maanantai 6. marraskuuta 2017

Mimmi: marsu & kaasuuntuminen

Nämä viimeiset 12 päivää ovat olleet marsuharrastuksen intensiivisemmät. Toivon, että jollekulle olisi hyötyä näistä kokemuksista, koska en toivo kellekään samaa, ja haluan jakaa tietoa suomeksi marsun kaasuuntumisesta (englanniksi guinea pig bloat, kannattaa myös googlata, jos vain kielitaito riittää lukemaan näitä juttuja!). Murmelin Marsulassa on kaasuuntumisesta hieman tietoa, mutta ajattelin kertoa Mimmin kaasuuntumisesta yksityiskohtaisemmin, koska kaipasin itse jotain konkreettisempaa kertomusta sairauden etenemisestä ja hoidosta. Haluan kuitenkin painottaa, että ennen kuin kukaan alkaa marsuaan hoitamaan alla olevien ohjeiden mukaan on marsu käytettävä eläinlääkärissä, sillä diagnosointi ja hoitosuunnitelma on eläinlääkärin tehtävä. Tarkoitus on vain lisätä tietoa ja jakaa kokemuksia.
Huomasimme torstaina 26.10. aamupäivällä, että Mimmi vaikuttaa hieman vaisulta. Jimmy oli jo kaksi kertaa käynyt sen kanssa lääkärissä minun ollessani USA:ssa kuukauden ajan ja sillä oli jo silloin todettu lievä kaasuuntuminen, ja jälkimmäisellä kerralla virtsatietulehdus, joita oli tässä vaiheessa hoidettu jo pari viikkoa. Mimmin vointi oli tähän asti säilynyt koko ajan hyvänä, ja ainoa syy lääkärikäyntiin oli mystinen painon putoaminen, mikä Mimmille on valitettavasti yleensäkin ihka-ainoa sairauden merkki. Vasta lääkäri huomasi kaasuuntumisen. Nyt tästä käynnistä oli kulunut pari viikkoa. 26.10. iltaan mennessä Mimmi lopetti syömisen, juomisen ja liikkumisen kokonaan ja sen maha oli selvästi kaasuinen eikä papanaa ollut tullut koko päivänä paria todella pientä, vaaleaa pipanaa lukuunottamatta.
Vakava aihe, Mimmi-GIF kevennyksenä <3
Mistä kaasuuntumisen tunnistaa?
Kaasuisen mahan tunnistaa siitä, että se pömpöttää, joskus paljonkin, mutta rusetillisilla tai pörröisillä marsuilla (kuten Mimmi) tätä on vaikea huomata. Silloin huomaa mahaa kunnolla tunnustelemalla, että se on kuin ilmapallo (älä kuitenkaan liioittele) tai koputtamalla, jolloin maha "kumisee". Omasta mielestäni tunnusteleminen on helpompaa. Kannattaa välillä tunnustella terveen marsun mahaa, jotta huomaa eron sitten kun kaasua on. Mimmillä kaasu tuntuu erityisen hyvin selkärangan vieressä ja mahapuolella lähellä peffaa. Mimmillä tunnustelua vaikeuttaa se, että se inhoaa kosketusta ja osaa jännittää keskivartalon lihakset niin pinkeiksi, että jo sekin tuntuu kaasulta. Pitää siis odottaa aina hetki, että Mimmi rauhoittuu ja koettaa sitten tunnustella uudelleen.

Kaasuuntumisen tyypillisiä oireita ovat liikkumishaluttomuus tai liikkuessa ryömiminen ja mahan raahaaminen maassa ja pysähtyessä paikalleen lysähtäminen. Täydellinen syömättömyys on yleensä seuraus vakavasta kaasuuntumisesta, samoin juomattomuus. Marsu on toisin sanoen aika säälittävä ja apaattinen, eikä tule selviämään seuraavaan päivään ilman välitöntä apua. Soitin luottolääkäriimme Arkkiin ja saimme Maarit Koivistolle ajan seuraavaksi päiväksi. Olisin lähtenyt heti päivystykseen, jollei minulla olisi ollut valmiina lääkitystä kotona. Nyt koin tärkeämmäksi aloittaa heti tukitoimet, jotta Mimmillä olisi mahdollisuus selviytyä seuraavista akuuteista tunneista.

