perjantai 30. toukokuuta 2014

Marsuhuoltoa ja makoileva Tyllerö

Nyt on pakko tilittää tänne, kun marsujen kerjäysmekkala alkaa käydä tosissaan hermoille. Mimmi päivystää aitauksen reunalla valmiina nostamaan kauhean mekkalan, johon muut yhtyvät joka kerta kun joku kulkee jossain. Mimmi seisoo nenä pitkällä takajaloillaan taikiksia vasten niin korkeaksi venyttäytyneenä, että meinaa kaatua selälleen. Ja jos niille yrittää puhua jotain, lähinnä ärähtää ärsyyntyneenä "Ei!" niin ne huutaa kahta kovemmin.
Huokaus.
Silti se näköjään toimii kun raahauduin väsyneenä salilta tulon jälkeen vielä ulos hakemaan tuoreita, vaikka marsut oli jo saaneet parsakaalia ja tomaattia jääkaapista. Rupes niin säälittämään kun ne oli ahmineet heti kaiken.
Ei kyllä uskoisi, että kukaan on noin rakastunut voikukkiin ja ruohoon.
Tänään leikkasin marsujen kynnet ja putsasin korvat. Kaikki muut paitsi Tyllerö vihaa näitä toimituksia. Tai no, ei nyt korvien putsausta inhota yhtä paljon kuin kynsien leikkuu. Korvien putsaukseen kaikki alistuu yleensä ihan kiltisti, mitä nyt yrittää kääntää aina itsensä aitauksen suuntaan, vaikka yrittäis putsata sitä vastakkaisen puolen korvaa. Ne ei millään suostuis olemaan peffa aitauksen suuntaan. Tekeekö muidenkin marsut niin, että yrittävät mahdollisimman näkyvästi ilmaista miten ihana paikka se häkki onkaan, kun jotain epämiellyttävää tapahtuu? Kynsiä leikatessakin ollaan ihan muuten kunnolla, mutta välillä uhkaillaan nuolemalla tosi raivokkaasti saksia pitelevää kättä. Vähän niin kuin " mä desinfioin tän alueen ennen kuin suoritan sille kirurgisen toimenpiteen ihan just." Voi toisia.
Alla kuitenkin kuva Tylleröstä, jonka mielestä korvien putsaus on vissiin varsin miellyttävää. Pieni tytön Tylleröinen tosiaan.. Se painaa nykyisin melkein 100 grammaa enemmän kuin siskonsa, mutta tuntuu kuitenkin aika lihaksikkaalta.


Tein ihan Tylleröä varten yhden kämäisen pyyheputken kun olin niin kyllästynyt sen mattojen-alle-kaivautumis-harrastukseen. Tai ei siitä muuten mitään haittaa olis jos ei se pissais sinne. Mutta kun se pissaa. Putki tuntuu auttavan. Kyhäsin sen vanhasta pellavapyyhkeestä ja paksusta rautalangasta, joka tukee suuaukkoja. Ei se siellä kovin usein ole, mutta kuitenkin jo useammin kuin mattojen alla. Meinasin saada sätkyn kun esittelin putken Tyllerölle. Se oli yksin toisella puolella häkkiä ja laitoin putken sen lähettyville. Se nuuhki ilmaa ainakin 10 minuuttia niin, että koko marsu heilui ja liikkui etujaloilla lähemmäs, mutta perääntyi aina takaisin ennen kuin uskalsi mennä tutkimaan putkea. Luulin jo, että olin onnistunut halvaannuttamaan sen valtavalla kasalla tuoreruokaa, jonka tarjoilin pari tuntia tätä ennen (ei ehkä ihan realistinen pelko), mutta se ilmeisesti se olikin vain se metallin haju tai jokin muu, joka ihmetytti. Oonhan mä tommosta ennenkin nähnyt, mutten noin pitkään jatkuvana. Marsut ehkä uskottelee itselleen, etteivät ole liikkuneet minnekään, jos takajalat pysyvät paikallaan, ja ovat siten omasta mielestään turvassa.

Tuoreruokaa oli silloin siitä syystä valtava kasa, kun halusin testata loppuuko kerjääminen pitkäksikin aikaa, jos mursut saavat ruoasta tarpeekseen. No saivathan ne, kun söivät lopulta mahallaan maaten sinnikkäästi kunnes vain siankärsämöä oli jäljellä. Eikä kerjäystäkään kuulunut kun reppanat oli ihan ruokakoomassa. Ajattelen kuitenkin, että ehkä syöminen on suurempi riemu, jos tuoreruokaa jää aina vähän kaipaamaan, joten en yleensä syötä niitä ihan ymmyrkäisiksi.

Tässä viimeiseksi vielä linkki Mimmin ja Akan jokapäiväiseen skabaan, joka käynnistyy kun juomavesi vaihdetaan. Tykkäävät ilmeisesti kylmästä vedestä. Hupakko yrittää taustalla vienosti osallistua. Mukana menossa myös marsujen oma lautanen punajuuren tahrimana. Yleensä videolla takana näkyvä juomapullo on suositumpi ja siitä kiistellään, mutta tämä kisa on keskittyneempää sorttia.

https://www.youtube.com/watch?v=qvb1TgaXcYU

Mimmin karvatilanne on entisenlainen. Ei huonompi, muttei parempikaan. Äh.





sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Videoita ja kevätriemua

Ihana kevät on täällä! Oon suunnitellut jo kaikenlaisia marsujen kesäjärjestelyjä. Ne yöpymiskopithan mulla onkin jo, mutta tarviin ehkä enemmän kompostiaitoja visioiden toeuttamiseen. Huomasin, että hinta oli vähän halventunut viime vuodesta. Plantagenissa oli tasan kympin neljän paketti.
Tältä meillä nykyisin näyttää: olohuone ja marsuhäkki kämäisessä panoramassa.

Nyt ollaan myös tultu siihen aikaan vuodesta, jolloin kaikki marsut yhtyy kuikutuskuoroon. Se johtuu tietysti siitä, että ollaan siirrytty kokonaan ulkotuoreisiin, ja niitä pitää jostain syystä kerjätä ihan kellon ympäri. Ainoastaan ruoka-aikaan ei riitä. Ihan mikä vaan ääni saa aikaan vaatimusmyrskyn (esim. aivastus.. Yskimistä ne kyllä pelkää edelleen ihan kauheasti.).Yleensä nuo kuikuttaa vaan sopivan rapinan kuullessaan (heinää tiedossa), jääkaapin vihanneslokeron avaamisen yhteydessä (tuoreita tiedossa), kun niiden oma lautanen kilahtaa jotakin vasten (tuoreita tiedossa), kun parvekkeen ovi aukeaa (heinää tiedossa) ja kun lipaston tietty laatikko aukeaa (pellettiä ja c-vitamiinitabletteja tiedossa).
Osan ääni on myös ihan käheänä talven jäljiltä, kuuluu pelkkää pihinää ja rääkymistä. Talvella lähinnä Mimmi, Hupakko ja Tyllerö kuikuttaa. Akka kuikuttaa harvoin, mutta kurkottelee ja kerjää muuten kyllä. Eukko on yleensä hiljaa ja odottaa palvelua.

Päätin myös ihan itseäni varten kuvata marsuista videoita, jotta niistä on muitakin muistoja kuin valokuvat sitten joskus. Laitan pari ensimmäistä tähän jos jotakuta muutakin sattuisi kiinnostamaan.

https://www.youtube.com/watch?v=wENRV56qqMI

Tässä ekassa videossa marsut syö ulkotuoreita, ei mitään sen kummempaa. Video on kuvattu pystysuunnassa niin se on vähän pieni. Huomionarvoista: Akan keskittymisestä pullottavat silmät. Tolta se aina näyttää kun on jotain herkullista nenän edessä...

