Ihana kesä!

Pitkään on täällä blogin puolella ollut hiljaista, hui! Tähän ei liity sen suurempaa dramatiikkaa, kuin että olen todella intohimoinen kesäihminen. Kun aurinko vähänkin paistaa, mua ei saa sisällä pysymään mitenkään :). Marsutkin ovat saaneet nauttia alkavasta kesästä tuoreruoan muodossa vapusta alkaen. Tapansa mukaan jatkuva kuikutus, joka tästä huumasta johtuu, ja jonka voi laukaista mikä tahansa ääni, ottaa hieman hermoon, vaikka ymmärränkin tyttöjen innostuksen. Toissa yönä alkoi kuorolaulu, kun vesimuki kolahti tiskipöytään kolmen aikaan yöllä sysipimeässä, kun kävin juomassa..

Pientä draamaa on marsumaassa ollut, sillä kaksi lääkärikäyntiä on sisältynyt tähän blogin hiljaiseen jaksoon.

Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo Hupakon tikkireaktion jatkuneen tavanomaista pidempään. Nyt on vihdoin mahassa oleva "kupla" hävinnyt, ja Hupakko on entistä ehompi. Kävimme Arkissa näyttämässä  Hupan mahassa ollutta haavaumakohtaa, jonka syy ei ihan selvinnyt. Yksi mahdollisuus on pistosreaktio. Kohdassa olevaan sitkeään tulehdukseen saatiin kuuri vanhaa kunnon Canfite vetiä, joka nykyään on näköjään nimeltään Saniotic vet. Arkissa meiltä ei maksutettu kuin pelkkä vastaanottomaksu ja lääkkeen hinta, koska kyseessä katsottiin olevan veilä leikkauksen jälkihoitoa. Todella reilua siis!

Yli viikon verran haavaa sai voidella aamuin illoin ennen kuin iho oli kokonaan parantunut ja sileä, joten melko syvällä tulehdus oli. Hupakko on kyllä superhelppo hoidettava, kun kestää kaikki hoitotoimet hienosti venkoilematta. Nyt karvat ovat kasvaneet masuun takaisin. Hupakon runsas karvanlähtö oli Maarit Koiviston mukaan todennäköisesti hormonitasojen muutoksen syytä. Myös Tylleröllä on pieniä hormonioireita korvissa, joiden iho hilseilee, mutta turkki sillä on kyllä hirmu hieno.

Olen edelleen tosi tyytyväinen, että leikkautin tytöt. Niiden elämänlaatu tuntuu parantuneen, ja Tylleröstä on tullut oikea mussukka, kun ei hormonimyrsky enää aiheuta kiukkua ja kiimahuuruja. Koko lauma tulee entistä paremmin toimeen ja viihtyy nykyisin selvästi lähempänä toisiaan lepäillessään. Sekä Hupakko että Tyllerö saavat riemuhepuleita heinänannon yhteydessä ja muutenkin, mitä ei kyllä aiemmin tapahtunut. Hupakon painoa en ole kyllä saanut kovasta yrityksestä huolimatta laskusuuntaan, mikä rasvamaksan tähden tietysti huolestuttaa. Vinkkejä marsun treenaamisesta bikinikuntoon otetaan vastaan ;)!

Jos Hupakko on helppo hoidettava, niin Mimmi ei totisesti ole. Jimmy huomasi kiirastorstain aattoaamuna, että Mimmi pitää toista silmää kiinni, ja hän saikin luomen alta ongittua pois ison heinänpätkän. Heinä oli siellä varmaan koko yön ollut, koska illalla olin täyttänyt heinäseimet, ja Mimmillä on paha tapa hyöriä ja pyöriä suoraan pussin alla tapahtumien keskipisteessä, ja tietysti sen päälle varisee paljon heinäpölyä ja ties mitä pätkiä. Nyt olen yrittänyt pitää Mimmiä kädenmitan päässä heinänjaon yhteydessä, mutta vaikeaa se on, kun pieni pöljä ei tajua omaa parastaan...

Noh, joka tapauksessa huomasin heti kun Jimmy tuli hakemaan mua katsomaan, että silmä oli hieman jo samea eikä edelleenkään kunnolla auki. Soitin heti tietysti Arkkiin, koska vaikka tilanne ei näyttänyt vielä kovin pahalta, niin halusin ajan ennen pyhäpäivää, sillä silmävaivan kanssa on todennäköistä joutua päivystykseen, jos ei heti hoidata. Arkissa ei ollut aikaa, mutta sain ajan Tassuasemalta, jota mulle Arkista suositeltiin. Olisin voinut Sovetiinkin soittaa, mutta halusin kokeilla uutta paikkaa. Inka Falck, joka hoiti Mimmiä on ollut myös Arkissa töissä, ja hän oli kyllä selvästi tiesi tosi paljon marsuista.

Sain ajan siis heti iltapäivälle, mikä olikin tosi hyvä, koska silmän tila paheni huomattavasti päivän edetessä. Kovakalvot turposivat kovasti, eli silmän reunoilta tursusi valkoista matskua. Sameus voimistui myös. Olen iloinen että toimin nopeasti ja sain ajan samalle päivälle, koska aluksi tosiaan tilanne ei näyttänyt kvin kummoiselta ja vähän ajan varattuani epäilin, että onko käynti tarpeellinenkaan. Yritin ennen lääkäriin lähtöä saada Mimmiltä myös pissanäytettä, jotta saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska se juo nykyisin vielä enmmän kuin ennen, mutta eipä se tietenkään suostunut pissaamaan. Sen sijaan sain kaksi mojovaa hampaanjälkeä käsivarteen, kun Mimmi puri mua, kun yritin saada sitä pissaamaan rapsuttamalla sitä selästä, mitä se vihaa (Mimmi protestipissaa yleensä herkästi). Sitä saa mitä tilaa.. Lääkärissä Mimmi onneksi pissasi tapansa mukaan välittömästi, kun lääkäri vähän tutki sitä. Stiksissä ei onneksi näkynyt mitään muuta poikkeuksellista, kuin että pissa on tosi laimeaa, koska marsu tosiaan juo paljon. Ei siis tulehdusta tai merkkejä diabeteksestä tai maksa- tai munuaisviasta. Ehkä jokin piilevä syy lipittämiselle on, mutta ei ainakaan vielä selvinnyt.

Silmästä paljastui värjäyksen yhteydessä ihan tosi iso haava sarveiskalvossa, jota heinä oli hangannut, lähes koko iiriksen kokoinen, ja Mimmi sai Oftan Akvakolia 10 päivän kuurin ja kipulääkkeen lääkärissä, koska aristi silmää kovasti lääkkeen annon yhteydessä. Tassuasema ei ollut halvimmasta pästä, mutta pätevä ja 95€ oli mielestäni ok, kun sain Mimmin pissanäytteen samalla tutkitettua.

Sain kotona oppia, että voimakas reaktio silmätippaan saattoi myös liittyä Mimmin hieman kipakkaan luonteenlaatuun. Alun kuusi kertaa päivässä tehtävä tiputus oli aikamoista taistelua, koska Mimmi oli päättänyt, että senpä silmiin ei mitään töhnää tungeta. Mimmi on jotenkin niin hupsu ja ristiriitainen tyyppi. Se kirkui kurkku suorana, kun tippaa yritti silmään laittaa, mutta hamuili samaan aikaa kurpitsansiemenen paloja, joita annoin sille lahjoakseni sen suostumaan lääkkeenantoon. Pian se oppi pistämään silmän kiinni juuri, kun tippa ilmestyi pullon nokkaan ja ravistamaan päätään samalla hetkellä, jotta tippa varmasti menisi väärään paikkaan. Ja koko ajan suu hamusi kurpitsansiemeniä.

Viimeisinä päivinä opin huijaamaan Mimmiä siten, että pidin sitä istualtani vasen kylki mahaani vasten ja menin itse siitä selälleni makaamaan sohvalle. Näin Mimmi ei huomannut olevansa kyljellään, koska siihen se ei tavallisesti todellakaan suostu. Sillä tavalla sain tiputettua tipan kätevästi ylhäältä päin suljetun silmän päälle, jota sitten raotin, jotta tippa meni sarveiskalvolle asti. Onneksi hankalasta lääkkeenannosta huolimatta silmä oli jo lähes normaali kuurin viidentenä päivänä.

Tämän lisäksi olen rakentanut siskon kanssa hänen pihalleen marsuille ulkoaitausta päiväkäyttöön. Se on tehty kahdesta isosta istutuslaatikoista ja rimarakenteesta, joka päälle kompostikehikoista on tehty katto. Sisälle pistettiin hyvä kerros multaa ja ruohikonsiementä, joka onkin jo mukavasti lähtenyt kasvamaan. Pitänee vissiin jaksaa ottaa kuviakin, jotta kaikista postauksista ei tulisi tällaisia tylsiä romaaneja..

P.S. Vaihdoin muuten juuri pari päivää sitten marsujen matot. Liekö ennätysaika, kun samat matot olivat käytössä kaksi kuukautta. Vieläkään ne eivät näyttäneet kovin pahoilta, mutta alkoivat olla aika tunkkaisia.