Mistä kaasuuntuminen johtuu?
Usein ruokavalion muutos on syynä kaasuuntumiseen, tavallisimmin uusi tuoreruoka (vihannes tai hedelmä) tai liiallisissa määrin syötetty tuttukin tuoreruoka. Ikä vaikuttaa myös kaasuuntumisherkkyyteen. Erot ovat myös marsukohtaisia. Jotkin marsut eivät vain kestä muun muassa kaaleja tai omenaa tai totuttamatta ylipäätään mitään tuoretta. Mimmillä syynä oli ensin todennäköisesti jääkaappituoreisiin siirtyminen ulkotuoreiden jälkeen, joka tapahtui juuri viikkoa ennen lääkäriin menoa. Tuolloin kaasuuntuminen oli lievempi, mutta toisinaan ensimmäistä kohtausta seuraa toinen kohtaus, joka on ensimmäistä rajumpi, jos elimistö ei ole toipunut  edellisestä kohtauksesta kunnolla. Toisen kohtauksen aiheutti todennäköisesti ruokavalioon lisätty omena, vaikka kyseessä olikin vain pieni pala parina peräkkäisenä päivänä. Mimmi on jo aiempinakin vuosina reagoinut tuoreruokien vaihdokseen, mutta ei näin rajusti. Nyt ehkä ikää on jo sen verran (5 vuotta), että toleranssi on huonompi. On myös mahdollista, että taustalla on jokin piilevämpi vaiva, vaikka toivon ettei näin ole. Mitään muuta ei ainakaan tutkimuksissa ole löytynyt.

Mitä kaasuuntumisessa tapahtuu? 
Kun suolistoon joutuu jotakin mikä ei sovi marsun vatsalle, ruoka ei sula kunnolla ja suolisto alkaa tuottaa kaasua. Kaasun lisääntyessä huomattavasti suolistossa ruoansulatuksen toiminta hidastuu, kun ruokamassa ei pääse liikkumaan vauhdilla eteenpäin kaasun takia. Syömättömyys pahentaa tilannetta nopeasti, sillä marsun suolisto on vähälihaksinen ja kaksi metriä pitkä. Syömättömyys johtuu siitä, että kaasuuntuminen on marsulle kivuliasta, ja kipuun marsu valitettavan usein reagoi lopettamalla syömisen. Jos ruokamassa ei työnnä kaasua ja suolessa olevaa massaa edellään, kaasun määrä vain lisääntyy, kun suolessa oleva ruokamassa alkaa käydä ja kierre on valmis.

Kaasuuntuminen on marsulle nopeasti hengenvaarallinen tila ja moni marsu menehtyy, vaikka sitä autettaisiinkin parhaalla mahdollisella tavalla. Kaasu voi kertyä suolistoon nopeasti ja aiheuttaa suolenkiertymän, joka täydellisen "tiesulun" lisäksi aiheuttaa käymisreaktion seurauksena myrkytystilan marsun elimistöön, joskus myös oksentelua kun ruokamassa työntyy väärään suuntaan, vaikka marsu tavallisesti on kyvytön oksentamaan. Suolenkiertymä on erittäin kivulias ja tällaisessa tilanteessa tukitoimet ovat turhia. Myös tukos suolessa aiheuttaa kaasuuntumisen ja johtaa kuolemaan ilman apua. Syynä tukokseen on useimmiten se, että marsu on syönyt jotain sopimatonta, mikä ei sula sen elimistössä. Marsu tulisi aina kaasuuntumisen yhteydessä viedä nopeasti marsut tuntevalle eläinlääkärille, jotta tila voidaan diagnosoida ja marsu tarpeen tullen lopettaa, jos tilanne on toivoton.

