maanantai 30. marraskuuta 2015

Postaus nro 100!

Mukavaa alkavaa joulukuuta! Mulla on ollut suorituspaineita, kun huomasin, että edellisen postauksen numero oli 99, joten 100 pitää olla jotain erityistä! Mieleen tuli, että en ole ennen kysynyt teiltä lukijoilta, olisiko teillä toiveita postausten suhteen. Joten nyt saakin vapaasti toivoa mitä vain aihetta maan ja taivaan välillä, ja kysymyksiäkin saa heitellä kommenttilootaan!

Pikkujoulun kunniaksi julkaisen lyhyen videon, jossa näkyy meidän olohuone, ja Mimmi lip-synkkaa aika vakuuttavasti "Ei itkeä saa, ei meluta saa" :D. Ja Tyllerö ei taida saada joululahjoja lainkaan, jos tätä ohjetta noudatetaan. Huomenna pitää taas mennä hoidattamaan munasarjakystia, koska Tyllerön käytös on mennyt ihan mahdottomaksi.


Ajattelin tehdä tästä tällaisen muistelupostauksen 100 tekstin kunniaksi. Olen pitänyt blogia nyt virallisesti puolitoista vuotta. Aloitin toukokuussa 2014. Siirsin silloin kaikki päiväkirjamerkintäni tänne blogin puolelle, koska mulla oli jokin ylimaallinen ennakkoaavistus, ja halusin tekstini johonkin itselleni talteen. Foorumi kaatuikin siitä ihan hetken kuluttua. Alun perin oli tarkoituksena pitää päiväkirjaa ja blogia vain omaksi iloksi, koska tykkään kirjoittamisesta, ja marsut on sellainen aihe, josta mulla kyllä juttua riittää. Näin sitä paitsi asiat säilyvät muistissa paremmin, ja voin tarkistaa asioita esim. sairasteluista jälkikäteenkin. Itsestäni/pärstästäni/vaatteistani en koskaan jaksaisi pitää blogia, vaikka olen niistäkin aiheista kiinnostunut, mutta noista karvanassuista kyllä riittää juttua. On ihanaa, että lukijoita ja kommentoijia on kertynyt, vaikka mulla ei mitään tavoitetta sen suhteen olekaan! On niin kiva fiilis, kun huomaa, että joku on laittanut kommentin, koska marsuilu voi olla yksinäistä puuhaa, kun harva lähipiiristä siitä on niin innoissaan kuin mä itse enkä näyttelyissäkään käy... Haluan siis kiittää teitä, jotka jaksatte kommentoida mun juttuja, siitä tulee hyvä mieli <3! Onneksi mun mies tykkää näistä karvamukuloista yhtä paljon kuin minäkin, ja antaa esimerkiksi marsuille päivittäin tuoreruoat ja vaihtaa vedet ihan pyytämättä, joten en nyt mitenkään yksin marsuintoni kanssa ole. Joskus yhdessä kökitään pleksin takana tapittamassa millaista papanaa tulee minkäkin marsun takaluukusta, jos on ripuliepäily. Se on sitä tosirakkautta :D!  

Tänä aikana on tapahtunut kaikenlaista. On ollut huolia ja murheita: Akka siirtyi sateenkaarisillan tuolle puolen ja lääkärikäyntejä on ollut 1328,07 euron edestä. Täytyy sanoa, että tuo summa on ihan järkyttävän suuri! Jos en olisi laskenut, olisin ajatellut sen olevan varmaan puolet pienempi.  Marsu ei ole halpa eläin. Mutta iloa nämä tuovat myös jokaiseen päivään touhuilullaan. Olen myös toteuttanut haaveeni hienosta marsuaitauksesta. Olen tähän tosi tyytyväinen.
Mitä olen oppinut tänä aikana marsujen hoidosta? No tietysti sairauden hoitoa: tukiruokintaa, tarkkailua ja tutustunut eri sairauksiin, joten osaan itsekin jo vähän päätellä, mikä voisi olla vialla. Diagnoosin tekee tietysti lääkäri. Ihan pikkujutuista en enää huolestu, koska erotan vähän paremmin, mikä on tärkeää ja mikä ei. Viime aikoina olen oppinut leikkaamaan kynsiä paremmin, Olen aiemmin jättänyt ne ihan turhan pitkiksi. Kokemusta on tullut paljon lisää monella muullakin marsunhoidon osa-alueella. 

