Marsuhuoltoa ja makoileva Tyllerö

Nyt on pakko tilittää tänne, kun marsujen kerjäysmekkala alkaa käydä tosissaan hermoille. Mimmi päivystää aitauksen reunalla valmiina nostamaan kauhean mekkalan, johon muut yhtyvät joka kerta kun joku kulkee jossain. Mimmi seisoo nenä pitkällä takajaloillaan taikiksia vasten niin korkeaksi venyttäytyneenä, että meinaa kaatua selälleen. Ja jos niille yrittää puhua jotain, lähinnä ärähtää ärsyyntyneenä "Ei!" niin ne huutaa kahta kovemmin.
Huokaus.
Silti se näköjään toimii kun raahauduin väsyneenä salilta tulon jälkeen vielä ulos hakemaan tuoreita, vaikka marsut oli jo saaneet parsakaalia ja tomaattia jääkaapista. Rupes niin säälittämään kun ne oli ahmineet heti kaiken.
Ei kyllä uskoisi, että kukaan on noin rakastunut voikukkiin ja ruohoon.
Tänään leikkasin marsujen kynnet ja putsasin korvat. Kaikki muut paitsi Tyllerö vihaa näitä toimituksia. Tai no, ei nyt korvien putsausta inhota yhtä paljon kuin kynsien leikkuu. Korvien putsaukseen kaikki alistuu yleensä ihan kiltisti, mitä nyt yrittää kääntää aina itsensä aitauksen suuntaan, vaikka yrittäis putsata sitä vastakkaisen puolen korvaa. Ne ei millään suostuis olemaan peffa aitauksen suuntaan. Tekeekö muidenkin marsut niin, että yrittävät mahdollisimman näkyvästi ilmaista miten ihana paikka se häkki onkaan, kun jotain epämiellyttävää tapahtuu? Kynsiä leikatessakin ollaan ihan muuten kunnolla, mutta välillä uhkaillaan nuolemalla tosi raivokkaasti saksia pitelevää kättä. Vähän niin kuin " mä desinfioin tän alueen ennen kuin suoritan sille kirurgisen toimenpiteen ihan just." Voi toisia.
Alla kuitenkin kuva Tylleröstä, jonka mielestä korvien putsaus on vissiin varsin miellyttävää. Pieni tytön Tylleröinen tosiaan.. Se painaa nykyisin melkein 100 grammaa enemmän kuin siskonsa, mutta tuntuu kuitenkin aika lihaksikkaalta.

Tein ihan Tylleröä varten yhden kämäisen pyyheputken kun olin niin kyllästynyt sen mattojen-alle-kaivautumis-harrastukseen. Tai ei siitä muuten mitään haittaa olis jos ei se pissais sinne. Mutta kun se pissaa. Putki tuntuu auttavan. Kyhäsin sen vanhasta pellavapyyhkeestä ja paksusta rautalangasta, joka tukee suuaukkoja. Ei se siellä kovin usein ole, mutta kuitenkin jo useammin kuin mattojen alla. Meinasin saada sätkyn kun esittelin putken Tyllerölle. Se oli yksin toisella puolella häkkiä ja laitoin putken sen lähettyville. Se nuuhki ilmaa ainakin 10 minuuttia niin, että koko marsu heilui ja liikkui etujaloilla lähemmäs, mutta perääntyi aina takaisin ennen kuin uskalsi mennä tutkimaan putkea. Luulin jo, että olin onnistunut halvaannuttamaan sen valtavalla kasalla tuoreruokaa, jonka tarjoilin pari tuntia tätä ennen (ei ehkä ihan realistinen pelko), mutta se ilmeisesti se olikin vain se metallin haju tai jokin muu, joka ihmetytti. Oonhan mä tommosta ennenkin nähnyt, mutten noin pitkään jatkuvana. Marsut ehkä uskottelee itselleen, etteivät ole liikkuneet minnekään, jos takajalat pysyvät paikallaan, ja ovat siten omasta mielestään turvassa.

Tuoreruokaa oli silloin siitä syystä valtava kasa, kun halusin testata loppuuko kerjääminen pitkäksikin aikaa, jos mursut saavat ruoasta tarpeekseen. No saivathan ne, kun söivät lopulta mahallaan maaten sinnikkäästi kunnes vain siankärsämöä oli jäljellä. Eikä kerjäystäkään kuulunut kun reppanat oli ihan ruokakoomassa. Ajattelen kuitenkin, että ehkä syöminen on suurempi riemu, jos tuoreruokaa jää aina vähän kaipaamaan, joten en yleensä syötä niitä ihan ymmyrkäisiksi.

Tässä viimeiseksi vielä linkki Mimmin ja Akan jokapäiväiseen skabaan, joka käynnistyy kun juomavesi vaihdetaan. Tykkäävät ilmeisesti kylmästä vedestä. Hupakko yrittää taustalla vienosti osallistua. Mukana menossa myös marsujen oma lautanen punajuuren tahrimana. Yleensä videolla takana näkyvä juomapullo on suositumpi ja siitä kiistellään, mutta tämä kisa on keskittyneempää sorttia.

https://www.youtube.com/watch?v=qvb1TgaXcYU

Mimmin karvatilanne on entisenlainen. Ei huonompi, muttei parempikaan. Äh.