Tikkireaktio ja muita kommelluksia

Niinhän siinä kävi, että päivän nro 10 kohdilla leikkkauksen jälkeen molemmilla tytöillä kehittyi tikkireaktio. Leikkaushaava etenkin Hupakolla tturposi ja puoitti melko paljon. Punoitus laski seuraavaan päivään mennessä, mutta vein tytöt kumminkin näytille Arkkiin kiirastorstaina, koska en halunnut pääsiäisen pyhinä arpoa, onko syytä mennä päivystykseen vai ei. Onneksi haavat olivat ehtineet parantua niin hyvin, ettei itsestäänsulavista tikeistä aiheutuneesta turvotuksesta ollut haittaa. Huonommin parantuneessa haavassa reaktio olisi saattanut aihettaa haavan aukeamisen. Merkkejä tulehduksesta tai tyristä ei ollut, joten kaikki hyvin niiltä osin. Lisäksi tämä seurantakäynti oli ilmainen, mistä tietysti ilahduin kovasti. Olen saanut Arkista hirmu hyvää palvelua, joten taidan olla heidän asiakkaansa jatkossakin. Arkki on meiltä myös mukavan lyhyen matkan päässä.

Tälle leikkauspäiväkirjalle saattaa valitettavasti tulla vielä jatkoa. Hieman yli viikon olen seuraillut Hupakon mahassa muutama sentti haavan vieressä olevaa kummallista punoitusta. Ensin ajattelin, että kyseessä on jokin ruhje, jonka se on häkissä rymytessään saanut (Hupakko on kovasti aktivoitunut leikkauksen jälkeen), mutta tilanne pahenee, ja nyt mahassa on jonkinlainen haavauma ja turvotusta. Melko pieni tuo alue on, mutta koska en tiedä, mikä sen mahdollinen yhteys leikkaukseen on, olemme menossa jälleen tänään lääkäriin illalla. Lisäksi Hupakolta on lähtenyt aivan hurjasti karvaa. ja koko marsu on jotenkin vähän kehnon näköinen, vaikkei paino ole laskenut (mikä itse asiassa on laihdutustavoitteiden kannalta hieman pettymys, vaikken tietenkään sairauden tai kipujen takia haluakaan sen laihtuvan) ja Hupakko vaikuttaa pirteältä. Katsotaan mitä lääkäri sanoo.

Hyvää pääsiäistä 2016!

Tämän vuoden pääsiäiskuvassa on tietysti pääsiäis-Tipu, joka kuoriutuu munasta! Hölmönä hekottelin omalle oivallukselleni, kun löytyi vielä tuo muna valmiiksi kotoa. Tipu-papana ei oikein arvostanut kuvausta, kuten ilmeestä ehkä voi päätellä, mutta pysyi kiltisti paikallaan minuutin, että saatiin kuvat napsittua (Jimmy oli kuvaaja, minä kuvausjärjestäjä ja visualisti). On se vaan lutunen <3

Tulin toivottamaan hyvää pääsiäistä näin jo etukäteen, koska lähipäivinä voi olla sen verran kiirus, että en koneen ääreen ehdi. Syökää siis paljon suklaata, ja tarjoilkaa marsuille pääsiäisohraa!

Hupakon ja Tyllerön sterilisaatiot

Ei ole oikein ollut inspistä kirjoitella mitään tyttöjen leikkauksesta ennen tätä, mutta nyt näyttää siltä, että vaikeudet olisivat takanapäin *koputan puuta*. Tässäpä siis sairaskertomusta Hupakon ja Tyllerön munasarjakystaleikkauksista, jospa jollekulle samojen asioiden kanssa tekemisisä olevalle tästä olisi apua. Kaikki sujui yllättävän hyvin - olin henkisesti valmistautunut paljon pahempaan.

Leikkauspäivä

Hupakko ja Tyllerö sterkattiin Espoossa eläinlääkärikeskus Arkissa viime maanantaina 14.3. Leikkaava lääkäri oli Maarit Koivisto. Koska emme olleet käyneet Arkissa tyttöjen kanssa aikaisemmin, tehtiin aluksi perustarkastus, jossa arvioitiin leikkauskelpoisuus. Hupakon vasemman puolen imusolmukkeen leuan alta olivat turvoksissa, mutta mitään häikkää ei muuten löytynyt. Pieneksi järkytyksekseni lääkäri sanoi, että molemmat tytöt ovat ylipainoisia. Olin luullut, että Tyllerö on suhteellisen normaalipainoinen, mutta kuulemma siinäkin on ekstraa. Hupakon ylikuorma ei sen sijaan yllättänyt. Ennen leikkausta työillä oli reipas 100 grammaa painoeroa, Hupakko painoi 1400g ja Tyllerö 1280g. Ylipaino on tietysti anestesian kannalta riski, mutta lääkäri sanoi, että voi silti suositella tapauksessamme leikkausta, koska sydän ja keuhkot tuntuivat olevan kunnossa.