Jos toiveen saisi tulevaisuudelle esittää, niin ehkä toivoisin, että lääkärireissuja olisi vähemmän. Tuolla puolentoista vuoden laskusaldollahan olisin hankkinut keskimäärin 22 uutta marsua :D! Tosin viisi on ihan selkeästi mun raja, mitä on varaa hoitaa, jos lääkärilaskut jatkuvat tuommoisina. 

15 kommenttia:

  1. Osaatko sanoa onko marsufoorumi ikinäkään tulossa takaisin?

    Meillä on aika sama homma täälllä, ystävissä ei ole marsuihmisiä, mutta tuon miehen kanssa fanitetaan marsuja ihan täysillä molemmat. Se on hauska kun tuommoinen karski mies selittää kavereillekkiin marsuista innoissan, näyttää kuvia ym. Eli marsutietoutta levitetään maailmalle ainakin täältä meidän marsulasta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että teilläkin pidetään marsulippua korkealla :D!
      Foorumi tuli hetkeksi takaisin, oli pystyssä vajaan kuukauden (?) ja kaatui taas. Luulen, että domainin omistajalla on kiire, ja kun foorumille ei syntynyt siinä lyhyessä ajassa kunnon pöhinää, hän ehkä ei jaksa nostaa sivua pystyyn... Mutta en siis tiedä mikä foorumin kohtalo on. Se on sääli, jos ei sitä enää tule, koska itse en oikein viihdy Facebook-ryhmässä, kun on jatkuvaa riitelyä ja väärän tiedon villiä jakamista. Jännä juttu sinänsä, kun siellä sentään ollaan omalla nimellä ja naamalla, mutta foorumilla keskusteltiin ihan nätisti nimimerkin takaa. Tykkäsin viestiketjuista ja pitkistä viesteistä ja kunnon kirjoittamisesta enemmän.

      Poista
    2. Joo erinomainen pointti Leeni tuo, että Facebookin marsuryhmissä helposti sorrutaan asiattomuuksiin ja ihan kummallisiin tempauksiin. Niin outoa kun tosiaan siellä ollaan nimellä ja naamalla kun taas foorumilla tosiaan nimimerkillä. Miullakin marsuilun alkaessa taisi olla ensimmäisenä päiväkirja siellä Marsut.netin forumilla ja sieltä vasta siirryin suuremmin bloggerin puolelle. Vai mitenkäs se meni. :D

      Poista
    3. Jostain syystä Facebookissa mulle tulee usein paha mieli, kun luen niitä keskusteluja. Ehkä se johtuu siitä, että siinä ryhmässä on paljon laajempi yleisö kuin foorumilla. On myös niitä, jotka eivät hoida eläimiään kovinkaan hyvin, kun taas foorumilla oli lähinnä varmaan niitä, jotka olivat perehtyneitä ja omistautuvia mrsunomistajia. Ja en varsinkaan tykkää siitä ihme huuhaasta, mitä silloin tällöin ilmestyy, kun ihmiset neuvovat, vaikkeivät yhtään tiedä, mistä puhuvat tai puhuvat ihan aiheen vierestä.

      Poista
    4. Jep, siksi en hirveen tarkkaan jääkkään mitään eläinryhmien kohujuttuja lukemaan kun tulee vaan niin paha mieli. Ja turhautuminen jos joku koittaa aivan selittää omiaan eläintenhoidosta. -.- Olet aivan asian ytimessä!

