keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Karvaisten naisten kartano

Laajensin aitausta pieniä varten, laitan tähän pari hieman huonolaatuista kuvaa. Meidän olohuoneen ikkunan edessä kasvaa puu, joka varjostaa huonetta kesäisin. Toisaalta se on hyvä, koska aurinko ei pääse räkittämään edes parvekkeelle, ja kämppä pysyy viileänä. Toisaalta päivisinkin on niin pimeää, ettei kameralla tahdo saada kuvia, ja valoja joutuu pitämään iltapäivästä lähtien päällä. No, kyllä se viileys on toisaalta aika arvokasta, kun lasitetulla parvekkeellakin pystyy hyvin oleilemaan, vaikka se on etelän puolella.

Joka tapauksessa aitaus on nyt kokoa 245cmX70cm + 175cmX70cm. Olen poistanut siitä yläkerran, joka hankaloitti häkin sisustamista ja siivoamista, vaikka olikin marsuille mieluinen. Pienemmällä puolella on purua, ja isommalla mattto/pyyhe/purulaatikko-systeemi. Sisäsiisteys on taas vähentynyt uusien tulokkaiden ja järjestyksen vaihdon myötä, mutta eiköhän se siitä taas. Imuroin mattopuolen kerran päivässä ja vaihtelen pikkupyyhkeitä ja purulaatikkojen puruja kerran parissa päivässä. Laitoin taas tauon jälkeen mattojen alle sellaista kumista kosteantilanmattoa, joka pitää hajua loitolla, koska se pitää systeemin ilmavana=kuivempana.
Tuossa aitauksen alla mulla on Ikean viiden euron Lack-pöytiä seitsemän kappaletta, mikä on mun mielestä tosi hyvä ratkaisu. Se näyttää siistiltä, mutta on halpa laajentaa. Murheenkryyni tällä hetkellä on säilytyslaatikot, joita pöytien alla on. Niistä on tullut mulle suorastaan pakkomielle. Haluaisin siistimpiä, ja olisin niistä valmis maksamaan jotain pari kymppiä kipaleelta, mutta mistään ei löydy oikean kokoisia! Nykyiset ovat pahvisia, eli nuhraantuvat käytössä nopeasti ruman näköisiksi, eivätkä muutenkaan ole kestäviä. Pitää ehkä tehdä itse.







Eukko, Akka ja Mimmi ovat kaikki hyvissä voinneissa. Tosin eilen huomasin taas hieman löysää, pahanhajuista papanaa. Sitä oli jäänyt kaikkien varpaiden väliin, joten syliin nostaessa se tarttui vaatteisiin. Yök. Täytyy taas tarkkailla, kuka on syypää. Epäilen Akkaa. No, tuota tapahtuu vähän väliä, mutta koska papna pysyy edelleen koossa, en mihinkään toimenpiteisiin ole ryhtynyt. Kesyyntyminen jatkuu edelleen myös aikuisten kanssa, vaikka nuo ovatkin jo suht rentoja tyyppejä.  Eukkoa ja Akkaa saa jo jopa silittää häkissä! Rikkaimuriin nuo ovat tottuneet hyvin, mutta Akka ja Eukko mieluiten väistävät sitä. Pikkumarsut totta kai vielä säikkyvät sitä, mutta Mimmi on siihen suorastaan rakastunut, se kuikuttelee sille, ja seurailee sitä, ja jopa pukittelee sen ympärillä.
Mimmi ja rikaimuri


Olen ryhdistäytynyt marsujen terveyden- ja kauneudenhoitajana. En tajua, miksi en aiemmin ole ostanut kunnon karstaa ja harjaillut noita, koska se selvästi tekee hyvää niiden iholle. Hilseily selvästi vähenee. Harjaus tuntuu olevan jopa Mimmin mieleen, joka tavallisesti protestoi kaikkia hoitotoimenpiteitä. Olen myös pitänyt korvanpuhdistustalkoita ja leikkaillut kynsiä ahkerammin, kun varsinkin Eukon kynnet vääntävät varpaita väärään asentoon jo vähänkin pidempinä. Kynsienleikkauksesta sentään kukaan ei ole oppinut pitämään..

Juttua ja kuvia näköjään riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta pitänee jatkaa lisää myöhemmin. Aah, kyllä se viisi on aina parempi kuin kolme!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Hunajaiset ja toffeiset tulokkaat

Karvaisten naisten kylässä on uusia asukkaita!

