Tyllerö lääkärissä

Vastahakoinen potilas

Välineistöä: tukiruokaa, karpalolla terästettyä vettä,
antibiootti ja kipulääke. (Salmiakki hoitajan oma)

Marsupäiväkirjan sivu ab-kuurin 3. päivänä.

 30.10. illalla tuoreruokien jaon jälkeen huomasin, että aitauksesta kuului epämiellyttävällä tavalla tuttua ääntä. Kaikki oli ollut normaalia, ja Tyllerökin oli ihan normaalisti syönyt hyvällä ruokahalulla tuoreruokaa, mutta ähki nyt yrittäessään pissata (en oikein osaa kuvailla tuota ääntä muuten, mutta foneettisesti se voisi olla "uu-uu"). Näytti tosi vaikealta ja selkäänsä köyristeli kovasti. Tyllerön koko takapää oli märkä ja olinkin samana päivänä huomannut, että jonkun pissa haisi pahalta. Mun mielestä terveen marsun pissa haisee vähän kissanpissalta, mutta tosi miedosti ja vain jos nenänsä tunkee ihan kiinni tuotokseen (tekeekö kukaan muu tätä t. marsun pissan haistelija :D...). Nyt pissa haisi enemmänkin kuin porttikongissa tehdyltä ihmisuroksen tuotokselta. Oli jo myöhäinen ilta, joten en soittanut vielä lääkäriin mutta annoin Tyllerölle kipulääkkeen, kun sen olo vaikutti niin ankealta. Seuraavana aamuna sain Arkkiin heidän viimeisen aikansa sille päivälle. Tyllerö lähinnä kyhjötti koko päivän, pelletit tai tuoreet eivät maistuneet, mutta heinää näin sen syövän vähäsen. Mulla ei ollut tukiruokaa varastossa, joten päätin odottaa, että saisin lääkärireissun yhteydessä Supreme Sciencen Recovery Plussaa, joka maistuu muuten marsuille ihan tosi hyvin. Koemaistatuksessa lusikka yritettiin repiä mun kädestä.

 Noh, lääkärissä vierähtikin sitten sen periaatteessa varatun 15min sijaan tunti, ja täytyy kyllä kiittää henkilökuntaa, että ottivat tilanteemme vakavasti ja olivat ylitöissä Tyllerön takia. Maarit Koivisto on todella hyvä lääkäri (hän myös leikkasi Tyllerön ja Hupakon keväällä). Tutkimuksissa todettiin aivan täysi rakko, mutta pissaamaan Tyllerö ei selkeästi pystynyt, vaan pissa vain valui hiljakseen ulos rakosta. Siskoni oli saanut yhden pisaran pissaa talteen stiksaamista varten (kiitos Anna, olin itse italian tunnilla), ja näytteessä oli paljon verta. Löydösten perusteella Tyllerö pistettiin suoraan röntgeniin virtakivien varalta, ja kyllähän niitä sieltä löytyikin kaksi. Toinen pieni sisällä rakossa ja toinen paljon suurempi jumissa melkein virtaputken suulla. Kivi oli niin suuri, ettei Tyllerö pystynyt sitä yrityksistään huolimatta työntämään ulos. Kooltaan se oli suurempi kuin nuppineulan pää. Tyllerö-parka, mahtoi tuntua häijyltä. Lisäksi rakossa oli runsaasti sakkaa sekä verenpurkaumia.

Tunnustellessaan lääkäri ei kiveä ollut tuntenut, mutta päätti kuitenkin koettaa saada kiven manuaalisesti ulos pinseteillä ja muilla apuvälineillä. Ensin yritettiin tehdä operaatio puudutuksella ja rauhoittavan lääkkeen avulla, mutta koska reaktiot säilyivät aika voimakkaina douppauksesta huolimatta, Tyllerö nukutettiin kaasulla hetkeksi. Kivi oli hieman syvemmällä kuin röntgen antoi ymmärtää, mutta se saatiin lopulta ulos. Onneksi ei tarvinnut leikkaamaan lähteä.

