkään edes varmaan yleisen euforian aiheuttajaan, heinän rapisteluun. Jopa Mimmiä pystyi rapsuttelemaan, eikä se tuntunut edes huomaavan kun nostin sen syliin. Kun laskin sen alas, se ei itse kävellyt pois käden päältä. Ihan kuin joku marsulelu. Ehdin jo pelästyä, että asiat on oikeasti jotenkin tosi hullusti kun kaikki marsut oli ihan kuin huumattuja ja tönkköjä ja silmätkin seisoi päässä. Tönin niitä kevyesti eikä kukaan liikkunut tai reagoinut mitenkään. Tätä jatkuin ehkä muutaman minuutin. Sitten laitoin kovaäänisesti pellettiä kuppiin ja yhtäkkiä lumous raukesi.
Luulen, että jähmettyminen ainakin ja ehkä pelästyminenkin johtui jostakin oudosta sirkuttamistranssista, koska mun marsut ei oikeasti koskaan käyttäydy noin. Aiemmin Mimmi on kerran mennyt samanlaiseen transsiin, mutta silloin se ei liittynyt sirkutukseen, vaikken tiedäkään mistä se silloin johtui. Mutta nyt tosiaan kaikki oli kuin tönkkösuolattuja, tosi outoa!
Sirkutus on aika aavemainen ääni, etenkin pimeässä. Vaikuttaa oikeastaan ihan joltain uskonnolliselta seremonialta yhdistettynä tämmöiseen outoon käytökseen.. Olisi kiva tietää, mistä se johtuu. Itse en kyllä oikein mitään selitystä keksi. Tosin Akkahan on ollut nyt laihemmassa kunnossa kuin koskaan. Stressiä ei ole mun nähdäkseni ollut juuri minkäänlaista, koska aitauksessa kaikki ovat eläneet mukavan rauhanomaisesti. Ei ole ollut pahempia kiimaelämöintejä tai mitään.

"En kai se minä sirkuttanut?"

"No en kyllä varmana sirkuttanut!"