Sain olla läsnä, kun Tyllerö rauhoitettiin ja mahasta ajeltiin karvat operaatiota varten. Hupakko leikattiin Tyllerön jälkeen, joten sen valmisteluja en nähnyt. Sain hakea tytöt neljän tunnin kuluttua siitä, kun jätin ne klinikalle. Lääkäri sanoi leikkauksen kestävän alku- ja loppuvalmisteluineen noin tunnin per marsu, ja sen jälkeen ne saivat heräillä rauhassa klinikalla pari tuntia. Väliajan sain kulumaan käymällä tanssitunnilla ja tekemällä illallista. Koska tiesin, että marsujen leikkaukset eivät aina suju ilman komplikaatioita, tietysti jännitti aika tavalla pullukkaparkojen puolesta.

Soitin vielä klinikalle ennen hakua, josta he onneksi kertoivat leikkauksen ja heräilyn sujuneen hyvin, mutta että marsut tulevat olemaan melko omituisia, kun haen ne, sillä niille oli annettu opiaattipohjaista kipulääkettä, johon eri yksilöt reagoivat eri tavoin. Tylleröön ja Hupakkoon opiaatti vaikutti selkeästi voimakkaasti, niin monta kertaa ja painokkaasti kuulin hakureissulla  hoitohenkilökunnalta, että ne ovat "ihan kännissä". Hoitaja näytti tyttöjä minulle ennen boksiin pistämistä ja kieltämättä ne olivatkin aina pilvessä. Silmät olivat ihan auki, mutta ketään ei tainnut siellä takana olla oikein kotona.. Hieman pelottavia zombeja siis. Minulle sanottiin, ettei tyttöjä saa yön aikana tukiruokkia, vaikkeivät ne alkaisi vielä syödä, koka mömmöä voisi mennä hengitysteihin, kun refleksit eivät toimi kunnolla. Se olikin ihan selvää, kun tyttöjä katsoi.

Leikkauksessa kummankin tytön kaikki lisääntymiselimet poistettiin. Kohdut olivat siistit, vaikka tämän ikäisillä yleensä löytyy jotain kasvannaista kohdusta kuulemma.
Hupakon leikkaus oli ollut Tylleröä vaativampi, koska oikea kysta oli niin iso. Lääkäri oli joutunut tyhjentelemään sitä pariin otteeseen ennen kuin sai sen ulos noin kolmen sentin leikkaushaavasta. Onneksi haavaa ei tarvinnut suurentaa tennispallon kokoisen kystan takia. Ikävä kyllä Hupakon leikkauksessa osoittautui, että sillä on rasvamaksa. Maksa oli "pulpahtanut pintaan" vatsaa avattaessa, kun sen kuuluisi pysyä näkymättömissä muiden elinten takana. Maksassa oli myös rasvamaksaisuuden tunnusmerkki piparakkumainen röpelöinen reuna. Eli toisin sanoen Hupakko olisi hyvä saada laihtumaan. Voi olla taistelun ja kikkailun takana, mutta toivottavasti onnistuu.

Leikkauksessa Tylleröstä lähti noin 50 grammaa ja Hupakosta 150 grammaa.

Kun kotona avasin boksin, Hupakon karvat olivat Tyllerön silmässä, mutta silmä oli siitä huolimatta apposen auki. Asettelin tytöt vierekkäin, jotta ne lämmittäisivät toisiaan, sillä herämisvaiheessa marsuille tulee helposti alilämpöä. Olin valmistellut taikakuutioilla erotetun alueen tytöille, jotta ne saisivat rauhassa toipua erillään muusta laumasta, sillä marsulauma helposti syrjii sekä kiusaa heikkoja ja sairaita. Pohjana sairaalahäkissä on pyyhkeitä, jotka vaihdan päivittäin sekä koppien alla pikkupyyhkeet, jotka vaihdan pari kertaa päivässä. Näkö-, kuulo- ja hajuyhteys kuihin kuitenkin säilyy.

Näytti siltä, että vieressä räjähtävä pommikaan ei saisi tyttösiä pois laalaa-landista, joten yllätyi kovasti, kun heinän rapina sai Hupakon jollakin ihmeellisellä muuvsilla olemaan yhtäkkiä puolittain ulkona kissankopasta. Oli aika hellyttävää, että jopa siinä kunnossa heinä sai marsun liikkeelle. Jalat eivät kuitenkaan pitemmälle kantaneet, joten siirsin Hupakon koppiin heräilemään kunnolla, jotta kopan reuna ei painaisi leikkaushaavaa. Koppaan mukaan laitetussa tuoreruoassa oli yksittäisiä hampaanjälkiä, mutta tytöt eivät varsinaisesti olleet saaneet mitään syötyä. Pidin kiinnostusta ruokaa kohtaan kuitenkin positiivisena merkkinä. Leikkausiltana Hupakko alkoi toipua nopeammin kuin Tyllerö ja toikkaroi huteroilla jaloillaan hieman ympäriinsä. Tyllerö oli kopassa, kunnes yhtäkkiä pelästyi ja loikkasi sieltä ulos, mistä minäkin tietysti pelästyin, mutta taidettiin selvitä säikähdyksellä. Syömistä en nähnyt ennen kuin menin nukkumaan.