      Poista
    5. Mä en ollutkaan tietoinen tästä facebookin marsyryhmästä, mutta en ole ilmeisesti ainakaan menettänyt mitään. Marsufoorumilla oli mielestäni kiva yhteisöllisyys ja asiallinen meininki,sen takia kaipailenkin sitä paikkaa kovasti ja käyn säännöllisesti kurkkimassa, josko se vielä palautuisi jäädäkseen :)

      Poista
    6. Facebookin ryhmä (se ilmeisesti suurin ja foorumiin liittyvä) on nimeltään Marsut.net, jos haluat käydä kurkkaamassa :)! Kyllä siellä on ihan kivojakin juttuja ja ihmiset jakavat kuvia marsuistaan.

      Poista
  2. Mä toivoisin kovasti sitä ääninäytettä, jonka marsut päästelivät teidän häitä varten. :D Siitä yhdessä postauksessa oli kuvakin, niin olen odottanut täällä siitä sepustusta silmät ja korvat tarkkana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoo, enpäs ollut tullut ajatelleeksi tuota ollenkaan! Kiitos toiveesta, Aida! Ilman muuta toteutan sen lähiaikoina.

      Poista
  3. Onneksi olkoon sadannen postauksen tiimoilta! Niihin mahtuukin jo monta asiaa ja tapahtumaa mukaan. Mie olen aina ihan hirmusti tykännyt siun blogista (tai silloin siitä foorumin päiväkirjastakin) kun sie kirjoitat niin persoonallisesti. Sillälailla lämpimästi, tuttavallisesti ja tunteisiinkin vedoten sopivalla volyymilla. Oot tosi järkevä tyyppi ja siulta löytyy usein hyviä pointteja teksteistä. Eikä ole vain kaksi kertaa kun olen siun blogin kautta havahtunut tilaamaan jotain tarpeellista possuille kun itse juttelet jotain juuri tilanneesi. :) Toivotaan että ne heinäkuviot menevät niinkuin siulle kävisi parhaiten! <3

    Ja kiitos ihan hirmusti kun lähetit miulle Suojelusenkelimarsu-Irin. Niin liikuttava ele ja tämä mini-Iri onkin ollut tietokonepöydälläni esillä siitä lähtien. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta palautteesta :)! Mäkin oon saanut tosi paljon inspiraatiota sun blogista! Mukava kuulla myös, että pikku-Iri on kuvioissa mukana <3

      Poista
  4. Pyysit postausaiheita:

    haluaisin tietää, osaavatko marsusi käyttää vessalaatikkoa? Minulla 2-v., 1-v. ja puolivuotiaat marsutytöt. Ne tulivat meille muutama kuukausi sitten. Edellisissä kodeissa ei ole opetettu vessalaatikolle. Minulla on nyt epätoivoisen oloinen projekti, jossa koetan opettaa marsutyttöjä vessalaatikolle, mutta...

    Vinkkejä tähän siis kaipailen =)

    t. Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Outi! Kiitos ideasta! Minä kirjoittelen tuosta mielelläni! Omat marsuni eivät missään mielessä ole sisäsiistejä, mutta on mulla kikkoja, joilla olen saanut vähennettyä sotkun syntymistä aika paljon :).

      Poista
    2. Hei,
      kuulisin mielellläni moisia kikkoja! Minua kiinnostaisi myös postaus marsujen häkin siivouksesta ja miten pohja kannattaa koostaa: mitä materiaaleja ja missä järjestyksessä.Olen itse hieman vaihdellut alinta kerrosta sanomalehdistä pyyhekerrokseen/vanhoihin kankaisiin ja päälle fleecejä. Niin tai näin, possut sotkevat aivan järjettömästi, vuorokaudessa on koko 2mx70cm aitaus hirveän näköinen. Kaikki siistimisvinkit otan siis ilolla vastaan : )

      Holtittoman pissaamisen vuoksi on myös marsujen juoksuttaminen haastavaa, kun lattiat saa aina luututa kauttaaltaan.

      Sotkusta huolimatta täydellinen lemmikki tämä marsu!

      t. Outi

      Poista
  5. ...ohoh, miten aika rientää: keskimmäinen marsuista onkin jo 1,5-vuotias! t. Outi

    VastaaPoista