Tilanne oli akuutti koska täysi rakko joka ei pääse tyhjenemään olisi voinut tuhota munuaiset, jos tila olisi jatkunut päivänkään pidempään. Onneksi en myöskään ollut antanut Metacamia enää aamulla, koska täyden rakon ja lääkeaineen yhteisvaikutus olisi voinut myös olla kohtalokas Tyllerön munuaisille. Taas huomaa miten pienestä voi olla kiinni marsun henki. Onneksi menin heti eläinlääkäriin enkä odotellut. Rakossa oli myös kova tulehdustila päällä, joten kotiin saatiin 10 pv antibioottikuuri ja kipulääkettä viideksi päiväksi, koska rakko ja virtsaputki olivat tosi kipeät reppanalla. Toinen pieni rakossa oleva kivi pitäisi Tyllerön pystyä itse saamaan kyllä ulos kipulääkkeen kannustamana, ja luulen että se tulikin pari päivää sitten tukiruokinnan yhteydessä pyyhkeelle, johon jäi verinen pissaläikkä ja iso kasa sakkaa. Tosin rakossa oli myös sakkakeräymää, joten en voi olla varma.

Onneksi teen kotoa käsin töitä, koska Tyllerön juottaminen viisi kertaa päivässä taitaisi muuten olla ihan mahdotonta. Desilitra päivässä pitää pakkojuottaa, jotta rakko huuhtoutuu riittävästi, ja sakka ja kivi pääsevät poistumaan luonnollista tietä. Aluksi tuossa määrässä olikin taistelemista, mutta olen tullut nyt taitavammaksi ja saan kerralla juotettua koko 1ml ruiskullisen, eikä 20ml juottamisessa kestä kuin alle kymmenen minuuttia. Tylleröhän ei tästä toimituksesta nauti yhtään, mutta on oppinut sietämään sitä. Tosin se repii mun vaatteista raivoissaan ruiskullisten välissä, jollen saa juotettua sitä tarpeeksi sujuvasti :). Alkupäivinä (kuten kuvasta näkyy) Tyllerön paino putosi, koska sillä ei ollut mielenkiintoa ruokaa kohtaan. Onneksi se vähä mitä se söi oli heinää ja maha onkin pysynyt hyvin kunnossa. Siispä veden lisäksi olen tukiruokkinut Tylleröistä. Nyt kuitenkin lauantaina tapahtui selvä muutos parempaan, kun Tyllerö alkoi syödä tuoreruokia ja pellettiä ja on myös ollut vihdoin kiinnostunut muiden seurasta, ja tulee uteliaana paikalle aina muiden mukana, kun jotain huomionarvoista tapahtuu :) Painokin on nyt nousemaan päin. Jee, voiton puolella taidetaan olla! Tänään lopetan kipulääkkeen antamisen, ja juottamisen saa lopettaa tiistai-iltana, minkä jälkeen T syö antibioottia vielä pari päivää.

Se hyvä puoli tässä on, että olen oppinut varsin hyvän tukiruokintatekniikan Sekoitin veteen nimittäin sen verran tukiruokaseosta, että se maistuisi paremmin, ja tuntuikin olevan toimiva konsti. Nyt pitää vielä tehdä ruokaremonttia, sillä kivet ovat valitettavasti osittain ravintoperäinen "elintaso"-ongelma. Porkkana jo pistettiinkin tuorelistalta pannaan, ja pelletin syöttö on hyvin minimaalista, mutta tuoreruokia pitää tutkia vielä lisää. Aion myös vaihtaa heinän kesäheinään, kun tämän syksyn syysheinä on kyllä ollut tosi kehnoa.

Kaikesta huolimatta joulu tulee, ja olen jo piristänyt omaa mieltäni pistämällä kämppaan vähän jouluvaloja ja yhden asetelmankin, joka näkyy alla. Tällä kuvalla haluankin toivottaa mukavaa ja mutkattomampaa marraskuuta kuin meilllä tähän mennessä on ollut!