Miten kaasuuntunutta marsua voi auttaa? 
Tukiruokinta on tärkein tukitoimi kaasuuntumisessa. Tukiruokaa on tärkeä antaa marsulle usein, vähintään kahden tunnin välein kaasuuntumisen akuuttivaiheessa, huonossa kunnossa olevalle jopa kerran tunnissa. Tämä on valitettavasti todella työläs vaihe, jossa ei oikein voi tehdä kompromisseja yöunien tai päivätöidenkään vuoksi aiheuttamatta mahdollisesti marsulle vahinkoa. Jos ei siis voi olla marsun kanssa kotona, pitää sille hankkia hoitaja tai ottaa marsu mukaan töihin, jos työt sen sallivat. Lääkärissä sanottiin, että yön yli voisi jättää marsun ruokkimatta, mutta en uskaltanut ainakaan itse niin tehdä, koska kaasu tuntui lisääntyvän mahassa jo parin tunnin sisällä edellisestä ruokkimis-/hierontakerrasta.

Jos kaapissa ei ole valmista tukiruokaseosta, voi hyvin käyttää myös hyvälaatuista pellettiä. Katso Murmelin Marsulan tukiruokintaohje. Murmelin marsulan ohjeessa on myös kauraa, jota halutessaan voi seokseen lisätä. Pelletin puutteessa voi hätätapauksessa käyttää hienoksi jauhettua heinää, mutta tämä menetelmä on työläämpi. Kannattaa ehdottomasti varata tukiruokaa ja millilitran ruiskuja hätätapauksien varalle. Millilitran ruiskut ovat erittäin tärkeitä! Niitä saa apteekista pyytämällä. Yhtään isommalla ruiskulla ruokkiminen on vaikeaa ja ilman täysin mahdotonta, jos marsu ei vapaaehtoisesti syö. Hätätapaus tapahtuu aina yllättäen, usein eläinlääkäriasemien ja apteekkien ollessa kiinni, joten kannattaa hankkia näitä kaappiin kaiken varalta. Itse suosittelen Selective Science Recovery Plus-tukiruokaa lämpimästi, sillä ainakin omat marsut tuntuvat rakastavan sen makua ja se soveltuu pidempäänkin jatkuvaan tukiruokintaan, koska se on nimenomaan kehitetty tähän tarkoitukseen. Netistä sitä saa ainakin Kivuton-verkkokaupasta, joka toimittaa nopeasti. Myös monilta eläinlääkäriasemilta saa SSRP:tä.

Älä syötä marsulle vauvanruokaa tai muussattuja vihanneksia/hedelmiä. Marsu ei saa syödä lainkaan vihanneksia tai hedelmiä kaasuuntumisen ja siitä toipumisen aikana, sillä ne lisäävät kaasua ja pienikin määrä voi sekoittaa suolistoa entisestään. Ainoastaan heinä, pelletti ja tukiruoka ovat sallittuja.  Tuoreruoissa ei ole myöskään tarpeeksi kuitua ja kuidun riittävä saanti on äärimmäisen tärkeä kaasuuntumisessa. Kun tuoreruokinta aloitetaan marsun kokonaan toivuttua, se pitää aloittaa hyvin varovaisesti.

Nesteytys on hyvin tärkeää ruokinnan ohella. Kuiva ruokamassa ei liiku suolistossa hyvin, kun suolet ovat olleet pahimmillaan pysähdyksissä kokonaan. Vettä voi juottaa erikseen tai tehdä tukiruokaseoksesta valmiiksi vedellä laimennettua, jota syöttää vähän enemmän.


Mitä lääkitystä kaasuuntunut marsu tarvitsee?
Meillä oli kaapissa oli edelliseltä lääkärikäynniltä Metomotyliä (suolenliikkeen edistäjä, ent. Primperan), vatsansuojalääkettä (Antepsin, joka seuraavalla lääkärikäynnillä vaihdettiin Ranixal-poretablettiin) sekä omasta takaa reseptivapaata nestemäistä Disflatylia (kaasunpilkkoja),  joten aloitin heti lääkitsemisen, sillä tilanne oli niin vakava.

Laitan saamani annosteluohjeet lääkkeille tähän siltä varalta, että jollekulle on niistä apua hätätapauksessa, jossa eläinlääkärillä ei ole kokemusta marsuista (näitä annostuksia lukiessa pitää ottaa huomioon, että Mimmi painaa vain 700 grammaa). Joka tapauksessa lääkityksen määrää lääkäri, joka on nähnyt marsun, ja kaikki muut paitsi Disflatyl ovatkin reseptilääkkeitä. Disflatylia suosittelen hankkimaan marsulle ensiavuksi:

- Metomotyl 0,1 ml 3 kertaa päivässä kunnes parempi, sitten vielä pari päivää 2 kertaa päivässä
- Ranixal 1 poretabletti liuotetaan 0,5 dl vettä ja juotetaan ruiskulla seosta 2 ml 3 kertaa päivässä
7-10 päivän ajan
- nestemäinen Disflatyl 40 mg/ml 1 - 2,5 ml 3-4 kertaa päivässä

-Loxicom 5mg/ml (koiran) kipulääkettä 2kg-annostuksen mukaan olen annoin oma-aloitteisesti kaksi kertaa päivässä, sillä kaasuinen vatsa on hyvin kivulias ja Mimmi on selkeästi kipuillut.

- Sain ohjeet alussa antaa ananastäysmehua ja vegaanista probioottia sekä terveen marsun papanaa tukiruokinnan yhteydessä. Papanat voi murskata ja sekoittaa tukiruokaan, mutta osaava voi syöttää ne myös marsulle kokonaisena.

- Lisäksi tilasin nettiapteekista kautta Fibreplex-nimistä valmistetta, joita käytetään kaneilla kaasuuntumisen yhteydessä raakakuidun lähteenä, sillä syömättömyyden aikana Mimmille maistui ainoana asiana paperi, mikä ilmeisesti kertoo suoliston huonosta tilasta ja kuiduntarpeesta. Nyt myöhemmin asiaa tutkineena luulen, että nopein tapa olisi tilata valmiste suoraan lähiapteekkiin. Se tulee yleensä arkena jo seuraavan päivän toimituksessa. Sain The Guinea Pig Forumilta paljon hyviä ohjeita ja tukea, ja kehotuksen kokeilla ruskean pahvin syöttämista pienissä määrin ennen kuin sain Fibreplexiä. Pahvia Mimmi söikin pieniä määriä, vaikka mitään muuta ei. Fibreplexillä saattoi olla alkuvaiheen toipumiseen suotuisa vaikutus.

Ruokinnan ja lääkityksen ohella olen hieronut lääkärin ohjeistuksesta melko reippain ottein (ei liian reippain) Mimmin mahaa ja "täristänyt" sitä pilkkoakseni mekaanisesti kaasukuplia sen mahassa vajaa puolisen tuntia kerrallaan useita kertoja päivässä. Siitä tuntuu olleen iso apu Mimmille. Täristyksen voi tehdä esimerkiksi päällä olevan sähköhammasharjan varrella tai voitte itse keksiä lisää voimakkaasti väriseviä asioita.. Muista jälkikäteen desinfioida kaikki välineet, joita aiot vielä käyttää ihmistarkoituksiin!


