Hunajaiset ja toffeiset tulokkaat

Karvaisten naisten kylässä on uusia asukkaita!

Hupakko ( kuva:Pulmu Waitinen)

"Tuoreimmat karvanaiset muuttivat kyläyhteisöön 19.7. vajaan kuuden viikon ikäisinä. He asuivat aluksi puusillan alla, mutta jo viiden minuutin kuluttua totesivat sillanalusen olevan liian pieni kahdelle asukkaalle. Naapurit kävivät toivottamassa uudet asukkaat tervetulleeksi kohteliaasti puhdistamalla näiden silmät ja korvat. Nuorison aktiivisuus kävi aluksi Akan hermoille, ja tämä mielellään näpäytti neitejä nokalle tai takamukselle joka kerta näiden häiritessä hänen herkkää yksityisyyttään. Tätä kesti kuitenkin vain pari ensimmäistä päivää, eikä epäystävällinen käytös tuntunut lainkaan lannistavan tulokkaita. He saivat myös suojelusta yhteisön matroonalta Eukolta, joka kävi tasaisin väliajoin pistämässä liian innokasta kurinpitäjää ruotuun. Nyt rauha on taas laskeutunut karvanaisten kylään.”

Tyllerö (kuva: Pulmu Waitinen)

Olin alkukeväästä lähtien suunnitellut neljännen jäsenen hankkimista laumaan, sillä ”puluboksissa on vielä tilaa yhdelle”. Oikeastaan poikaystävä teki valinnan uuden perheenjäsenen hankinnasta. Hän sai myös valita marsun rodun ja nimen.  Aloimme siis etsiskellä sk self creamiä. Olimme ajatelleet ottaa uuden laumanjäsenen vasta syksyllä, mutta Pulmulla Helsingissä oli juuri syntymässä cream-buff-yhdistelmästä poikue, ja houkutus taisi olla liian suuri... Kun sitten kävimme katsomassa 10.6. syntynyttä poikuetta, jossa sattui olemaan kaksi tyttöä, buff ja cream, emme osanneet päättää kumman ottaisimme, ja poikaystävä ehdotti, että otettaisiin molemmat. Vaarallinen ehdotus. Enhän mä osaa kieltäytyä tuollaisesta, vaikka olin yrittänyt vakuuttaa itselleni, että neljä marsua on maksimimäärä. Noh, nyt on viisi marsua, joista neljä mahtuu puluboksiin ja yhdellä on kissankuljetuskoppa matkustusta varten.

vas. Tyllerö, oik. Hupakko

Nimekseen tytöt saivat Tyllerö ja Hupakko. Ne on kerrassaan mahtavia tyyppejä! Ihanan ulkonäön lisäksi niillä on lystikkäät luonteet. Rohkeita, uteliaita, nokkelia ja ystävällisiä (musta tuntuu, että ne on kekseliäämpiä kuin nuo vanhemmat marsut. Ehkä siksi kun niitä on kaksi pientä tekemässä kolttosia?). Molemmat on varsinaisia marsuraketteja, en oo koskaan nähnyt marsun liikkuvan niin nopeasti! Kuin marsuformuloita! Näyttävät enemmän hillereiltä kuin marsuilta toisinaan. Kiipeilevät myös seiniä pitkin ylös ja hyppivät puolimetrisiä loikkia, hurjia tyyppejä. Aluksi ne huvittivat itseään kiipeämällä heinäseimiin, mikä onneksi nyt on loppunut. Pienavälit ovat niin pienet, että ne varmaan melko pian olisivat jääneet sinne puristuksiin livahdellessaan edestakaisin. Yhtä huono näkö niillä on kuitenkin kuin muillakin kömpelömmillä lajitovereillaan. Yhdistettynä nopeuteen se ei aina ole paras yhdistelmä.. Ainakin kerran Hupakko on ilo-loikkinut päin seinää, reppana. Lisäksi ne tuppaavat törmäämään toisiinsa rallia vetäessään. Eipä sillä että se niitä itseään pahemmin haittaisi. Ipanat ovat keksineet myös mattojen ja pyyhkeiden alle kaivautumisen.. Sylissä Hupakko ja Tyllerö on ihan ässiä (siis kun ensin saa raketin pyydystettyä)! Todella rentoja tyyppejä! En ollut uskoa silmiäni kun toisena iltana otin ne syliin ja ajattelin aloittavani pienten villipetojen kesyttämisen, niin nepä olivat viiden minuutin päästä kyljellään, ja painuivat littanammiksi silitettäessä. Tyytyväinen kurnutus vaan kuului. Uskomatonta! Alla kuvatodiste.

Tyllerö vas. ja Hupakko oik.