torstai 21. toukokuuta 2015

Karvaisia kevätkuulumisia

Karvaisten naisten elämässä ei ole mitään suuria mullistuksia tapahtunut. Tai no, kyllä varmaan marsujen mielestä pelkkiin ulkotuoreisiin siirtyminen jääkaappikauden jälkeen on valtavan järisyttävä asia. Oikeastaan tiedän varmasti, että on, koska marsut ovat tosi ärsyttäviä nyt, kun tietävät että SE aika vuodesta on käsillä. Ne kuikuttavat kurkut suorina ihan minkä vaan äänen kuultuaan mihin tahansa aikaan päivästä ja lisäksi aina kun joku kulkee aitauksen ohi. Eilen kun pistin xboxin päälle, marsut rupesivat huutamaan. Luulisi, että nuo possut oppisivat, että tuoreruoka tulee tiettyyn aikaan ja vain KERRAN päivässä (niin kuin aina), tai ainakin, että xbox ei siihen mitenkään liity, mutta kun ei niin ei... 

Tuoreiden keräämisestä on tullut haastavampaa, kun eräs puutarhan hoidosta mitään tietämätön naapuritaloyhtiön hallituksenjäsen on päätellyt, että saksilla varovasti nurmikon lyhentäminen on "repimistä", joka "tuhoaa nurmikon". Moni muu kiltimpi on tullut tosin juttelemaan ja kannustanut jatkamaan "repimistä", koska eihän siitä todellisuudessa mitään haittaa tietenkään ole. En kuitenkaan mielelläni tapaa kyseistä herrasmiestä uudelleen (vaikka tuo kyseinen kerta, kun palautetta sain onkin ainut jolloin olen koskaan hänet ulkona nähnyt...), ja keräänkin pihalta nyt pääasiassa voikukkia, siankärsämöä ja muita rikkakasveja ja haen ruohon kauempaa metsästä ja tallien läheltä. Voikukkien nyppimisestä tuskin kukaan voi vetää hernettä nenäänsä. Tai kaikkihan aina mahdollista on.. Kyllä mä ruohoakin leikkaan vilkuillen olkani yli kuin rikollinen kun kukaan ei näe... :D

Tänään teimme mun ja marsujen yhteisen inhokkihoitotoimenpiteen eli kylvetyksen. Osalla oli rasvarauhanen törkyinen, osalla hilseilevä iho ja osalla vain ihan törkeä karvanlähtö (karvaiset pyyhkeet uhkasivat tukkia pesukoneen). Kaikki pääsivät siis pesulle, voi riemua. Oma oloni oli tällainen, kun pikkupirulaiset kostivat kurjan kohtalonsa (mustelmia lähinnä, mun marsut osaa tyttömäisen tavan nipistellä).  
"Mielistele sinä vaan, ikinä en anteeksi anna." T. Tyllerö.

Mä alan olla epätoivoinen Hupakon elopainon kanssa. Se on ihan oikeasti hirveän lihava, painaa sata grammaa enemmän kuin suht sopivan painoinen siskonsa. Kun näen jossain nuoria, solakoita marsuja, niin aina tulee mieleen, että Hupakko ei näytä edes samaan eläinlajiin kuuluvalta. Ääh. En tiedä mitä voisin kokeilla saadakseni sen vähän laihtumaan. Tuoreita annan aika matillisesti. Kaipa pellettiä voisi vielä vähentää, mutta vaikea uskoa, että teelusikallinen pellettiä päivässä tekisi mitään kovin radikaalia muutosta mun pikku paksukaiseen.

Marsujen terveydessä on muitakin pieniä epäilyksen aiheita jälleen.
Eukko yhtenä iltana valitti pissatessaan/papanoidessaan. En tiedä kumpi oli kyseessä. Mahtoi näyttää huvittavalta, kun Jimmyn kanssa kykittiin lasin äärellä (Eukko avuliaasti pyllisteli ihan pleksin vieressä tekemässä esimerkillisesti tarpeitaan) hihkumassa, että "nyt se kakkasi!" "nyt se pissasi!". Muuta vikaa en huomannut, kuin sen, että pissat olivat pieniä, eikä vinkaisuja enää kuulunutkaan. Oon nähnyt sakkaisia pikkupissoja kyllä sittemminkin, mutta onneksi Eukko juo paljon vettä, joten mahdollinen sakka/pienet kivet varmaan tulevat aika hyvin ulos.

Hupakon talipatti on myös uusinut, mutta se on vielä aika pieni, joten en lähde sitä tyhjentämään, jos se ei asianomaista itseään vaivaa. Ja Hupakkoa ei taida kovin moni asia maailmassa vaivata, se on sen verran lunki tyyppi <3.

Mimmi kävelee itselleen ominaisella tavalla, eli höpsön näköisesti ja kömpelösti.

Tyllerön pehmeät pallukat vatsassa, nisien alla ovat entisenlaiset - eivät suuremmat, mutta eivät yhtään pienemmätkään. Todennäköisesti jotain rasvakeräytymää, joten en nyt hirveän huolissani ole. Jos tulee jotain muuta jollekin, niin otan Tyllerön mukaan lääkäriin.

Pimu on ihan kunnossa, tuitui. Se on vaan niin kultainen tyyppi. Niin kiltti ja ihana. Paitsi kylvetettäessä muuttuu murhanhimoiseksi.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Iloista vappua!