Näin Mimmin kaasuuntuminen eteni


Päivä 1: Mimmi ei liiku, syö tai juo itsenäisesti eikä papanoi tai pissaa.
Sylissä Mimmi kuitenkin oli yllättävän pirteä ja söi mielellään tukiruokaa. Ehdin antaa Mimmille hoitoa lähes vuorokauden, ennen kuin vatsasta alkoi kuulua mitään ääniä. Suolisto oli siis todennäköisesti täysin pysähdyksissä kaasun takia. Ensimmäisenä yönä heräsimme Jimmyn kanssa kahden tunnin välein ruokkimaan ja hieromaan Mimmin mahaa, joka oli tosi kaasuinen. Päivällä ruokin Mimmiä tunnin-kahden tunnin välein. Ruokintojen välillä se makasi lämpölampun alla. Lämpölampun kanssa pitää varmistaa ettei se lämmitä liikaa, koska marsun lämmönsäätelykyky on kehno. Kun käden asettaa siihen kohtaan missä marsu makaa, käsi saa lämmetä vain miedosti. Lamppuja saa esimerkiksi Faunataresta, ja ne luovat hyvin mietoa lämpöä ilman kirkasta valoa.

Ensimmäisen päivän ainoa edistysaskel oli, että yöllä Mimmi pissasi ensimmäisen kerran.

Päivä 2:  Mimmi ei syö, juo eikä liiku. 
Lääkärin ohjeestä liikutin Mimmiä useamman kerran päivässä keskemmäs aitausta, josta se meni itse takaisin lämpölampun alle. Liikunta olisi auttanut kaasua pilkkoutumaan, mutta Mimmi oli kovin väsynyt, joten en halunnut liikaa stressata sitä juoksuttamalla paikasta toiseen.
Toisen vuorokauden loppupuolella ensimmäiset "papanat" ilmestyivät. Mimmin vatsa oli aluksi todella löysällä. Toivoa tilanteessa antoi se, että Mimmin suolisto kuitenkin toimi, eli tukosta ei selvästikään ollut ja sylissä Mimmi oli pirteä. Aitauksessa se oli edelleen surkea tapaus, mutta otti kuitenkin ihmisiin kontaktia, kun sitä lähestyi. Pidin Mimmiä tähän asti pääasiassa erillään muista, jotta se saisi levätä eikä sitä ajettaisi pois lämpölampun alta. Ensimmäisen yön jälkeen ruokin Mimmiä öisin neljän tunnein välein, sillä Mimmi oli kaikesta huolimatta suhteellisen hyvissä voimissa ja jaksoi kerralla syödä 15 ml tukiruokaa. Löysin ensimmäisten päivien jälkeen Mimmille sopivamman ruokintametodin, jonka selitän seuraavassa postauksessa, ja tämän jälkeen olen pystynyt tarpeen vaatiessa syöttämään Mimmille kerralla jopa 50ml tukiruokaa.

Päivä 3: Mimmi alkaa kiinnostua ruoasta ja vedestä ja liikkuu hieman.
Kolmen vuorokauden lopulla papanaa alkoi tulla hieman enemmän ja se oli jo paremman muotoista, vaikka olikin ihan löysää. Mimmi alkoi myös maistella heinää niin, että etsiskeli pitkään sopivia korsia ja nosteli niitä suullaan vaikkei varsinaisesti syönytkään mitään ja joi juomapullosta vähän kun sitä sille tarjottiin. Kuitenkin se oli edelleen todella vaisu ja kyhjöttävä.

Päivä 4: Mimmi alkaa papanoida normaalimmin ja alkaa syödä ja juoda hieman itse.
3. ja 4. päivän välisenä yönä papanaa oli tullut jo isohko kasa. Aamulla Mimmi tuli tervehtimään ja meni pellettikipolle syömään muiden kanssa ja jaksoi syödä siinä kunnes pelletti oli loppu, vaikka söikin hitaasti. Se oli ensimmäinen kerta neljään vuorokauteen, kun se liikkui mielellään mihinkään tai söi itse mitään. Mimmi kävi samaan syssyyn myös juomapullolla. Kyllä voi pienistä asioista ihminen tulla todella onnelliseksi! Saatoin jopa vähän itkeä tirauttaa. Kiinnostus heinään jatkui, mutta paljon Mimmi ei vielä sitä 4. päivän aikana saanut syötyä. Lähinnä se tonki heinäkasaa syömättä mitään nostellen vain korsia suuhunsa ja heitti ne sitten maahan. Pellettikään ei paljon kiinnostanut aamun jälkeen.

