Noh,tulin joka tapauksessa jakamaan tänne tietokoneen kätköistä löytyneitä marsukuvia, joita poikaystävä lähetti mulle Jenkeihin syyskuussa. Niin söpöjä, että haluan pistää "ihan vaan muutaman" tännekin. Miksen mä ikinä saa niistä näin kivoja kuvia?
Ensimmäisessä satsissa kuvia Mimmi on oma itsensä - jos sillä olis naapureita, se olis varmasti naapurikyylä, kun se on tommonen kurkottelija.
Pusuhuulet, joilla on syöty punajuurta. |
Noin Mimmi aina pitää käpälää kämmenellä estääkseen herkkujen katoamisen. Xena soturi-Mimmi on mun lellivauva. Mä en tajua miten joku voi olla noin tommonen! En muista oonko mä maininnut jossakin jo, että on huvittavaa yrittää kävellä aitauksen ohi, kun Mimmi kulkee rinnalla kalterien reunaa ja yrittää kertoa jotain tärkeää marsuasiaa. Eihän siitä tietenkään ohi voi kulkea pysähtymättä keskustelemaan (rapsutuksiahan Mimmi siis inhoaa), koska Mimmin kanssa voi ihan oikeasti keskustella. Sillä on erikseen kysymys ja vastaus -ääni. Yölläkin se kuulee kun hipsii käytävää pitkin vessaan, ja yrittää vienosti viritellä keskustelua "pät-pät?"- äänellä. Ihanuus !
Mimmi-reppana on kyllä ihan höyhensarjalainen verrattuna muihin muhkupossuihin, painaa vajaat 900 grammaa. Pitäis varmaan sylissä syöttää pelletit. On se kyllä pienirunkoinenkin. Nyt en oo pitkään aikaan kyllä punninnut noita, pitäis sekin tehdä.
Kaikki on kesyyntynyt saunaevakossa paljon, kun niitä tulee useammin poimittua syliin. Hupakko ei nykyisin jaksa edes nousta makuulta kun sen nostaa syliin, vaikka yrittää herätellä silittämällä. Tyllerökin on viime päivinä oppinut kiipeämään syliin, jos hakee sen viimeisenä pois juoksutusalueelta.
Mutta ens viikolla viimeistään ollaan takas kotona, juhuu! Tässä vielä kuvia muistakin possuista kuin Mimmistä:
Hupakko ja Akka |
Ruokakupilla 1/2 |
Om-nom-nom. Vielä syyskuussa sai tuoreita ulkoa. |
Hölkällä kylppärissä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti