Karvaisten naisten kartano

Laajensin aitausta pieniä varten, laitan tähän pari hieman huonolaatuista kuvaa. Meidän olohuoneen ikkunan edessä kasvaa puu, joka varjostaa huonetta kesäisin. Toisaalta se on hyvä, koska aurinko ei pääse räkittämään edes parvekkeelle, ja kämppä pysyy viileänä. Toisaalta päivisinkin on niin pimeää, ettei kameralla tahdo saada kuvia, ja valoja joutuu pitämään iltapäivästä lähtien päällä. No, kyllä se viileys on toisaalta aika arvokasta, kun lasitetulla parvekkeellakin pystyy hyvin oleilemaan, vaikka se on etelän puolella.

Joka tapauksessa aitaus on nyt kokoa 245cmX70cm + 175cmX70cm. Olen poistanut siitä yläkerran, joka hankaloitti häkin sisustamista ja siivoamista, vaikka olikin marsuille mieluinen. Pienemmällä puolella on purua, ja isommalla mattto/pyyhe/purulaatikko-systeemi. Sisäsiisteys on taas vähentynyt uusien tulokkaiden ja järjestyksen vaihdon myötä, mutta eiköhän se siitä taas. Imuroin mattopuolen kerran päivässä ja vaihtelen pikkupyyhkeitä ja purulaatikkojen puruja kerran parissa päivässä. Laitoin taas tauon jälkeen mattojen alle sellaista kumista kosteantilanmattoa, joka pitää hajua loitolla, koska se pitää systeemin ilmavana=kuivempana.
Tuossa aitauksen alla mulla on Ikean viiden euron Lack-pöytiä seitsemän kappaletta, mikä on mun mielestä tosi hyvä ratkaisu. Se näyttää siistiltä, mutta on halpa laajentaa. Murheenkryyni tällä hetkellä on säilytyslaatikot, joita pöytien alla on. Niistä on tullut mulle suorastaan pakkomielle. Haluaisin siistimpiä, ja olisin niistä valmis maksamaan jotain pari kymppiä kipaleelta, mutta mistään ei löydy oikean kokoisia! Nykyiset ovat pahvisia, eli nuhraantuvat käytössä nopeasti ruman näköisiksi, eivätkä muutenkaan ole kestäviä. Pitää ehkä tehdä itse.

Eukko, Akka ja Mimmi ovat kaikki hyvissä voinneissa. Tosin eilen huomasin taas hieman löysää, pahanhajuista papanaa. Sitä oli jäänyt kaikkien varpaiden väliin, joten syliin nostaessa se tarttui vaatteisiin. Yök. Täytyy taas tarkkailla, kuka on syypää. Epäilen Akkaa. No, tuota tapahtuu vähän väliä, mutta koska papna pysyy edelleen koossa, en mihinkään toimenpiteisiin ole ryhtynyt. Kesyyntyminen jatkuu edelleen myös aikuisten kanssa, vaikka nuo ovatkin jo suht rentoja tyyppejä.  Eukkoa ja Akkaa saa jo jopa silittää häkissä! Rikkaimuriin nuo ovat tottuneet hyvin, mutta Akka ja Eukko mieluiten väistävät sitä. Pikkumarsut totta kai vielä säikkyvät sitä, mutta Mimmi on siihen suorastaan rakastunut, se kuikuttelee sille, ja seurailee sitä, ja jopa pukittelee sen ympärillä.

Mimmi ja rikaimuri

Olen ryhdistäytynyt marsujen terveyden- ja kauneudenhoitajana. En tajua, miksi en aiemmin ole ostanut kunnon karstaa ja harjaillut noita, koska se selvästi tekee hyvää niiden iholle. Hilseily selvästi vähenee. Harjaus tuntuu olevan jopa Mimmin mieleen, joka tavallisesti protestoi kaikkia hoitotoimenpiteitä. Olen myös pitänyt korvanpuhdistustalkoita ja leikkaillut kynsiä ahkerammin, kun varsinkin Eukon kynnet vääntävät varpaita väärään asentoon jo vähänkin pidempinä. Kynsienleikkauksesta sentään kukaan ei ole oppinut pitämään..

Juttua ja kuvia näköjään riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta pitänee jatkaa lisää myöhemmin. Aah, kyllä se viisi on aina parempi kuin kolme!