Kuvassa näkyvä valkoisella matolla päällystetty ramppi oli marsujen suursuosikki. Jostain syystä kaikki halusivat makailla siinä, vaikka ei tuo minusta kovin suojaisalta paikalta vaikuta. Etenkin Eukko oli siihen kauhean ihastunut.
Mulla on muuten sellainen teoria, että marsut jotenkin tietää, että mä olen lähdössä pois, ja järjestää aina jotain jäynää. Yleensä se on ollut löysää papanaa tai Akan hengitystieongelma. Tällä kertaa joku oli purrut Tylleröä kunnolla korvaan. Tämä oli meidän ensimmäinen puremahaava, toivottavasti myös viimeinen.. Mitään eripuraa en havainnut, joten en tiedä mitä on tapahtunut. Ehkä jotain kiimakähinää. Onneksi haava parani hyvin, vaikka vaikutti syvältä, ja korvasta uhkasi ehkä jopa irrota aika iso pala. Huomasin haavan todennäköisesti samana päivänä kun se oli tullut ja putsailin sen Septidinillä ja laitoin päälle Betadine-salvaa. Hupsu Tyllerö luuli ilmeisesti, että joku nuolee sen korvaa, koska meni heti ihan littanaksi makaamaan mun syliin kun liottelin hyytynyttä verta Septidinillä kostutetulla lapulla irti (vai tekeeköhän muidenkin marsut niin, että lösähtää heti maahan makaamaan kun joku nuolee korvaa?). Ei tainnut siis pahemmin sattua. Hyväntahtoinen Mimmi meni heti Betadine-käsittelyn jälkeen nuolemaan Tyllerön korvaa, mutta lopetti onneksi äkkiä ja väänteli naamaansa sen näköisenä, että ei oikein maistunut hyvältä... Nyt korvassa on enää arpi ja keskellä arpea paksumpi kohta, joka ei kuitenkaan vaikuta paiseelta tai tulehdukselta.
Onneksi on ollut toistaiseksi hyvää tuuria ja marsut on pysyneet terveinä, ja nytkin korva parani itsekseen.
Jokin aikaa sitten tuskailemani Mimmin ihon suhteen olen tullut siihen tulokseen, että kyse on todennäköisesti kuivuudesta ja hilseestä, joka jää jumiin harjasten ristikäin olevien karvojen väliin ja siksi hilseily vaikuttaa niin dramaattiselta. Pitäisi kokeilla taas helokkiöljyn tehoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti