torstai 7. syyskuuta 2017

Mies karvaisten naisten kylässä?!

Huuh, mistähän sitä aloittaisi? Karvaisten naisten maailma on aivan sekaisin, koska tänne on muuttanut MIES. Miehen nimi on Jambo, syntyjään Aniaras-kasvatti, mutta asunut suurimman osan elämästään Sannin ihanassa marsulandiassa. Jambo on tietysti kastroitu, ja täyttää ihan juuri kolme vuotta, eli marsu parhaassa iässä. En ollut Hupakon poismenon jälkeen vielä miettinyt uutta jäsentä laumaan, lähinnä ehkä mieleen oli tullut, etten ottaisi uutta (naaras)marsua. Mimmi alkaa olla jo iäkäs ja ajattelin, että naisten kanssa laumatilanteen selvitys kestää yleensä kauan, joten en halunnut rasittaa Mimmiä välttämättä sellaisella. Urosta en oikeastaan edes harkinnut, koska kastroituja uroksia ei juuri koskaan ole tarjolla. Nyt kuitenkin satuin muutama viikko sitten näkemään Sannin ilmoituksen Jambosta Facebookissa, ja se jotenkin vain tuntui oikealta, joten otin yhteyttä ja ilokseni hain pojan meille viikko sitten. Jambo on todella kaunis crestillinen saffron-poika, jolla on ylisöpö kestohämmästynyt ilme <3. Ihanat punaiset silmät lisäävät herran hurmaavuutta. Täältä löytyy Sannin upeita kuvia Jambosta. Alla pari omaa onnettomampaa kännyräpsyä:



Lauman yhdistämisestä ei tällä kertaa puuttunut draamaa. Kuten yleensäkin mun marsuilla, kaikki meni aluksi todella hyvin. Jos oikein ymmärrän, marsujen laumaantumisessa onkin kaksi vaihetta, joista ensimmäisen kuuluu mennä melko mutkattomasti, jotta laumaantuminen tulevaisuudessa onnistuu. Ensimmäisessä vaiheessa lauman johtavat jäsenet etunenässä menevät uuden marsun luokse nuolemaan sen silmät ja korvat, mikä tapahtuikin melko nopeasti. Sen jälkeen seurasi vähän pörinää ja rauhallista yhdessä syömistä ja nokosten ottamista, mikä tarkoittaa sitä, että uusi jäsen on alustavasti hyväksytty laumaan, mutta arvojärjestystä ei vielä ole selvitetty. Ensimmäinen vaihe kesti noin 30 min. Toisessa vaiheessa selvitetään nokkimisjärjestys, ja se on ensimmäistä vaihetta pidempi.
"Minä olen kyllä synnynnäinen johtaja" tuumii Tyllerö.

Tämän jälkeen Tyllerö aitauksessa lähti selvästi kaivamaan verta nenästään eli haastamaan Jambon. Tästä päätellen Tyllerö on ollut tyttölauman pomo, niin kuin olen arvellutkin. Yhtäkkiä jännite nousi korkeaksi pörinöineen, tärinöineen, hampaankalisteluineen ja pörhistelyineen, ja olin myös tehnyt sellaisen virheen, että olin kyllä ottanut kaikki mökit pois, mutta jättänyt pienet vessalaatikot paikoilleen, ja isommassa niistä ollessaan Jambo tunsi olonsa nurkkaan ajetuksi. Tästä seurasi lähestulkoon tappelu, eli Jambo ja Tyllerö hyppäsivät toistensa kimppuun puhahdeltuaan toisilleen uhkaavasti, kun Jambo ei pystynyt väistämään, ja uudessa tilanteessa varmaan myös jännitti. Minulla oli varmuuden vuoksi uunikinnas valmiina, ja sainkin käteni heti väliin, vaikka jälkikäteen ajateltuna "tappelu" oli aika varmasti vain äärimmäistä dominanssin selvittelyä, koska vammoja ei juuri tullut. Tyllerö sai hyvin pienen osuman huuleen, josta tuli hieman verta, mutta en myöhemmin edes löytänyt haavaa, kun tutkin marsuja. Kun otin laatikon pois, jännite laski hieman. Jouduin vielä kaksi kertaa käyttämään kinnasta varmuuden vuoksi kun en ole marsujen tappelua juuri nähnyt niin en tiennyt miten totisesta tilanteesta on kyse. Päättelin kuitenkin siitä, että välillä marsut ottivat nokosia toistensa lähellä ja pesivät itseään (rauhoitteleva ele marsuilla), että mistään supervakavasta ei ole kyse, vaan tällainen käytös kuuluu tällä kertaa asiaan. Kun Tyllerön tämän parin kerran alkoi lähteä Jamboa karkuun, tiesin, että se alkoi luopua asemastaan laumanjohtajana. Tyllerö-parka oli hetken aika myrtsinä, kun ei saanut enää johtaa. Minä ja Anna olemmekin kutsuneet Tylleröä Kalifiksi "Kalifiksi kalifin paikalle"- Ahmed Ahne -sarjakuvan mukaan. Tylleröhän välillä yritti haastaa Eukon johtajuusasemaa, mutta ei silloinkaan onnistunut. Nyt vain keinot olivat kovemmat.

