lauantai 20. syyskuuta 2014

Ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä...

Vihainen marsu ja aamupukeinen omistaja lääkitsemisen jälkeen.

Olin juuri viime viikolla koputellut puuta, että vielä kertaakaan näiden marsujen kanssa ei olla oltu eläinlääkärissä. Yli kaksi vuotta kului ilman sairastelua. Saatoin tosin vähän ylireagoida tälläkin kertaa, mutta parempi turhaan lääkärille kuin liian myöhään.
Perjantai-aamuna huutelin marsuille huomenta, ja vähän ihmettelin, että Mimmi ei tullut kopista kuikuilemaan aitauksen reunalle, kuten se tavallisesti tekee. Oli myös vähän epäilyttävän hiljaista. Kun Jimmy sitten parin minuutin kuluttua meni juttelemaan marsuille, hän huomasi, että Mimmi on apaattisen oloinen ja röhisee. Edellisenä iltana olin huomannut, että jonkun nenästä lähtee hassua ääntä syödessä, mutta ajattelin, että se on Akka, jolla on toisinaan pölyä nenässä. Mimmin aamuinen röhinä oli kuitenkin paljon räkäisemmän kuuloista kuin Akan perustuhina. Eniten huolestuin vaisusta käytöksestä, koska se ei ole yhtään Mimmin tapaista. Jonkin ajan kuluttua oltuaan jalkeilla, sen olo tuntui helpottuvan ja rohina vaimeni.
Sain onneksi heti aamuksi ajan Sovetiin, joka on meitä lähin eläinlääkäriasema. En halunnut odottaa viikonlopun yli, sillä hengitystieinfektio voi viedä nopeasti huonoon kuntoon. Sovet tuntuu pätevältä paikalta, mutta halvimmasta päästä se ei ole. Lääkkeet ja lääkärimaksut olivat yhteensä 87,50 euroa (lääkkeet tosin tästä yhteensä 50 senttiä :D), mikä oli minusta ihan siedettävä hinta, koska sain asiantuntevaa palvelua. Lääkärillä ooli itselläänkin ollut useita marsuja.
Mimmi oli oudossa tilanteessa tapansa mukaan lunkisti. Odotushuoneessakin se istui ihan tyynesti kissankopan kaltereissa kiinni ihmettelemässä uutta ympäristöä. Tutkimuksista Mimmi ei juuri perustanut, mutta onneksi ei päässyt sentään puremaan lääkäriä... Keuhkoista ei kuulunut mitään poikkeavaa, joten ehkä tulehdus on ylähengitysteissä. Saimme kuitenkin antibioottia viiden päivän kuurin. Antibiootin nimi on Fenoflox, mikä ei ole minulle ollenkaan tuttu nimi. Lääkettä tarvitsee antaa vain kerran päivässä, ja lääkitseminen on ollut yllättävän helppoa, vaikka antibiootti haisee mun mielestä karsealta.
Tänään Mimmi on jo ollut käytökseltään ihan oma itsensä, vaikka hengitys vähän vielä vinkuukin. Nyt vain sormet ristiin, ettei tule ripulia!

4 kommenttia:

  1. Paljon tsemppirapsutuksia Mimmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aida! Välitän terveiset potilaalle, joka tänään on kyllä ollut jo ihan terveen oloinen, onneksi :)

      Poista
  2. Voih, kohtalontoverimme! Sillä erolla vaan, että täällä podetaan pissatulehdusta. 10 päivän antibioottikuurista vielä 4 päivää jäljellä. Muutamat ensimmäiset päivät tuntui, etten paljoa muuta ehtinytkään tehdä kuin truittailla antibioottia ja kipulääkettä ja tukiruokintavelliä potilaan suuhun.. Nyt on jo veri kadonnut pissasta ja raukkareppana saa tiristettyä pissinsä ilman surkeaa parkunaa, vaikka toimenpide puristaakin vielä aika keskittyneen näköisen ilmeen pojan naamalle. Paranemistervehdykset Mimmille <3

    Törmäsin blogiisi pari päivää sitten ja marsukärpäsen puraisemana hurahdin heti :) Ihania karvatuppoja sulla ja kirjoitat tosi kivalla otteella! terkuin Johanna + neljä karvapyllyä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta Johanna! Terveisiä myös karvapyllyille :). Meillä on tämä sairastaminen mennyt ihmeen helposti, toivotaan että teilläkin siellä helpottaa!

      Poista