1. päivä leikkauksen jälkeen

Heräsin aamuyöllä puoli kuuden aikaan ja kävin istuskelemassa sohvalla yrittäen tihrustaa samalla söisivätkö tytöt jotakin. Ilokseni näinkin, että ne söivät hiemn pellettiä ja heinää. Sen voimalla sain nukuttua vielä pari tuntia. Aamulla sairaalahäkissä oli muutama hassu papana ja hieman pissaa. Pelottavan siistiä kuitenkin. Olin lukenut, että papanoita pitäisi alkaa kuulua vimeistään 12 tunnin kuluttua leikkauksesta, joten sikäli varmaankin ihan normaalia. Tytöt oli nesteytetty leikkauksen yhteydessä, mutta etenkin nestetasapainoa kehotettiin tarkkailemaan, ja tukiruokkimaan tarvittaessa. Näytti edelleen, että Hupakko oli hieman Tylleröä edellä toipumisessa. Sen kopin alla oli enemmän papanoita ja se vaikutti hieman vähemmän apaattiselta. Tytöt olivat kuitenkin melko surkeissa fiiliksissä koko päivän nököttäen karvat pörhöllään kopeissaan huolimatta kipulääkkeestä, jota ensimmäiset kolme päivää annettiin kaksi kertaa päivässä. Lisäksi sain mukaan Primperania, joka lisää suoliston liikettä, jos marsut syövät vähän. Kumpikaan ei myöskään juonut ja tuoreet maistuivat huonosti, joten juotin tyttäjä hieman ruiskulla. Tylleröä myös tukiruokin, sillä sen paino oli laskussa.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen päivä oli vähän hankala etenkin omistajalle, koska samaistuin niin voimakkaasti marsujen huonoon fiilikseen. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta mulla ei itsellänikään ollut ruokahalua koko päivänä. Eniten huolta aiheutti se, että en täysin varma voinut olla siitä, mikä on normaalia, koska kokemusta leikkauksista mulla ei juuri ole (Timppa kastroitiin vuonna 2002, mutta en siitä muista muuta kuin tikkireaktion...). Soitin toisena päivänä Arkkiin ja kysyin heiltä juomattomuudesta, mutta hoitaja ei oikein tiennyt ja varasi vain ajan lääkärille, mutta päätin perua sen, koska en vastaleikattuja marsuja halunnut stressata lääkärireissulla, kun kuitenkin itse pystyin niitä juottamaan.

Leikkaushaavat sentään olivat oikein siistit vailla merkkiäkään tulehduksesta, vaikka Tyllerölle olikin kehittynyt pieni mustelma haavan viereen.

2. päivä

Tyttöjen olemus oli jo huomattavasti pirteämpi ja syöminen hieman parempaa, vaikka ruokin edelleen Tylleröä. Valitettavasti Hupakko alkoi yhtäkkiä tylyttää Tylleröä ihan kympillä. Se oli iso yllätys, koska Hupakko on ollut aina tosi tossukka ja Tyllerö taas huomattavasti päällekäyvempi. Luulen, että kyse oli siitä, että Hupakko huomasi mahdollisuutensa muuttaa laumajärjestystä nyt kun Tyllerö oli heikoilla, koska se ei toipunut ihan yhtä hyvin kuin Hupakko. Hupakko jahtasi Tylleröä ja välillä piti sitä nurkassa pitkiäkin aikoja. Haavoja ei tullut, mutta Tyllerö oli selvästi varuillaan koko ajan ja pakeni heti, kun Hupakko tuli näköpiiriin. Päätin, että parasta on erottaa ne toisistaan toipumisen ajaksi. Henkinen stressi ei varmasti vaikuttanut kumpaankaan hyvällä tavalla, kun elimistökin oli samaan aikaan stressissä.

3. päivä 

Kolmantena päivänä kummankin paino oli yhtäkkiä sukeltanut, kun punnitsin ne aamulla. Näin jälkikäteen ajateltuna luulen sen johtuvan siitä, että annoin iltaisin tuoreruokaa ja pitkin päivää vielä kurkkua juomattomuuden takia, ja punnitsin marsut vielä sen jälkeen. Tämä oli virhe, koska ruoasta tullut neste näkyi vaa-alla, ja oli tietysti aamuun mennessä poistunut, mikä näkyi painon merkittävänä laskuna. Tästä huolestuneena tukiruokin tyttöjä. Juomapulloihin ei edelleenkään oltu koskettu. Luulen, että kolmantena päivänä saattoi myös lähteä turvotusta, joka oli tullut leikkauksen yhteydessä, mikä myös näkyi painon laskuna.

Nyt jälkikäteen ajattelen, että huoli nestetasapainosta oli turha. Tein ensimmäisten päivien ajan molemmille monta kertaa nipistystestin niskanahasta, joka palautui ihan hienosti ja silmätkin näyttivät nomaaleilta ja kirkkailta. Sen lisäksi papanat olivat ihan jo normaalin näköisiä, mikä ehkä on paras indikaattori nestetasapainosta. Kuivuneen marsun papana on ensin pientä ja pisaran muotoista ja tilan pahentuessa vaalean sammaksen peitossa. Mutta muut marsut ramppasivat jatkuvasti juomapulloilla, kun taas Tyllerö ja Hupakko eivät koskeneetkaan veteen. Luulen, että ne eivät kokeneet tarvetta juoda vettä, koska söivät kurkkua ja olin juottanut niitä ruiskulla.

4. - 6. päivä

Neljäntenä päivänä asiat alkoivat mennä normaalimpaan suuntaan. Juomapulloista oli juotu ja tuoreruoat syöty kokonaan. Sairaalahäkeissä oli paljon papanaa ja märkiä kohtia ja heinäkasat pienentyivät hyvää tahtia. Punnitsin marsut ainoastaan kerran päivässä, aamuisin, koska koin sen luotettavimmaksi tavaksi nyt kun oli kuitenkin selvää, että molemmat söivät melko hyvin.

7. päivä (tänään 21.3.)

Koska painot ovat normalisoituneet ja tytöt vaikuttivat muutenkin pirteiltä ja haavat paranivat hyvin, päätin yhdistää lauman. Tällä kertaa tein sen lattia-aitauksessa, koska koin, että ei-kenenkään-maalle voisi olla tarvetta. Perinteisesti homma alkoi niin, että kaikki olivat kiltisti ja ainakin näennäisesti täysin sovussa. Reilun tunnin kuluttua alkoivat valtapelit, säksätykset ja uhlkailut, jotka eivät kuitenkaan kestäneet tällä kertaa edes tuntia.  Näyttäisi, että Tyllerö yritti edelleen haastaa Eukkoa, mutta pupu meni pöksyyn. Lisäksi Hupakko kävi vähän huudattamassa Tylleröä ja Mimmi oli kaikkien tiellä. Pimu myös hieman uhosi Tipulle. Tällä hetkellä aitauksessa näyttää tosi rauhalliselta, ja sekä Hupakko, että Tyllerö käyvät innoissaan tutulla juomapullolla :). Saapa nähdä miten tilanne kehittyy.

Tyllerön leikkaushaavaa pitää tarkkailla, koska alussa olleen mustelman tilalle on tullut kolmannen päivän aikana turvotusta, jonka pitäisi lakea viimeistään viikon päästä.
Tässä vielä tänään otetut kuvat tyttöjen vatsoista leikkaushaavoineen:

Tyllerö

Turvotusta ei tässä kuvassa juuri näy, mutta tunnustelemalla sen huomaa. Tyllerön haavasta on jo haavaliima lähtenyt päältä. Tikit ovat itsestäänsulavat ja ne ovat sisäpuolella.

Hupakko

Hupakon haavassa on vielä haavaliima päällä, joten arpi ei ole niin selkeä kuin Tylleröllä.

Kevät keikkuen tulevi

Palasin Japanista muutama päivä sitten ja aikaerorasitus vielä vähän vaivaa. Marsut oli ihana nähdä, vaikka sain puhelimessakin kuikutusterveisiä reissun päältä. Mimmi antoi tervetuliaisiksi pusuja monta minuuttia <3.

Jimmy oli hoitanut marsuja hyvin, mutta kynsiä hän ei uskalla leikata, joten sen tein ensi töikseni. Voi Pimu, mikä draamakuningatar susta on tullut! Tipu sen sijaan antoi oikein nätisti sekä putsata korvat että leikata kynnet. Tipu-papana on saanut kivasti massaa ja kokoa lisää poissa ollessani. Mimmi ”mysteerivaivojen kuningatar” tarjoili tällä kertaa korvastaan erittäin omituisen ”suikaleen” likaa, ja lisäksi sen etuvarpaassa on jälleen kummallinen kupla, joka viimeksi katosi parissa päivässä. Hupakon ja Tyllerön rasvarauhaset pitää pestä tänään. Laitoin niihin eilen öljyä liottamaan vahaa.