Hupakko ( kuva:Pulmu Waitinen)
"Tuoreimmat karvanaiset muuttivat kyläyhteisöön 19.7. vajaan kuuden viikon ikäisinä. He asuivat aluksi puusillan alla, mutta jo viiden minuutin kuluttua totesivat sillanalusen olevan liian pieni kahdelle asukkaalle. Naapurit kävivät toivottamassa uudet asukkaat tervetulleeksi kohteliaasti puhdistamalla näiden silmät ja korvat. Nuorison aktiivisuus kävi aluksi Akan hermoille, ja tämä mielellään näpäytti neitejä nokalle tai takamukselle joka kerta näiden häiritessä hänen herkkää yksityisyyttään. Tätä kesti kuitenkin vain pari ensimmäistä päivää, eikä epäystävällinen käytös tuntunut lainkaan lannistavan tulokkaita. He saivat myös suojelusta yhteisön matroonalta Eukolta, joka kävi tasaisin väliajoin pistämässä liian innokasta kurinpitäjää ruotuun. Nyt rauha on taas laskeutunut karvanaisten kylään.”
Tyllerö (kuva: Pulmu Waitinen)
Olin alkukeväästä lähtien suunnitellut neljännen jäsenen hankkimista laumaan, sillä ”puluboksissa on vielä tilaa yhdelle”. Oikeastaan poikaystävä teki valinnan uuden perheenjäsenen hankinnasta. Hän sai myös valita marsun rodun ja nimen.  Aloimme siis etsiskellä sk self creamiä. Olimme ajatelleet ottaa uuden laumanjäsenen vasta syksyllä, mutta Pulmulla Helsingissä oli juuri syntymässä cream-buff-yhdistelmästä poikue, ja houkutus taisi olla liian suuri... Kun sitten kävimme katsomassa 10.6. syntynyttä poikuetta, jossa sattui olemaan kaksi tyttöä, buff ja cream, emme osanneet päättää kumman ottaisimme, ja poikaystävä ehdotti, että otettaisiin molemmat. Vaarallinen ehdotus. Enhän mä osaa kieltäytyä tuollaisesta, vaikka olin yrittänyt vakuuttaa itselleni, että neljä marsua on maksimimäärä. Noh, nyt on viisi marsua, joista neljä mahtuu puluboksiin ja yhdellä on kissankuljetuskoppa matkustusta varten.
vas. Tyllerö, oik. Hupakko

Nimekseen tytöt saivat Tyllerö ja Hupakko. Ne on kerrassaan mahtavia tyyppejä! Ihanan ulkonäön lisäksi niillä on lystikkäät luonteet. Rohkeita, uteliaita, nokkelia ja ystävällisiä (musta tuntuu, että ne on kekseliäämpiä kuin nuo vanhemmat marsut. Ehkä siksi kun niitä on kaksi pientä tekemässä kolttosia?). Molemmat on varsinaisia marsuraketteja, en oo koskaan nähnyt marsun liikkuvan niin nopeasti! Kuin marsuformuloita! Näyttävät enemmän hillereiltä kuin marsuilta toisinaan. Kiipeilevät myös seiniä pitkin ylös ja hyppivät puolimetrisiä loikkia, hurjia tyyppejä. Aluksi ne huvittivat itseään kiipeämällä heinäseimiin, mikä onneksi nyt on loppunut. Pienavälit ovat niin pienet, että ne varmaan melko pian olisivat jääneet sinne puristuksiin livahdellessaan edestakaisin. Yhtä huono näkö niillä on kuitenkin kuin muillakin kömpelömmillä lajitovereillaan. Yhdistettynä nopeuteen se ei aina ole paras yhdistelmä.. Ainakin kerran Hupakko on ilo-loikkinut päin seinää, reppana. Lisäksi ne tuppaavat törmäämään toisiinsa rallia vetäessään. Eipä sillä että se niitä itseään pahemmin haittaisi. Ipanat ovat keksineet myös mattojen ja pyyhkeiden alle kaivautumisen.. Sylissä Hupakko ja Tyllerö on ihan ässiä (siis kun ensin saa raketin pyydystettyä)! Todella rentoja tyyppejä! En ollut uskoa silmiäni kun toisena iltana otin ne syliin ja ajattelin aloittavani pienten villipetojen kesyttämisen, niin nepä olivat viiden minuutin päästä kyljellään, ja painuivat littanammiksi silitettäessä. Tyytyväinen kurnutus vaan kuului. Uskomatonta! Alla kuvatodiste.

Tyllerö vas. ja Hupakko oik.