maanantai 25. elokuuta 2014

Pusuja ja putputusta - laumahierarkiaa karvaisten naisten tapaan

Pahoittelut pitkästä jaadijaadista, lukekoon ken kiinnostuu!

Joskus mä ihmettelen marsujen laumakäytöstä, siis ihan positiivisessa mielessä.Se on niin kiehtovaa!  Olisi hienoa lukea siitä tutkimuksia (saa vinkata jos joku tietää dokkareita tai kirjoja aiheesta!), ja ymmärtää paremmin mistä kaikessa on kyse. Yhdessä 70-luvun kirjassa, jota blogissakin olen siteerannut, väitettiin, että marsujen käytöstä ei ole välitetty tutkia luonnossa, koska niitä on niin paljon vangittuinakin. Eipä siinä toisaalta sen vangitun marsunkaan sielunelämää pahemmin oltu ymmärretty...

Mun nähdäkseni marsu ei ole mikään ruudinkeksijä, mutta lauma sen sijaan toimii marsumaisten monimutkaisten sääntöjen mukaan. Pääpiirteittäin kyllä ymmärrän laumatilanteita, mutta esimerkiksi ristiriidat ovat joskus hämmentäviä, koska minusta saman homman saisi hoidettua vähemmälläkin kalabaliikilla. Kun puhun riitatilanteista, puhun siis lähinnä sanasodista (ja äänekkäitä ne ovatkin), sillä meillä ei ole painitappeluita nähty kuin yksi, joka sekin oli hetkessä ohi. Tylleröä tosin on kerran purtu korvaan, samoin Mimmillä on korvassa pari lovea. En oikein usko niiden kuitenkaan tulleen varsinaisessa tappelussa, vaikka en ollutkaan tapauksia todistamassa. Tytöt tulevat oikein hyvin toimeen keskenään ja kaikki ovat esimerkiksi saaneet aina syödä rauhassa vierekkäin, vaikka ilmassa olisikin ollut kahnauksia.

Koska teen paljon etätöitä kotona sohvalta (ei järin ergonomista), näen marsujen tekemisiä monta tuntia päivässä. Tässä muutamia esimerkkejä itseäni pohdituttaneista ja huvittaneista marsun laumasielunelämän ominaispiirteistä:

Kuka väistää ketä ohitustilanteissa- ja kuinka kaukaa? Oman tulkintani mukaan ilmeisesti sitä kauempaa, mitä epäselvempi arvoasema siihen toiseen marsuun ja laumaan ylipäänsä nähden on. Kuka saa nuolla kenenkin korvia - ja protestoiko se toinen sitä vai meneekö autuaan näköisenä makuulle - vai ehkä molempia yhtä aika? Yleensä näyttäisi olevan niin, että laumassa ylempi nuolee alemman korvia, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Akka nuolee ihan kaikkien korvia. Minusta näyttäisi siltä, että kyseessä ei ole ainoastaan hellyyden osoitus vaan se liittyy jotenkin laumajärjestykseen, koska siinä on jotain arvoituksellisen rituaalinomaista..
Lähekkäin on mukava makoilla - mutta auta armias jos jonkun jalka koskettaa jonkun toisen masua ta takapuolta venyttäytyessä autuaampaan asentoon. Tosin yleensä jurputus kestää vain hetken ja sen jälkeen asetutaan taas mukaviin asentoihin. Samaan mökkiin haluavat kaikki, vaikka ihan samanlaisia on kaksi ja minun nähdäkseni se toinen on paremmalla paikalla kuin tämä suosittu. Ensi viikolla suosittu mökki on se tämän viikon vähemmän suosittu.
"Jurputi-jurputi-jurputi"

"Ai mitä? Ei me mitään tehty - ihan kiltisti oltiin."
Monesti tulee myös väärinkäsityksiä, tai siltä se mun mielestä näyttää. Esimerkiksi yksi marsu peruuttaa toista päin ja sitten molemmat ovat äkäisiä ja puolustavat itseään uskoen, että se toinen törmäsi tahallaan.Joskus laumakaveri on jahdattu nurkkaan, mistä se ei pääse enää mihinkään ja kiljuu alistuneesti, eikä silti luovuta takaa-ajosta ikään kuin uskottaisiin, että se toinen edelleen isottelee kun ei väisty. Tätä tapahtui lähinnä silloin kun (ilmeisesti) Tyllerö yritti kiivetä arvoasteikolla ylemmäksi. (On muuten säälittävää, kun marsu "pahoittaa mielensä", tai siis joutuu alistumaan. Olen vain pari kertaa nähnyt säälittävän kohtauksen kun pomotettu marsu pakenee mahdollisimman kauas ahdistelijasta pitäen ihan itkulta kuulostavaa ääntä ja jää surkean näköisenä siirtelemään painoa jalalta toiselle. Tiedän, että se kuuluu normaaliin laumakäytökseen, mutta surullisen näköistä se on silti.)