https://www.youtube.com/watch?v=OsNHxfR6Zlg

Tokassa videossa marsut on kylppärissä mun rakentamassa luolastossa. Kuvasin myös videon, jossa kaikki näkyy ja Akka popcornailee söpösti luolaston päällä, mutta se oli ihan sikapitkä. Tässä videossa on tosi jännä juoni: Ensin näkyy mun rähjäiset leggingsit, mahtavat seepratossut ja heiluvat varpaat. Seuraavaksi kuvaan tulee Akan nenä väärinpäin kun se maistelee tunnelin reunaa. Sitten Tyllerö vilahtaa kuvassa ja marsut känistää tunnelin uumenissa. Sitten kutsun Mimmiä liian monta kertaa ja sanon sille lässyttäen "Telve". Lopuksi Mimmi puuhailee jotain omiaan. Mimmi on niin söpö tossa videolla, että kannattaa kattoa!
Tai no, ehkä se on vaan mun mielestä hienoa, kun se on mun vauva. En oikeastaan tiennyt varmasti, että se osaa tulla kutsusta ennen kuin keksin kutsua sitä tossa videolla. Tavallisestihan se aina näkee mut samalla kun kutsun sitä.

torstai 1. toukokuuta 2014

Hyvää vappua 2014!

Hyvää vappua!

Tultiin juuri eilen viikon työreissulta Walesista. Ei tullut tällä kertaa taikakuutioita tuliaisiksi, vaikka harkitsinkin niiden postittamista. Ensi kerralla pitää mennä tyhjemmän laukun kanssa.

 Äiti ja isä hoiti marsuja sillä välin kun oltiin poissa kerran päivässä täällä meidän kotona. Ihan hyvin tuntui menneen, vaikka lattiaa ei oltu visiin kauhean aktiivisesti siivottu, joten kämppä näytti eläintarhalta :). Ensitöikseni teinkin suursiivouksen marsuosastoon. Kävin eilen myös heti hakemassa ulkoa kaikenlaista, kun meidän poissaollessa marsut oli saaneet vain jääkaappituoreita. Täällä on ihan älyttömän vihreää! Pelkäsin, että keräsin melkein liikaakin tuoreita, kun noiden vatsat ei ehkä ole vielä täysin tottuneet. Aitaus näyttää tänään kuitenkin siistiltä, joten ei tainnut mennä överiksi.
Pitänee kohta leikata kynsiä, puhdistaa korvia ja punnita marsuja.

Edit. 1.5.
Syynäsin ja puleerasin tytöt oikein kunnolla. Punnituksen tulokset olivat seuraavanlaiset (ikäjärjestyksessä):

Eukko (3v 6kk) 1038 g
Akka (2v 6kk) 836 g
Mimmi (1v 8kk) 825 g
Hupakko (8 kk) 1117g
Tyllerö (8 kk) 1179 g

Eukon paino on ihan ok, Mimmi on entisellään ja Akka on keventynyt vähitellen vuodentakaisesta "huippupainostaan", joka oli 100 grammaa nykyistä painavampi. Se oli kyllä silloin pikkuisen mahakas ja päärynänmuotoinen, nyt hoikka, mutta sopusuhtainen, joten ei siinä liene mitään huolestuttavaa. Hupakko on kevyempi, mutta Tyllerö on lihaksikkaamman tuntuinen. Katsotaan mihin ne kehittyy tuosta.

Mimmillä taas on iho huonossa kunnossa. Aika ohkaisen tuntuinen ja himmeä turkki ja kökköhilsettä. Kun irrottelin sitä varovasti raaputtamalla ihosta, reppana yritti järsiä tassujaan kun ärsytti niin paljon. Eihän se paljon rapsuttelusta välitä yleensäkään, mutta kyllä se oudolta vähän vaikutti. Se ei raavi itseään mitenkään epänormaalisti ja kaikilla muilla on ihan esimerkillisessä kunnossa iho ja turkki, joten arvon tässä viedäkö sitä eläinlääkäriin vai ei. Huomasin ekaa kertaa kehnontuneen ihon jo ehkä pari kuukautta sitten, mutta silloin ajattelin talven kuivattavan kun muillakin abyillä oli ollut samankaltaista. Nyt alaselässä oli lisäksi hieman lyhyempää ja harvempaa karvaa, eikä semmoista siinä aiemmin ole ollut. Hmmm... Ehkä seurailen sitä hetken ennen kuin teen päätöksen eläinlääkärille näyttämisestä.