Totesin muuten, että yksi alistuvan marsun eleistä "itkemisen" ja jalan polkemisen eli paikallaan tepastelun lisäksi on luultavasti pään vinossa pitäminen. Ensin luulin, että Tylleröön oli sattunut, kun se teki niin, mutta sitten myöhemmin näin saman toistuvan Tipulla ja Mimmillä, joten luulen, että kyseessä oli alistuminen.

Nyt syödään jo näin nätisti kimpassa.

Kahden erittäin dominoivan marsun välien selvittely on kyllä hurjan näköistä! Mutta on siinä myös selvää hienoutta monimutkaisine eleineen ja rituaaleineen. Kaikkihan tämä selvästi tähtää siihen, että marsujen ei tarvitsisi vahingoittaa toisiaan vaan ne saisivat selvitettyä neuvotellen välinsä, eli näkevät hyökkäämättä kumpi on kovempi luu. Siitä jännite siirtyi laumajärjestyksessä alaspäin, ja päivän verran kaikki selvittivät uutta asemaansa. Sen jälkeen on ollut huomattavan paljon rauhallisempaa kuin tyttöjen välisissä selvittelyissä, jotka kestävät usein viikon tai pidempään. Alku oli siis intensiivinen, mutta asiat tulivat selvitetyksi nopeammin ja selvemmin. Parin päivän päästä jo syötiin rauhassa kimpassa. Jambo viihtyy vielä omissa oloissaan kuten uudet lauman jäsenet yleensäkin, mutta käy koko ajan useammin moikkaamassa tyttöjä. On myös jännä nähdä, että Jambo tulee heti väliin, kun jotain kärhämää nousee tyttöjen välillä. Jambo on tosi reilun oloinen johtaja ja vähän machokin, mutta myös huvittava jänishousu. Poika on kova säikähtämään ihmistä ja tekee pari kertaa päivässä hienoja pyrähdyksiä pakoon. Nopeasti Jambo kyllä toipuu vakuuttelemaan naisilleen, että on oikeasti ihan tosimies <3

Marsujen laumaelämä on minusta ihan tosi mielenkiintoista. Tämänkin näytelmän seuraaminen sai ymmärtämään miten laaja "sanavarasto" marsuilla on, ja miten sosiaalisuus on valtava osa niiden elämää. Lueskelin aihhesta kiinnostuneena The Guinea Pig Forumin käytösosiota, muun muassa nämä artikkelit olivat tosi hyviä ja informatiivisia:



Onneksi rauha kuitenkin laskeutui maahan pian. On ihana seurata, miten laumasta tulee koko ajan tiiviimpi, ja tosi mielenkiintoista ja mahtavaa, että on pitkästä aikaa urosmarsu laumassa. Vaikka Jambo on herkkä juoksemaan karkuun säikähtäessään, sen saa poimittua syliin aika helposti, eikä sylissä se ole ollenkaan säikky. Anna on muuten alkanut kutsua Jamboa Eskoksi ja se meinaa tarttua.. Jambo on aika paljon Esko Ahon näköinen :'D.

2 kommenttia:

  1. Kuullostaa niin Jambolta tuo meno teillä! Ihmiset jännittää, mutta on mitä parhain ukko naisten seassa :) Täällä on kyllä hurja ikävä Jamboa. Camelliallakin oli vaikea hyväksyä uutta miestä sen elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kamelia :( <3 Jambo lähettää terveiset vanhaan laumaan! Jampsukka on ihan huipputyyppi, hirmu reilu johtajakin vielä näille tytöilleen.

      Poista