Lopetin 4. päivän iltana ananasmehun ja probiootin antamisen. Ananasmehun siksi, että ajattelin pitkän kuurin hedelmäsokeria olevan huono juttu Mimmin elimistön kannalta ja probiootin siksi, että se turvotti tukiruokaseosta oltuaan siinä hetken, eli aiheutti sinne kaasua. Ajattelin, että sama voisi tapahtua myös Mimmin suolistossa, mikä ei tässä kaasuuntumistilanteessa tietenkään ollut toivottavaa. Heti seuraavana päivänä vatsa oli jo kaasuton, mutta en tietenkään tiedä johtuiko se vain luonnollisesta toipumisesta vai ananasmehun/probiootin antamisen lopettamisesta.

Päivät 5-6:
Pystyin lopettamaan yöheräämiset, kun Mimmin vatsa oli vihdoin kaasuton. Ruokin sitä tuhdimmin illalla ja aamulla, ja se jaksoi yöt hyvin omillaan. Papanointikin oli jo säännöllistä. Mimmi meni aina ruokinnan jälkeen syömään heinään, mutta jaksoi sitä vain hetken ennen kuin meni nukkumaan. Paino alkoi vasta näinä päivinä laskea, kun vatsa alkoi toimia säännöllisesti. Hämäävästi tätä ennen paino oli sama tai noususuunnassa, koska suolisto toimi niin hitaasti, että tukiruoka säilyi siellä pitkään.

Päivä 7:
Soitin Arkkiin ja lääkärin kehotuksesta lopetin Metomotylin, kipulääkkeen ja Disflatylin. Kipulääke oli hyvä lopettaa koska Mimmillä oli vatsahaavaepäily, koska ruoka ei maistunut, vaikka suolisto oli jo lähes normalisoitunut. Ranixalia saatiin käsky jatkaa vielä 2 kertaa päivässä ainakin pari viikkoa tästä eteenpäin, sillä se suojaisi vatsaa, mikäli siellä on mahahaava. Mimmin toipuminen jatkuikin hyvin lääkkeiden lopetuksesta huolimatta.

Päivä 8:
Vähensin ruokintakertoja kolmeen päivässä, jotta Mimmi ehkä itse kiinnostuisi syömään enemmän. Tämä vaikutti jossain määrin toimivankin ja Mimmi reipastui hieman.

Päivä 9-11:
Mimmin jo valmiiksi hyvin alhainen aamupaino oli laskusuunnassa, ja kun vielä tuli ripulia ja viluisuuden oloisuutta, lisäsin päiväruokintojen määrää neljään. Tästä Mimmi piristyi ja alkoi vaikuttaa jo iloisemmalta normaalilta itseltään. Kyhjöttäminen oli vähentynyt selvästi ja Mimmin saattoi nähdä nukkumassa rennommassa asennossa kuin aiemmin.

Päivä 12 (tänään):
Mimmin paino oli ensimmäistä kertaa aamulla lähes sama kuin illalla ja on jopa noussut päivän aikana, vaikka se on ruokittu vain kerran. Vielä on pitkä matka toipumiseen, mutta toivon että tämä suunta jatkuu. Mimmi on tänään nukkunut paljon vähemmän kuin aiempina päivinä ja jaksaa syödä pitkän aikaa yhteen menoon.

Nyt kun katsoo näitä muistiinpanoja, niin toipuminen näyttää paljon johdonmukaisemmalta, kuin miltä se tuntui. Tuntui, että Mimmi oli ihan ikuisuuden tosi kipeä, vaikka se vaihe oli loppujen lopuksi ohi neljässä päivässä. Tästä eteenpäin aion pitää talvella jääkaappituoreruoan pääasiassa poissa marsujeni ruokavaliosta ja kesätuoreetkin ulkoa aloitan todella pienestä määrästä. Ostan parasta mahdollista heinää ja kuivattuja niittykasveja ja syötän aamuisin pieniä määriä hyvää pellettiä. Ostin Kivuton-nettikaupasta Trovet-pellettiä ja Supreme Sciencen "tikkuja", jotka on tarkoitettu nimenomaan vatsa- ja virtsavaivoista toipuville marsuille. Teen näistä ja olemassa olevista sekoitusta. Ehkä parin viikon kuluttua harkitsen mistä tuoreruoasta olisi hyvä totuttaminen tuoreisiin aloittaa, mutta aion pitää lopullisenkin määrän todella pienenä. Kaikki marsut tuntuvat aika tyytyväisiltä heinäruokavaliolla, ne ovat aktiivisempia ja leikkisämpiä jopa. Turkitkin kiiltävät kauniisti. C-vitamiinia marsut saavat väliaikaisesti Oxbown C-vitskunapeista, joita toin Jenkeistä tuliaisina, mutta niiden loputtua pitää välillä syöttää vitamiinit kurkun tai vastaavan päältä.

4 kommenttia:

  1. Huhhuh! Tää kuulosti vielä paljon rankemmalta kuin mitä viesteissä kerroit. :o Toivottavasti Mimmin vaivat on nyt vihdoin takana päin!

    VastaaPoista
  2. Tiedän mitä kauheutta tuo on. Ensimmäinen marsuni lopetettiin lopulta suolenkiertymään ja se viimeinen tunti matkalla päivystävälle lääkärille lopetukseen oli ehkä elämäni kauhein kun toinen kärsi niin paljon eikä minusta ollut sitä käsin lopettamaan.

    Toinen marsuni alkoi iäkkäänä herrana kärsimään kaasuilusta säännöllisen epäsäännöllisesti vaikka ruokinnasta oli jo karsittu kaikkia kaasua aiheuttavat. Tämän kanssa oli useita sydäntä kylmääviä episodeja jolloin disflatyl ja mahan hieronta pelastivat. Tuo mahan hieronta varsinkin on todella tehokasta mutta inhoan sitä käyttää kun siinä on se suolenkiertymävaara.

    Minulla on vielä yksi kuusivuotias vanhus ja sekin on alkanut kaasuilla. Tulin tällä viikolla tulokseen että tuoreet laitetaan kokonaan herkkupaloiksi ja saa elää vanhat päivänsä heinä- ja pellettimarsuna.

    Joskus bloggaajana selvittelin muuten miten google tarttuu hakutuloksiin ja enemmän satunnaisia marsuihmisiä varmaan näkisi tän postauksen jos laittaisit otsikkoon sanan marsu. Vaikka Mimmi-marsu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Taika! Kiitos paljon vertaistuesta! Ja vaihdoin jutun otsikkoon kehoituksestasi sanan marsu. Nyt tämä talvi mennään meilläkin kurkulla ja pienillä tomaattimaistiaisilla, sillä olen huoamnnut ettei marsuilla ole mitään hätää pelkällä heinädieetillä, vaikka herkkuja toki yritetään kerjätä aina sopivan tilaisuuden tullen. Kesällä aion ainakin yrittää sitten hitaasti totuttaen katsoa, jos silloin ulkotuoreet saisi lisättyä ruokavalioon. Ainakin ne sopivat marsun ruokavalioon paremmin verrattuna jääkaappituoreisiin, ja marsut kerta kaikkiaan rakastavat tuoretta heinää <3.'

      Poista
  3. Kiitos että jaoit tarinasi. Oomme nyt marsun kanssa samanlaisessa tilanteessa. Kolmas päivä menossa syömättömyyttä ja liikkumattomuutta.Kaikki tukihoidot käytössä. Syö kyllä mielellään tukiruokaa ruiskusta mutta häkissä ollessa ei katso ruokaan päinkään. Oon ollut ihan epätoivoinen kun tilanne näyttää niin huonolta. Tää kirjotus toi vähän toivoa että mahdollisuus on parantuakin. Googlettamalla tosiaan hankala löytää tällaista täsmätietoa jota just nyt kaipaan.

    VastaaPoista