torstai 7. syyskuuta 2017

Karvanaisten kesä 2017

Tylleröinen <3
Koska näköjään en ollut kirjoitellut mitään koko kesän 2017 aikana niin korjataanpa virhe näin jälkikäteen. Jos marsuilta kysyisi, kesässä tärkeintä olisi varmasti ruoka eli ulkotuoreet. Tänä vuonna taisin aloittaa ruokinnan 8.5. ja se jatkuu edelleen. Yleensä olen lokakuun alkupuolella joutunut lopettamaan kun kosteus ja kylmä keli on alkanut merkittävästi kehnontaa kasveja. Koen, että ulkotuoreet ovat se paras mahdollinen ja luonnollinen vaihtoehto tuoreruokintaan. Olen tänä kesänä kerännyt lähinnä erilaisia ruohoja ja heiniä sekä pienen määrän muita syötäviä niittykasveja mausteeksi ja mielenkiinnon vuoksi mukaan. En ole nyt uskaltanut syöttää esimerkiksi voikukkaa tai apilaa kovinkaan runsaasti, kun Tylleröllä on taipumusta virtsakiviin. Jotenkin oma tuntuma tästä on, että tilanne pysyy tasaisena, kun ravinto on yksinkertaista ja melko vähäravinteista, eli lähinnä laadukasta heinää, tuoretta heinää ja vettä. Voikukasta erityisesti vaikuttaa tulevan paljon sakkaa virtsaan, mitä tässä Tyllerön tilanteessa pidän merkkinä siitä, että ruokavaliota on syytä viilata. Nyt ei olekaan pahemmin näkynyt valkoisia läikkiä pyyhkeillä. Olen syöttänyt tuoretta melko suuren kasan kerran päivässä usein vedellä kostutettuna, jotta mukana olisi mahdollisimman paljon nestettä, joka myöskin ehkäisee kivien syntyä.

Hulda manikyyrissä
Tylleröllä oli tosin taas kesäkuun alussa virtsakivi virtsaputkessa, mikä voisi johtua vaikka ulkotuoreisiin siirtymisestä - tai jostain muusta... Olen alkanut miettiä, että ehkä muutokset ruokavaliossa ylipäätään ovat osasyynä oireisiin. Juottamalla, kipulääkkeellä ja ab-kuurilla Tyllerö saatiin taas terveiden kirjoihin ja kivi poistui itsekseen huomaamattani. Myös keskikesällä kuulin kerran vikinää T:n virtsatessa ja pissa hetken haisi epäilyttävältä. Lisäksi samaan aikaan myös Mimmi hieman oireili. Silloin vähensin erityisesti voikukkaa ja pellettiä, kun olin Mimmille syöttänyt Altromin kasvatusta runsaammin pitääkseni yllä sen painoa, joka näin vanhemmiten on koko ajan herkkä laskemaan ja siksi tarkkailun alla. Oireet menivät ohi eikä sillä kertaa tarvinnut käydä lääkärissä. Siinä välissä syötiin Selective Sciencea, ja nyt Genesistä, sillä SS on aika työlästä mummomarsun syödä, koska pelletit ovat tosi isoja ja kovia.





Mimmin samea silmä, parempaa kuvaa oli vaikea saada.
En ole ruokkinut nyt Mimmiä erikseen, koska paino mystisesti nousikin tauon aikana laskemisen sijaan, eikä kerran päivässä tapahtuvalla ruokinnalla näyttänyt muutenkaan olevan paljon vaikutusta (paitsi ne virtsavaivat..). Mimmin paino oli viimeksi jopa 715g, kun pitkään ollaan oltu 685g tienoilla. Käytin Mimmia Hupakon kanssa lääkärissä kesäkuun puolivälissä, jolloin selvisi, että Hupakolla on pahanlaatuinen kasvain, mutta Mimmi sai terveen paperit. Halusin tarkistuttaa erityisesti Mimmin nivelten kunnon vanhuuden reuman varalta ja muutenkin tsekata että kaikki on kunnossa. Ainoa vika mikä Mimmistä löytyi on jo pitkään jatkunut tassujen punoitus. Myös anturat ovat litistyneet, mikä on viittaa tassunpohjantulehdusriskiin. Olen rasvannut Mimmin tassuja Vetramililla ja pitänyt aitausta mahdollisimman kuivana ja puhtaana, mutta muuta asialle ei oikein ole tehtävissä. Sen sijaan Mimmin hampaat saivat kehuja, että ovat suorastaan täydelliset vailla pienintäkään purentavikaa. Mimmin pienen koon takia olin huolissani, että vanhuus on aiheuttanut sille lihaskatoa, mutta ilokseni lääkäri sanoi, että kokoisekseen Mimmi on itse asiassa hyvässä kunnossa. Parin viikon kuluttua tästä olimme tosin taas lääkärissä, kun Mimmin silmään oli tullut samentumaa, joka ei omatoimisesta tippakuurista huolimatta kadonnut. Syytä sameuteen ei löydetty, todettiin vain, että se on sarveiskalvon turvotusta, mutta mitään vammaa tai tulehdusta silmässä ei ollut ja pikkuhiljaa sameus katosikin itsekseen. Sain mukaan kortisonitippoja, mutta en lopulta käyttänyt niitä ollenkaan.

Marsut saivat muutaman kerran kesällä käydä siskoni pihalla aitauksessa ulkoilemassa, mistä ne kaikki pitävätkin kovasti. Säät olivat vaan tänä kesänä vähän viileät, joten ulkoilut jäivät vähäisiksi. Istutimme tänä vuonna ruohonsiemenien sijaan aitaukseen niityltä haettuja ruohotuppoja, mikä olikin ihan hyvä ajatus ja syötävää riitti. Tuppojen välisille "käytäville" sirottelin purua, jotta marsujen ei tarvinnut kävellä mudassa.


Kesäisin minulla on yleensä aika paljon menoja, mutta onneksi minulla on hyviä marsunhoitajia lähellä. Kiitos siis Annalle, Rosalle Jennielle ja äidille ja isälle marsuista huolehtimisesta! Annalla ja mulla on sellainen vitsi, että,  meillä on whattsappissa keskustelu "Joka päivä sama kuva marsuista", jossa on jokaiselta hoitopäivältä kuva marsuista syömässä tuoreruokiaan. Kuva on joka päivä eri, mutta voisi hyvin olla samakin, koska marsujen ruokailujärjestys ei vaihdu. Tosin nyt ei ole enää Hupakkoa mukana ringissä :(.

Pojat ja "naisvankila". Tuli väännettyä paljon
Orange is the new black -aiheisia vitsejä
tuosta aitaviritelmästä..
Meillä kävi myös kesävieraita: marsupojat Mukka ja Eliot sekä Toto-pupu olivat meillä viikon verran, kun Rosa oli reissussa. Alunperin ajattelin käydä Rosan kotona hoitamassa kaikkia, mutta Mukalle tulikin juuri ennen hoitoa pissavaivoja, joten oli helpompi meiltä käsin hoitaa lääkitykset ja tarkkailu. Rosan blogissa lisää juttua siitä, Mukka on kyllä ihan lääketiteteellinen mysteeri.. Vähän meitä Rosan kanssa tietysti huolestutti haittaako marsupoikien rauhallista yhteiseloa tyttöjen läsnäolo, mutta ilman katsekontaktia kaikki käyttäytyivät oikeastaan kuin aidan takana ei olisi ollut ketään. Ihania poikia, olen tosi iloinen, että otin koko porukan meille <3 Ja Toto, mikä mahtava pupu! Sen lisäksi, että poikien ja tyttöjen rinnakkaiselo jännitti, niin hieman arastelin miten Toto pärjäisi meillä - jos se vaikka inhoaisi meitä ja söisi kaikki sähköjohdot? Mutta Totohan tutki reippaasti joka sopen ja omi keittiön nurkan omakseen, jossa sen vessalaatikko (ihailtavan sisäsiisti pupu muuten) ja heinät sekä pelletit olivat. Työhuone, jossa on runsaasti johtoja oli ainoa paikka johon Totoa ei päästetty, ja sinnehän Toto "the bunny inspector" olisi juuri halunnut. Koomisesti tuli vipinää Toton kinttuun joka kerta kun tuon ihmemaan ovi aukesi. Toto ei maistellut oikeastaan mitään muuta luvatonta kuin vähän maton hapsuja mielenosoituksellisesti iltaisin, jollei ruokapalvelu pelannut sen haluamalla tavalla. Lueskelin paljon kanien sielunmaisemasta,  ja iskipä vähän kanikuumekin.. Yöt Toto vietti ensin keittiössä, mutta parin varoitustömistyksen jälkeen totesimme että puulattiaa huonommin tömistykset kuuluisivat naapureille kylppärin kaakelilattialta. Loppuun Totosen löhöilytyylinäytteitä:





2 kommenttia:

  1. Hihii! Miksen ollut huomannut tätä päivitystä aiemmin. Ihanat marsupojat ja Toto the boss <3 Se on kyllä mahtava pupu. Niin kivaa, että teillä meni hyvin siellä. Oon kyllä ihan myöhässä kommenttini kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuo on niin tuttua, Toto haluaa mennä just sinne, minne ei saisi :D Meillä makkari on kielletty alue. Aina kun ovi aukeaa, kani kaahaa paikalle, vaikka se ois toisella puolella asuntoa :'D

      Poista