Hupakon ja Tyllerön sterilisaatiot

Ei ole oikein ollut inspistä kirjoitella mitään tyttöjen leikkauksesta ennen tätä, mutta nyt näyttää siltä, että vaikeudet olisivat takanapäin *koputan puuta*. Tässäpä siis sairaskertomusta Hupakon ja Tyllerön munasarjakystaleikkauksista, jospa jollekulle samojen asioiden kanssa tekemisisä olevalle tästä olisi apua. Kaikki sujui yllättävän hyvin - olin henkisesti valmistautunut paljon pahempaan.

Leikkauspäivä

Hupakko ja Tyllerö sterkattiin Espoossa eläinlääkärikeskus Arkissa viime maanantaina 14.3. Leikkaava lääkäri oli Maarit Koivisto. Koska emme olleet käyneet Arkissa tyttöjen kanssa aikaisemmin, tehtiin aluksi perustarkastus, jossa arvioitiin leikkauskelpoisuus. Hupakon vasemman puolen imusolmukkeen leuan alta olivat turvoksissa, mutta mitään häikkää ei muuten löytynyt. Pieneksi järkytyksekseni lääkäri sanoi, että molemmat tytöt ovat ylipainoisia. Olin luullut, että Tyllerö on suhteellisen normaalipainoinen, mutta kuulemma siinäkin on ekstraa. Hupakon ylikuorma ei sen sijaan yllättänyt. Ennen leikkausta työillä oli reipas 100 grammaa painoeroa, Hupakko painoi 1400g ja Tyllerö 1280g. Ylipaino on tietysti anestesian kannalta riski, mutta lääkäri sanoi, että voi silti suositella tapauksessamme leikkausta, koska sydän ja keuhkot tuntuivat olevan kunnossa.

Sain olla läsnä, kun Tyllerö rauhoitettiin ja mahasta ajeltiin karvat operaatiota varten. Hupakko leikattiin Tyllerön jälkeen, joten sen valmisteluja en nähnyt. Sain hakea tytöt neljän tunnin kuluttua siitä, kun jätin ne klinikalle. Lääkäri sanoi leikkauksen kestävän alku- ja loppuvalmisteluineen noin tunnin per marsu, ja sen jälkeen ne saivat heräillä rauhassa klinikalla pari tuntia. Väliajan sain kulumaan käymällä tanssitunnilla ja tekemällä illallista. Koska tiesin, että marsujen leikkaukset eivät aina suju ilman komplikaatioita, tietysti jännitti aika tavalla pullukkaparkojen puolesta.

Soitin vielä klinikalle ennen hakua, josta he onneksi kertoivat leikkauksen ja heräilyn sujuneen hyvin, mutta että marsut tulevat olemaan melko omituisia, kun haen ne, sillä niille oli annettu opiaattipohjaista kipulääkettä, johon eri yksilöt reagoivat eri tavoin. Tylleröön ja Hupakkoon opiaatti vaikutti selkeästi voimakkaasti, niin monta kertaa ja painokkaasti kuulin hakureissulla  hoitohenkilökunnalta, että ne ovat "ihan kännissä". Hoitaja näytti tyttöjä minulle ennen boksiin pistämistä ja kieltämättä ne olivatkin aina pilvessä. Silmät olivat ihan auki, mutta ketään ei tainnut siellä takana olla oikein kotona.. Hieman pelottavia zombeja siis. Minulle sanottiin, ettei tyttöjä saa yön aikana tukiruokkia, vaikkeivät ne alkaisi vielä syödä, koka mömmöä voisi mennä hengitysteihin, kun refleksit eivät toimi kunnolla. Se olikin ihan selvää, kun tyttöjä katsoi.

Leikkauksessa kummankin tytön kaikki lisääntymiselimet poistettiin. Kohdut olivat siistit, vaikka tämän ikäisillä yleensä löytyy jotain kasvannaista kohdusta kuulemma.
Hupakon leikkaus oli ollut Tylleröä vaativampi, koska oikea kysta oli niin iso. Lääkäri oli joutunut tyhjentelemään sitä pariin otteeseen ennen kuin sai sen ulos noin kolmen sentin leikkaushaavasta. Onneksi haavaa ei tarvinnut suurentaa tennispallon kokoisen kystan takia. Ikävä kyllä Hupakon leikkauksessa osoittautui, että sillä on rasvamaksa. Maksa oli "pulpahtanut pintaan" vatsaa avattaessa, kun sen kuuluisi pysyä näkymättömissä muiden elinten takana. Maksassa oli myös rasvamaksaisuuden tunnusmerkki piparakkumainen röpelöinen reuna. Eli toisin sanoen Hupakko olisi hyvä saada laihtumaan. Voi olla taistelun ja kikkailun takana, mutta toivottavasti onnistuu.

Leikkauksessa Tylleröstä lähti noin 50 grammaa ja Hupakosta 150 grammaa.

Kun kotona avasin boksin, Hupakon karvat olivat Tyllerön silmässä, mutta silmä oli siitä huolimatta apposen auki. Asettelin tytöt vierekkäin, jotta ne lämmittäisivät toisiaan, sillä herämisvaiheessa marsuille tulee helposti alilämpöä. Olin valmistellut taikakuutioilla erotetun alueen tytöille, jotta ne saisivat rauhassa toipua erillään muusta laumasta, sillä marsulauma helposti syrjii sekä kiusaa heikkoja ja sairaita. Pohjana sairaalahäkissä on pyyhkeitä, jotka vaihdan päivittäin sekä koppien alla pikkupyyhkeet, jotka vaihdan pari kertaa päivässä. Näkö-, kuulo- ja hajuyhteys kuihin kuitenkin säilyy.

Näytti siltä, että vieressä räjähtävä pommikaan ei saisi tyttösiä pois laalaa-landista, joten yllätyi kovasti, kun heinän rapina sai Hupakon jollakin ihmeellisellä muuvsilla olemaan yhtäkkiä puolittain ulkona kissankopasta. Oli aika hellyttävää, että jopa siinä kunnossa heinä sai marsun liikkeelle. Jalat eivät kuitenkaan pitemmälle kantaneet, joten siirsin Hupakon koppiin heräilemään kunnolla, jotta kopan reuna ei painaisi leikkaushaavaa. Koppaan mukaan laitetussa tuoreruoassa oli yksittäisiä hampaanjälkiä, mutta tytöt eivät varsinaisesti olleet saaneet mitään syötyä. Pidin kiinnostusta ruokaa kohtaan kuitenkin positiivisena merkkinä. Leikkausiltana Hupakko alkoi toipua nopeammin kuin Tyllerö ja toikkaroi huteroilla jaloillaan hieman ympäriinsä. Tyllerö oli kopassa, kunnes yhtäkkiä pelästyi ja loikkasi sieltä ulos, mistä minäkin tietysti pelästyin, mutta taidettiin selvitä säikähdyksellä. Syömistä en nähnyt ennen kuin menin nukkumaan.

1. päivä leikkauksen jälkeen

Heräsin aamuyöllä puoli kuuden aikaan ja kävin istuskelemassa sohvalla yrittäen tihrustaa samalla söisivätkö tytöt jotakin. Ilokseni näinkin, että ne söivät hiemn pellettiä ja heinää. Sen voimalla sain nukuttua vielä pari tuntia. Aamulla sairaalahäkissä oli muutama hassu papana ja hieman pissaa. Pelottavan siistiä kuitenkin. Olin lukenut, että papanoita pitäisi alkaa kuulua vimeistään 12 tunnin kuluttua leikkauksesta, joten sikäli varmaankin ihan normaalia. Tytöt oli nesteytetty leikkauksen yhteydessä, mutta etenkin nestetasapainoa kehotettiin tarkkailemaan, ja tukiruokkimaan tarvittaessa. Näytti edelleen, että Hupakko oli hieman Tylleröä edellä toipumisessa. Sen kopin alla oli enemmän papanoita ja se vaikutti hieman vähemmän apaattiselta. Tytöt olivat kuitenkin melko surkeissa fiiliksissä koko päivän nököttäen karvat pörhöllään kopeissaan huolimatta kipulääkkeestä, jota ensimmäiset kolme päivää annettiin kaksi kertaa päivässä. Lisäksi sain mukaan Primperania, joka lisää suoliston liikettä, jos marsut syövät vähän. Kumpikaan ei myöskään juonut ja tuoreet maistuivat huonosti, joten juotin tyttäjä hieman ruiskulla. Tylleröä myös tukiruokin, sillä sen paino oli laskussa.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen päivä oli vähän hankala etenkin omistajalle, koska samaistuin niin voimakkaasti marsujen huonoon fiilikseen. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta mulla ei itsellänikään ollut ruokahalua koko päivänä. Eniten huolta aiheutti se, että en täysin varma voinut olla siitä, mikä on normaalia, koska kokemusta leikkauksista mulla ei juuri ole (Timppa kastroitiin vuonna 2002, mutta en siitä muista muuta kuin tikkireaktion...). Soitin toisena päivänä Arkkiin ja kysyin heiltä juomattomuudesta, mutta hoitaja ei oikein tiennyt ja varasi vain ajan lääkärille, mutta päätin perua sen, koska en vastaleikattuja marsuja halunnut stressata lääkärireissulla, kun kuitenkin itse pystyin niitä juottamaan.

Leikkaushaavat sentään olivat oikein siistit vailla merkkiäkään tulehduksesta, vaikka Tyllerölle olikin kehittynyt pieni mustelma haavan viereen.