Mimmi ja Pimu wappupossuina <3
Oli "hieman" hankalaa saada Pimu ja Mimmi poseeraamaan kaverikuvassa. Tytöt tulevat hyvin toimeen, mutta paikallaan oleminen ei onnistu kummaltakaan. Kuten kuvasta näkyy, jouduin turvautumaan lahjontaan, eivätkä ilmeet silti ole kovin iloiset ( tai ehkä nämä onkin day after-ilmeet? aattohan oli kuitenkin jo eilen...). Ennen häkkiin menoa Mimmi pissasi serpentiinien päälle. Kunnon vappumeininki siis.

Pimu on muuten yhtäkkiä kasvanut hurjasti. Huomasin, että se ei enää olekaan Mimmia pienempi vaan painaa lähes saman verran, ja ne ovat muutenkin samankokoiset rungoltaan. Pimuhan oli meille tullessaan vauvelin näköinen.

Olen vapun kunniaksi uudelleenjärjestellyt häkin sisustusta. Käytiin Koiria ja possuja-blogin Rosan kanssa Ikea-reissulla, mistä tarttui mullekin mukaan pari pyyhettä ja se kuuluisa nukensänky, jota Kermaporsaat-blogin Sannilla olen jo pitkään ihaillut. Ajattelin, että se voisi palvella Mimmin tähystelypaikkana kun se tulee moikkaamaan, mutta mikäänhän ei marsujen kanssa tunnetusti toimi niin kuin ajattelee... Possut ovat kuitenkin viihtyneet sen alla (on kiva, että on yksi tämmöinen vähän isompi piilo, johon mahtuu - jos mahtuu - useampi marsu) ja Hupakko ja Tyllerö käyvät välillä sängyn päälläkin.

Kiitos vaan Rosalle hyvästä seurasta Ikeassa, ja oli tosi kiva nähdä Käpy sekä kaikki marsut, myös pikku-Eliot, jota en aikaisemmin ollut nähnyt. Niin söpöjä kaikki :)!

Täällä taas! Kevätmarsuja videolla.

Blogissa on ollut hiljaista, kun olen taiteillut ja taistellut ehkä tähän mennessä elämäni suurimman projektin parissa (ei - se ei ole häät, vaikka häätkinlähestyy, vaan työprojekti :)). Ihana sanoa, että kunnialla meni läpi ja mulla oli kivaa ja hieman olen jopa itsestäni ylpeä, ja nyt oon nautiskellut vapauden tunteesta kun suma on ohi.

Mulla on lista, mitä haluaisin tehdä palkinnoksi selviämisestä tuosta työurakasta: valkaista hampaat, käydä kasvohoidossa, elokuvissa, taidenäyttelyissä ja ostaa uudet salikengät ja uusia vaatekaapin sisältöä...Yhden päällimmäisen haaveen toteutin kuitenkin heti kun rysäys oli ohi: nimittäin hain marsuille ensimmäiset tuoreet ulkoa! Olin katsellut (ikkunan takaa, ulos en ehtinyt kunnolla varmaan kahteen viikkoon), että ulkona alkaa jo näyttää siltä, että sieltä saattaisi saada syötävää tytöille. En kuitenkaan ryhtynyt toimeen, koska a) aika ei oikein riitänyt puskissa könöttämiseen ja b) marsut tulee ihan hulluiksi kun tajuavat, että NYT sitä taas saa ja kuikuttavat 24/7, mikä ei tee hyvää päälle, jota panta kiristää.

Jimmy kuvasi alla olevat videopätkät tapauksesta järkkärillä. Pimu on vähän taustalla, mutta vakuutan, että kyse ei ollut syrjinnästä, se vaan söi taaempana ja kamera taisi vähän jännittää. Jos et jaksa katsoa kumpaakin videota, niin katso nro 2, Mimmi on niin söpö <3. Ja mussutusääni <3.

Täytyy sanoa, että marsuja en ehtinyt viime viikkojen aikana kun välillä vilkaista ja viskoa ruokaa aitaukseen, mutta yritän nyt ottaa vahingon takaisin lellimällä niitä.


Lelliminen on tosin vähän vaikeaa kun taas on ongelmana, mistä löytäisi hyvää heinää. Nyt meillä on aika surkeaa, piikikästä ja paljon ruskeita korsia sisältävää kesäheinää, joka saa Jimmyn aivastelemaan, mutta marsuille se maistuu ihan kivasti. Syysheinää myydään täälläpäin muropaketin kokoisissa pakkauksissa, jotka maksaa maltaita. Saisin tosin lähieläinkaupasta tilattua syysheinää jätesäkillisen hitaan 40 € - taitaa jäädä tilaamatta...

Petworld-verkkokaupassa on jo pitkään ollut -40%, jota epäilen loppuunmyynniksi, koska yli puolet tuotteista on loppu eikä mun sähköpostiin oo vastattu. Sain kuitenkin Tammiston Megaeläimestä eläinlääkärireissun yhteydessä mun suosikkisyysheinää, mutta sinne on liian pitkä matka mennä pelkän heinän perässä. Lisäksi Oxbown c-vitamiinitabujen maahantuonti on nyt loppu :(. Todella kurja juttu, koska en oikein tiedä millä ne korvaisin. Tai onhan kaikkia jauheita, mutta tabut oli paljon parempia. Onneksi sain vielä Aidalta tilattua pari purkkia. Kesäksi nyt varmaan voi vitamiinin annossa pitää paussin, mutta talvella haluaisin taas antaa lisä-c:tä. En usko, että se Mimmin halvaus tai mikä-ikinä-olikaan johtui vitamiinipuutoksesta, mutta varmuuden vuoksi..