Pitkään on täällä blogin puolella ollut hiljaista, hui! Tähän ei liity sen suurempaa dramatiikkaa, kuin että olen todella intohimoinen kesäihminen. Kun aurinko vähänkin paistaa, mua ei saa sisällä pysymään mitenkään :). Marsutkin ovat saaneet nauttia alkavasta kesästä tuoreruoan muodossa vapusta alkaen. Tapansa mukaan jatkuva kuikutus, joka tästä huumasta johtuu, ja jonka voi laukaista mikä tahansa ääni, ottaa hieman hermoon, vaikka ymmärränkin tyttöjen innostuksen. Toissa yönä alkoi kuorolaulu, kun vesimuki kolahti tiskipöytään kolmen aikaan yöllä sysipimeässä, kun kävin juomassa..
Pientä draamaa on marsumaassa ollut, sillä kaksi lääkärikäyntiä on sisältynyt tähän blogin hiljaiseen jaksoon.
Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo Hupakon tikkireaktion jatkuneen tavanomaista pidempään. Nyt on vihdoin mahassa oleva "kupla" hävinnyt, ja Hupakko on entistä ehompi. Kävimme Arkissa näyttämässä Hupan mahassa ollutta haavaumakohtaa, jonka syy ei ihan selvinnyt. Yksi mahdollisuus on pistosreaktio. Kohdassa olevaan sitkeään tulehdukseen saatiin kuuri vanhaa kunnon Canfite vetiä, joka nykyään on näköjään nimeltään Saniotic vet. Arkissa meiltä ei maksutettu kuin pelkkä vastaanottomaksu ja lääkkeen hinta, koska kyseessä katsottiin olevan veilä leikkauksen jälkihoitoa. Todella reilua siis!
Yli viikon verran haavaa sai voidella aamuin illoin ennen kuin iho oli kokonaan parantunut ja sileä, joten melko syvällä tulehdus oli. Hupakko on kyllä superhelppo hoidettava, kun kestää kaikki hoitotoimet hienosti venkoilematta. Nyt karvat ovat kasvaneet masuun takaisin. Hupakon runsas karvanlähtö oli Maarit Koiviston mukaan todennäköisesti hormonitasojen muutoksen syytä. Myös Tylleröllä on pieniä hormonioireita korvissa, joiden iho hilseilee, mutta turkki sillä on kyllä hirmu hieno.
Olen edelleen tosi tyytyväinen, että leikkautin tytöt. Niiden elämänlaatu tuntuu parantuneen, ja Tylleröstä on tullut oikea mussukka, kun ei hormonimyrsky enää aiheuta kiukkua ja kiimahuuruja. Koko lauma tulee entistä paremmin toimeen ja viihtyy nykyisin selvästi lähempänä toisiaan lepäillessään. Sekä Hupakko että Tyllerö saavat riemuhepuleita heinänannon yhteydessä ja muutenkin, mitä ei kyllä aiemmin tapahtunut. Hupakon painoa en ole kyllä saanut kovasta yrityksestä huolimatta laskusuuntaan, mikä rasvamaksan tähden tietysti huolestuttaa. Vinkkejä marsun treenaamisesta bikinikuntoon otetaan vastaan ;)!
Jos Hupakko on helppo hoidettava, niin Mimmi ei totisesti ole. Jimmy huomasi kiirastorstain aattoaamuna, että Mimmi pitää toista silmää kiinni, ja hän saikin luomen alta ongittua pois ison heinänpätkän. Heinä oli siellä varmaan koko yön ollut, koska illalla olin täyttänyt heinäseimet, ja Mimmillä on paha tapa hyöriä ja pyöriä suoraan pussin alla tapahtumien keskipisteessä, ja tietysti sen päälle varisee paljon heinäpölyä ja ties mitä pätkiä. Nyt olen yrittänyt pitää Mimmiä kädenmitan päässä heinänjaon yhteydessä, mutta vaikeaa se on, kun pieni pöljä ei tajua omaa parastaan...
Noh, joka tapauksessa huomasin heti kun Jimmy tuli hakemaan mua katsomaan, että silmä oli hieman jo samea eikä edelleenkään kunnolla auki. Soitin heti tietysti Arkkiin, koska vaikka tilanne ei näyttänyt vielä kovin pahalta, niin halusin ajan ennen pyhäpäivää, sillä silmävaivan kanssa on todennäköistä joutua päivystykseen, jos ei heti hoidata. Arkissa ei ollut aikaa, mutta sain ajan Tassuasemalta, jota mulle Arkista suositeltiin. Olisin voinut Sovetiinkin soittaa, mutta halusin kokeilla uutta paikkaa. Inka Falck, joka hoiti Mimmiä on ollut myös Arkissa töissä, ja hän oli kyllä selvästi tiesi tosi paljon marsuista.