Mikä on marsujen laumajärjestys, ja kuinka tärkeä se on? Koskeeko se kaikkia lauman jäseniä? Olen tulkinnut niin, että Eukon ei tarvitse pitää kuria, vaikka se on johtaja, koska Akka, laumanjohtajan oikea käsi, pitää siitä huolen. Akka on (ilmeisesti) laumajärjestyksessä kakkonen. Se on aktiivisin kurinpitäjä.  Käsittäkseni itsepäinen Tyllerö on lauman numero kolme, ja lempeä Hupakko on nelonen. Mimmi häilyy jossakin sileiden blondien ylä- tai alapuolella. Laumajärjestys ei ole mun mielestä meidän lauamsta kovin helppo päätellä, koska kaikki saavat yhtä lailla syödä rauhassa, ja pystyvät halutessaan vaikkapa puolustamaan mieleistä makuupaikkaa ylempien valloitusyrityksiltä.

Kun Eukko ja Akka olivat ensin kahdestaan, Eukko oli mun mielestä selvästi johtaja, koska se kulki marsujunan kärjessä ja muutenkin järjestys vaikutti itsestään selvältä. En tiedä, voisiko marsujunasta päätellä suoraan arvojärjestyksen, mutta meillä melko harvoin kuljetaan viiden marsun junassa. Sitten Mimmi tuli kuvioihin, ja Eukko piti sille tiukkaa kuria, koska Mimmi oli kumman piittaamaton mitä tuli vanhempien kunnioittamiseen.. Mimmi nykyisin tuntuu itse asiassa olevan jotenkin laumahierarkian ulkopuolelle. Se ei yleensä kinaa mistään, eikä tunnu ymmärtävän muiden kinoja, vaan menee keskelle katsomaan silmät pyöreinä mistä oikein on kyse. Se lähtee marsujunastakin aina omille teilleen. Muut myös sietävät sitä paljon lähempänä itseään kuin muita. Se saa tehdä paljon sellaista, mistä muut jo saisivat tönäisyn kuonosta tai hampaista.

Kun Tyllerö ja Hupakko tulivat meille, ensin kaikki vanhemmat marsut kävivät nuolemassa niiden korvat ja silmät, ja tuntuivat ihastuneilta pikkumarsuihin. Kun pirpanat uskalsivat liikkua rohkeammin parin tunnin kuluttua, Akka otti kurinpitäjän roolin ja pitäytyi siinä seuraavan kuukauden-pari. Hupakko ja Tyllerö myös kiistelivät keskenään. Eukko ja Mimmi sen sijaan eivät olleet pienistä moksiskaan. Eukko, oman tulkintani mukaan siis lauman johtaja, usein muutenkin jättää menemättä kiihkeimpiin tilanteisiin esimerkiksi kiistelemään parhaista makupaloista tai mökeistä, ikään kuin pelkäisi joutuvansa alakynteen. Silti se saa rauhassa yleensä tahtonsa läpi pitämättä siitä suurempaa meteliä kun tulee paikalle hetken kuluttua suurimman kiihkon laannuttua. Yleensä Eukko on jopa nykyisin viimeinen tuoreruokalautasella.

3 kommenttia:

  1. Nää on mielenkiintoisia. Toiset marsut on sellaisia, että ne sulautuu laumaan kun laumaan ihan kun olisivat aina olleet siellä mihin ne on siirretty. Tulokas käydään nuuhkimassa ja se on siinä. Toiset marsut pitää käninää monta kuukautta ennenkun asettuvat aloilleen. Johtajamarsutkin on usein sellaisia, että muut väistää vaikka ei johtaja muutakun saapuu paikalle. Meillä selkeät johtajat on selkeesti ylipainoisia. :D Ylipaino on ylivoimaa. Ei sellainen pallero paljon juokse muiden perässä, mutta ei semmoisen kanssa kukaan tahdo painimaan. :D

    VastaaPoista
  2. Joo! Kun Eukko tulee paikalle niin tanner kyllä tömisee :D! Siksi ehkä Tyllerö yrittääkin nyt taas vähän isotella kun se on ohittanut Eukon raskaassa sarjassa! Kaikki marsut on niin persoonia.
    Luin brittiläiseltä marsufoorumilta, että sielläpäin kun on sheltereitä niin saa ottaa rescuemarsun koeajalle, jotta selviää mikä marsu solahtaa oman kaveriksi parhaiten. Musta tuntuu kyllä että nää naiset vaan nauttii draamasta ;)!

    VastaaPoista
  3. Tää postaus on jo tosi vanha,mutta kommentoin silti. Mun laumassa (niitä on vain kolme) On silleen, että Chili on kurinpitäjä Toffeelle. Toisaalta joskus toiset väistää Toffeeta. Nuutti on omasta mielestäni hieman erakko. Kulkee missä tahtoo. Ruokakupilla tulee pieniä kinoja aika usein. Musta tuntuu että kaikki häätää kaikkia ihan tasavertaisesti. Chili on ehkä pomo vaikka ei selkeästi näykkään, mutta Nuutin asema taas on epäselvä mulle. Kuitenkin Toffee on selkeästi alimmainen. Mun porukka ei tappele ikinä. Oon yhen naarmun löytänyt kahden kuukauden sisällä Nuutin korvasta. Toisaalta miks nää nyt niin hirveästi tappelisi kun ei meidän talossa ole naarasmarsuja. Ainoastaan ruuasta saattaa tulla vähän kinaa. Jos tohon lähtis sovittamaan yhtä poikasta lisää niin ei saisi olla läheisriippuvainen, mutta ei erakkokaan. Se sulautuisi varmasti helposti Nuutin ja Chilin sekaan mutta Toffee saattais haluta etei olis se pohjimmainen. Ota noista nyt selvää.

    VastaaPoista