Eukko on vähäsen reppana huonon ihonsa kanssa. Koska sitä ei ole vähään aikaan harjailtu tai sormin harottu turkkia, iho oli melkoisen kökköhilseinen. Tassut olivat rasvauksen tarpeessa. Peppu oli myös vähän pissainen ja takajalan viereen on ilmestynyt karvaton laikku. Luulen, että se on ehkä nyppinyt itse karvat, koska vieressä oli pieni pissarasta, jota en edes pesemällä saanut aukeamaan. Jouduin parturoimaan karvan lyhyeksi ympäriltä. Pitää katsella tarkemmin, että makuupaikat pysyvät puhtaina. Eukko on niin kiintynyt loikoiluun, että luulen tämän johtuvan siitä.

Lisäksi Eukko kerta kaikkiaan i n h o a a kaikkea harjaamisen kaltaistakin. Se pissasi mun syliin ja papanoi 25 papanaa kymmenessä minuutissa O_________o. Raukka on varma, että harjaaminen päättyy elävältä syömiseen tai jotain. Ehkä ihoa myös aristaa, kun hilseinen karva hautoo siitä. Noh, pakko se nyt on kumminkin taas ottaa muutaman kerran viikossa aikatauluun, koska tuntuu, että se on parhaiten toimiva konsti. Samalla voin rasvata tassut. Eukon paino on hieman noussut, mutta lihasta on kyllä kadonnut. Sen kylkiluut tuntuvat jonkin verran. Karva on myös ohentunut. Muuten Eukkolainen on virkeä ja syö hyvällä halulla, joten uskon, että nämä ovat oireita vanhenemisesta kunnes toisin todistetaan. Pidän senioria tästä eteenpäin tarkemmin silmällä.

Tein ennen Japaniin lähtöä päätöksen, että leikkautan Hupakon ja Tyllerön munasarjakystat eli sterkkaan ne. Leikkaus on jo nyt maanantaina 14.3. Päätös johtuu siitä, että Hupakko on paisunut paljon lyhyessä ajassa ja sen on vaikea jo liikkua, ja Tyllerön kiima on jälleen päällä. Ainoa pysyvä ratkaisu kystiin on valitettavasti leikkaus. Leikkauksessa on toki riski, ja maanantaina on tietysti ennen leikkausta konsultaatio. Toivon, etteivät Hupakon kystat ole liian suuret leikattaviksi. Halusin leikkauttaa tytöt yhtä aikaa, jotta joudun vain kerran hoitamaan leikkauksen toipilasvaiheen, joka saattaa olla hankalakin. Lisäksi tytöt saavat toisistaan seuraa toipumisvaiheessa, kun ne pitää erottaa muista. Toivon ainakin, että ne saa pitää yhdessä, koska Tyllerö ei oikein kestä olla erotettuna muista.

Olen itse aika pessimistinen marsujen leikkausten suhteen, enkä ryhdy tähän mielelläni, mutta tuntuu, että ainoastaan leikkauksella voin parantaa tyttöjen elämänlaatua. Pidän tätä siis oikeana päätöksenä, vaikka olen tietoinen siitä, että leikkaus ei ole ehkä täysin välttämätön. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää milloin puhkeavat, mikä olisi kohtalokasta marsuille joka tapauksessa.

Pessimistinen minä ajattelee optimistisesti, että jos tässä käy huonosti, niin olen kuitenkin antanut leikkaavalle lääkärille arvokkaita kokemuksia, jotka hyödyttävät tulevaisuudessa muita marsuja. Tosin lääkäri on erittäin kokenut näissä leikkauksissa, mutta Suomessa ei taideta naarasmarsuja kovinkaan paljon leikata ylipäätään verrattuna joihinkin muihin maihin. Joten peukut siis pystyyn, että kaikki sujuu mahdollisimman hyvin! On siis erittäin mahdollista, että kaikki sujuu hyvin, mutta yritän henkisesti varautua vastoinkäymisiin, jotta en sitten heti murru, jos joudumme vaikeuksiin.

Kuvia ja japanomaniaa

Tämä tyttö lähtee huomenna Japaniin pariksi viikoksi! Juhuu, tätä on odotettu <3! Marsu taitaa olla japaniksi morymotto, oikein hyvä sana mielestäni. Kyseessä on keikkareissu, muuten varmasti kävisin jossain eläintarhassa katsomassa marsujen ruokinta-aikaa, oon katsonut söpöjä videoita semmoisista. Hieman on vielä pakkaamiset kesken, mutta ei pahasti. Koska päähän nyt ei mahdu paljon kummempaa kuin surinaa, lopetan löpinät ja laitan muutamia suht tuoreita kuvia iloksenne. Tavataan taas maliskuun puolella!

Jälleen asiaa kuivikkeesta ja heinästä

Kävin työn puolesta pari viikkoa sitten Vuosaaressa, ja käväisin nopeasti eläinliikkeessä kaupassa käynnin yhteydessä. Punaisesta pallosta ilokseni löysin monta säkkiä Puron syysheinää, ja syöksyinkin suu vaahdossa heti hamstraamaan neljä kahden kilon säkkiä. Myyjä oli vähän hämmentynyt ja tiedusteli onko mulla hevonen. Sanoin, että melkein ;).

 Lemmikkiexpressin syysheinä loppui sopivasti samoihin aikoin, mutta ehdin hetken vertailla laatuja. Täytyy sanoa, että Puron syysheinä on kyllä näistä kahdesta kirkas voittaja. Oli pitkään tuntunut, ettei tuo vanha heinä kulu millään, ja nyt heinäseimet pitää täyttää joka aamu, koska marsut oikein ahmivat Puron heinää. Olen siis tyytyväinen. Luulen, että mun pitää alkaa käydä kerran kuussa hakemassa neljä säkkiä jostain kauempaa. Näyttäisi, että heinämenekki meillä on suunnilleen kaksi kiloa 6-7 päivässä. Kunpa tuota heinää vaan saisi lähempää, mutta ei se varmaan hirveän paha ole kerran kuussa lähteä kauemmaskaan.

Uutta kuivikerintamalla on, että saan vihdoin kokeilla hamppukuiviketta. Pitkään on kiinnostanut kokeilla, mutta en ole saanut aikaiseksi. En tiedä muistanko nyt väärin, että jossain vaiheessa ei ollut mahdollista tilata suoraan Hamppukaupasta pienempiä määriä hamppupaaleja, vaan ainoa vaihtoehto oli nouto tai sitten toimitus oli sen verran kallista, ettei tullut kokeiltua. Nyt tilasin kolme paalia, ja toimituskulut siihen päälle olivat suunnilleen neljännen paalin verran lisää hintaa. Jos hampun kulutus on samaa luokkaa kuin purun, niin pidän hintaa kohtuullisena, sillä tällä määrällä mentäisiin kolme seuraavaa kuukautta, eli kuluja tulisi 20€/ kk kuivikkeesta. Toimituksessa oli vähän ongelmia, mutta Hamppukauppa toimi hyvin, kun kerroin heille tilanteesta.

Kannustimena kuivikekokeiluun on Eukon tassujen tilanne. Sen takatassut ovat olleet nyt huonossa kunnossa. Iho punoittaa ja on alkanut jopa vähän kuoriutua tassunpohjista. Olen rasvaillut tassuja, ja se auttaa kyllä, mutta ajattelin kuivikkeen vaihdon vähemmän kuivattavaan mahdollisesti auttavan enemmän. Katsotaan.

Lisäksi Laatulastu, jota meillä on edelleen vähän jäljellä, ei ole mielestäni paras mahdollinen kuivike. Hassua sinänsä, koska kuvittelin aina halunneeni juuri Laatulastun tapaisen kuivikkeen! Laatulastu ei pölyä kovin paljon ja on siistiä käyttää - tosin hamppu pölyää vielä paljon vähemmän. Mutta koska lastut ovat isoja, ne eivät olekaan erityisen imukykyisiä ja hajua tulee jonkin verran enemmän ja nopeammin kuin purussa. Isot raskaat lastut litistyvät helposti kovksi ja märäksi alustaksi, ja olen käyttänyt lastun päällä paljon heinää pitämään marsujen tassut kuivina ja puhtaina. Nyt sekoittelen loput lastut hamppuun.

Hamppu vaikuttaa näin yhden käyttökerran jälkeen aika hyvältä! Nyt on viides päivä menossa, ja aion juuri siivota, mutta haju ei ole vielä ollenkaan paha. Laatulastu haisisi tässä vaiheessa voimakkaasti jo toista päivää pissalta.

Hampun ominaishaju on hauskan multainen, muistuttaa kasvihuonetta. Hajun tuntee tosin vain, jos tunkee nenän aivan kiinni kuivikkeeseen, eli se haisee selvästi vähemmän kuin puru. Purun hajusta tosin ihan tykkäsin, mutta välillä purussa oli turhan voimakas tärpätin haju, joka ei ollut niin kiva varmaan marsuillekaan. Hamppu ei pölise, ja harmahtava vaalea värikin on ihan kiva. Käsituntuma hampussa on vähemmän kuivattava kuin purussa, se vaikuttaa jopa vähän kosteuttavalta. Saa nähdä millainen imukyky on, sen näkee nyt siivouksen yhteydessä.