Sain ajan siis heti iltapäivälle, mikä olikin tosi hyvä, koska silmän tila paheni huomattavasti päivän edetessä. Kovakalvot turposivat kovasti, eli silmän reunoilta tursusi valkoista matskua. Sameus voimistui myös. Olen iloinen että toimin nopeasti ja sain ajan samalle päivälle, koska aluksi tosiaan tilanne ei näyttänyt kvin kummoiselta ja vähän ajan varattuani epäilin, että onko käynti tarpeellinenkaan. Yritin ennen lääkäriin lähtöä saada Mimmiltä myös pissanäytettä, jotta saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska se juo nykyisin vielä enmmän kuin ennen, mutta eipä se tietenkään suostunut pissaamaan. Sen sijaan sain kaksi mojovaa hampaanjälkeä käsivarteen, kun Mimmi puri mua, kun yritin saada sitä pissaamaan rapsuttamalla sitä selästä, mitä se vihaa (Mimmi protestipissaa yleensä herkästi). Sitä saa mitä tilaa.. Lääkärissä Mimmi onneksi pissasi tapansa mukaan välittömästi, kun lääkäri vähän tutki sitä. Stiksissä ei onneksi näkynyt mitään muuta poikkeuksellista, kuin että pissa on tosi laimeaa, koska marsu tosiaan juo paljon. Ei siis tulehdusta tai merkkejä diabeteksestä tai maksa- tai munuaisviasta. Ehkä jokin piilevä syy lipittämiselle on, mutta ei ainakaan vielä selvinnyt.
Silmästä paljastui värjäyksen yhteydessä ihan tosi iso haava sarveiskalvossa, jota heinä oli hangannut, lähes koko iiriksen kokoinen, ja Mimmi sai Oftan Akvakolia 10 päivän kuurin ja kipulääkkeen lääkärissä, koska aristi silmää kovasti lääkkeen annon yhteydessä. Tassuasema ei ollut halvimmasta pästä, mutta pätevä ja 95€ oli mielestäni ok, kun sain Mimmin pissanäytteen samalla tutkitettua.
Sain kotona oppia, että voimakas reaktio silmätippaan saattoi myös liittyä Mimmin hieman kipakkaan luonteenlaatuun. Alun kuusi kertaa päivässä tehtävä tiputus oli aikamoista taistelua, koska Mimmi oli päättänyt, että senpä silmiin ei mitään töhnää tungeta. Mimmi on jotenkin niin hupsu ja ristiriitainen tyyppi. Se kirkui kurkku suorana, kun tippaa yritti silmään laittaa, mutta hamuili samaan aikaa kurpitsansiemenen paloja, joita annoin sille lahjoakseni sen suostumaan lääkkeenantoon. Pian se oppi pistämään silmän kiinni juuri, kun tippa ilmestyi pullon nokkaan ja ravistamaan päätään samalla hetkellä, jotta tippa varmasti menisi väärään paikkaan. Ja koko ajan suu hamusi kurpitsansiemeniä.
Viimeisinä päivinä opin huijaamaan Mimmiä siten, että pidin sitä istualtani vasen kylki mahaani vasten ja menin itse siitä selälleni makaamaan sohvalle. Näin Mimmi ei huomannut olevansa kyljellään, koska siihen se ei tavallisesti todellakaan suostu. Sillä tavalla sain tiputettua tipan kätevästi ylhäältä päin suljetun silmän päälle, jota sitten raotin, jotta tippa meni sarveiskalvolle asti. Onneksi hankalasta lääkkeenannosta huolimatta silmä oli jo lähes normaali kuurin viidentenä päivänä.
Tämän lisäksi olen rakentanut siskon kanssa hänen pihalleen marsuille ulkoaitausta päiväkäyttöön. Se on tehty kahdesta isosta istutuslaatikoista ja rimarakenteesta, joka päälle kompostikehikoista on tehty katto. Sisälle pistettiin hyvä kerros multaa ja ruohikonsiementä, joka onkin jo mukavasti lähtenyt kasvamaan. Pitänee vissiin jaksaa ottaa kuviakin, jotta kaikista postauksista ei tulisi tällaisia tylsiä romaaneja..
P.S. Vaihdoin muuten juuri pari päivää sitten marsujen matot. Liekö ennätysaika, kun samat matot olivat käytössä kaksi kuukautta. Vieläkään ne eivät näyttäneet kovin pahoilta, mutta alkoivat olla aika tunkkaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti