Kevät keikkuen tulevi

Palasin Japanista muutama päivä sitten ja aikaerorasitus vielä vähän vaivaa. Marsut oli ihana nähdä, vaikka sain puhelimessakin kuikutusterveisiä reissun päältä. Mimmi antoi tervetuliaisiksi pusuja monta minuuttia <3.

Jimmy oli hoitanut marsuja hyvin, mutta kynsiä hän ei uskalla leikata, joten sen tein ensi töikseni. Voi Pimu, mikä draamakuningatar susta on tullut! Tipu sen sijaan antoi oikein nätisti sekä putsata korvat että leikata kynnet. Tipu-papana on saanut kivasti massaa ja kokoa lisää poissa ollessani. Mimmi ”mysteerivaivojen kuningatar” tarjoili tällä kertaa korvastaan erittäin omituisen ”suikaleen” likaa, ja lisäksi sen etuvarpaassa on jälleen kummallinen kupla, joka viimeksi katosi parissa päivässä. Hupakon ja Tyllerön rasvarauhaset pitää pestä tänään. Laitoin niihin eilen öljyä liottamaan vahaa.

Eukko on vähäsen reppana huonon ihonsa kanssa. Koska sitä ei ole vähään aikaan harjailtu tai sormin harottu turkkia, iho oli melkoisen kökköhilseinen. Tassut olivat rasvauksen tarpeessa. Peppu oli myös vähän pissainen ja takajalan viereen on ilmestynyt karvaton laikku. Luulen, että se on ehkä nyppinyt itse karvat, koska vieressä oli pieni pissarasta, jota en edes pesemällä saanut aukeamaan. Jouduin parturoimaan karvan lyhyeksi ympäriltä. Pitää katsella tarkemmin, että makuupaikat pysyvät puhtaina. Eukko on niin kiintynyt loikoiluun, että luulen tämän johtuvan siitä.

Lisäksi Eukko kerta kaikkiaan i n h o a a kaikkea harjaamisen kaltaistakin. Se pissasi mun syliin ja papanoi 25 papanaa kymmenessä minuutissa O_________o. Raukka on varma, että harjaaminen päättyy elävältä syömiseen tai jotain. Ehkä ihoa myös aristaa, kun hilseinen karva hautoo siitä. Noh, pakko se nyt on kumminkin taas ottaa muutaman kerran viikossa aikatauluun, koska tuntuu, että se on parhaiten toimiva konsti. Samalla voin rasvata tassut. Eukon paino on hieman noussut, mutta lihasta on kyllä kadonnut. Sen kylkiluut tuntuvat jonkin verran. Karva on myös ohentunut. Muuten Eukkolainen on virkeä ja syö hyvällä halulla, joten uskon, että nämä ovat oireita vanhenemisesta kunnes toisin todistetaan. Pidän senioria tästä eteenpäin tarkemmin silmällä.

Tein ennen Japaniin lähtöä päätöksen, että leikkautan Hupakon ja Tyllerön munasarjakystat eli sterkkaan ne. Leikkaus on jo nyt maanantaina 14.3. Päätös johtuu siitä, että Hupakko on paisunut paljon lyhyessä ajassa ja sen on vaikea jo liikkua, ja Tyllerön kiima on jälleen päällä. Ainoa pysyvä ratkaisu kystiin on valitettavasti leikkaus. Leikkauksessa on toki riski, ja maanantaina on tietysti ennen leikkausta konsultaatio. Toivon, etteivät Hupakon kystat ole liian suuret leikattaviksi. Halusin leikkauttaa tytöt yhtä aikaa, jotta joudun vain kerran hoitamaan leikkauksen toipilasvaiheen, joka saattaa olla hankalakin. Lisäksi tytöt saavat toisistaan seuraa toipumisvaiheessa, kun ne pitää erottaa muista. Toivon ainakin, että ne saa pitää yhdessä, koska Tyllerö ei oikein kestä olla erotettuna muista.

Olen itse aika pessimistinen marsujen leikkausten suhteen, enkä ryhdy tähän mielelläni, mutta tuntuu, että ainoastaan leikkauksella voin parantaa tyttöjen elämänlaatua. Pidän tätä siis oikeana päätöksenä, vaikka olen tietoinen siitä, että leikkaus ei ole ehkä täysin välttämätön. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää milloin puhkeavat, mikä olisi kohtalokasta marsuille joka tapauksessa.

Pessimistinen minä ajattelee optimistisesti, että jos tässä käy huonosti, niin olen kuitenkin antanut leikkaavalle lääkärille arvokkaita kokemuksia, jotka hyödyttävät tulevaisuudessa muita marsuja. Tosin lääkäri on erittäin kokenut näissä leikkauksissa, mutta Suomessa ei taideta naarasmarsuja kovinkaan paljon leikata ylipäätään verrattuna joihinkin muihin maihin. Joten peukut siis pystyyn, että kaikki sujuu mahdollisimman hyvin! On siis erittäin mahdollista, että kaikki sujuu hyvin, mutta yritän henkisesti varautua vastoinkäymisiin, jotta en sitten heti murru, jos joudumme vaikeuksiin.