Minimarsuja omassa kodissaan

Jos joku katsoi vain otsikkoa, voisi luulla, että meillä on uusia palleroita. Vaan ei! Oon itse asiassa ollut jo pitkään sitä mieltä, että viisi on meille oikea määrä marsuja. Mutta mielikuvitusmaailmassa omistan sheba mini yak -marsuja värissä d.e. white. Olen pikkumarsuja esitellyt ennenkin, mutta tässä on niitä kuvattuna mun ja siskoni nukkekodissa. Nämä ihanteelliset marsut ovat sisäsiistejä ja onnettomuusvapaita ja niitä voi siksi pitää aina vapaana. Suosittelen!

Huomaa vessalaatikko (ihan puhdas, tietysti:))

Annan ottamia hiukan uudempia kuvia, joissa sisustus on erilainen.

Mulla oli muuten juuri synttärit, viireistä voi päätellä iän...

Terve Mimmi ja törppö Tyllerö

Mimmin antibioottikuuri loppui viisi päivää sitten eikä tukkoisuus ole tullut takaisin, joten ilmeisesti antibiootit tehosivat tällä kertaa hyvin. Ensimmäisenä päivänä toista antibioottikuuria huomasin (onneksi), että antibioottia oli vahingossa laitettu ruiskuihin tupla-annos, ja ehdin korjata annostuksen ennen kuin siitä koitui harmia. Toivotaan ettei hengitystietulehdus nyt uusi. Lääkärin papereissa luki näin: "Valitettavasti aiheuttajabakteeria saadaan harvoin eliminoitua kokonaan. Marsulle saattaa jäädä bakteeri hengitysteihin ja Mimmistä saattaa tulla oireeton kantaja." Olisi ehkä pitänyt kysyä tuosta kohdasta tarkennusta, koska en ihan tajua, mitä valitettavaa olisi oireettomuudessa :). Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että sama tulehdus voi uusia, jos yleistila heikkenee?
Lääkitseminen oli suht helppoa, koska annettava lääkemäärä oli niin pieni, mutta Mimmi oli aika taitava huitomaan etutassuillaan ruiskua pois. Kerran se sai jopa sen lentämään metrin päähän sohvasta. Melko hyvä saavutus alle kilon painoiselta tyypiltä.

No, Mimmi voi joka tapauksessa hyvin nyt, ja on saanut lähes 100 grammaa lisää massaa. Pellettiä on ollut runsaammin tarjolla sairauden ajan, koska Mimmi söi vähän nihkeämmin heinää... En ole uskaltanut punnita vielä muita, sillä hirvittää mitä vaaka sanoo dumbo-Tylleröstä. Mun on kyllä toisinaan vähän vaikea arvioida marsun massaa, en siis aina ole ihan varma onko Tyllerö vaan lihaksikas fitnessneito vai minivirtahepo. Se vaan on niin paljon isompi kuin kukaan abyista, että on vaikea verrata sitä niihin.

Marsut on olleet muuten ihan villeinä muutaman pävän ajan. Ne ovat leikkineet tavallista enemmän, mutta myös ärsyttäneet toisiaan tavallista enemmän. Erityisesti Tyllerö on ollut sotajalalla. Se mennä huristelee komean matalalta niskakarvat pörhössä, silmät itserakkaasti puoliummessa ja yrittää kiivetä Mimmin selkään. Akka joutuu välillä menemään niiden väliin, jos niiden painikehä sattuu sen nukkumakopin viereen. Kuitenkin sotapossut yrittävät nukkua samassa kasassa, vaikka toisen naama alkaa ärsyttää parin minuutin kuluttua.

Nyt pitänee ottaa härkää sarvista ja punnita possut ja leikata samalla niiden petolintukynnet.

Viatonta esittävä Tyllerö ja croissant-poseeraus

Kuinka voikukanlehti katoaa

Mimmi antaa tyylinäytteen (menossa mukana myös hieman äklö pellettikippo):

Ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa

Jaahas. Antibioottikuuri loppui eilen ja tänään röhinä tuli aiempaa pahempana takaisin. Sain puhelimitse uuden viiden päivän reseptin samaa lääkettä, toivottavasti se tepsii. Mimmi on onneksi pirteä ja syö.

"Ai minäkö sairas?"

Pirteä kirppu <3

 Mimmi voi hyvin, ja lähettää terveisiä. Ei ole mennyt masu sekaisin antibiootista ollenkaan, vielä yksi päivä on jäljellä tosin.
Sain vihdoin siirrettyä uudesta kamerasta kuvat koneelle, ja tämä Mimmi-otos oli heti ensimmäisenä tyrkyllä. Lisää marsukuvia on luvassa tulevaisuudessa, kunhan keksin jonkun ohjelman, jolla saisin niitä muokattua paremmin.

Ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä...

Vihainen marsu ja aamupukeinen omistaja lääkitsemisen jälkeen.

Olin juuri viime viikolla koputellut puuta, että vielä kertaakaan näiden marsujen kanssa ei olla oltu eläinlääkärissä. Yli kaksi vuotta kului ilman sairastelua. Saatoin tosin vähän ylireagoida tälläkin kertaa, mutta parempi turhaan lääkärille kuin liian myöhään.
Perjantai-aamuna huutelin marsuille huomenta, ja vähän ihmettelin, että Mimmi ei tullut kopista kuikuilemaan aitauksen reunalle, kuten se tavallisesti tekee. Oli myös vähän epäilyttävän hiljaista. Kun Jimmy sitten parin minuutin kuluttua meni juttelemaan marsuille, hän huomasi, että Mimmi on apaattisen oloinen ja röhisee. Edellisenä iltana olin huomannut, että jonkun nenästä lähtee hassua ääntä syödessä, mutta ajattelin, että se on Akka, jolla on toisinaan pölyä nenässä. Mimmin aamuinen röhinä oli kuitenkin paljon räkäisemmän kuuloista kuin Akan perustuhina. Eniten huolestuin vaisusta käytöksestä, koska se ei ole yhtään Mimmin tapaista. Jonkin ajan kuluttua oltuaan jalkeilla, sen olo tuntui helpottuvan ja rohina vaimeni.
Sain onneksi heti aamuksi ajan Sovetiin, joka on meitä lähin eläinlääkäriasema. En halunnut odottaa viikonlopun yli, sillä hengitystieinfektio voi viedä nopeasti huonoon kuntoon. Sovet tuntuu pätevältä paikalta, mutta halvimmasta päästä se ei ole. Lääkkeet ja lääkärimaksut olivat yhteensä 87,50 euroa (lääkkeet tosin tästä yhteensä 50 senttiä :D), mikä oli minusta ihan siedettävä hinta, koska sain asiantuntevaa palvelua. Lääkärillä ooli itselläänkin ollut useita marsuja.
Mimmi oli oudossa tilanteessa tapansa mukaan lunkisti. Odotushuoneessakin se istui ihan tyynesti kissankopan kaltereissa kiinni ihmettelemässä uutta ympäristöä. Tutkimuksista Mimmi ei juuri perustanut, mutta onneksi ei päässyt sentään puremaan lääkäriä... Keuhkoista ei kuulunut mitään poikkeavaa, joten ehkä tulehdus on ylähengitysteissä. Saimme kuitenkin antibioottia viiden päivän kuurin. Antibiootin nimi on Fenoflox, mikä ei ole minulle ollenkaan tuttu nimi. Lääkettä tarvitsee antaa vain kerran päivässä, ja lääkitseminen on ollut yllättävän helppoa, vaikka antibiootti haisee mun mielestä karsealta.
Tänään Mimmi on jo ollut käytökseltään ihan oma itsensä, vaikka hengitys vähän vielä vinkuukin. Nyt vain sormet ristiin, ettei tule ripulia!

" Nyt tämä on kyllä just sopivan kokoinen tämä aitaus "

Niinpä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Arvaatte varmaan, mitä tässä kuvassa tapahtuu..

Sorruin siis taas ostamaan Ikeasta uuden Lack-pöydän, jotta mahdun lisäämään velä 1 X 2 taikakuution lisäosan aitaukseen. Hintaa pöydällä on alle viisi euroa, joten ei se kauhean iso satsaus ole. Taikakuutioita mulla on enemmänkin kuin tarpeeksi koska aitauksen pohjamateriaalin olen vaihtanut jossain vaiheessa taikakuutioista kompostiaidoiksi.

Aion järjestää tälle puolelle lisää mökkejä marsuille, koska ne tykkäävät makoilla lähekkäin näiden koppien alla ryhmänä, mutta suojaisia paikkoja ei riitä kaikille. Osa tytöistä on kyllä nukkunut tyytyväisenä ihan "taivasalla", mutta ajattelin ettei virikkeiden lisääminen haittaakaan. Siirsin samalla toiseen mattopäätyyn kauan sitten tekemäni kolmion muotoisen riippumatoon, josta vastoin odotuksiani tuli heti suosittu. Aiemminkin riippumaton alla on makailtu, mutta nyt Akka tajusi heti, että sen päälle voi myös kiivetä. Tosin illalla nurkasta kuului tukahtuneita vastalauseita, kun se yritti kiivetä suoraan Tyllerön päälle, joka nukkui riipparin alla.