2. päivä

Tyttöjen olemus oli jo huomattavasti pirteämpi ja syöminen hieman parempaa, vaikka ruokin edelleen Tylleröä. Valitettavasti Hupakko alkoi yhtäkkiä tylyttää Tylleröä ihan kympillä. Se oli iso yllätys, koska Hupakko on ollut aina tosi tossukka ja Tyllerö taas huomattavasti päällekäyvempi. Luulen, että kyse oli siitä, että Hupakko huomasi mahdollisuutensa muuttaa laumajärjestystä nyt kun Tyllerö oli heikoilla, koska se ei toipunut ihan yhtä hyvin kuin Hupakko. Hupakko jahtasi Tylleröä ja välillä piti sitä nurkassa pitkiäkin aikoja. Haavoja ei tullut, mutta Tyllerö oli selvästi varuillaan koko ajan ja pakeni heti, kun Hupakko tuli näköpiiriin. Päätin, että parasta on erottaa ne toisistaan toipumisen ajaksi. Henkinen stressi ei varmasti vaikuttanut kumpaankaan hyvällä tavalla, kun elimistökin oli samaan aikaan stressissä.

3. päivä 

Kolmantena päivänä kummankin paino oli yhtäkkiä sukeltanut, kun punnitsin ne aamulla. Näin jälkikäteen ajateltuna luulen sen johtuvan siitä, että annoin iltaisin tuoreruokaa ja pitkin päivää vielä kurkkua juomattomuuden takia, ja punnitsin marsut vielä sen jälkeen. Tämä oli virhe, koska ruoasta tullut neste näkyi vaa-alla, ja oli tietysti aamuun mennessä poistunut, mikä näkyi painon merkittävänä laskuna. Tästä huolestuneena tukiruokin tyttöjä. Juomapulloihin ei edelleenkään oltu koskettu. Luulen, että kolmantena päivänä saattoi myös lähteä turvotusta, joka oli tullut leikkauksen yhteydessä, mikä myös näkyi painon laskuna.

Nyt jälkikäteen ajattelen, että huoli nestetasapainosta oli turha. Tein ensimmäisten päivien ajan molemmille monta kertaa nipistystestin niskanahasta, joka palautui ihan hienosti ja silmätkin näyttivät nomaaleilta ja kirkkailta. Sen lisäksi papanat olivat ihan jo normaalin näköisiä, mikä ehkä on paras indikaattori nestetasapainosta. Kuivuneen marsun papana on ensin pientä ja pisaran muotoista ja tilan pahentuessa vaalean sammaksen peitossa. Mutta muut marsut ramppasivat jatkuvasti juomapulloilla, kun taas Tyllerö ja Hupakko eivät koskeneetkaan veteen. Luulen, että ne eivät kokeneet tarvetta juoda vettä, koska söivät kurkkua ja olin juottanut niitä ruiskulla.

4. - 6. päivä

Neljäntenä päivänä asiat alkoivat mennä normaalimpaan suuntaan. Juomapulloista oli juotu ja tuoreruoat syöty kokonaan. Sairaalahäkeissä oli paljon papanaa ja märkiä kohtia ja heinäkasat pienentyivät hyvää tahtia. Punnitsin marsut ainoastaan kerran päivässä, aamuisin, koska koin sen luotettavimmaksi tavaksi nyt kun oli kuitenkin selvää, että molemmat söivät melko hyvin.

7. päivä (tänään 21.3.)

Koska painot ovat normalisoituneet ja tytöt vaikuttivat muutenkin pirteiltä ja haavat paranivat hyvin, päätin yhdistää lauman. Tällä kertaa tein sen lattia-aitauksessa, koska koin, että ei-kenenkään-maalle voisi olla tarvetta. Perinteisesti homma alkoi niin, että kaikki olivat kiltisti ja ainakin näennäisesti täysin sovussa. Reilun tunnin kuluttua alkoivat valtapelit, säksätykset ja uhlkailut, jotka eivät kuitenkaan kestäneet tällä kertaa edes tuntia.  Näyttäisi, että Tyllerö yritti edelleen haastaa Eukkoa, mutta pupu meni pöksyyn. Lisäksi Hupakko kävi vähän huudattamassa Tylleröä ja Mimmi oli kaikkien tiellä. Pimu myös hieman uhosi Tipulle. Tällä hetkellä aitauksessa näyttää tosi rauhalliselta, ja sekä Hupakko, että Tyllerö käyvät innoissaan tutulla juomapullolla :). Saapa nähdä miten tilanne kehittyy.

Tyllerön leikkaushaavaa pitää tarkkailla, koska alussa olleen mustelman tilalle on tullut kolmannen päivän aikana turvotusta, jonka pitäisi lakea viimeistään viikon päästä.
Tässä vielä tänään otetut kuvat tyttöjen vatsoista leikkaushaavoineen:

Tyllerö

Turvotusta ei tässä kuvassa juuri näy, mutta tunnustelemalla sen huomaa. Tyllerön haavasta on jo haavaliima lähtenyt päältä. Tikit ovat itsestäänsulavat ja ne ovat sisäpuolella.

Hupakko

Hupakon haavassa on vielä haavaliima päällä, joten arpi ei ole niin selkeä kuin Tylleröllä.