Tonnikeijut ja valoa marraskuuhun

Marsut saivat jo häkkiinsä jouluvalot kun ulkona on niin masentava keli. Mä rakastan jouluvaloja. (Haluaisin niitä meidän häihinkin, vaikka ne pidetään kesäkuussa... No, katsotaan sitä sitten.)

Marsuilla sujuu oikein hyvin. Muutama viikko sitten oli kyllä jotkut historian hirveimmät kiimat Mimmillä ja Akalla. Jatkuvaa hurinaa ja kirkunaa ja selkään nousua. Akka-parka meni jotenkin sekaisin ja alkoi sirkuttaa ja puuskuttaa kesken kiihkeimmän hormonihöyrähdyksen silmät seisoen päässä. Koetin erottaa ensin Mimmin aidalla muista yön ajaksi, kun näytti siltä, että kukaan ei saa levätä (ja Akka oli tosiaan ihan sekaisin) ja Mimmi kaivoi vain verta nenästään koko ajan, mutta silloin Akka siirtyi vain kiusaamaan Tylleröä ja Hupakkoa. Kun Akan erotti muista, se taas yritti kiivetä ja hyppiä aidan yli, joten ei siitäkään mitään tullut. Onneksi yön aikana ei ollut tullut ruumiita eikä edes haavoja, vaikka heräsinkin välillä jurputukseen. Seuraavana päivänä kaikki olivat onneksi jo selväpäisempiä.  

Marsujen painot mietityttävät mua. Kun oli tuo kiimaepisodi, niin Akan paino putosi jonkin verran, ja se painoi vain 785 grammaa. Siitä paino on vähän kyllä noussut, kun olen seuraillut sitä kerran pari viikossa, mutta on se edelleen laiha. Akka on painavimmillaan ollut 994 grammaa. Silloin se oli kyllä aika mahakas, kun massaa ei ollut juurikaan hartioissa. Suunnilleen 900 gramman painoisena se on mun mielestä ollut sopiva, kun se kuitenkin on rungoltaan aika siro ja pieni. Vähän kuitenkin huolestuttaa kun paino on nyt laskenut jokseenkin tasaisesti keväästä asti, eikä tunnu millään nousevan. Olen nyt tehyt niin, että aamuisin Mimmi ja Akka ovat saaneet olla tunteroisen verran aidalla erotettuina noista tonnikeijuista syömässä pentupellettiä, kauraa ja välillä herkkuna kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä. Näin on tehty ehkä syyskuusta asti. Mimmin paino on noussut ensimmäistä kertaa 900 grammaan 800 gramman tienoilta, mikä on minusta oikein hyvä paino. Akan kanssa ne on suunnilleen saman "pituisia", mutta Akka junnaa 800 gramman tienoilla. Akalla ehkä on vähän herkempi ruuansulatus kuin muilla, ja esimerkiksi punajuuri suurina määrinä on aiheuttanut vatsavaivoja, mutta nyt en ole kyllä huomannut mitään poikkeavaa.Tyllerö sen sijaan painoi viime punnituksessa 1340 grammaa ja Hupakkokin yli 1300 grammaa. Ne on ihan jättiläisiä! Mietin jatkuvasti, että onko ne pulleita vai sopivia. Tyllerö ja Hupakko eivät ole kovin mielissään kun puristelen niitä kun yritän päätellä, mikä on rasvaa ja mikä lihasta... Kyllä ne melko kiinteiltä mun mielestä tuntuu, mutta kyllähän niillä on pienet kaulaheltat ja masu erottuu vähän. On vaikea päätellä mikä on liikaa, kun mulla ei aiemmin ole ollut noin isoja marsuja. Ainakaan pellettiä niiden ei tarvitse tämän enempää syödä. Yhdessä Eukon kanssa blondit saavat jakaa aamuisin yhden ruokalusikallisen pellettiä, jotta rauha säilyisi sillä välin kun Akka ja Mimmi syövät omasta kulhostaan. Jos tarjoilut nimittäin loppuvat, virtaheposet yrittävät tarmokkaasti kaataa väliaidan.

 Lisäsin C-vitamiinia tabujen muodossa ravintoon syyskuussa kesätuoreiden vähentämisen jälkeen, kun tuhinattoman kesän jälkeen Akka taas yltyi tuhisemaan pariksi päiväksi. Marsujen huono karva ja runsas hilseily on parantunut huomattavasti sen jälkeen. Kenelläkään ei ole enää mainittavasti karvanlähtöä tai kökkäreistä hilseilyä, mistä olin kovasti yllättynyt. Ehkä marsuilla kuitenkin sitten oli vajausta C-vitamiinista. Olisikohan Mimmin hengitystietulehduskin johtunut sitten vitamiinivajeen aiheuttamasta yleiskunnon heikkenemisestä, tiedä häntä. Turkki oli sillä samoihin aikoihin tosi ohuessa ja kuivassa kunnossa, ja paino aika alhaalla. No joo, ei sitä koskaan voi varmasti tietää, mistä mikäkin johtuu. Joka tapauksessa oon tyytyväinen, että tunnutaan menevän parempaan suuntaan.

Mulla ei ole ollut tapana viettää marsujen synttäreitä, mutta Akka ja Eukko täyttivät kuitenkin äskettäin 3 ja 4 vuotta. Nyt Eukko on siis asunut meillä pidempään kuin muualla. Hassua ajatella, että sillä on "entinen elämä", eikä ole asunut aina meillä. Terkkuja entisiin koteihin!  Eukolla on kyllä aina ollut asiat tosi hyvin kaikissa kodeissaan :). Tietysti Akallakin on "menneisyys", mutta se oli kuitenkin alle vuoden ikäinen meille muuttaessaan, joten se ei tunnu niin pitkältä ajalta.